tag:blogger.com,1999:blog-79510350999729989972024-03-05T12:51:00.305+02:00Plussaa ja miinustaUnknownnoreply@blogger.comBlogger145125tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-17264757324033274912014-04-06T23:52:00.002+03:002014-04-06T23:52:43.957+03:0040+0Harva asia ärsyttää mua yhtä paljon raskaana olemisessa kuin se ainainen lasketun ajan utelu. "Mikäs se tarkka päivä olikaan?" Ikään kuin se vauva kuuliaisesti plupsahtaisi ulos juuri sinä päivänä. Siksi olenkin puhunut lähes kaikille vain, että laskettu aika on huhtikuun alkupuolella ja todennäköisesti mennään pääsiäiseen asti.<br />
<br />
No tänään se laskettu aika sitten oli - vaikkakin tämä on se sairaalan laskema laskettu aika. Itse laskemani on huomenna ja varhaisultrassa määritetty aika ylihuomenna. Ja oikeasti niillä millään ei tässä vaiheessa ole muuta väliä, kuin että siitä sairaalan versiosta päätellään, koska aletaan käynnistellä.<br />
<br />
Tästä alkaa se henkisesti rankin odottelun vaihe. Pikkupöllön hoitokaverin pikkuveli syntyi jo viikko sitten, vaikka lasketut ajat olivat lähes samat. Ja kappas, tuolla yhdessä blogissakin vauva syntyi jo viikolla 38. Tässäkö sitä vielä sitten odotellaan kaksi viikkoa?<br />
<br />
Ei siinä odottelussa sinänsä mitään, jos voisi jotenkin sulkea ulkopuolelle ne kaikki ihmiset, jotka joka päivä jännäävät puhelimen ääressä, että tulikohan se jo. Mun mieskin oli ottanut matkakorttiin saldoa vain tähän päivään asti. MIKSI?! kysyn minä. Sillä taidettiin varmistaa se, että mennään sinne pääsiäiseen asti...<br />
<br />
Pikkupöllön synnytys käynnistyi luultavimmin jo yliaikaiskontrollin sisätutkimuksesta. Sellainen olisi luvassa sitten juuri ennen pääsiäistä. Pääsiäisenä synnyttäminen ei vaan houkuta yhtään. Ja sitten jos kontrollissa on taas sykekäyrässä yksikin notkahdus, niin joutuu kokemaan toisen sairaalakäynnisteisen piinan. Ei kiitos.<br />
<br />
Suunnitelma A onkin varata yksityiselle lääkäriaika ensi perjantaille, rv 40+5. Jospa se lähtisi sillä käyntiin. Viimeksi kokeiltiin vain perinteisiä S-keinoja, mutta eipä niistä mitään apua ollut. Toki ne pitää sitten käydä taas läpi, jos tuo lääkärikäynti ei tuota tulosta.<br />
<br />
Vielä muutama minuutti ja laskettu aika on ohi. Tavallaan helpotus sekin. TIESIN, ettei vauva synny ennen sitä. Uskookohan ne sukulaiset ja kaverit sitten kolmannella kerralla, kun sanon, että yli menee...?Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-11980090736639607222014-04-01T15:36:00.001+03:002014-04-01T15:36:37.389+03:00Nokka kohti synnäriä (no aprillia!)Laskettu aika häämöttää ensi sunnuntaissa, mutta tällä olotilalla sanoisin, että palataan asiaan sitten vasta pääsiäisen kieppeillä. Nyt on siis kasassa kerrassaan mainiot viikot 39+2, mutta saattaapi tulla vielä kolme viikkoa lisää. No, mikäs tässä - ehtii vähän lomaillakin.<br />
<br />
Äitiyslomaa on nyt takana kuukauden verran ja siitä kolme neljäsosaa on vietetty joko omaan tai Pikkupöllön sairasteluun. Sinnikästä kevätflunssaa, vatsatautia, korvatulehdusta... sen semmoista. Ei ole ollut ainakaan sitä vaaraa, että rasittaisi itseään liikaa. On sitä sentään muutaman pari vuotta puuhalistalla odottaneen homman saanut tehtyä, mutta aikas monta on vielä jäljellä... Ehkä sitten eläkkeellä.<br />
<br />
Hiukan jännittää, miten se sairaalakeikka sitten hoituu. Siis itse synnytys ei jännitä, mutta se lähteminen. Kasa sukulaisia ja ystäviä on laitettu päivystämään puhelimen ääreen, että saadaan sitten varmasti Pikkupöllölle hoitaja. Osa heistä ei ole pessyt kakkapeppua 30 vuoteen, jos ikinä. Mut kaipa se sitten hyvin menee. Anopilla on onneksi lomaa, kunhan pääsee tänne asti vapauttamaan jonkun vähemmän lapsenhoitotaitoisen yöllä herätetyn sukulaisensa. :)<br />
<br />
No, oikeesti. Ei me tälläkään kertaa olla kyllä lähdössä yöllä mihinkään. En jaksa uskoa. Mut silti pitää olla nuo suunnitelmat tehtynä. Kun jos sitten kuitenkin...<br />
<br />
Käynnistystä oon miettinyt jo sen verran, että haluaisin päästä kotiin kokeilemaan balonki-menetelmää. Kaverilla on siitä hyviä kokemuksia. Pikkupöllön synnytyshän käynnistettiin sairaalassa Cytotecilla eli prostaglandiinitabletilla. Tai itse asiassa se taisi käynnistyä jo aamuisesta yliaikaiskontrollissa tehdystä sisätutkimuksesta. Ja varsinaiseen asiaan päästiin sitten luonnollisesti keskellä seuraavaa yötä, yksin, osastolla. Synnytyssaliin sieltä pääsi vasta hyvin tuskaisena. Haluaisin tällä kertaa kärvistellä kotona, kiitos.<br />
<br />
Varmaan käyn kokeilemassa tällä kertaa tuota sisätutkimuksen käynnistävää vaikutusta ihan omakustanteisesti. Täytyy valita joku hyvä päivä. Vaikka jossain siinä viikon 41 korvilla synttärilahjaksi itselleni. Ties vaikka osuisi samaan päivään.<br />
<br />
Yksi kaverini kysyi, onko synnytykseen valmistautuminen erilaista toisella kertaa. Se on erilaista ihan samalla tavalla kuin kaikki toisen vauvan kanssa. Kaikki on jollain tavalla tuttua, mutta jotkut asiat ovat sitten erilaisia. Ja kun ei voi oikein tietää, mitkä asiat ovat erilaisia, niin sitten menee sillä olettamalla, että kaikki on tuttua. Eli enpä voi mainostaa valmistautuneeni synnytykseen oikein mitenkään. Sairaalakassikin on vain puolittain pakattu.<br />
<br />
Kun sitten jossain vaiheessa sinne synnärille asti päästään, niin epiduraalin olen ajatellut tällä kertaa jättää väliin. Viimeksi se heikensi supistuksia niin paljon, että oksitosiinihanat olivat lopulta ihan täysillä. Ja lääkettä piti antaa kolme täydennyserää. Ja sitten siinä meni koko päivä. Eikä ponnistustuntumaa ollut yhtään. Ja ponnistusvaiheessakin meni tunti. Puuh.<br />
<br />
Ilman puudutetta en kyllä usko selviäväni. Tai selviäishän sitä, jos olis pakko. Onneksi ei ole... Spinaalipuudutus vois olla hyvä, jos jaksan kärvistellä suhteellisen pitkälle. Ja ilokaasuakin luulen osaavani nyt käyttää. Viimeksi tajusin imeä sitä tarvittavalla voimalla vasta istukkaa irrotettaessa. Mut sen näkee sitten, millä nopeudella synnytys tällä kertaa edistyy. Edellinen kesti 18 tuntia. Jos siitä ottais ainakin puolet pois.<br />
<br />
Pitääpä lähteä hakemaan Pikkupöllö hoidosta. Vielä huhtikuu sitä luksusta, sitten ollaan kotona. En haluu vielä ajatella, millaista sellainen arki tulee sitten olemaan... :)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-65537854936492040782014-02-03T23:06:00.002+02:002014-02-03T23:06:48.908+02:00Nanny Jo-jon jalanjäljissäLaskettuun aikaan on kutakuinkin kaksi kuukautta, ja kylmä hiki alkaa vähitellen kirvota otsalle. Mitä tästä tulee? Jotkut päivät menevät hienosti, mutta sitten on niitä päiviä, jolloin meno on kuin Supernannyn jaksoista. Ja siihen sitten vielä se vauva...<br />
<br />
Pikkupöllö ei varmaankaan ole kovin poikkeuksellinen yksilö ikäisekseen (2v 5kk). Mut ehkä on olemassa niitä vähemmänkin kovapäisiä. Ihan samat asiat toistetaan rutiininomaisesti päivästä toiseen, mutta silti pitää lähtökohtaisesti olla jokaista toimenpidettä ja tapahtumaa vastaan. Vaaditaan suostuttelua - joskus vähemmän, useimmiten enemmän. Tuntuu, että kaikki aika Pikkupöllön kanssa on nykyään jonkun asian pohjustamista, että saatais päivä sujuvasti pulkkaan. Ja pulkka on muuten yksi niistä harvoista asioista, joihin ei suuremmin suostuttelua tarvita...<br />
<br />
Aamun ensimmäinen taistelu käydään heräämisestä. Aamu-uninen Pikkupöllö vain kääntää mielenosoituksellisesti kylkeä ja marisee "EI OO aamu!" (EI OO, EI OO, EI OO...). Telkkarin ääreen sen saa yleensä hetken päästä suostuteltua ja saattaa se syödä hiukan jotain hiukopalaakin. Mut se seuraava vaihe on kaikkein hermoja raastavin: pukeminen. Ja sitähän tähän vuodenaikaan riittää...<br />
<br />
Pari aamua yritin pukea Pikkupöllöä väkisin, mut siitähän ei tullu yhtään mitään, kun poika osaa riisua kaiken samaa tahtia pois. Eli suostuttelulla (= uhkailulla, lahjonnalla & kiristyksellä) mennään. Tarrapalkkio saattaa motivoida, mut ei läheskään aina. Supernannyn suosima "saat valita kahdesta paidasta kumman laitat" -tyyppinen ratkaisu ei toimi yhtään. Joskus auttaa, kun kertoo, mitä kivaa päivähoidossa on tänään luvassa. Yleensä se vain pahentaa asiaa.... No, viimeisenä keinona on yleensä se, että puen itseni valmiiksi ja lähden ovesta ulos ja sanon, että Äiti lähtee nyt töihin ja sinä jäät sitten yksin kotiin. Pikkupöllö on tosin harvinaisen kylmäpäinen tämänkin vedätyksen suhteen...<br />
<br />
Joinain päivinä tuntuu, kun tämän vauvamahan lisäksi raahaisi kivirekeä, jonka saa juuri ja juuri liikkeelle ja sitten se valuu pari metriä taaksepäin. Suostutteluun saattaa mennä huonoina aamuina puoltoista tuntia. Saa ilmoitella hoitotädille, että syödäänkin aamupala kotona. Ja töihin, että tuun sitten joskus. En tajuu, miten uhmaikäisten vanhemmat ylipäätään pääsevät mihinkään johonkin tiettyyn kellonaikaan. Mistään ei voi etukäteen päätellä, onko tänään hyvä vai huono lähtö. Ja vaikka ensin näyttäisi pahalta, niin sitten "naps" kiukuttelukatkaisija vaihtaa suuntaa ja kaikki sujuukin kuin tanssi. Tai toisinpäin.<br />
<br />
Pukemiskiukuttelu koskee lähes kaikkea pukemista tarkoituksesta riippumatta. Esimerkiksi tänään sai taas neuvotella oikein urakalla, että Pikkupöllö suostui lähtemään Isin kanssa vanhempi-lapsi-jumppaan. Ja Isi tuli hyvin, hyvin kypsänä jumpasta takaisin, koska Pikkupöllö ei sitten taaskaan suostunut tekemään jumpassa mitään. Isi puhui jo luovuttamisesta, kun neljäskään jumppakerta ei saanut Pikkupöllöä innostumaan. Enemmän Pikkupöllön kanssa kodin ulkopuolella aikaa viettäneen kokemuksella sanoisin, että lämpenemisprosessi on vasta käynnissä. Jossain vaiheessa alkaa vaan sitten menemään loistavasti. Mitään välimuotoja ei tunneta.<br />
<br />
Päivähoidossa Pikkupöllö luonnollisesti lähtee joka paikkaan mallikelpoisesti ja pukee lähes kaiken itse. Kotonakin joskus - sitten kun huvittaa. Ulkovaatteiden kanssa menee yleensä paremmin - sisävaatteiden pukeminen ja vaipan vaihtaminen on se painajainen...<br />
<br />
Vaipasta puheenollen Pikkupöllö ei siis vieläkään käy potalla. Hoitotädin luona on vissiin kerran tullut pissa pottaan ja kerran kakat pyttyyn. Eli kyse on taas ihan vaan siitä, ettei huvita. Nukahtamistutista ei myöskään huvita luopua. Tuttilahjoitus vauvaporoille tai sensemmoisille ei voisi vähempää vedota Pikkupöllön (olemattomaan) empatiaan. "Mun tutti." Piste.<br />
<br />
Ennen kun käytiin kavereiden luona leikkimässä, Pikkupöllö oli aina se, joka toljotti sylissä ensimmäisen tunnin ja sitten uskalsi leikkiä ehkä metrin säteellä Äitistä. Nyt se on se, joka ryöstää kaikki lelut muiden käsistä ja tönäisee vielä päälle, jos kaveri ei tajua suosiolla luovuttaa leluaan. Päivähoidossa isommat lapset pitävät kuulemma Pikkupöllön hyvin kurissa, mutta varsinkin meillä kotona meno on kuin Pohjois-Koreasta. Omien lelujen jakaminen tuntuu olevan ihan täysin vieras käsite. Sitä pikkuveljeä innolla odottaen...<br />
<br />
No, mitäs tälle sitten voisi tehdä? Oon katsonut aikoinaan ehkä 50 jaksoa Supernannyä ja kuvittelin, että tällaiset asiat tulee sitten ihan selkärangasta. No, tavallaan joo. Teoriassa tiedän, miten homman pitäis toimia. Pitäis olla johdonmukaista varoitusta ja jäähyä, rutiinit kunnossa sekä jonkinlaisia palkintoja hyvästä käytöksestä. No niinhän meillä onkin... tavallaan.<br />
<br />
Jäähykonsepti on ainakin toistaiseksi ollut Pikkupöllölle liian vaikea käsite. Sen korvikkeena olen käyttänyt jonkin kivan asian jäähylle laittamista. Eli jos et pue housuja jalkaan, niin et saa myöskään katsoa telkkaria. Saattaa mennä puolikin tuntia, että Pikkupöllö antaa vihdoin periksi. Mut lopulta se toimii kyllä, yleensä itkun kera. Joskus on vain vaikea keksiä mitään jäähylle laitettavaa, kun tulevaisuuteen suuntautuvat rajoitukset ("et saa katsoa huomenna telkkaria") eivät vielä toimi.<br />
<br />
Rutiinit meillä on ollu aina melko selkeät, koska Pikkupöllö ei väsy kellon vaan rutiinien mukaan. Jos siis tekee asiat väärään aikaan, myös nukkumaanmeno siirtyy - ja sehän ei ole yleensä suotavaa. Viikonloppuisinkin laitetaan kello soimaan ja herätetään Pikkupöllö suunnilleen samaan aikaan. Joskus olisi kyllä ihana vaan antaa sen nukkua niin pitkään kuin nukuttaa... Ehkä sitten, kun ollaan taas kotona.<br />
<br />
Palkintona ollaan nyt käytetty tarroja tai sitä, että pääsee tekemään jotain erityisen kivaa. Ruualla lahjomista olen koittanut tietoisesti välttää, koska esimerkiksi alkutalvesta antibioottikuurin aikana käytetystä suklaalahjonnasta tuntui olevan vaikea päästä eroon. Onneksi ei oo tullut kuureja enempää. <br />
<br />
