sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

40+0

Harva asia ärsyttää mua yhtä paljon raskaana olemisessa kuin se ainainen lasketun ajan utelu. "Mikäs se tarkka päivä olikaan?" Ikään kuin se vauva kuuliaisesti plupsahtaisi ulos juuri sinä päivänä. Siksi olenkin puhunut lähes kaikille vain, että laskettu aika on huhtikuun alkupuolella ja todennäköisesti mennään pääsiäiseen asti.

No tänään se laskettu aika sitten oli - vaikkakin tämä on se sairaalan laskema laskettu aika. Itse laskemani on huomenna ja varhaisultrassa määritetty aika ylihuomenna. Ja oikeasti niillä millään ei tässä vaiheessa ole muuta väliä, kuin että siitä sairaalan versiosta päätellään, koska aletaan käynnistellä.

Tästä alkaa se henkisesti rankin odottelun vaihe. Pikkupöllön hoitokaverin pikkuveli syntyi jo viikko sitten, vaikka lasketut ajat olivat lähes samat. Ja kappas, tuolla yhdessä blogissakin vauva syntyi jo viikolla 38. Tässäkö sitä vielä sitten odotellaan kaksi viikkoa?

Ei siinä odottelussa sinänsä mitään, jos voisi jotenkin sulkea ulkopuolelle ne kaikki ihmiset, jotka joka päivä jännäävät puhelimen ääressä, että tulikohan se jo. Mun mieskin oli ottanut matkakorttiin saldoa vain tähän päivään asti. MIKSI?! kysyn minä. Sillä taidettiin varmistaa se, että mennään sinne pääsiäiseen asti...

Pikkupöllön synnytys käynnistyi luultavimmin jo yliaikaiskontrollin sisätutkimuksesta. Sellainen olisi luvassa sitten juuri ennen pääsiäistä. Pääsiäisenä synnyttäminen ei vaan houkuta yhtään. Ja sitten jos kontrollissa on taas sykekäyrässä yksikin notkahdus, niin joutuu kokemaan toisen sairaalakäynnisteisen piinan. Ei kiitos.

Suunnitelma A onkin varata yksityiselle lääkäriaika ensi perjantaille, rv 40+5. Jospa se lähtisi sillä käyntiin. Viimeksi kokeiltiin vain perinteisiä S-keinoja, mutta eipä niistä mitään apua ollut. Toki ne pitää sitten käydä taas läpi, jos tuo lääkärikäynti ei tuota tulosta.

Vielä muutama minuutti ja laskettu aika on ohi. Tavallaan helpotus sekin. TIESIN, ettei vauva synny ennen sitä. Uskookohan