Koska pelkistä vihkoon liimattavista sekalaisista tarroista alkaa selkeästi loppua teho, tilasin Amazon(.co.uk)ista kaksi juuri tähän tarkoitukseen tehtyä kirjasta. Ne saapuivat tänään, joten käyttökokemuksia ei vielä ole. Toisen tiedän toimivan varmasti, koska siinä on <a href="http://www.amazon.co.uk/gp/product/1405265981/" target="_blank">Tuomas Veturi</a> (Pikkupöllön lemppari). <a href="http://www.amazon.co.uk/gp/product/0312514689/" target="_blank">Toinen kirja</a> onkin tarkoitettu ehkä vähän isommille, koska tarrat olivatkin pelkkiä tähtiä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMW18_O5SVi_iRxVh46huYkXkRwYKOtfGTIAq2J4Vb_r7m-8v8jJmGCcE7DnCveI0VijG-lkWRGu1Do4Umai4DG3hds2l6Yy8sAZsY1h9djKKS8ztWlNwdfKoERD_kT_oM5cPzkKVGvvY/s1600/tarrataulukirjat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMW18_O5SVi_iRxVh46huYkXkRwYKOtfGTIAq2J4Vb_r7m-8v8jJmGCcE7DnCveI0VijG-lkWRGu1Do4Umai4DG3hds2l6Yy8sAZsY1h9djKKS8ztWlNwdfKoERD_kT_oM5cPzkKVGvvY/s1600/tarrataulukirjat.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfXkW3pmyrGc0SjSOBBFazz55DnTdwNARQe_gxcn2HxWqyFIoD1HKtEYJJ6XY5nVjDtl85Ceet22_tul5satHdqO3Lmw2NzssE0gF2XxxT7ah4QXSkQTg0qPyIiul2gAYJEPMUOMt7vog/s1600/tarrataulukirjat_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfXkW3pmyrGc0SjSOBBFazz55DnTdwNARQe_gxcn2HxWqyFIoD1HKtEYJJ6XY5nVjDtl85Ceet22_tul5satHdqO3Lmw2NzssE0gF2XxxT7ah4QXSkQTg0qPyIiul2gAYJEPMUOMt7vog/s1600/tarrataulukirjat_1.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPmaKJOkAIQRdQXsTZynrtvVQb0qCEEj2_podC3t-qZ7xg6oUMKO4aYgKCQ1HUfbrjYKuqcFtGDLzR3Fuue8l1b7CRpMKFVFub-QXHZc7cC65t6MBlqbJYVC_0UYIPZJFWyLOXuWonFCs/s1600/tarrataulukirjat_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPmaKJOkAIQRdQXsTZynrtvVQb0qCEEj2_podC3t-qZ7xg6oUMKO4aYgKCQ1HUfbrjYKuqcFtGDLzR3Fuue8l1b7CRpMKFVFub-QXHZc7cC65t6MBlqbJYVC_0UYIPZJFWyLOXuWonFCs/s1600/tarrataulukirjat_2.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPYKABKg7pnpLV30NJFi4rjs-kcp4Gfg23V7uzBNnitRZm2q6VsPxMBbo0a6-9uYG22kt5blQCOLCKLebejDnjiRM2meo_uEhOwQ4C8rc8ozLvjNap71qSgz4J_-RHENJ8FGHtSeN_o4E/s1600/tarrataulukirjat_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPYKABKg7pnpLV30NJFi4rjs-kcp4Gfg23V7uzBNnitRZm2q6VsPxMBbo0a6-9uYG22kt5blQCOLCKLebejDnjiRM2meo_uEhOwQ4C8rc8ozLvjNap71qSgz4J_-RHENJ8FGHtSeN_o4E/s1600/tarrataulukirjat_3.jpg" height="200" width="132" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-3z70JyUYP1QAru-ZsgKFFPn7Ua4ItkOHjIj0ovEsEj23ESr3DTyIL4iK7cSxeVfJ92-3sNEt18G8nYrjd-3aHwteV2TCh0eMFpggIuyoYJfPXXZV-WCwBVUHPTodnAtIwf77I8RWois/s1600/tarrataulukirjat_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-3z70JyUYP1QAru-ZsgKFFPn7Ua4ItkOHjIj0ovEsEj23ESr3DTyIL4iK7cSxeVfJ92-3sNEt18G8nYrjd-3aHwteV2TCh0eMFpggIuyoYJfPXXZV-WCwBVUHPTodnAtIwf77I8RWois/s1600/tarrataulukirjat_4.jpg" height="200" width="133" /></a></div>
<br />
Kummassakin kirjassa on sekä tarratauluja että kunniakirjoja ja myös muutamia puuhakirjatyyppisiä sivuja. Ihan ensimmäiseksi pitää varmaan laittaa skanneri laulamaan ja kopioida tyhjiä taulukoita myöhempää käyttöä varten - ainakin ne, joihin sopii minkälaiset tarrat vaan. Taulukoihin on esitäytetty joitain tietoja (englanniksi), mutta aika vapaasti pystyy päättämään, mihin tarkoitukseen taulukkoa käyttää. Meillä potentiaalisia käyttökohteita ovat ainakin pukeminen & vaipanvaihto, käsienpesu, iltapesu, lelujen jakaminen ja pottatreenaus. Netissä törmäsin pottatreenauksen osalta myös tällaisiin <a href="http://www.pottytrainingconcepts.com/CTGY/FREE-Potty-Training-Charts.html" target="_blank">ilmaisiin, tulostettaviin taulukoihin</a>.<br />
<br />
Jos olisin vielä se entinen virkeä itseni, jonka mielestä askartelu on maailman parasta hermolepoa, tekisin nämä taulukot itse. Tarvii vain kartonkia, pitkän viivottimen ja tarroja. Muistan esimerkiksi tehneeni sudenpentulaumalleni sellaisen läsnäolotaulukon, jossa tarrat kiinnitettiin kontaktimuovitettuun osioon ja kukin sai sitten oman tarrarivinsä toimintakauden päättyessä kotiin uusiokäyttöön. Mutta kun olen uuvahtanut uhmäikäisen äiti raskausviikolla 31+, niin jätän askartelut tällä kertaa väliin. :)<br />
<br />
Postista tuli tänään myös muuta koulutusmateriaalia. Sanna Pelliccionin "Onni-pojasta tulee isoveli" vaikutti uppoavan Pikkupöllöön heti ensilukemalta. Pituudeltaan kirja alkaa olla siinä rajoilla, jaksaako sitä kerralla lukea/kuunnella, mutta kaikki osa-alueet odottamisesta, neuvolasta, sairaalasta, isoveljeydestä ja vauva-arjesta tulevat hyvin käsiteltyä. Ja Onni-poikakin saa pikkuveljen!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJpJjhE4O51nEGkTzjwojeKqR7InvcvmHw3liQktiSyJxClzDCMtBKHIa3NvJSuAD9M0kVsYvQFzfFOYxs-GpeWZzJ377QiVfKgb0nohFg49TQ6ilw1Rgnkb3UxxpyUCI8V_vdXXP0Q1E/s1600/koulutusmateriaalia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJpJjhE4O51nEGkTzjwojeKqR7InvcvmHw3liQktiSyJxClzDCMtBKHIa3NvJSuAD9M0kVsYvQFzfFOYxs-GpeWZzJ377QiVfKgb0nohFg49TQ6ilw1Rgnkb3UxxpyUCI8V_vdXXP0Q1E/s1600/koulutusmateriaalia.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQPzmTn0Qa_uTHLOaKdm8xhEYUXSr3NrZzVNagv4rCwyxDGhdzzKEeeL9suIZ744JRw9QPiwmDa4pUd-0NA0Itj_ePCkbF0bCL72BsgGqURa0PCj8NraGolNOKSfoh1iY3_DrXr-Bb48I/s1600/koulutusmateriaalia1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQPzmTn0Qa_uTHLOaKdm8xhEYUXSr3NrZzVNagv4rCwyxDGhdzzKEeeL9suIZ744JRw9QPiwmDa4pUd-0NA0Itj_ePCkbF0bCL72BsgGqURa0PCj8NraGolNOKSfoh1iY3_DrXr-Bb48I/s1600/koulutusmateriaalia1.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieZCee3cvfaLJVjevM68GjJYZf-UhgT0Czx8SuSwRkdiZ3LQt2VJShv3I0V3DeJjTLRsFTyYnIHacsXomBkH1MLSI3ym8YYheS0hdXw3Jgwi6o3hWORu-OQUox0bRd3jpA8K-kWd_pS6o/s1600/koulutusmateriaalia2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieZCee3cvfaLJVjevM68GjJYZf-UhgT0Czx8SuSwRkdiZ3LQt2VJShv3I0V3DeJjTLRsFTyYnIHacsXomBkH1MLSI3ym8YYheS0hdXw3Jgwi6o3hWORu-OQUox0bRd3jpA8K-kWd_pS6o/s1600/koulutusmateriaalia2.jpg" height="213" width="320" /></a></div>
<br />
Toinen kirja on Annastiina Syväjärven ja Johanna Venhon "Kissanpissa", ja siitä on tarkoitus etsiä motivaatiota pottailuun. Tuntuu, että ensin pitää kyllä etsimällä etsiä se itse Kusti-kissa kultakin sivulta. Kuvitus on aika levotonta, mutta onpahan sitten katseltavaa vähän useammallekin lukukerralle.<br />
<br />
Joskohan näillä aseilla se elämä muuttuisi taas vähän, edes hitusen helpommaksi. Onhan tässä jo jonkinlaisia voittoja saavutettukin. Iltanukahtamiset meinasivat joulun jälkeen mennä ihan toivottomiksi, mutta <a href="http://www.amazon.co.uk/Light-My-Way-Night/dp/B009SLBG78/" target="_blank">pöllövalo</a> tuli ja pelasti. Ja entinen lihamies syö nyt vihanneksia ja hedelmiä melkeinpä mieluummin kuin sitä varsinaista ruokaa. <br />
<br />
Suurin muutos syksyiseen tilanteeseen on kuitenkin puhe, jota tulee paljon ja runsaasti ja taukoamatta. Ja lähes kaikesta saa jopa selvää, jos tietää yhtään, mistä puhutaan. Aikamoinen ikkuna aukesi Pikkupöllön mielen saloihin, kun sai tietää, mitä se oikeasti ajattelee - enimmäkseen Äitiä ja Isiä, autoja ja synttärikakkua. Ja sitä, että Äitillä on masussa vauva. :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxE1bBto3T9JJ7AvLGhsAkSpCV9k4bHOknjfyt9ZWFT2Qw5yjvX_Js7s572QeR6BYhSQfhJe4ihi_bLUdhBvM7x4QMeQKS7J7SYJMjEuqYmmjB4mCSv0AlF5b5xw0Zvg2RyV8auevDojk/s1600/pp_rv+31+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxE1bBto3T9JJ7AvLGhsAkSpCV9k4bHOknjfyt9ZWFT2Qw5yjvX_Js7s572QeR6BYhSQfhJe4ihi_bLUdhBvM7x4QMeQKS7J7SYJMjEuqYmmjB4mCSv0AlF5b5xw0Zvg2RyV8auevDojk/s1600/pp_rv+31+1.jpg" height="400" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
rv 31+1</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-12406194884481974292013-12-13T23:46:00.000+02:002013-12-13T23:46:15.662+02:00"Onko siellä kaksi?!"Joo, no ei ole. Siis vauvoja mahassa. Ihan yksi pikku papunen vaan. Mut tällä viikolla oon saanut useampiakin ihmettelyjä mahan koosta, kun oon kertonut, että laskettu aika on huhtikuussa. Piti oikein ottaa taas kuva ja katsoa, että onko se niin iso. Nooooh....<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBFLa7ZrEISdcJCdKDjLKiNLeF9J-l2rZFwmgvJSR1kRK3DrxMpwG1azXXvstuE4Br4-kPbcgpT0MN9FKUNQKVk6jkM6kHrsUBU9wfhV3jUbFQDrkw2KrSWwySgfb96pkdVRLd_ZfZgxQ/s1600/pp_rv+23+5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBFLa7ZrEISdcJCdKDjLKiNLeF9J-l2rZFwmgvJSR1kRK3DrxMpwG1azXXvstuE4Br4-kPbcgpT0MN9FKUNQKVk6jkM6kHrsUBU9wfhV3jUbFQDrkw2KrSWwySgfb96pkdVRLd_ZfZgxQ/s1600/pp_rv+23+5.jpg" height="400" width="320" /></a></div>
<br />
... joo, on se. Raskausviikkoja on nyt 23+5 - viime kerralla maha näytti tuonkokoiselta raskausviikolla 30. Mitenköhän valtava siitä oikein tulee...? Tää joulua kohti kiihtyvä suklaankulutus ei varmaan auta kauheesti asiaa...<br />
<br />
Meillä oli rakenneultra kolme viikkoa sitten (rv 21+1). Kaikki oli oikein hyvin, ja sukupuolikin saatiin selville. Pikkupöllölle tulee pikkuveli! Arvasin! Todistusaineisto esiteltiin meille sen verran yksityiskohtaisesti, ettei jäänyt mitään epäselvää. :) <br />
<br />
Pikkupöllölle on nyt toistaiseksi ihan sama, kumpi sieltä olisi tulossa, mut ehkä pojista sitten jossain vaiheessa tulee leikkikavereita. Tai painikavereita. Kesti kyllä hetken aikaa totutella siihen ajatukseen, että musta oikeesti tulee kahden pojan äiti... Ollaan kyllä jo aiemmin puhuttu, että kolme lasta vois olla se hyvä määrä eli kaikki arvat ei oo vielä katsottu. Musta voi tulla vielä kolmenkin pojan äiti. Voi pyhä Sylvi.<br />
<br />
Tää viikko oli Pikkupöllölle aivan infernaalinen uhmaviikko. Se oli vaan päättänyt, että se ei halua mennä hoitoon ja laittoi parhaansa vastaan jok'ikinen aamu - niin, paitsi tänään, kun Isi vei sen. Sille se oli jopa vilkuttanut ovelta heipat. Mä saan edelleen vain ulvontaa. <br />
<br />
Muutenkin tuntuu, että meillä on kolme Pikkupöllöä: kiltti, tyytyväinen hoitolapsi, Isin jokseenkin reipas apuri - ja Äitin diktaattorimainen käskyttäjä. Oltiin pari viikkoa sitten viikonloppu Tallinnassa ilman Pikkupöllöä ja oi että, se oli luksusta. Pikkupöllökin oli viihtynyt mainiosti kotona Mummon kanssa. Reilut kaksi vuotta sitä reissua sai odottaa, mutta eipä ainakaan tarvinnut murehtia yhtään hetkeä, miten Pikkupöllö pärjää.<br />
<br />
Mun iltaväsymys on hiukan helpottanut, mutta nyt taitaa olla silti korkea aika mennä nukkumaan. Pitää vaan viikonloppuisin koettaa aina sinnitellä jonkun verran pitkään hereillä, kun jostain syystä mulle tulee nykyään hirveä päänsärky, jos nukun yli kahdeksan tuntia. Omituista. Mut parempihan se on käyttää ylijäämätunnit johonkin hyödylliseen. Kuten joululahjastressiin... :)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-35803413384439809962013-11-04T14:34:00.000+02:002013-11-04T14:34:24.535+02:00Kahden kuukauden kohokohdatEi apua - mä oon viimeksi kirjoittanut tänne syyskuussa! Mihin tää aika tästä välistä on oikein juossut? Tänään on jo rv 18+1.<br />
<br />
Sinänsä sama teema jatkuu eli Pikkupöllö on flunssassa ja mä kotona. Ehkä huomenna pääsee taas töihin lepäämään. Mun vointi on kyllä ollut koko syksyn tosi hyvä - yksi flunssanpoikainen käväisi mullakin, mutta ei muuta. Kasvavaa mahaa ja siellä möyrivää asukasta lukuunottamatta sanoisin, että olo on täysin normaali. No okei, normaalisti en nukahda iltasadun jälkeen niille sijoilleni, mut siis muuten...<br />
<br />
Reilu kuukausi sitten (rv 12+4) oli np-ultra, jossa kaikki oli loistavasti. Pikku Papu oli pepusta päähän jo kuusi senttiä pitkä. Ihan valtava. ;) Siellä se oli lokoisasti päiväunilla, kunnes heräili vähän oikomaan jäseniään. Niitä pikku möyrinöitä onkin tuntunut satunnaisesti jo raskausviikolta 11 alkaen. Nyt tuntuu jo useamman kerran päivässä - parhaillaankin... :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-UnVR3RiPDgZB3JEbGMOnkxMGYffp38UTb7CMBfR3MyyjdCUhUaVU12erkpcW38xcfLyELyvDQm-fDTtngT2pgzdsw9_w4aPNmiO1MBhghMm0_NcfPSDNqdaNIbAzm8pB9gvXs-4MuFo/s1600/pikkupapu_rv+12+4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="277" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-UnVR3RiPDgZB3JEbGMOnkxMGYffp38UTb7CMBfR3MyyjdCUhUaVU12erkpcW38xcfLyELyvDQm-fDTtngT2pgzdsw9_w4aPNmiO1MBhghMm0_NcfPSDNqdaNIbAzm8pB9gvXs-4MuFo/s400/pikkupapu_rv+12+4.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLK32zeMhc9tLsV0yRJ5-CQaBc2leZ93zPStVlfJ68L8b1LlS8jOOEz2aUYkOoGgMVYZCSNxKawOTCtJipJ5RcFSxP6cL_Vc2szvw9GijamNWeFQr2-zvOM7avDwc9B4CUOI1BdlrgjZg/s1600/pikkupapu_rv+12+4_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLK32zeMhc9tLsV0yRJ5-CQaBc2leZ93zPStVlfJ68L8b1LlS8jOOEz2aUYkOoGgMVYZCSNxKawOTCtJipJ5RcFSxP6cL_Vc2szvw9GijamNWeFQr2-zvOM7avDwc9B4CUOI1BdlrgjZg/s400/pikkupapu_rv+12+4_2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Lasketuksi ajaksi tuli 6.4.2013. Mun henkisessä raskauskalenterissa laskettu aika on 21.4.2014 - se on niin paljon kuin rv 42+1. Olis tietysti iloinen yllätys, jos tällä kertaa ei menisi käynnistykseen asti... Voi olla huumori vähän vähissä, kun vauvan syntymän odottaminen ei ookaan valokuva-albumien askartelua vaan Pikkupöllön passaamista.<br />
<br />
Pikkupöllön päivähoitokuviot on vielä selvittämättä. Ainakin vaihdetaan Pikkupöllö nelipäiväiseksi, kun jään äitiyslomalle 1.3.2014. Sitä lyhempää hoitoviikkoa ei perhepäivähoitajallamme voi tehdä, koska se sitten pienentäisi hänen palkkaansa. Ja se on ihan varma, että vauvan kanssa en pysty viemään ja hakemaan Pikkupöllöä hoidosta neljänä päivänä viikossa. Hyvä, kun nytkään ollaan siellä aamuisin ajoissa...<br />
<br />
Täytyy vähän kysellä lähipäiväkodista, olisiko siellä osapäiväisiä paikkoja tarjolla vaikka 2-3 kertaa viikossa. Kerholaiseksi täällä pääsee vasta kolmevuotiaasta - no, sekin onnistuu sitten syksystä eteenpäin. Jotain ryhmätoimintaa tuo lapsi joka tapauksessa tarvitsee. Pikkupöllö osaa edelleen olla todella mustasukkainen leluista ja aikuisten huomiosta.<br />
<br />
Pikkupöllö puhua pälpättää kotona lyhyitä lauseita, mutta hoidossa ei ilmeisesti juuri mitään ymmärrettävää. Edelleen pitää myös tirauttaa aamuitkut hoitotädin eteisessä. Koskakohan se oppii rentoutumaan siellä? Varmaan viikkoa ennen kuin vaihdetaan toiseen hoitopaikkaan...<br />
<br />
Otin viikko sitten itsestäni ensimmäisen mahakuvan. Yritän ottaa niitä suunnilleen samassa tahdissa kuin viime raskaudessakin, niin voin vertailla. Onhan se jo aika iso... Mut niin se oli viimeksikin. Täytyy ostaa joku valtava mammatoppatakki, että maha mahtuu sinne myös maaliskuussa. <br />
<br />
Niin - taitaa sanomattakin olla selvää, että raskaus ei ole enää mikään salaisuus. Kerrottiin itse asiassa suurimmalle osalle jo ennen np-ultraa. Todistusaineisto oli jo silloin sen verran huomiotaherättävä... :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9GSSKT4h0ggKvjcXVFU_zuBW_XaCVjRNcR8y4zkbucega1nYot-yRP92KuQmQegrqdqddmcW4bp4mr4lyn2jvFuEk8yVvmXOjDueMx45xlLCTDPwZwJeQV_aGJWIAB7KeGFO8qZwGC8A/s1600/pp_rv+17+1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9GSSKT4h0ggKvjcXVFU_zuBW_XaCVjRNcR8y4zkbucega1nYot-yRP92KuQmQegrqdqddmcW4bp4mr4lyn2jvFuEk8yVvmXOjDueMx45xlLCTDPwZwJeQV_aGJWIAB7KeGFO8qZwGC8A/s320/pp_rv+17+1.jpg" width="256" /></a></div>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-14765828814607746502013-09-10T13:55:00.000+03:002013-09-10T18:39:38.281+03:00Kuukauden kohokohdatOi, kun on ollut kivaa olla töissä! Eipä olisi ennen uskonut, mutta työnteko tuntuu ihan hemmottelulomalta kahden vuoden kotona olon jälkeen. :) <br />
<br />
No, tänään oon kyllä taas kotona, kun Pikkupöllö on flunssassa. Meni sentään melkein kuukausi päivähoidon aloituksesta, kun tää eka tauti iski. Uumoilin paljon pahempaa, kun Pikkupöllö on sairastellut tosi vähän tähän asti. Ei olla koskaan jouduttu käymään lääkärissäkään.<br />
<br />
Viime kuulumisista onkin vierähtänyt aikaa jo neljä viikkoa. Rv 6+4 kävin varhaisultrassa, jossa näkyi kuin näkyikin elämää. Itse meinasin ensin jo huolestua, kun ruudulla näkyi vain epämääräinen möntti eikä selkeää katkarapua, kuten <a href="http://plussaajamiinusta.blogspot.fi/2010/12/moykyn-ensiesiintyminen.html" target="_blank">Pikkupöllöstä aikoinaan</a>. Sitten helpotuksekseni erotin sykkivän sydämen, ja muutenkin kaikki vastasi lääkärin mukaan raskausviikkoja. Pikku Papusemme syke oli 120 ja pää-perä -mitta 6,2 milliä. Pikkuruinen. :)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJyMLZxqBFILjKVkfFdxOv8-0ue670IlrIwQTyeUaj0mRXgb3yXa-pM6DAgm-_nAT8BoHKUBV-_0yV-kFSdzve5onVlo3LLAmkIA7zUHKGt6cj96Ts_FEmZokztR_FBE6BjklMdE0EAsg/s1600/pikkupapu_rv6+4.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJyMLZxqBFILjKVkfFdxOv8-0ue670IlrIwQTyeUaj0mRXgb3yXa-pM6DAgm-_nAT8BoHKUBV-_0yV-kFSdzve5onVlo3LLAmkIA7zUHKGt6cj96Ts_FEmZokztR_FBE6BjklMdE0EAsg/s1600/pikkupapu_rv6+4.jpg" height="295" width="400" /></a></div>
<br />
Seuraava merkkipaalu olikin sitten rv 9+0, kun sain sydänäänet kuulumaan <a href="http://plussaajamiinusta.blogspot.fi/2011/01/25-euron-kultakaivos.html" target="_blank">dopplerillani</a>. Yritin jo päivää aiemmin etsiä sykettä, mutta luultavasti patteri ei ollut enää parhaassa terässä - doppler on kiertänyt ahkerasti lainassa viimeiset kaksi vuotta. Tuoreella patterilla löysin sydänäänet loppujen lopuksi aika helposti.<br />
<br />
Tänään on raskausviikkoja kasassa 10+1. Seuraava etappi on np-ultra kahden viikon päästä (rv 12+2). Pikkupöllöstä olimme np-ultrassa jo rv 11+0 - nyt ei tainnut olla aamuaikoja tuota aiemmin vapaana. Pitää vaan jaksaa odottaa kärsivällisesti - no, se ei kyllä ole vahvimpia puoliani...<br />
<br />
Toistaiseksi olen kertonut raskaudesta vasta esimiehelleni ja lähimmille työkavereilleni. Niin, ja Pikkupöllön hoitotäti katsoi mahaani ja kysyi ihan suoraan. Eli eiköhän muutkin sitä jo uumoile. Olisi vaan kiva käydä siellä np-ultrassa ensin...<br />
<br />
Yhdet mammahousut olen jo joutunut ottamaan käyttöön - ja aika lennosta. Edelliset mustat suorat housuni nimittäin repesivät viime viikolla kesken aamupalan. *Rits.* Ihan kiva, ettei se sattunut työmatkalla tai töissä. :)<br />
<br />
Paitamuoti on edelleen kätevän väljää, joten maha menee kutakuinkin piiloon toistaiseksi. Tämmöinen talviraskaus käy kyllä enemmän kukkarolle, kun jättimahan päälle tarvii sitten jotain muutakin kuin t-paidan ja shortsit. Mut tällä kertaa oon siitä huolimatta päättänyt ostaa reilusti mammavaatteita, ettei sitten tarvii panikoida, mitä laittaa töihin päälle, kun Pikkupöllö iskee aamulla tahmaiset kätensä niihin yksiin ja ainoisiin työhousuihin.<br />
<br />
On kyllä kivaa, kun aika menee nyt niin paljon nopeammin. Töissäkään ei ehdi kyllästyä, kun tekee 6,5-tuntista päivää. Tää syyskuu on toistaiseksi ollut päivähoidon suhteen tosi rikkonainen, mutta erilaisilla Mummo/etätyökombinaatioilla ollaan pärjätty ilman varahoitoon viemistä. Sehän se tuon perhepäivähoidon huono puoli onkin, että juuri kun alkaa olla tottunut siihen omaan pieneen ryhmään, niin sitten pitäisi mennä päiväksi tai pariksi ventovieraiden seuraan isoon päiväkotiin.<br />
<br />
Ai niin, Pikkupöllö täytti tuossa puolitoista viikkoa sitten komeat kaksi vuotta. Neuvolassa pituutta oli 90 cm ja painoa 11,8 kg. Neuvolareissu (ja sitä edeltänyt ensimmäinen oikeassa parturissa käynti) oli yhtä itkua ja hammastenkiristystä, mutta siitäkin selvittiin. Synttärikakkukin näytti kutakuinkin paloautolta. <br />
<br />
Ehkä tässä voi nyt todeta, että on jotenkin päässyt niskan päälle tässä yhden lapsen äitinä toimimisessa. Niin sitten voikin taas kokea täydellistä avuttomuutta niiden kahden kanssa... :)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-30709606448671321592013-08-13T09:58:00.000+03:002013-08-13T09:58:08.295+03:00Uuden alkujaVein eilen Pikkupöllön ensimmäistä kertaa päivähoitoon perhepäivähoitajalle. No, kylläkin vaan harjoittelemaan pariksi tunniksi, mutta kuitenkin. Oletetusti se jäi sinne nyyhkyttämään, mutta oli sitten pärjännyt kuitenkin suhteellisen hyvin - mitä nyt ei ollut suostunut lähtemään rattaita kauemmas leikkipuistossa. Ja kun tulin hakemaan, niin sittenhän se parahti heti itkuun. Se oli sellaista lohdutonta "äiti sä HYLKÄSIT mut!"-itkua. No, ehkä se pian tottuu. Tänään näytti olevan samat kuviot...<br />
<br />
Ensi viikolla palaan siis töihin. Jännää! Kyllähän sitä tässä koko ajan miettii, että olisko kuitenkin täällä kotona helpompaa. Olisi varmaan, mutta kun täällä on niin tylsää. Ja jos kaikki sujuu hyvin, niin olisin jo maaliskuun alusta jäämässä taas äitiyslomalle. Ehkä sen puol vuotta just jaksaa noita aamuheräämisiä ja hoitoon kuskaamisia. :)<br />
<br />
Tänään on jo rv 6+1. Pari viikkoa on mennyt ihan yhdessä hujauksessa. Olo on ollut vähän vaihteleva varsinkin aamuisin, mutta kun ei ehdi tässä kaikessa kiireessä sitä ajatella, niin hyvin on mennyt. Aiemmista alkuraskauksista tuttua järjettömän kovaa mahakramppailua ei ole ollut (onneksi!), mutta alavatsa alkaa kyllä inhottavasti jomottaa heti, kun alkaa tulla nälkä. Siis sellaista kuukautiskipuilun tyyppistä, ei perinteistä mahan kurnintaa. No, tulee ainakin syötyä säännöllisesti.<br />
<br />
Oon ravannut viikon verran vessassa. Mulla on melkein koko ajan pissahätä. Lähes joka yökin on pitänyt herätä vessaan. Oon kyllä juonutkin enemmän, mutta en sentään ihan noin paljon. Aika harmiton oire sinäänsä, mutta vähän noi levottomat yöt ärsyttää. Melkein vuoden ajan on saanut nukkua kuin tukki koko yön, mutta nyt pitää taas nähdä kummallisia unia ja heräillä vähän väliä. Ja sitä jatkuu sitten seuraavat kaksi vuotta...?<br />
<br />
Perjantaina (rv 6+4) oon menossa alkuraskauden ultraan. Haluan tietää ennen töiden aloitusta, onko tuolla mahassa ketään. Jos ultrassa kaikki on hyvin, aion töissä kertoa raskaudesta lähimmille työkavereille. Mulla ei nyt energia riitä leikkimään <a href="http://plussaajamiinusta.blogspot.fi/2010/12/punaviinia-ei-kiitos.html" target="_blank">salaista agenttia</a> - varsinkin, kun kaikki tietää, että sushi on lempilounasruokani... Ja mahan piilottelu on tällä kertaa astetta vaikeampaa. Tekisi jo nyt mieli vaihtaa mammavaatteisiin.<br />
<br />
Jaahas, pitäisi kohta lähteä hakemaan Pikkupöllö hoidosta. Tänäänkin se on harjoittelemassa vain pari tuntia - huomenna jo sitten vähän pidempään. Katsotaan, millaisen mielenosoituksen Julma Äiti saa tänään vastaansa...Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-38719368530216566482013-07-26T15:07:00.001+03:002013-08-13T08:56:49.720+03:00Tärppi!Meinasin jo alkuviikosta kirjoittaa tälle jutulle otsikon "huti nro 2". Maanantaina oli kuusi päivää ovulaatiosta eikä minkäänlaisia oireita. Eikä tiistainakaan.<br />
<br />
Keskiviikkona aloin sitten hiukan epäillä, kun nopeasti liikahtaessa tai yskiessä alavatsa vihlaisi tutun tuntuisesti. Ei edelleenkään muita oireita. Tein (kp 24) raskaustestinkin, mutta liian aikaistahan silloin vielä oli.<br />
<br />
Torstaina oli aika lämmin päivä. Tuskanhiestä päätellen lämpötilan olisi pitänyt kuitenkin olla ainakin viisi astetta enemmän. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten hirveän nihkeä voi olotila olla... Aloin olla diagnoosista aika varma.<br />
<br />
Tänään perjantaina tein aamulla (kp 26) taas raskaustestin, ja hailukka viivahan sieltä tuli. Jipii! Olo ei ole mökillä helteessä kauhean jipii tänäänkään, mutta kyllä tästä selviää.<br />
<br />
Reissussa on vielä yksi testitikku mukana, joten ehkä sunnuntaiaamuna tarkistan vielä viivan paksuuden. Toivotaan parasta!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-17548917464658365042013-07-03T16:21:00.000+03:002013-07-03T16:21:16.250+03:00Huti nro 1No ei tietenkään tärpännyt ekalla kertaa.<br />
<br />
Ajoituksen piti osua täydellisesti Italiassa vietettyyn lomaviikkoon. Laskelma perustui edellisessä postauksessa mainostettuun lähes kellontarkkaan 29-30 päivän kiertoon. Kello vaan oli tällä kertaa kovin edistävä, ja ovistesti näytti haaleaakin haaleampaa plussaa jo lähtöpäivän aattona (kp 12). Silloin ei millään ehtinyt tehdä asialle mitään. Ja sitten seuraavan päivän iltana (koko päivän matkustamisen jälkeen) testiin pärähti supervahvat kaksi viivaa. Silloin oli näemmä jo myöhäistä.<br />
<br />
Jaksan edelleen uskoa, että täydellisellä ajoituksella tärppää, vaikka <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/Suomalaisen+sperman+laatu+on+romahtanut/a1359177337956" target="_blank">Hesarin taannoinen artikkeli</a> onkin jäänyt kummittelemaan mieleen. Siinä kerrottiin, että todennäköisyys munasolun hedelmöittymiselle on normaalissa kierrossa yksi viidestä. (Ajoituksesta ei tosin puhuta mitään.) Ja että kesällä siittiöitä on vähemmän kuin talvella. Ja kaikkea muuta vähemmän rohkaisevaa ihmisten luonnollisen lisääntymisen kannalta.<br />
<br />
Onneksi on kesä, niin ei haittaa, vaikka saakin syödä ja juoda napansa täyteen ilman rajoituksia. Ainakin vielä parisen viikkoa. Koska seuraavallahan tärppää.<br />
<br />
P.S. Pikkupöllö on edelleen ihan oma suhteellisen hankala itsensä. Satunnaisesti hyvin suloinen. Päivähoitoon (ja töihin) meno lähestyy elokuun puolessa välissä. Yhtä aikaa tuuletan jee ja irvistän ankeita aamuja odotellessa. Eihän me olla parhaillaan kuin kolme tuntia myöhäisemmässä päivärytmissä...<br />
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-72101929025102080392013-05-21T23:47:00.000+03:002013-05-21T23:47:03.888+03:00TyhjäkäyntiäJokseenkin turhauttavaa katsella positiivista ovulaatiotestiä, kun tietää, että tässä kuussa ei vielä yritetä. Varmaan mietitte, että miksi ihmeessä sitten pitää kiusata itseään ovulaatiotestillä. No tietysti siksi, että saan lisää dataa oirekalenteriini. :D<br />
<br />
Olen jo <a href="http://plussaajamiinusta.blogspot.fi/2011/01/vauvaprojektin-vuosipaiva.html" target="_blank">aiemmin</a> maininnut pitäneeni kirjaa kaikenlaisista kierron tapahtumista, testituloksista ja kuvitelluista tai kuvittelemattomista oireista. Siis vauvantekoon liittyen. Oirekalenteri on nyt kahden vuoden hiljaiselon jälkeen saanut ensimmäiset uudet merkintänsä.<br />
<br />
Kp 12 havahduin limaa tuijottaessani (joo, tuntuu aina yhtä luontevalta kirjoittaa näistä...), että ai niin, pitikös mun tässä kuussakin tehdä jotain. Kaivoin testit esiin. Kp 15 iltapäivällä tuli haalea plussa. Ja ta-daa: kun katsoo oirekalenterista esimerkiksi Pikkupöllön alkuunsaattanutta kiertoa, niin limaa oli kp 12 ja haalea ovisplussa kp 15 iltapäivällä. Ihanan systemaattista!<br />
<br />
Oirekalenterini osaa myös kertoa, että varsinainen ovulaatio tapahtuu kierrossani kp 16/17. Se on päätelty mahakipujen, aamulämpöjen ja/tai kuukautisten alkamisen perusteella. Koko kiertoni on siis 29/30 päivää. Tai oli ainakin ennen. Näyttäisi pysyneen samana, vaikka nyt siis mennäänkin vielä ekaa kiertoa pillereiden lopettamisen jälkeen.<br />
<br />
Pikkupöllöä yrittäessä oltiin usein vähän sokkona kierron suhteen, jos ovisplussaa ei kuulunut. Oltiin joko päivän liian ajoissa tai päivän liian myöhässä. Tajusin taulukoida kierron tärkeät päivät vasta, kun dataa oli koossa melkein puolen vuoden ajalta. Ja sitten tärppäsikin pian. Niin, että naureskelkaa ihan rauhassa vauvanteolle taulukkolaskentamenetelmällä. :)<br />
<br />
Kaikille taulukointi ei toki toimi - se vaatii säännöllisen kierron. Mutta ehkä epäsäännöllisistä kierroistakin voi löytää säännönmukaisuuksia? Ainakin niitä limoja ja sen semmoisia. :) <br />
<br />
Sitten kun tärppää, niin raskausajan muistiinpanoistakin saa varmasti olla iloinen. Jo nyt löysin yhden säännönmukaisuuden: kummassakin raskaudessani (eka siis tuulimuna) ensimmäinen tärpin merkki oli rintojen kipeytyminen ja se tapahtui noin kuusi päivää ovulaation jälkeen. Siis ruhtinaalliset viisi päivää ennen raskaustestin selkeää plussaa.<br />
<br />
Kaikki kaveripiirissäni toista lasta odottavat/odottaneet ovat sanoneet, että raskausaika menee tosi paljon nopeammin. Että siihen ei kiinnitä niin paljon huomiota, kun on se yksi lapsi jo hoidettavana. Hmmm... mitenköhän tää odottamisen odotusaika? Meidän päivät kun ei varsinaisesti muutenkaan vilistä ohi täällä kotona. Elokuista töihinpaluuta odotellessa... Eiku - ekallahan tärppää! ;)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-26773323783366212132013-05-10T15:28:00.000+03:002013-05-21T23:48:53.091+03:00Paikoillanne... Valmiit...On vihdoin tullut aika palauttaa tämä blogi juurilleen. Julistan operaatio Pikku Papun alkaneeksi. Jee! Tai ääk!<br />
<br />
Olen pyörittänyt tätä operaation aloitusta päässäni jo useamman kuukauden. Alun perinhän puhuttiin elokuusta, mutta... No, eihän nyt sinne asti voi jaksaa odottaa. Varsinkin, kun on palaamassa elokuussa töihin. Eikös olis kätevää, jos se hankalin osuus olis hoidettu alta pois jo ennen sitä? Koska ekalla kerrallahan tärppää, totta kai.<br />
<br />
Operaatio Pikku Papu on nyt aloitettu jättämällä pillerit pois. Seuraava askel on malttaa odotella h-hetkeä puolitoista kuukautta. Kuukauden päästä kirjoitan oppikirjamaisen tunnollisesti isolla kalenteriin luonnollisen kierron ensimmäisen päivän. Että on sitten <a href="http://plussaajamiinusta.blogspot.fi/2010/05/paiva-jalkeen-ajanlaskun-alun.html" target="_blank">jotain, mitä lomakkeisiin täyttää</a>. Kun ekallahan tärppää.<br />
<br />
Pikkupöllö sai alkunsa puolen vuoden yrittämisen (+sitä edeltäneen <a href="http://plussaajamiinusta.blogspot.fi/2010/05/salaista-kuvamateriaalia.html" target="_blank">tuulimunaraskauden</a>) jälkeen - heti kun otin käyttöön netistä koostamani <a href="http://plussaajamiinusta.blogspot.fi/2010/11/kikkapakki-kayttoon.html" target="_blank">kikkapakin</a>. Tuon pakin ohjeita aion noudattaa tälläkin kertaa. Jotta ekalla tärppää.<br />
<br />
Vehnänalkioöljy oli lusikoituna niin puistattavaa, että sen vaihdan vehnänalkioöljyä sisältäviin E-vitamiinikapseleihin. Priorin olisi myös vaihtoehto, jos eivät olisi tähän uuteen versioon tunkeneet niin paljon kaikkea muuta. Raskausvitamiinit taidan ainakin aluksi korvata ihan normaaleilla ja ottaa lisänä foolihappoa. Viimekertaiseen kapselicoctailiin kuului myös E-Epa (jota syön muutenkin) ja mustaherukansiemenöljy. Liekö ollut sitten niiden salaisuus, että Pikkupöllöllä on valtavan tuuheat hiukset (jo vastasyntyneestä) ja hyvä iho?<br />
<br />
Myös tarvikevarasto on täytetty valmiiksi. 30 ovulaatiotestitikkua ja tuubillinen <a href="http://www.amazon.co.uk/Pre-Seed-Fertility-Friendly-Vaginal-Lubricant-Multi-Use/dp/B004382GWK/ref=sr_1_1?m=A3P5ROKL5A1OLE&s=drugstore&ie=UTF8&qid=1368188290&sr=1-1&keywords=preseed" target="_blank">Pre-Seed</a>iä. Ja 30 raskaustestiä. Koska ekalla tärppää. ;)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-31690614774046869042013-04-03T16:09:00.000+03:002013-04-03T16:09:53.396+03:00Sisustuskuumeen kourissaNo niin. Se siitä aktiivisemmasta blogielämästä - edellisen kerran riipustelin tammikuussa ja nyt on jo huhtikuu. Kaiken kukkuraksi aika on mennyt koko alkuvuoden toooodella hitaaaaaasti, joten kyllä sitä olis monessakin välissä ehtinyt kirjoittaa. Syytän blogin laiminlyönnistä sisustuskuumetta, joka on liimannut mut googlen ääreen yhtä lujasti kuin kuivahtaneet ruuantähteet jämähtää Pikkupöllön tuoliin.<br />
<br />
Nyt on vuosi siitä, kun muutettiin tähän rivitaloneliöön. Muuton jälkeen jaksoi hetken aikaa miettiä, että tohon ostetaan tollanen lipasto ja toi taulu vois mennä tuohon. Sitten ei jaksanutkaan enää yhtään. Nyt ollaan heräilty sisustuskoomasta, ja joka huoneesta tuntuu löytyvän loputtomasti kaikkea parannettavaa. Olohuoneeseen saatiin pari viikkoa sitten tapetti seinälle ja oi että, se teki ihmeitä. Pikkupöllön mielestä tapetointi oli ihan maailman parasta puuhaa! Yritettiin saada mahdollisimman paljon tehtyä päikkäreiden aikana, mut kyl Pikkupöllökin pääsi useamman tunnin ajan ryöstelemään kaikkia ihania työvälineitä.<br />
<br />
Niin, Pikkupöllö on jo 1 v 7 kk. Puolitoistavuotisneuvolassa mitat olivat 82 cm ja 10,6 kg. Sen jälkeen Pikkupöllö onkin sit flunssaillut aika ahkerasti, ja ollaan jouduttu siirtämään neuvolalääkäriä jo kaksi kertaa. Sanainen arkku ei ole vieläkään auennut yksitavuisia sanoja pidemmälle, vaikka asiaa on kyllä paljon. Äitin syli on maailman mahtavin paikka - tuntuu, että ollaan muutenkin menty vähän takapakkia itsenäisessä puuhastelussa ja rohkeudessa. Kuukausi sitten Pikkupöllö oli kyllä onnistuneesti koko päivän mummonsa hoidettavana. Jee!<br />
<br />
Niin, siitä sisustamisesta. Pikkupöllön huone on oikeastaan ainut, joka on jotakuinkin valmis. Tai valmis, kunnes kesällä vaihdetaan pinnasängyn tilalle juniorisänky. Mun vanha Muuramen pinnasänky on pituudeltaan vain 110 cm, ja se on käymässä auttamatta pieneksi. Aattelinkin nyt ikuistaa tänne blogiin tämän taaperohuoneen, ennen kuin se muuttuu pikkupojan huoneeksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtVfruqyojGaXGs2cK7DXBdEyZCDv4mLvhX3XAiVmhBHs2ZiNmWhG7oE5EP9mITVIanOhnX48L-wocpumqSQXeBs95whBh_nRgXbxobrBwTAHptU3LRbx-0LGKKP1m6AvlJ61oHWL_G0g/s1600/huone.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhtVfruqyojGaXGs2cK7DXBdEyZCDv4mLvhX3XAiVmhBHs2ZiNmWhG7oE5EP9mITVIanOhnX48L-wocpumqSQXeBs95whBh_nRgXbxobrBwTAHptU3LRbx-0LGKKP1m6AvlJ61oHWL_G0g/s400/huone.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pikkupöllön huonetta käytetään lähinnä nukkumiseen ja kakkoslelujen + muun tavaran varastointiin. Huone on yläkerrassa, jonne eksymme päivisin vain kakkapesulle tai pesemään pyykkiä. Mutta se on sitten sitäkin hauskempaa, kun pääsee penkomaan omaa huonettaan. :) Esimerkiksi oman vaatekaapin tyhjentäminen on Pikkupöllön suurta huvia - Äitin ei niinkään... Siinäkin on oma rajansa, kuinka monta kertaa jaksaa samat vaatteet viikata kaappiin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Nyt kun kuvaa katsoo, niin Pikkupöllön huoneessa on aika monta elementtiä mun ensimmäisestä omasta kodista: punainen lipasto, matto, tuoli ja pikkupöytä. Verhot taas on meidän entisestä työhuoneesta - tuunattu Hemtexin tweed-valmisverhoista ja hämärtävät mukavasti. Huoneessa oli valmiina oikealla seinällä kaksi kaappia, mutta saimme toiselle seinälle mahtumaan edelliseen asuntoon hommatun Ikean PAX-kaapiston (viisi 35 cm syvää, 236 cm korkeaa kaappia). Sanomattakin taitaa olla selvää, ettei kaappitilaa voi koskaan olla liikaa. :)</div>
<br />
Eli eipä tuonne ihan suunnattomasti oo varsinaisia lastenhuoneen hankintoja tehty. Pinnasänky on Muuramen vanha mun lapsuudesta, jonka Pikkupöllön Ukki maalasi aivan uudenveroiseksi. Mietin pitkään, mistä saisin tuollaisen epästandardikokoisen (110*58 cm -> 336 cm pitkän) reunapehmusteen pinnasänkyyn, mutta itse asiassa tuo normaalimittainenkin asettui siihen yllättävän hyvin. Se kutistui pesussa... :)<br />
<br />
Kivoin hankinta tuonne Pikkupöllön huoneeseen oli nuo seinätarrat. Ne ovat vähän suhteettoman korkealla, mutta kun Pikkupöllö on ollut ja on edelleen kova laittamaan suuhun kaikkea, mihin vaan ylettyy, niin eipä ollut muuta vaihtoehtoa. :) Seinätarrat ovat vinyyliä eli niitä voi kiinnittää ja irrottaa kätevästi loputtomiin.<br />
<br />
Tässä vielä lista viimeaikoina hankituista tavaroista, jos jotakuta kiinnostaa:<br />
<br />
Pinnasängyn reunapehmuste: Trille GIRAF, 43 €, <a href="http://www.rokkibeibi.com/vauvan-peitot/864-reunapehmuste-trille.html" target="_blank">rokkibeibi.com</a><br />
Seinätarrat: Jomoval Room Mates HAPPI BARNYARD, 14 €, <a href="http://www.amazon.co.uk/Jomoval-Repositionable-Childrens-Barnyard-Stickers/dp/B004URWOB2/ref=sr_1_10?m=A3P5ROKL5A1OLE&s=kitchen&ie=UTF8&qid=1364989388&sr=1-10" target="_blank">amazon.co.uk</a><br />
Naulakko: Present Time SATURNUS (8 palloa), 14 €, <a href="http://www.amazon.co.uk/PT-Saturnus-Coloured-Assorted-Balls/dp/B000H9HU1G/ref=sr_1_5?m=A3P5ROKL5A1OLE&s=kitchen&ie=UTF8&qid=1364989248&sr=1-5" target="_blank">amazon.co.uk</a><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hyllykkö: Ikea EXPEDIT, 35 €</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Hyllykön laatikot: Kodin1 BOX, 10 €/kpl</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Punainen lelukori: Ikea KUSINER, 4 €</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Norsutyynyt: Finlayson ELEFANTTI, 12 €/kpl (tarjouksesta)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pinnasängyn stoppari: KG Design <a href="http://www.kgdesign.se/kids/door-stop/42" target="_blank">DOOR STOP</a>, 10 €, ostettu Tukholmasta</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kattovalaisin (ei näy kuvassa): Massive BIRDEY (4 spot), 56 € supertarjouksesta, <a href="http://www.kodinvalaisimet.fi/sumuCMS/sivu/tuotetiedot/tuote_id/772" target="_blank">kodinvalaisimet.fi</a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vaikka tuo Pikkupöllön huoneen sisustus onkin lähtöisin noista vanhoista kalusteista ja niiden väreistä, tykkään kovasti, ettei huone ole liian poikaisa. Jatketaan varmasti samaa linjaa sen juniorisängyllisen sisustuksenkin kanssa. Jos nyt ehtisi ennen kesää saada vaikka meidän makuuhuoneen ensin uuteen uskoon. Ja olohuoneeseen uudet verhot. Ja tauluja seinille. Voi blogi-parka - ehkä sitten niitä plussatikkuja toivoessa alkaa sisustus/ostosvimma vähän helpottaa...?</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-85451282809635903162013-01-25T14:47:00.000+02:002013-01-25T14:47:36.723+02:00Hyvä viikko?Eilen muskariope kysyi ryhmältämme, että onko meillä ollut hyvä viikko. Kaikki kuusi äitiä toljoteltiin toisiamme ja muskariopea hämillämme. Siis hyvä viikko? Mikä semmoinen on?<br />
<br />
Hyvä päivä on vielä ihan suhteellisen helppo käsite. Tosin sekin yleensä jakautuu useampaan hirveään ja/tai hyvään osaan. Ja hyväksi osaksi tällä hetkellä kelpaa ihan se, ettei kukaan huuda kurkku suorana, roiku kiinni lahkeessa tai läpsi tyhmää äitiä, joka ei koskaan anna tehdä sitä, mitä haluaa.<br />
<br />
Useimmat päivät pystyy kuitenkin illalla summaamaan joko hyviksi tai huonoiksi. Mutta että viikko? Se vaatisi varmaan sitä, että muistaisi, millainen päivä eilen oli. Puhumattakaan edellispäivästä... Meillä mies on nyt koko tammikuun ollut töissä, joka päivä. Viikonlopun puuttuminen ei yhtään helpota tätä päivien samankaltaisuutta.<br />
<br />
Ehkä se on ihan hyvä juttu, ettei muista, millainen päivä eilen oli. Koska todennäköisesti olin silloinkin repiä hiukset päästäni yrittäessäni pukea kolme kerrosta vaatteita rimpuilevan vetkulamakaronipojan päälle. No, sen muistan, että oltiin muskarissa. Siellä oli kivaa. Paitsi että sinnekin piti pukea päälle kauhea kasa vaatteita. Kevät, tule jo!<br />
<br />
Hirveät viikot kyllä muistaa. Tai en nyt kyllä muista, koska meillä olis ollut viimeksi ihan hirveä viikko. Pikkupöllö on nukkunut yöt suhteellisen hyvin, vaikka olis ollut flunssaa tai poskihampaita tai muuta. Kyllä ne hirveät päivät kummasti jaksaa, kun saa yöt nukkua.<br />
<br />
Eli on meillä varmaan sitten ollut ihan hyvä viikko. Mitä nyt noita raivareita ja sensellaisia.<br />
<br />
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-82605866491754931262013-01-08T00:04:00.000+02:002013-01-08T00:04:43.689+02:00Odotuskuumetta ilmassaTänään hyvä äitiystäväni kertoi tehneensä viime viikolla positiivisen raskaustestin. Mahtavaa! Pitää tietysti kerätä rauhassa lisää viikkoja kasaan ennen enempiä tuuletuksia. Mutta plussaa, jee! Ihan tuli ajauduttua taas siihen odotuksen odottamisen moodiin itsekin. Siis hyvässä mielessä. Vaikka voin kyllä siihen puolen vuoden yrittämiseenkin samaistua oikein hyvin. Varmaan aika moni voi...<br />
<br />
Tässä päivähoitohakemusta tutkaillessa pyörii välillä mielessä, miten paljon kaikki riippuu kaikesta ja mitä voi suunnitella ja mitä ei. Suunnitelmana on, että palaan töihin tämän vuoden elokuussa. Pikkupöllö täyttää tuolloin kaksi vuotta. Sitten suunnitelma muuttuukin hankalammaksi, sillä seuraava kohta on se positiivinen raskaustesti. Se saa tulla jo silloin elokuussa, mutta eihän sitä välttämättä tule ollenkaan. Onko Pikkupöllö siis hoidossa vielä kesällä 2014 vai pikkusisarensa kanssa kotona? Ei voi tietää. No, ei sitä kyllä siinä päivähoitohakemuksessa kysytäkään...<br />
<br />
Odotuskuume on tarttuvaa sorttia. Vaikka sitä ihan hyvin tietää oman tilanteensa ja päänsisäisen turhautumiskertoimen, niin silti sitä alkoi tänään itsekin miettiä, että olisko se kahden vuoden ikäero sittenkin parempi kuin kolmen. No olis varmaan lasten kannalta, mutta jos niillä on äitinä loppuunajettu nauris, niin ei taida olla. Pakko päästä välillä töihin ajattelemaan jotain niillä peräkammarin puolihalvaantuneilla aivosoluilla, joilla ei ole juurikaan ollut käyttöä täällä mössön, pissan ja pusujen keskellä. Mut vasta elokuussa. Että sais hoitopaikan. Ja että sais vielä kesän olla. Hiekkalaatikolla.<br />
<br />
Niin että hus-hus, odotuskuume! Keskitytään nyt vaan tekemään tuosta Pikkupöllöstä hoitokelpoinen yksilö. Vierastaminen hävisi jouluna kuin taikaiskusta (eihän siinä kestänytkään kuin vaan vuosi...) eli jäljellä on enää puhumaan opettelu (tosin tuolla "EIIII"-sanallakin pärjää näköjään pitkälle), ruokailemaan opettelu (siinä ehkä eniten työmaata...), päikkäreille nukahtamisen opettelu, ulkoilemaan opettelu (kesää odotellessa...), tutista luopumisen opettelu ja potalle opettelu... EIIII!... No, pitäähän sitä hoitoonkin jotain opittavaa jättää. ;)<br />
<br />
Katsotaan, josko tämä blogi saisi tämän vuoden puolella vähän enemmän huomiota osakseen. Siis minulta. :) Joka tapauksessa toivotan kaikille lukijoille oikein kivaa ja vauvaisaa vuotta 2013! Ensi uutenavuotena saakin sitten jo odotuskuumeilla - tai toivottavasti ihan odottaa. :)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-39400511719927797602012-10-31T23:39:00.000+02:002012-10-31T23:39:13.020+02:00ViittoiluaHeli tuossa edellisen tekstin kommenteissa kyseli meidän vauvaviittomakuulumisia, niin laitanpa ne tänne nyt heti (tai ei koskaan).<br />
<br />
Pikkupöllö viittoo tällä hetkellä vain yhtä opetettua viittomaa: "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/m/more/" target="_blank">lisää</a>". Tosin Pikkupöllö luuli sen alun perin tarkoittavan maissinaksuja, ja tällä hetkellä se luulee tilaavansa leipää. Sanoo vielä "-pä, -pä, -pä" siihen perään, ettei Äiti missään nimessä erehdy antamaan lisää muuta ruokaa. :)<br />
<br />
<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/m/milk/" target="_blank">Maito</a>-viittoma oli käytössä vielä kesällä merkkaamassa janoa, mutta sen jälkeen se jotenkin sekottui yleiseen "anna se mulle" -viittoiluun. Huomaa hyvin, että kun en ole itse kesän jälkeen viittonut maitoa, ei Pikkupöllökään sitä enää muista.<br />
<br />
Tällä hetkellä Pikkupöllö oppisi varmasti viittomia ihan muutamassa päivässä. Sunnuntaina oli illalla aika kylmä, kun tultiin viikonloppureissusta kotiin ja hytistiin Pikkupöllölle "hrrrr, kylmä!" ja matkittiin vilunväreitä. Nyt tänään illalla kun tultiin autosta eteiseen, Pikkupöllö alkoi ihan oma-aloitteisesti päristä ja pyörittää päätään. Ulkona oli kylmä! :)<br />
<br />
Viittomat olis just nyt tosi käteviä, mutta motivaatio niiden opettamiseen on enää tässä vaiheessa aika pieni. Jotenkin sitä haluaisi vaan rohkaista Pikkupöllöä sanomaan niitä ekoja sanoja eikä puhumaan käsillään tai eleillään. Eihän nuo kommunikaatiokeinot toki sulje pois toisiaan. Mut silti panostan nyt mieluummin Pikkupöllön sanavaraston laajentamiseen ylipäätään.<br />
<br />
Pikkupöllö ymmärtää meidän puhetta mielestäni varsin hyvin. Se ymmärtää myös, mitä se ei saa tehdä - ei niin, että sillä olisi mitään käytännön merkitystä. Se vaan kurkkaa ovelasti kulmiensa alta, pudistaa päätään ja tekee silti juuri sen, mikä oli kiellettyä. Mut antaa sentään armollisesti Äitille sen pari sekuntia aikaa käydä kaappaamassa pojan pois pahanteosta. :) <br />
<br />
Siinäkin on eronsa, ymmärtääkö puhetta ja ymmärtääkö, mitä se puhe oikeasti tarkoittaa. Monet noista vauvaviittomistakin on varmasti vähän vaikeita opettaa niin, että lapsi yhdistää, missä siinä on kyse. Tajuaako esimerkiksi yksivuotias, mikä on nälkä tai jano, vai hahmottaako se sen tunteen vaikka juuri noiden leivän ja maidon kautta?<br />
<br />
Ai niin, oonhan mä yrittänyt vielä yhtä omaa viittomaa opettaa: "väsyttää". Siis yrittänyt matkia Pikkupöllön silmien hieromista ja kertoa, että silloin väsyttää. Toistaiseksi en oo nähnyt sitä tietoisesti viitottuna - ehkäpä siksi, että Pikkupöllön mielestä sitä ei väsytä koskaan ja nukkuminen on ihan turhaa. :) Mut nyt on Äitin aika kömpiä nukkumaan, koska Äitiä kyllä väsyttää! (*Hieroo silmiään*)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-10367643688936275592012-10-30T23:21:00.000+02:002012-10-30T23:21:55.617+02:00HoitoepävapaallaPikkupöllö täytti tänään 1v 2kk. Muistan, kun otettiin tasan vuosi sitten Pikkupöllöstä semmoisia vähän fiinimpiä valokuvia. Niin, tai yritettiin ottaa. Eihän se tietty menny todellisuudessa ihan niinku valokuvauskirjassa opastettiin... :) Mut jotenkin mä en voi tajuta, että siitä on vasta vuosi. Me asutaan nykyään eri asunnossa, tehdään eri juttuja ja Pikkupöllökin on ihan erilainen. Muutos on ollut siis tosi iso, mut ei se ole kyl siltä tuntunut täällä kotona. Oon jo aikoja sitten lakannut murehtimasta sitä, etten muista, mitä eilen tehtiin. Varmaan ihan sitä samaa kuin tänäänkin. :)<br />
<br />
Selvittiin Pikkupöllön synttärijuhlista suhteellisen täysjärkisinä - välillä meinasi tosin epätoivo iskeä, kun Pikkupöllö repi tavaroita alas samaa (tai kovempaa) tahtia kuin mitä itse niitä siivosi. Eikä tietenkään nukkunut päikkäreitä silloin, kun olis pitänyt. Ja sitten kun nukkui, niin nukkui viis minuuttia. Mut toisaalta jotain tollasta tapahtuu aina, kun pitäis mennä jonkun tietyn aikataulun mukaan eli kyl siihenkin epämukavuuteen alkaa tottua.<br />
<br />
Epämukavuudesta tuli mieleen Pikkupöllön vierastaminen. Se oli jo hiukan paremmalla tolalla, mut nyt on taas käännetty suupieliä alaspäin ja roikuttu Äitin paidankauluksessa ihan riittävästi. Tääl kotona menee yleensä ihan hyvin, kunhan vieraat ei tuu koskemaan. Muskarissa menee hyvin, kunhan Äiti ei oleta, että Pikkupöllö suvaitsisi seistä siellä omilla jaloillaan. Vieraassa paikassa itkun laukaisemiseen riittää yleensä ihan se, että joku vieras katsoo Pikkupöllöä lähietäisyydeltä. Tosi kätevää...<br />
<br />
Kyl se vierastus yleensä sit helpottaa jonkun ajan kuluttua, jos ollaan samassa paikassa ja ihmisiä on vain muutama. Mut esim. kavereiden häissä - ei. Pikkuserkun ristiäisissä - ei. Pikavisiitillä isovanhempien luo - ei. Meillä ei myöskään samasta syystä ole ketään, joka voisi toimia lapsenvahtina. Tai tottakai voisi. Mut meitä ei ihan kauheasti innosta lähteä kahdestaan minnekään, kun tietää, että Pikkupöllöä ahdistaa. Viime viikonloppuna olin äitivapaalla yhden yön ja sen jälkeen Pikkupöllö ei oo tykännyt jäädä kahdestaan ees Isinsä kanssa. Mut se oli kyl ihan sen arvoista. :)<br />
<br />
Töihin ilmoitin, etten ole tulossa vielä maaliskuussa takaisin (Pikkupöllö olis silloin puoltoistavuotias), vaan jatkan hoitovapaata vielä elokuulle. Silloin on paremmin hoitopaikkoja tarjolla ja Pikkupöllö on todennäköisesti huomattavasti valmiimpi jäämään hoitoon. Eikä se kesän yli lomailu oo yhtään hassumpi vaihtoehto... :) Tai lomailu ja lomailu...<br />
<br />
Pikkupöllö ei ole vielä sanonut ensimmäistä kokonaista sanaa, mutta on sentään siirtynyt kaksijalkaisten maailmaan. Pari viikkoa sitten se uskalsi vihdoin kävellä useamman askeleen verran, ja sen jälkeen onkin sitten menty aika konkarin ottein.<br />
<br />
Hmmm... mitäs muuta? Hampaita on vielä aika vähän: kuusi. Seitsemäs puhkesi eilen. Vähäisestä purukalustosta johtuen Pikkupöllö ei suostu syömään kovin karkeaa ruokaa. Tai leipä menee kyllä kaikissa olomuodoissaan, mutta vähemmän kiinnostavat ruuat ei. Muutenkaan ruokailu ei ole päiviemme kohokohta...<br />
<br />
Pikkupöllö tykkää yli kaiken auttaa Äitiä tiskikoneen tyhjennyksessä, lukea kirjoja sylissä ja katsoa telkkarista Tuomas Veturia tai Maisaa. Hoitopöydällä ei todellakaan voi enää maata, ja päikkäreille menokin on usein ihan tyhmää. Onneksi Pikkupöllö nukkuu niitä enää vain yhdet. Ainakin periaatteessa. Riippuu, riittääkö sitä unta puol tuntia vai kaksi.<br />
<br />
Hankalaksi tämän ikävaiheen tekee oma tahto. Luulisi, että tuommoinen Äitiä ihannoiva pikkumies taipuisi helposti Äitin tahtoon, mutta ei. Pikkupöllö on osannut pyörittää tomerasti päätään kiellon merkiksi jo pari kuukautta: Älä laita sitä pahaa ruokaa mun suuhun! Älä laita niitä hanskoja mun käteen! Älä laita sitä kaapinovea kiinni! Vastaavasti omat kiinnostuksen kohteet ilmaistaan vaativalla kiljahtelulla, epämääräisellä sormenosoituksella tai epätoivoisella valituksella (kun Äiti ei tajuu mitään...). Niitä sanoja odotellessa...<br />
<br />
Ollaan lähdössä kuukauden päästä viikoksi Lanzarotelle. Vähän hirvittää jo ennakkoon eka lentokonematka. Ja se pakkaaminen. Mun äiti lähtee reissuun mukaan, joten siellä saadaan varmaan lomalapsenvahti käyttöön. Ainakin viikon loppupuolella. Reissua varten olis vaikka mitä suunniteltavaa ja joku joulumörkökin tuolla jo häämöttää. Aavistelen pitkiä iltoja...<br />
<br />
Eihän tämmöisellä kahden kuukauden päivitysvälillä mitään kunnon blogia saa pidettyä, mut jos sit vaikka joulun jälkeen ottais itteään niskasta kiinni. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, vaikka seuraavaa vauvaprojektia ei olekaan nyt ihan lähikuukausina suunnitteilla. Täällä sitä vaan eletään tätä kotiäidin monotonista arkea. Onneksi niitä väripilkkujakin löytyy - vaikkei nyt ihan muistakaan, että oliko se tänään vai eilen vai edellispäivänä vai viime viikolla... :)Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-20038546538083700482012-10-25T23:55:00.001+03:002012-10-25T23:55:46.294+03:00Vauvalahjontaa kotimaisittainMulla on tää kyseinen postaus ollut tekeillä jo toukokuusta asti. (Puuh.) Silloin oli viisi vauvaa lähipiirissä tuloillaan ja aattelin, että varaudun lahjoihin kerrankin hyvissä ajoin. Kun musta on tosi kiva antaa kivoja vauvalahjoja. Mut aina siinä käy niin, että treffit sovitaan parin päivän päähän ja sit sitä kivaa lahjaa ei enää ehdi hommata. Tai ainakaan sitä kivaa, mitä oli ajatellut.<br />
<br />
Musta on ihana saada lahjaksi jotain... kivaa. :) Itsetehdyt asiat on yleensä parhaita. Mut tässä on kyl vuoden aikana tullut ajankäytön suhteen aika realistiksi.Hyvä, jos saa värkättyä sen onnittelukortin omilla kätösillään. Mut onneksi netti on pullollaan kaikkia kivoja lahjavaihtoehtoja!<br />
<br />
En ole vankkumaton kotimaisuuden tai kotimaisten nettikauppojen kannattaja (ainakaan Brittien Amazonin laajasta ostohistoriastani päätellen...), mutta vauvoissa on vaan sitä jotakin, mikä innostaa kotimaisuuteen lahjahankinnoissa. Ehkä se on se ajatus, että niin vauva kuin lahjakin on syntyjään täältä.<br />
<br />
Tykkään ostaa käytännöllisiä vauvalahjoja. Ja mieluusti vielä kestäviä, pitkäikäisiä ja sekä tytöille että pojille sopivia. Sylikummina ehkä ostaisin sen kummilusikan (jos toivotaan), mutta muuten en koe tarvetta ostaa "virallisia" vauva/ristiäis/nimiäislahjoja. Siis niitä hopeisia valokuvakehyksiä ja sen sellaisia. Vauvalahja saa mielestäni olla persoonallinen - annetaan se sitten juhlissa tai ihan vaan kylässä piipahtaessa.<br />
<br />
Vauvalahjat on juuri siitä kivoja, että niitä tarvitaan monenlaisiin tilanteisiin. Joskus haluaa muistaa perhettä vain kortilla tai vaikka jollain pienellä, kirjekuoreen mahtuvalla lahjalla. Joskus hommataan isompi lahja porukalla. Ja kaikkea siltä väliltä.<br />
<br />
Siispä tässä on nyt sitten vähän listaa kotimaisista lahjaideoista. Lista on luonteeltaan epäprismaisa (vaikka erinomaisia vauvalahjoja löytyy toki sieltäkin), koska haluan nostaa esiin pienempiä, tuntemattomampia merkkejä. Siis tuntemattomia niille, jotka eivät luuhaa kaikki illat kyseisissä nettikaupoissa, kuten minä... ;)<br />
<br />
Monia näistä tuotteista myydään muuten useammassa nettikaupassa sekä niiden myymälöissä/kotipuodeissa. Suosittelen siis käyttämään Googlea apuna parhaan hinnan, pienimpien postikulujen ja kivoimpien kauppojen etsimisessä.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Onni ja Ilona</span><br />
<br />
<b><a href="http://www.onnijailona.fi/kauppa/product_catalog.php?c=1" target="_blank">Katselukortti</a> (2,50 €).</b> Katselukortin toisella puolella on postikortti, joten tällaisen voi lähettää vaikka ensimmäiseksi onnittelutervehdykseksi. Kannattaa ehkä kortissa mainita sen käyttötarkoitus. Huomasinpa nimittäin juuri, että ollaan saatu (yllättäen) tuo ihana pöllökortti ristiäislahjan yhteydessä, mutta ei tajuttu testata sitä pikku-Pikkupöllöllä katselutarkoituksissa. Katselukortteja on myös kaksipuolisina ja laminoituina (4,50 €) sekä julisteina (10 €). Kortille voi ostaa söpön <a href="http://www.onnijailona.fi/kauppa/product_catalog.php?c=5" target="_blank">kassinkin</a> (5 €).<br />
<br />
<a href="http://www.onnijailona.fi/kauppa/product_details.php?p=39" target="_blank"><strong>Kot! sanoo kana</strong></a><strong> -kirja (14-20 €).</strong> Leena Junnilan (eli Onni ja Ilona -tuotteiden äidin) kirja sopisi hienosti ensimmäiseksi katselukirjaksi vauvalle. Kirkkaita värejä ja selkeitä graafisia kuvioita. Ostin sen äskettäin Adlibriksesta yhteen vauvalahjaan. Sivut ovat todella tukevaa pahvia ja muutenkin tosi kiva kirja!<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">PaaPii</span><br />
<br />
<strong><a href="https://shop.paapiidesign.com/index.php?cPath=28&osCsid=bef961c84480584ff233cc93f5a3f962" target="_blank">PaaPii-kortti</a> (1,50 €).</strong> Näillä värikkäillä postikorteilla erotut varmasti markettien korttivalikoimista.<br />
<br />
<strong><a href="https://shop.paapiidesign.com/index.php?cPath=24&osCsid=7c8952051bdea1ac218b5f021dac0aaf" target="_blank">Kili-Katti</a>-helistin (18-20 €).</strong> Tietyssä vaiheessa lelujen helisevyys on niiden tärkein kriteeri. Tässä helistimessä on sekä se että ulkonäkö kohdillaan.<br />
<br />
<strong><a href="https://shop.paapiidesign.com/index.php?cPath=22" target="_blank">Pu-Puu</a>- (pieni 26 € tai iso tyyny 36 €) ja Pikkukettu-pehmolelut (20 €).</strong> En tiedä, ovatko nämä lasten makuun (meillä ei ole näitä eikä Pikkupöllö ylipäätään välitä kauheasti pehmoleluista), mutta miellyttävät ainakin aikuisen silmää lastenhuoneen sekamelskassa. :)<br />
<br />
<a href="http://noshshop.com/" target="_blank"><strong>Nosh Organics</strong></a><strong> -vaatteet.</strong> PaaPii on myös suunnitellut suomalaiselle lastenvaatemerkki Nosh Organicsille kuoseja. Noshin omistakin valikoimista löytyy kivoja ja pitkäikäisiä vaatteita. Jälleenmyyjiä on lukuisia, joten kannattaa googlata tarjouksia.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Kimperi</span><br />
<br />
<strong><a href="http://kimperistore.mycashflow.fi/category/9/kimperi" target="_blank">Pipo</a> (10-13 €).</strong> Meidän lempparipipo on ollut keväästä asti Kimperin <a href="http://kimperistore.mycashflow.fi/product/2/kimperi---oma-trikoopipo" target="_blank">Sininen Ötökkä</a>. Se on ihan syötävän söpö Pikkupöllön päässä. Näitä pipoja myy Kimperin lisäksi aika moni muukin nettikauppa ja ainakin Punavuoren Peikossa satuin näitä viimeksi näkemään. Lähetin kesällä yhden pipon kirjekuoressa lahjaksi ja taisi mennä ihan normaalilla postimaksulla.<br />
<br />
<a href="http://kimperistore.mycashflow.fi/product/78/kimperi---tumput" target="_blank"><strong>Tumput</strong></a><strong> (10 €).</strong> Kimperi-tumppuihin en ole törmännyt kuin Kimperin omassa nettikaupassa. Tumpuista tulisi hyvä setti vaikka M-koon pipon kanssa.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Onnakerttu</span><br />
<br />
<strong><a href="http://www.beboliina.fi/puoti/product_catalog.php?c=428" target="_blank">Ruokalappu</a> (14 €).</strong> Ostin näitä kaksi - yhden Pikkupöllölle ja yhden lahjaksi. Tosi kivoja ja tarpeeksi pitkiä myös taaperolle. Toimituksessa vain kesti puolitoista viikkoa, joten toinen lappu ei sitten mennytkään lahjaksi sille, kelle kuvittelin, vaan ihan toiselle. Pitäisi aina muistaa olla hyvissä ajoin liikkeellä...<br />
<br />
<strong><a href="http://www.beboliina.fi/puoti/product_catalog.php?c=342" target="_blank">Bodyn jatkopalat</a> (5-6,50 €/ 2 kpl).</strong> Ainakin pitkäselkäiselle Pikkupöllölle bodyn jatkopalat ovat olleet varsin hyödyllinen hankinta. Moni kiva body olisi jäänyt pieneksi ihan ennen aikojaan. Onnakertun palat sopivat esim. suurimpaan osaan Lindexin bodyista, joita taitaa löytyä itse kunkin kaapista. Monet vanhemmat eivät tiedä tällaisia jatkopaloja olevankaan, joten siinäpä oiva lahjaidea!<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Pikku Purli</span><br />
<br />
<strong><a href="http://pikkupurli.blogspot.fi/p/purli-pollo-neuvolakortin-kannet.html" target="_blank">Neuvolakortin kannet</a> (10-15 €).</strong> Nämä suloiset pöllökannet voi ostaa lahjaksi jo odottavalle äidillekin äitiyskortin suojaksi. Tai suojaahan ne muoviset mainoskannet ihan hyvin, mutta ei ne kauhean nätit ole... :) Pikku Purlilla on <a href="http://pikkupurli.blogspot.fi/p/muut-neuvolakortin-kannet.html" target="_blank">muitakin kansikuoseja</a>, ja tuotteita myydään myös <a href="http://www.huuto.net/fi/showlist.php3?tits=pikku+purli&ccat=-1&status=N&odir=A&order=R&start=0&num=50" target="_blank">Huuto.netissä</a>. Näppärä tietty ompelee kannet ihan itse vaikkapa <a href="http://villapata.vuodatus.net/blog/2226738/nain-sen-tein/" target="_blank">näiden ohjeiden</a> avulla.<br />
<br />
<br />
<span style="font-size: large;">Isompaa porukalla tai muuten vaan</span><br />
<br />
<strong>Vaatteita (sopivasti €).</strong> Nosh Organicsin mainitsinkin jo tuolla ylempänä, mutta on muitakin kivoja kotimaisia vauvanvaatevalmistajia. <a href="https://www.metsola.co/metsola-collection" target="_blank">Metsola</a> on niistä tunnetuin ja nostalgisen ihana. <a href="http://kauppa.ruskovilla.fi/" target="_blank">Ruskovillan</a> tuotteista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta huolisin niitä kyllä mieluusti lahjaksi. :) Meillä villavaatteet ovat olleet Suomessa suunniteltua <a href="https://www.mamidea.com/webshop/vaatteet-manymonths-c-22_24_44.html" target="_blank">ManyMonths</a>-merkkiä, joka ei nyt ole ulkonäöltään ihan niin fiiniä kuin Ruskovilla, mutta vaatteet ovat todella käytännöllisiä ja nimensä mukaisesti pitkäikäisiä.<br />
<b></b><br />
<b>Lapsikuvauslahjakortti (80-120 €). </b>Tämä on ollut meillä töissä suosikkilahja jo useamman vuoden ajan. Kannattaa selata netissä valokuvaamojen vauvaportfolioita ja valita kiva kuvaamo. Tai sitten on Se Paikkakunnan Ainoa Oikea Valokuvaamo, jossa kuvat kuuluu ottaa. :) Muistakaa pyytää lahjakorttiin pitkä voimassaoloaika, jotta lahjakortin voi käyttää myös yksivuotiskuvaan.<br />
<br />
<b>Grafiikkatyö (kehystettynä 80-> €).</b> Monesti perheellä on varsinkin toisen lapsen kohdalla jo kaikkea. Jos kuitenkin haluaa antaa lahjaksi jotain pysyvää, pieni taulu on kiva (vaikkakin aika arvokas) vaihtoehto. Grafiikkavedoksia voi ostaa netistäkin, mutta edullisempia (eli tuntemattomampien taiteilijoiden) töitä on aina paremmin gallerioissa paikan päällä. Varaudu myös siihen, että alle satasella ei juuri saa kehystettynä mitään postikorttia isompaa teosta. Mutta vauvoillehan sopii kaikki pieni! :) Kehystykseen voi ottaa antaa myös lahjakortin, jos ei ole varma lahjansaajan toiveista.<br />
<br />
<br />
<br />
No niin, se oli semmoinen lista. Laittakaa ihmeessä lisää ideoita kommenttilootaan! Vauvasesonki on lähipiirissä hiljennyt talveksi, mutta keväällä olisi sitten ainakin taas yksi lahjottava. Jee!<br />
<br />
Lupaan laittaa ensi viikolla ihan kuulumisiakin. Tiivistetysti: meillä kävellään (kahden viikon vankalla kokemuksella), luetaan kirjoja (ihan hulluna) ja äiti on maailman paras ja ihanin ja siitä ei kannata irrottaa ikinä - ainakaan vieraassa paikassa. :DUnknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-50295152341973501302012-08-27T23:32:00.004+03:002012-08-27T23:32:32.029+03:00SynttäritohinaaJos oli Pikkupöllön syntymä varsin pitkällinen ja kärsivällisyyttä vaativa tapahtuma, niin nämä yksivuotiaaksi tulemisen juhlallisuudet & velvollisuudet vaativat Äitiltä hermoja lähes yhtä paljon. Tai oikeastaan enemmän, koska jaloissa pyörii apuna se suloinen, mutta varsin takertuvainen Pikkupöllö.<br />
<br />
Juhlaviikko alkoi tänään yksivuotiskuvauksella. Lunastimme työkavereilta vauvalahjaksi saamamme lahjakortin lapsikuvaukseen. Vaikka olen itse ollut järkkäämässä näitä kyseisiä lahjakortteja monellekin työkaverille, niin silti oli aika jännää olla itse siellä studiolla. Ei se kuitenkaan oo ihan sama kuin kotona järkkärillä räpsiessä... :) Pikkupöllö oli kuvaajan edessä oma tarkkaileva itsensä, mutta pari riehakkaampaakin hymyä taidettiin saada tallennettua. Viikon päästä nähdään vedoksia, jee!<br />
<br />
Torstaina on Pikkupöllön varsinainen syntymäpäivä. Harjoitellaan ehkä kynttilän puhaltamista banaanin palan päältä... tai jotain. :) Ei mitään suurempaa. Tai on meillä silloin muskarin eka kerta. Pikkupöllö joko tykkää muskarista ihan hurjasti (niin kuin se tykkää musiikista, loruista ja rytmeistä ylipäätään) tai sitten se pelkää metakkaa hullun lailla. Toivotaan ekaa vaihtoehtoa...<br />
<br />
Sitten lauantaina on se h-hetki eli yksivuotisjuhlat. Samalla vietetään pienimuotoisesti myös mieheni ja mun tämänvuotisia kolmekymppisiä. Yritettiin karsia tylsät sukulaisvieraat minimiin, mutta silti meille tulee liikaa väkeä. Tai mun mielestä kaksikymmentä henkeä on aika ahdistava ajatus, kun Pikkupöllö ei nyt suuremmin nauti liian lähelle tulevista (saati sitten koskevista!) vieraista ihmisistä. Onneksi tulossa on pari lapsivierastakin, ettei Pikkupöllön tarvii olla ihan ainut huomion keskipiste.<br />
<br />
Juhlien järjestäminen on kyl ihan hirveintä puuhaa. Vielä ennen häiden järjestämistä tykkäsin siitä, mut sen jälkeen oon saanut siitä jonkun rimakauhun. Kaiken vois aina tehdä niin paljon paremmin, mut nyt ei oo aikaa tehdä ees puoliikaan siitä, mitä itse visiois. Hyvä kun saa kodin siivottua ja pöytään jotain. Ja sit kun kuvittelee itse keksineensä jotain hauskaa ja näppärää, niin kappas, leikkikaverin yksvuotissynttäreillä oli lauantaina ihan täysin identtinen menu. :) Eli lihapullia ja dippivihanneksia sen olla pitää...<br />
<br />
Koko tätä valmisteluviikkoa sävyttää vielä se, että Pikkupöllö nappasi taas flunssan. Oltiin viikko sitten laivalla piipahtamassa Tukholmassa ja sit kotona iski tauti. Mun mieskin sai sen sitten pari päivää myöhemmin. Eli täällä sitä odotellaan, että koska flunssa tulee mulle. Toivottavasti jättäis mut tällä kertaa väliin...<br />
<br />
Kun sitten selvitään juhlaviikonlopusta (yhdet vieraat jää vielä lapsineen meille yöksi, ettei vaan käy aika pitkäksi...:), niin ens viikon tiistaina on kaiken kruunu - yksvuotisneuvola. Rokotteita vissiin kolme kappaletta ja ou jee... mä meen sinne Pikkupöllön kaa kahdestaan. Aiemmilla rokotuskerroilla mies on ollut mukana. Ehkä mä adrenaliinin voimalla saan sit pidettyä just piikkien ajan siitä rimpulevan ja karjuvan pojan jalasta kiinni.<br />
<br />
Kuten tekstin sävystä voi aistia, odotan vaan, että tää viikko olis jo ohi; Tuomas Veturi -kakku (jos siitä sellainen sitten lopulta tulee...) syöty ja Pikkupöllö jyrsimässä uusia leluja. Ehkä sit kaksvuotissynttärit sujuu jo rutiinilla?Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-68002837181293280772012-07-06T14:38:00.001+03:002012-07-06T14:38:29.970+03:00Touhukas kymmenkuinenTaas on vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen... ihan liikaa! Mitenköhän tän blogin saisi paremmin ujutettua viikkorutiiniin?<br />
<br />
Pikkupöllö (reilu 10 kk) on ottanut suuria edistysaskelia sitten viime kuulumisten. Ei nyt sentään ihan varsinaisia askelia, mutta turhauttava paikallaan pyörimisen / peruuttamisen aika on vihdoin ohi. Pikkupöllö oppi konttaamaan 9,5-kuisena - sitä ennen ryömittiin muutama viikko omintakeisella hyljetekniikalla eteenpäin. Konttausasennosta Pikkupöllö tajusikin sitten varsin nopeasti, miten pääsee itse istumaan. Ja nyt se nousee jo matalaa tukea vasten pystyyn. <br />
<br />
Muutaman ihanan viikon verran Pikkupöllö tykkäsi leikkiä ja tutkia paikkoja itsekseen, mutta sitten se keksi, että sehän voi seurata meitä joka paikkaan. Ja seuraakin - ellei sitten ole syömässä kukkamultia. Juhannuksena Pikkupöllölle puhkesi kuumeen ja oksennuksen kera kaksi ekaa ylähammasta - ei ne tosin ne keskimmäiset vaan sitä seuraavat. Hammaskitinästä päästyä tulikin sitten Pikkupöllön historian toinen flunssa. Ja nyt kun Pikkupöllö olisi taas tarmoa täynnä, niin se flunssa siirtyi luonnollisesti mulle. Pööh.<br />
<br />
Oltiin neuvolassa pari viikkoa sitten vähän ennakkoon 10 kk -neuvolassa ja siellä Pikkupöllö oli 74,5 senttiä pitkä ja painoi 8,6 kiloa. Sais käyrien mukaan painaa vähän enemmänkin... Ruoka sille maistuu kyl ihan hyvin (kunhan on maissinaksu kourassa), joten taitaa poika vaan olla vähän hoikkeliinimpaa mallia. No, neuvolantädin ohjeistuksesta ollaan nyt lisätty teelusikallinen öljyä ruokiin ja tehty puurot korvikkeeseen. Hampaiden puhkeamisen ja flunssan aikainen ruokahaluttomuus on kyl tainnut aika hyvin mitätöidä kaikki lihotusyritykset toistaiseksi.<br />
<br />
Miehellä alkaa vihdoin ens viikolla kesäloma. Tässä mun työssä ei varsinaisesti lomaa tunneta, mut saapahan hiukan irtautua puuduttavista arkirutiineista. Pikkupöllö nukkuu nykyään kahdet tai kolmet päikkärit, mutta yöunet on niin pitkät (yleensä 11 tuntia), että ei niihin päikkäreihin ihan hirveesti tunteja jää. Vieläkään Pikkupöllö ei kyl oo nukkunu kokonaista yötä heräilemättä (siis edes sitä kahdeksaa tuntia), mut enää se ei sentään vaadi maitoa. Yleensä riittää tutti tai ainakin äitin kainalo. Hommattiin leveämpi sänkykin... Iltanukahtamiset sujuu nykyään ihan mallikkaasti omaan sänkyyn, kunhan äiti tai isi on siinä pinnasängyn vieressä.<br />
<br />
Imetyskin on nyt sit loppunut. Tai maito vain loppui. Tavallaan se oli vähän haikeeta, mutta samalla helpottavaakin. Korvikemaito ei kyl oo Pikkupöllön mielestä yhtään niin hyvää. Mut onneks on sit muita herkkuja: maissinaksuja, banaania, jogurttia... Ja Pikkupöllö tulee edelleen mielellään möyrimään ja kiehnäämään (ja puremaan) syliin, ettei se sylivauva ole minnekään hävinnyt. :)<br />
<br />
Mitäs muuta? Vierastusta on edelleen ollut, mutta vähenemään päin. Aika nopeasti pääsee Pikkupöllön kaveriksi, jos sille lukee kirjoja. Äiti ja isi on niin tyhmiä, ettei ne jaksa lukea kirjoja kuin muutaman kerran päivässä. ;) Telkkariohjelmista mikään muu ei kiinnosta kuin Tuomas Veturi, mutta se ollut Pikkupöllön sitäkin suurempi suosikki jo puolivuotiaasta asti. Meidän yhdeksän boksille tallennettua jaksoa pyörivät aika ahkerasti, kun haluaa itse syödä edes muutaman aterian päivässä ilman pöydän alla kitisevää takiaista. :)<br />
<br />
Pikkupöllö on saanut samanikäistä leikkiseuraa nyt lähes joka viikko - ja minäkin miellyttävää juttuseuraa. :) Ei noiden poikien touhua oikein vielä voi yhdessä leikkimiseksi sanoa. Varastavat vaan toistensa käsistä lelut. Ja syövät niitä. Mut hauska sitä on silti katsoa. Ja päivä sujuu huomattavan paljon nopeammin.<br />
<br />
Pikkupöllön yksivuotissynttäreihin ei ole enää kuin vajaa kaksi kuukautta. Meillä ei oo ees juhlien päivämäärää viel päätettynä. Jos vaikka yrittäis saada edes sen tehtyä näillä flunssa-aivoilla tän viikonlopun aikana... :)Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-55284463469550263072012-05-22T00:05:00.002+03:002012-05-22T00:05:54.476+03:00Viitseliäisyys palkitaanIhan maaliskuun lopussa aloin opettaa Pikkupöllölle ensimmäistä vauvaviittomaa. Eilen näin Pikkupöllön viittovan sen ensimmäistä kertaa - vähän avustettuna tosin. Viittoma oli niinkin yllättävä kuin... "maitoa". :) Pikkupöllö halusi selkeästi juuri äitimaitoa, jonka saatavuus on valitettavasti ollut hupenemaan päin. En tiedä, kumpi oli ensin - muna vai kana; alkoiko ensin maito loppua vai joiko Pikkupöllö sitä aina vaan vähemmän. No, joka tapauksessa maitotilausta täydennetään nykyään nokkamukista. Eihän se tietty oo yhtään niin makoisaa kuin äitimaito...<br />
<br />
Muistin vauvaviittomat ihan sattumalta Pikkupöllön ollessa seitsenkuinen. Luulin jo missanneeni sopivan aloitusiän, mutta sehän olikin juuri passelisti käsillä. Ei vaan ollut mitään hajua niistä itse viittomista. Onneksi googlailujen jälkeen löysin oivallisen (ja mikä tärkeintä, ilmaisen) sivuston <a href="http://babysignlanguage.com/" target="_blank">babysignlanguage.com</a>, jossa on esitetty selkeästi kuvin ja videoin kaikki tärkeimmät vauvaviittomat. Tai siis varmaan jokaisella putiikilla on ihan omat vauvaviittomansa, mut eihän ne vauvat kuitenkaan toistensa kaa viito... :) Eli viittomat vois vaikka keksiä itsekin.<br />
<br />
Ja nyt ennenku joku kerkeää ihmetellä, että miksi joku opettaa vauvalle viittomia, niin pari selventävää juttua. Vauvaviittomista puhutaan myös termillä "tukiviittomat", jolloin yleensä viitataan ;) puheen viivästymiseen liittyvään apukeinoon. Mut meillä ei ole kyse siitä, vaan ne ovat vain apuna tässä kommunikaatiovaiheessa, jossa vauva kyllä ymmärtää paljonkin, mutta ei osaa vielä puheella ilmaista, mitä haluaa sanoa. Pikkupöllö harrastaa turhautuessaan (eli ihan liian usein) aivan järkyttävää yliäänikirkunaa. Olisi siis mahtavaa, jos sen kirkumisen saisi vauvaviittomilla vähennettyä vaikka puoleen.<br />
<br />
Klassinen esimerkki vauvaviittomasta (jota suurin osa ei sellaiseksi miellä) on "hei-hei"-vilkuttaminen. Vauva tervehtii tai hyvästelee kättä heiluttamalla, vaikka ei osaa vielä sanoa sitä ääneen. Pikkupöllö osaa jo matkia vilkuttamista, mutta ei vielä ihan tajua sen pointtia. Vähän sama juttu taitaa olla noiden mun opettamien viittomien kanssa. Tänään tosin "maitoa" esiintyi sellaisessa yhteydessä, että luulen Pikkupöllön ihan tarkoittaneen sitä.<br />
<br />
Itse asiassa toi "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/m/milk/" target="_blank">maitoa</a>" on ollut viittomista ainut, jota oon tässä vajaan kahden kuukauden aikana viittonut Pikkupöllölle aika ahkerasti. Tuolla Babysignlanguage.comissa sanotaankin, että jos aloittaa opettelun 7-8-kuisena, tuloksia alkaa lähes aina näkyä jossain vaiheessa seuraavan kymmenen viikon aikana. Meillä vähemmälle opettelulle ovat jääneet "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/e/eat/" target="_blank">syödä/ruoka</a>" ja "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/t/thirsty/" target="_blank">jano</a>" - lähinnä siksi, että Isi ei muista koskaan viittoa niitä syöttäessään Pikkupöllöä. :) Itse asiassa totesin eilen, että vauvalle viittoma "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/d/drink/" target="_blank">juoda</a>" on paljon "janoa" helpompi hahmottaa eli se meni vaihtoon.<br />
<br />
Nyt kun sain lisäuskoa tähän hommaan Pikkupöllön ensimmäisistä viittomisista, alan opettaa muutamaa viittomaa lisää. Pikkupöllö tunnistaa selkeästi puheesta muutamia sanoja (kääntää katseen niitä/paikkaa kohti), joten ne vois olla kiva opettaa myös viittomina: Vaikkapa "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/b/book/" target="_blank">kirja</a>", "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/c/car/" target="_blank">auto</a>" ja "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/b/ball/" target="_blank">pallo</a>". Kätevistä viittomista ajattelin opettaa "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/m/more/" target="_blank">lisää/uudestaan</a>", "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/g/good/" target="_blank">hyvää/tykkään</a>" ja "<a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/d/dont-like/" target="_blank">en tykkää</a>". Varsinkin ruokailut on meillä välillä sellaista kiemurtelua, että ei oikein ota selvää, mitä Pikkupöllö tahtoo.<br />
<br />
Tuolta Babysignlanguage.comin <a href="http://www.babysignlanguage.com/dictionary/" target="_blank">sanastosta</a> löytyis vaikka mitä kivoja viittomia, mut täytyy vissiin edetä aika rauhallisesti. Ja haastavinta tässä taitaakin olla saada sekä Äiti että Isi ensin oppimaan nuo viittomat ja sitten se, että muistais käyttääkin niitä. Ja vielä että huomais, jos Pikkupöllö käyttää niitä. Mut jos tuo metallinmakuinen kirkuminen yhtään vähenee, niin vauvaviittomat ovat todellakin vaivan arvoisia.<br />
<br />
Pikkupöllön (reilu 8,5 kk) tämänhetkinen puhe koostuu kutakuinkin tavuista "baa-baa-baa", "maa-maa-maa", "paa-paa-paa" ja "vaa-vaa-vaa". Hiukan taitaa siis mennä vielä aikaa sitä ensimmäistä kunnon sanaa odotellessa. :)Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-81535135846624022102012-05-15T15:29:00.000+03:002012-05-15T15:29:34.736+03:00Höyryä ja hammastustaMiten nää päivät juoksee näin nopeesti? Mä ikään kuin ihan just päivitin tänne blogiin kuulumisia ja nyt siitä onkin jo yli kuukausi. Ääks.<br />
<br />
Pari päivää mun viimeisimmän postauksen jälkeen Pikkupöllölle tuli ekat hampaat (silloin 7,5 kk). Oli sitä jo odoteltukin kolmikuisesta alkaen. Ajattelin silloin, että kyllähän siihen joku syy pitää olla, ettei se nukkunut enää kuutta tuntia putkeen. Ja että se aina kitisee, jos vähänkään kuvittelee tekevänsä jotain muuta kuin viihdyttää sitä. No jaa... Nyt kun Pikkupöllö on kahdeksan ja puol kuukautta, tässä alkaa tulla siihen tulokseen, että se nyt vaan on tommonen. :)<br />
<br />
Kyllähän se hampaidentulo lisäsi tota kitinäkerrointa. Välillä se edelleen purkaa raivoaan silikonipäiseen lusikkaan niin, että leuat tärrää. Mikään meidän noin kymmenestä purulelusta ei oo enää kelvannut kunnon hinkkaukseen sen ekan hampaankulman ilmestymisen jälkeen. Mut onneks ne kaks ekaa alahammasta taitavatkin olla jo siinä pisteessä, että pahin kutina on ohi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEictlxEOp3-Q6Wk_atyyrGFB4RjY-SR5a3RMeUVeBcD_bfsi7froiva3XxpwFptRsXWCJmfTBnThUCyGHdNhnmvh25x3EgiRR5ue74st4tU9KKjGzPoeuQNUJgGJJADgdSO2rA6kocbsDo/s1600/purulelu.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEictlxEOp3-Q6Wk_atyyrGFB4RjY-SR5a3RMeUVeBcD_bfsi7froiva3XxpwFptRsXWCJmfTBnThUCyGHdNhnmvh25x3EgiRR5ue74st4tU9KKjGzPoeuQNUJgGJJADgdSO2rA6kocbsDo/s320/purulelu.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<br />
Pikkupöllö ei vielä ryömi. Eikä konttaa. Eikä kävele. Ihan kätevää näin uuden asunnon keskeneräisen babyprooffauksen kannalta, mutta muuten ihan tosi ärsyttävää. Siis etenkin Pikkupöllön mielestä. Ei kestä juuri minuuttiakaan, kun lattialta alkaa kuulua tyytymätön "BÄÄH!" eli suomeksi: "ÄITI! HETI TÄNNE!". Kiinnostavat esineet ovat joko karanneet kurkotussäteen ulottuvilta tai sitten Pikkupöllö on taas vahingossa peruuttanut, vaikka luuli pyrkivänsä eteenpäin. Rankkaa tuo vauvan elämä...<br />
<br />
Hiukan se on laittanut Äitinkin pään höyryämään, kun Pikkupöllö ei viihdy missään itsekseen. Siis yli metrin säteellä Äitistä tai Isistä. Sitten kun leikitään yhdessä lattialla, katsotaan Tuomas Veturia tai seurataan ikkunasta ohiajavia autoja, se on mitä suloisin lapsi. Aaah, ne ruhtinaalliset viisi minuuttia kerrallaan... kunnes alkaa kyseinen puuha kyllästyttää. :)<br />
<br />
Nyt tällä viikolla on onneks alkanut näkyä merkkejä siitä, että itsekseen istualtaan leikkiminen ei enää vaadi Äitin välitöntä läheisyyttä. Tosin ne leikit loppuu yleensä aika lyhyeen, kun Pikkupöllö päättää kipsahtaa selälleen - eikä osaa vielä nousta itse takaisin istumaan. V-mallinen imetystyyny on ollu aika hyvä kipsahduskaappari. Ei se estä kaatumista, mutta kuhmuja kylläkin.<br />
<br />
Onhan tää samalla aika hauskaakin aikaa. Pikkupöllö on alkanut oivaltaa vuorovaikutteisen leikkimisen saloja. On ihan superhauskaa, kun Äiti tai Isi matkii Pikkupöllöä. Myös jonkinsorttinen puhe on viimeisen viikon aikana alkanut pulputa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka siitä puheesta ei saakaan mitään selvää, huomaa, että Pikkupöllö on alkanut selkeästi ymmärtää sanoja. Siis muitakin kuin
"maito". Voin melkein lyödä vetoa, että Pikkupöllön ensimmäisiä omia
sanoja on "auto". Haltioitunut kiinnostus kulkee vissiin miehen
puolelta geeneissä...<br />
<br />
Myös kirjat ovat alkaneet kiinnostaa Pikkupöllöä. Aiemmin niitä vain syötiin tai heitettiin lattialle. Nyt se ihan hihkuu riemusta varsinkin Puppe-kirjan nähdessään. Niissä luukuissa on vaan jotain taikaa... :) Iltasaduksi ollaan luettu yhtä ja samaa kirjaa jo ihan pikkuvauvasta asti ja sen kyllä huomaa - viimeisen aukeaman kääntyessä esiin alkaa sensorttinen kiemurtelu. Pikkupöllö ei edelleenkään tykkää nukkuumaanmenosta...<br />
<br />
Mä oon ostanut niiiiin paljon kaikkia kivoja juttuja Pikkupöllölle, mut koskas mä ehtisin niistä tänne kirjoittaa... Huuh.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-59660911550604062232012-04-13T11:47:00.000+03:002012-04-13T11:47:20.601+03:00Kuulumisia rivitaloidyllistä :)Heippa pitkästä aikaa! Nyt on pahimmat muuttohulinat saatu alta pois ja blogin rustaaminen tuntuu aika paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin kaappien järjestely. :)<br />
<br />
Pikkupöllö on jo 7,5 kuukautta vanha touhukas pikkupoika, joka kovasti haluaisi päästä eteenpäin, mutta toistaiseksi menee vain etunojapunnerruksia peruutusvaihteella. Sitterissä istuminen ja hoitopöydällä kölliminen on ihan kaikkein tyhmintä, mitä Pikkupöllö tietää ja hän myös ilmaisee sen varsin selkeästi. Yöt menee meillä edelleen aika katkonaisesti, mutta ollaan tällä viikolla aloiteltu tassuttelu-unikoulua iltanukahtamisen suhteen. Laajennetaan sitä varmaan pian yösyöttöihinkin.<br />
<br />
Pikkupöllö vierastaa vieläkin selkeästi - jos joku vieras koskee sormenpäälläkin, niin itkuhan siitä tulee. Onneksi pystytään sentään olemaan nykyään samassa huoneessa ihan menestyksekkäästi - kunhan kaikki eivät tuijota Pikkupöllöä yhtä aikaa. Sitten tulee ahdistus. :) Käytiin viime viikolla avoneuvolassa mittaamassa 7 kk -mitat (71,5 cm & 8 kg), kun eri neuvolantädeillä oli tossa parina viime kuuna vähän mielenkiintoisia mittaustuloksia hysteerisen rimpuilevasta Pikkupöllöstä. Käyrät näytti aavistuksen hassuilta, kun pituus oli välillä kutistunut. :)<br />
<br />
Muuttotohinat vähän keskeytti suunnitelmallisemman uusien ruoka-aineiden maistelun, mutta aika laajasti Pikkupöllö syökin jo soseita. Tai siis niitä soseita, jotka kelpaavat. Mun itsetekemät eivät välillä menneet alas ollenkaan, vaikka oli miten sauvasekoittimella tehty ja vielä siivilän läpi paseerattu. Aika Piltti-meiningillä ollaankin menty viimeinen kuukausi. Aamuisin ja iltaisin syödään puuroa - se on herkkua. :) Ekasta kalasoseesta Pikkupöllön maha meni kahdeksi viikoksi lähes ripuliksi, vaikka söi vain pari lusikallista. Samoin ollaan huomattu, että jos mä olen syönyt paljon kalaa, Pikkupöllön maha menee löysäksi. Täytyy vähän seurailla tilannetta, mutta vaikuttaisi siis kala-allergialta. <br />
<br />
Pikkupöllöllä ei ole vielä yhden yhtäkään hammasta, joten imetys on jatkunut suuremmitta ongelmitta. Pikkupöllö juo aterioilla nokkamukista vettä ja houkutus olis aika suuri siirtyä viimeistään kesän tullen tarjoamaan sen lisäksi korviketta. Pikkupöllö on rinnalla nykyisin varsin malttamaton ja pyöriskelevä ja välillä mietityttää, tuleekohan sen juotua sitten kuitenkaan tarpeeksi.<br />
<br />
Päiviunia meillä nukutaan nykyisellään kolmet. Aika kauan kesti, että päästiin neljänsistä päiväunista eroon. Pikkupöllö on hereillä yleensä kaksi tuntia kerrallaan ja sitten nukkuu suunnilleen tunnin/puolentoista unet. Iltaisin ollaan hereillä pidempi pätkä ennen yöunille menoa. Aina siitä kahdesta tunnista, minkä Pikkupöllö on kerrallaan hereillä, eka tunti on suht hyväntuulista leikkimistä ja liikuskelua, mut sitten se toinen tunti on välillä pitkä kuin mikä. Pikkupöllö ei jaksa olla lattialla, ei sitterissä, ei syöttötuolissa, ei sylissä - ja lelut lentää mielenosoituksellisesti kaaressa. :) Yleensä viimeinen puoli tuntia meneekin sohvalla kaukosäädin kädessä / suussa - se kelpaa aina. :D<br />
<br />
Kestovaippailuinto on vähän tässä hiipunut, kun muuton yhteydessä tuli käytettyä aika monta viikkoa kertsejä. Ja kun ne on niin käteviä ja ohuita. :) Pikkupöllöllä on nykyisin hoitopöydällä ihan äärettömän lyhyt pinna ja siinä ei hirveen rauhassa pysty säätämään ainakaan sisävaippoja ja päälle kuorivaippoja. Ja nyt se on vielä keksinyt, miten tarrat avataan... Onneks meillä on aika monta nepparillistakin vaippaa. Mut voi olla, etten osta enempää kestovaippoja ennenku sitten, kun alkaa kuivaksiopettelu- eli harkkahousuvaihe. Tai katotaan, jos kärpänen iskee taas jossain vaiheessa...<br />
<br />
Mitäs muuta...? No, nettishoppailua muutto ei millään tavalla hidastanut. :) Ollaan hommattu muun muassa matkarattaat, joita ei kyl viel olla käytössä testattu. Kirjoittelen ostoksista tässä piakkoin erikseen. Ostoslistalla olis myös turvaistuin, kun Pikkupöllö alkaa olla liian pitkäselkäinen tohon kaukaloon. Meneeköhän se ees 9-kuiseksi, mikä niissä seuraavissa istuimissa on periaatteessa alarajana (tai 9 kg)?<br />
<br />
Eilen mies oli päivän Pikkupöllön kaa etätöitä tekemässä, kun mulla oli menoa ja se oli melko hajalla, kun tulin kotiin puol kuuden aikoihin. "Se ei oo nukkunu päivällä kuin tunnin... Arvaa, oonko saanu tehtyä töitä!" No mihis aikaan se meni päikkäreille? "Emmä vaan tiedä." No aijaa... Mies aina hymähtelee mun kellonvaahtaamiselle, mut ehkäpä ei enää jatkossa. Nimittäin tuolla se Pikkupöllö on nyt nukkunut ekoja päikkäreitä jo puoltoista tuntia, kun meni siihen Oikeaan Aikaan nukkumaan. :DUnknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-45178363832166798692012-02-13T11:12:00.000+02:002012-02-13T11:12:25.757+02:00Astetta isompi ostos...Enpä ole saanut tässä valmiiksi sitä lupailemaani vaatepostausta, vaikka nettikauppojen tarjouslaarit ovat saaneetkin olla nyt rauhassa. Tuli nimittäin lipsahdettua vähän erilaisen kauppatavaran selailuun...<br />
<br />
Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, laskin tossa joulun kieppeillä meidän perheen seuraavien vuosien aikataulua. Seuraavaa vauvaa ajatellen semmoinen kolmen vuoden ikäero kuulostaisi hyvältä. Eli kun Pikkupöllö syntyi elokuussa 2011, niin pikkukakkonen saisi tulla sitten joskus siinä kesällä tai loppuvuodesta 2014. Vauvaprojekti siis alkaisi syksyllä 2013. Ensi vuonna, huh!<br />
<br />
Siis perimmäinen syy tälle aikataulun laskemisellehan oli se, että meidän pitäisi ostaa isompi asunto ennen seuraavaa vauvaa. Ja raskaana en halua muuttaa. Eli aikaa asuntoprojektiin olisi sinne kesään 2013 asti. Sovittiinkin miehen kanssa, että aletaan katsoa asuntoja nyt kesällä, niin päästään vähän kartalle hintatasosta ja sitten on vuosi aikaa löytää joku kiva kämppä.<br />
<br />
Nooooh.... Nythän ei siis ole kesä. Mut oli ihan vähän vaan pakko katsoa, millaisia asuntoja on tarjolla. Ja sitten siinä kävi just niin klassisesti, että löydettiin SE asunto. Seuraavana sunnuntaina käytiin katsomassa sitä ja seuraavana keskiviikkona - viime viikolla - otettiin välittäjä myymään tätä meidän asuntoa. Perjantaina otettiin kuvat ja ens sunnuntaina pitäis olla ensiesittely. Jostain syystä vaatteiden nettishoppailu on siis jäänyt vähemmälle...<br />
<br />
Nyt pitää vielä pungertaa lainakuvioita. En oo tainnut täällä mainitakaan, mutta sain miehen vaihtamaan työpaikkaa joulukuussa ja nyt se on vielä koeajalla uudessa työpaikassa. Siitä pankki ei kauheasti riemastunut, vaikka käytännön riski miehen irtisanomiseen on aika nolla. Ja mä oon luonnollisesti vielä vanhempainvapaalla, vaikka onkin vakituinen työpaikka odottamassa. No, kaipa se lainakin jollain tavalla irtoaa.<br />
<br />
Että tämmöisiä. Ollaan myös oltu flunssassa kaikki kolme vuorotellen eikä olla päästy neuvolaankaan rokotettavaksi, vaikka viisi kuukautta tuli täyteen jo kaksi viikkoa sitten. Ehkäpä tällä viikolla.<br />
<br />
Jos täällä blogin puolella on siis (entistäkin) hiljaisempaa, niin se johtuu siitä, että olen sullomassa tavaraa esittelyjen tieltä täpötäysiin kaappeihimme. Tai toivottavasti pian jo pakkaamassa muuttolaatikoita. :)Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-86325798534570217312012-01-20T21:37:00.000+02:002012-01-20T21:37:07.490+02:00VaatekoukussaTänään aamu alkoi iloisesti - postityttö toi ison paketin! Toki se oli ihan itse tilaama ja odotettu, mutta se paketin tai kirjeen saapuminen on silti mahtavaa. Meillä tapahtuu täällä kotona aika vähän mitään yhtä jännittävää päivän aikana. :)<br />
<br />
Niin, sieltä paketista löytyi Pikkupöllölle ensi talveksi toppahaalari ja toppatakki. Perusteluna varastoon ostamiselle oli se, että nyt niitä saa reilulla alennuksella. Koon kanssa on tietty hiukan riskipeliä, mutta kun pitää kaikki tuotelaput kiinni vaatteessa, niin voihan sen sitten myydä huuto.netissäkin uutena hyvin pienellä tappiolla. Vaatteen tulee toki olla semmoista merkkiä, että menee helposti kaupaksi. Mulla ei oo sitä ongelmaa - oon koukuttunut juuri niihin lastenvaatemerkkeihin, joita moni muukin näyttää himoitsevan...<br />
<br />
Vaatekoukutus alkoi aika pian Pikkupöllön syntymän jälkeen. Totesin, että Pikkupöllö kasvoi (ja kasvaa edelleen) ihan huimaa vauhtia ulos varsinkin bodeista ja niitä piti ostaa lisää. Kävelyetäisyydeltä löytyi ainoastaan Lindex ja sieltä onkin aika monet vaatteet sitten hankittu. Ja hyviähän ne ovat olleet...<br />
<br />
Varsinkin Lindexin <a href="http://www.lindex.com/fi/lapset/baby-56-86-cm/alaosat/6590449/Housut/?styleId=15976643" target="_blank">velourhousut</a> ovat yllättäneet pitkäikäisyydellään ja hyvällä laadullaan. Meillä on ollut käytössä koko 68 cm jo reilun kuukauden ikäisestä ja sopivat yhä resorit käännettyinä. Resorit suorana menevät vielä varmaan pari kuukautta. Pikkupöllöllä on tosin aika lyhyet jalat, että ihan kaikilla vauvoilla eivät mahdu tuota puolta vuotta... :) Housut maksoi alennuksessa jopa 4,5 euroa... Sanoisin, että hinta/laatu-suhde on enemmän kuin kohdillaan.<br />
<br />
Tässä vaatekoukutuksessa ei kuitenkaan ole kyse Lindexin vaatteista. Voi kun olisikin... Varsinainen innostus alkoi, kun eksyin netissä kestovaippoja etsiessä selailemaan myös lastenvaatteita. Ajattelin ensin, että onpa törkeän kalliita vaatteita, mutta sitten huomasin, että niitähän voi saada hyvällä alennuksella. Ja niin alkoi alennusvaatteiden jahtaus...<br />
<br />
Esimerkiksi välipäivistä asti oon suunnilleen joka toinen päivä liimaantunut googlen tai tiettyjen kauppojen sivujen ääreen ja selannut uskollisesti alennusvalikoimaa läpi. Aika hyvin maltoin olla ostamatta mitään, kunnes keksin nuo ensitalven varustehankinnat. Siinä vaiheessa muut tarjoushaukat olivat jo kerenneet ostamaan monista kaupoista sopivat haalarikoot loppuun. Yksikin haalari katosi yön aikana valikoimasta, kun pohdin ostosta. Mut loppujen lopuksi se oli ihan hyvä juttu, koska tein sitten vähän tarkempaa tuotevertailua. Olin ostamassa Molo Kidsin Pyxis-haalaria, mutta päädyinkin sitten Ticket to Heavenin Baby Baggie -haalariin.<br />
<br />
Tätä nettivaateshoppailua on nyt alkanut rajoittaa se, että Pikkupöllöllä on suhteessa tosi pitkä selkä ja siihen tulee vielä kestovaippaa muutama sentti päälle. Bodyt ja yökkärit jää aina niska-haaramitasta pieneksi. Tosi harva body on hartioista ja hihoista sopiva ja silti tarpeeksi pitkä. Joihinkin bodyihin sopii jatkopala, mutta haalareihin ei jatkopaloja ole. :) Valitsinkin siksi haalariksi tuon Ticket to Heavenin (en kyllä tykkää tuotemerkistä nimenä...) Baby Baggien, jossa on kaksi vetoketjua ja niska-haaramitta tosi reilu. Reiman babyhaalareissa olis kans vissiin ollut haara aika matalalla, mut mä en innostunut niistä väreistä enkä kuoseista.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBidNX2L6wcoxt-7Z7qDHeLEPYLuwf_aUd_PTKViUcdmJkzCSRxgbx7N1C0vEv4KVqgLvSrB_4E-n1lIXPNgkfo_uSO9DQtaYsmv_7oS4Y3NMzq1vGfg4kTckOi4bD93f7Q_JqhjQVT1k/s1600/T2H+haalari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBidNX2L6wcoxt-7Z7qDHeLEPYLuwf_aUd_PTKViUcdmJkzCSRxgbx7N1C0vEv4KVqgLvSrB_4E-n1lIXPNgkfo_uSO9DQtaYsmv_7oS4Y3NMzq1vGfg4kTckOi4bD93f7Q_JqhjQVT1k/s320/T2H+haalari.jpg" width="256" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYB1ySfHsJX01L0Xn5S9v2mL4LVUW6L5938E1cDhN6eklAR9FYv-EIspt1HkTJH1DeB7KrQovlNAUutA08ta6Wtuao_YTLX3PYaICQxoLlguJW2eeSej0lqN-ocdQyI8IVbt0JaAY8uhc/s1600/T2H+haalari.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><br /></a></div>
Hirvittävän kalliitahan nuo vedenpitävät talvivaatteet ovat. Tää Baby Baggie oli 30 prosentin alennuksessa 80 euroa. Mut toivottavasti oikeesti kestäis sitten useamman lapsen pulkkamäet. En löytänyt kokoa 86 cm (vastaa enemmän kokoa 92 cm) enää suomalaisista kaupoista, joten ostin suoraan <a href="http://www.ticket2heaven.dk/en/" target="_blank">Ticket to Heavenin nettikaupasta</a> Tanskasta. Koska sieltä olis tullut 17 euroa postituskuluja alle 1000 DKK:n ostoksille, niin näppärästi ostin alennuksesta myös lumileikit kestävän toppatakin (56 euroa) ja sain postarit ilmaiseksi. Sehän siinä oli varmaan tarkoituskin... :) Ylemmässä kuvassa näkyvät myös Reimatecin vihreät hanskat, jotka ostin (-20 % tietty...) <a href="http://hoplaa.fi/" target="_blank">Hoplaa-nettikaupasta</a> 24 eurolla. Aika suolaisen hintaisia nekin, mutta pitävät ilmeisesti ihan oikeasti vettä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNzWAN4mT-XPGixbeSrhimlo9m4c52JimucTddeTq0ahTKcBoAUjZ2IgOxBdmKHuaD7SVJOlH0_SWrMBs-O7kRfi4xFzrFOnkaHdDT5eWR62Gdan9LYH3tT_Ibo7lgoHj34S2LlIFlzjI/s1600/T2H+takki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNzWAN4mT-XPGixbeSrhimlo9m4c52JimucTddeTq0ahTKcBoAUjZ2IgOxBdmKHuaD7SVJOlH0_SWrMBs-O7kRfi4xFzrFOnkaHdDT5eWR62Gdan9LYH3tT_Ibo7lgoHj34S2LlIFlzjI/s320/T2H+takki.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Valitsin sekä haalarin että takin väriksi ruskean, koska se ei ole arka tahroille ja sopii myöhemmin myös mahdolliselle tytölle. Takissa värivaihtoehtoja ei niin monia ollutkaan. Onhan se ruskea vähän tylsä, mutta väriä saa sitten hanskoilla ja pipolla. Ylipäätään on aika ihmeellistä, miten vähän on tarjolla mitään sekä tytölle että pojalle sopivaa vaatetta. Tarviiko oikeesti poikien ja tyttöjen pukeutua keskenään ihan erilaisiin vaatteisiin 62-senttisestä alkaen...? Ja pitääkö poikien paidoissa olla ihan välttämättä printtinä nyrkkeilyhanskat ja tytöillä kukkasia...?<br />
<br />
Mun mielestä laatu- & söpöys- & unisex-ominaisuudet yhdistettynä paras vaatemerkki on ruotsalainen LipFish. Nuo Pusukalat ovat normaalihintaisina aika tyyriitä vaatteita, joten alennuksia on taas tullut metsästettyä. Pari joulukalenteritarjousta osuikin hyvin kohdilleen. Ostin varmuuden vuoksi reilua kokoa, ettei vaan jää heti pieneksi. Näistä ei siis mikään ole vielä käytössä, mutta apinabody (koko 74/80) on pituutensa ja leveytensä puolesta ihan kohta sopiva. Hihoja saa varmasti kääriä siitäkin... Kuuttipuku on kokoa 80 ja apinapaita 86/92 (varastoon, kuten viikkauksesta ja tuotelapusta näkyy...). Tänään tuli saapui myös kavereille vauvalahjaksi tilaamani 68-senttinen <a href="http://www.metkula.com/lipfish-mursu-kokopuku-p-2740.html" target="_blank">mursupuku</a> - se oli niin söpö, että meinasin jo varastaa Pikkupöllölle... Olis ollut just sopivan kokoinenkin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisH_w32ilB_dFRx3k8lMuHXO8tbNfrLTA1Xk5aBhqZxcQtgCuwMRVhOHDLnJQ9-k2qNgDBmxhR1eKUPCmniemdV1Q1Z6Io3oICzZjmGdyN188DSV0RAup_OZPKqanRJiuwM4YisdUcEQU/s1600/lipfish.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisH_w32ilB_dFRx3k8lMuHXO8tbNfrLTA1Xk5aBhqZxcQtgCuwMRVhOHDLnJQ9-k2qNgDBmxhR1eKUPCmniemdV1Q1Z6Io3oICzZjmGdyN188DSV0RAup_OZPKqanRJiuwM4YisdUcEQU/s320/lipfish.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Himoitsen myös <a href="https://www.metsola.co/metsola-collection" target="_blank">Metsolan</a> tuotteita. Yhden lyhythihaisen Lada-bodyn ostin ihan pikkuiselle Pikkupöllölle koossa 62, mutta se on jo jäänyt luonnollisesti pieneksi. Se oli kyllä pituus/leveys-suhteessa tosi hyvän mallinen. Nää nykyiset kuosit ei oo ihan niin herkullisia, joten odottelen seuraavan kauden uutuuksia. Semmoinen vetoketjufroteehaalari olisi ainakin ihan äärettömän söpö taaperoikäiselle.<br />
<br />
Juu, no mä voisin jatkaa näistä vaatteista vaikka kuinka. Ja jatkankin. Vähän kootummin. Vaikka huomenna. Jos vaan alennusten metsästykseltä ehdin. :DUnknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7951035099972998997.post-19043118074613390402012-01-04T15:03:00.000+02:002012-01-04T15:03:57.938+02:00NeuvolahuudotJos tuntui silloin raskausaikana vaivalloiselta käydä neuvolassa vaikkapa keskellä työpäivää, niin tää vauvan kanssa neuvoloiminen on ihan omaa luokkaansa. Sen melkein ehtii aina kuukaudessa unohtaa. Tai ainakin toivoo, ettei se olisi seuraavalla kerralla niin... uuh, uuvuttavaa. Miten sitä voikin olla puolentoista tunnin reissusta näin poikki? Ja nyt 4kk-neuvolassa ei edes annettu rokotuksia...<br />
<br />
Mulle on jo suuri saavutus, että saan Pikkupöllön turvakaukaloon. Se osaa nykyään protestoida kampeamalla itsensä ihan tikkusuoraksi, jolloin on tosi mahtavaa yrittää saada kaukalon vyöt kiinni. Ja tänään vielä kiireessä, luonnollisesti. Ajoissa oleminen on hävinnyt sanavarastosta vauvan kanssa ihan lopullisesti...<br />
<br />
Mies onneksi varoitti, että ulkona on liukasta ja laitoin kenkiin uudet <a href="http://www.follis.fi/liukuesteet" target="_blank">EzyShoes</a>-liukuesteet ekaa kertaa päälle. Oli tosi hyvät! Meillä on jyrkkiä mäkiä ja oon aika vainoharhainen kaatumisen ja vaunujen karkaamisen suhteen. Mut liukuesteillä selvittiin siis parkkipaikalle varsin mallikkaasti turvakaukalo+vaunurunko-yhdistelmällä. Kenkävalinta oli vaan ihan väärä - loska tunki talvikenkistä heti läpi. Noh, kiireessä ei ehdi surra märkiä sukkia.<br />
<br />
Turvakaukalo lähti onneksi tällä kertaa vaunurungon adaptereista helposti irti. Yleensä se ei käy ihan "klik-klik" niin kuin ohjekirjassa sanotaan... enemminkin "renkslaus-renkslaus-no nyt se irtosi toiselta puolelta-renkslaus-renklaus" ja sitä rataa. Sitten suoritettiinkin aamun eka kuntoharjoitus ja nostettiin seitsemän kiloa kaukaloa ja seitsemän kiloa Pikkupöllöä takapenkille Isofix-telakkaan. Vielä vaunurunko (11 kg) kasaan ja hiii-op takakonttiin. Jos menis jumppaan, niin jaksaisikohan nykyään käyttää jotain muutakin kuin niitä kevyimpiä käsipainoja...?<br />
<br />
Yleensä Pikkupöllö nukahtaa autossa, mutta nyt se törötti siellä kaukalossaan silmät ihan yhtä hämmentyneen ammollaan kuin lähtiessäkin. Tosin matkakin oli vain viitisen minuuttia. Jätettiin auto lähimmälle ja loskaisimmalle parkkipaikalle, kun oltiin sen verran aikataulusta myöhässä. Vaunurunko pystyyn, kaukalo siihen päälle ja shlosh-shlosh loskan läpi neuvolaan. Onneksi oli sukat jo valmiiksi märät. <br />
<br />
Juuri ajallaan klo 10.20 oltiin kuin oltiinkin päästy hengästyneenä perille ja kuoriuduttu kaukalosta. Tällä kertaa neuvolantädillä olikin vielä edellinen asiakas huoneessaan. Aaargh. Oltaisiin siis hyvin voitu viedä auto parkkihalliin. Tai edes muistaa laittaa parkkikiekko. No, Pikkupöllö oli vielä hyväntuulinen ja pomppi sylissä (suurinta huvia nykyään) muita lapsia katsellen.<br />
<br />
Heti ensimmäisestä neuvolatädin katseesta Pikkupöllön suupielet kääntyivät alaspäin ja alkoi pelästynyt ulina. Sama reaktio tulee sähkövatkaimesta ja pölynimurista. Jostain syystä Pikkupöllö vierastaa erityisesti neuvolantätiä - huomattiin tämä jo kuukausi sitten. Eikä se täti tosiaankaan pidä kovaa ääntä eikä mitään. :)<br />
<br />
Pikkupöllön päivä muuttui entistä kurjemmaksi, kun alettiin riisumaan vaatteita. Selälleen laittaminen vieraassa paikassa on se pahin Pikkupöllön huudon laukaisija. Joulureissulla meinattiin tulla kuuroksi vaippaa vaihtaessa, ennen kuin Pikkupöllö tottui vieraisiin kuvioihin. Siihen huutoon ei auta tutti, ei laulu eikä aina äidin sylikään. Joulureissulla huuto loppui iltapesulla - se oli ilmeisesti lohduttavan tuttu rutiini.<br />
<br />
Huutoa saatiin nytkin ja neuvolantädin kaikuisa huone vain mukavasti vahvisti sitä. Painoa oli hiukan yli seitsemän kiloa ja pituutta 65,5 senttiä. Sitten laitettiin rimpuillen vaatteet päälle ja odotettiin käytävässä minuutti, että päästiin neuvolalääkärin vastaanotolle. Siellä Pikkupöllö jaksoi hymyillä hämäykseksi ekat kymmenen sekuntia. Sitten otettiin taas vaatteet pois. Tärykalvot soi melkein vieläkin siitä huudosta...<br />
<br />
Aiemmin Pikkupöllö on edes jonkin verran rauhoittunut kotimatkalle, kun käydään lopuksi imetyshuoneessa juomassa vähän lohdutusmaitoa. Nyt ei maistunut edes maito. No, ei se mikään ihme ollut, kun laskin, että Pikkupöllö oli tuolloin ollut hereillä jo yli kaksi tuntia. Meillä puolitoista tuntia on käytännössä kotonakin hyväntuulisuuden maksimi. Ei vaan olis oikein myöhemminkään voinut Pikkupöllöä herättää aamulla, kun piti ehtiä kuitenkin syömään, kakkaamaan, käymään aamupesulla, pukemaan, siirtymään autoon ja ajamaan neuvolaan. Ja nytkin meinattiin olla myöhässä.<br />
<br />
Neuvolasta lähtiessä rättiväsyneen Pikkupöllön turvakaukaloon laittaminen oli kaksinverroin normaalia hauskempaa. Vierestä kulki kaksi nuorta naista, jotka sanoivat, että olivat äänen perusteella luulleet, että huuto tulee jostain paljon isommasta lapsesta... Juu ei. Sillä välin kun laitoin itse ulkovaatteet päälle, Pikkupöllö sitten nukahtikin siihen kaukaloon. Huuto hiipuu simahtaessa huvittavasti: BYY-ÄÄH, BYY-ÄÄH, BYY, byy, byy, yy, yy, yy, zzzzzzzzzzz. Vähän pitää yrittää vielä itkeä, vaikka onkin ihan unessa. :)<br />
<br />
Siitä sitten kärryteltiin taas loskan läpi autolle, suoritettiin voimailuharjoitukset ja ajettiin kotiin. Ei ollut onneksi tullut pikavoittoa, vaikka parkkikiekko unohtuikin. Kotiparkkipaikalla tuli vastaan alakerran kahden vilkkaan pojan äiti, joka näyttää aina tosi väsähtäneeltä. Tällä kertaa taisin itse näyttää ihan samalta... Kotona oli meille uuvahtaneille neuvolakävijöille sentään herkkua tarjolla: Pikkupöllölle pitkän pitkät päiväunet ja äidille suklaakeksejä!<br />
<br />
Kuukauden päästä sitten taas uudestaan. Otin ajan klo 12, että saisi vähän väljyyttä aamutoimiin. Toisaalta olis erittäin kiva saada Isi taas mukaan neuvolaan, kun on uusi satsi rokotuksia luvassa. Saiskohan se pidettyä etäpäivän? Kiljurimpuilevan Pikkupöllön jalan paikallaan pitäminen tuntuu ainakin tämänpäiväisen perusteella taas ihan mahdottomalta haasteelta. Tai ylipäätään ei kyllä huvita lähteä minnekään vähään aikaan Pikkupöllön kanssa kahdestaan. Ei onneksi tarviikaan. Voi antaa hermojen, haiusten ja tärykalvojen toipua rauhassa. :) Kotona oleminen on oikeesti tosi ihanaa!Unknownnoreply@blogger.com0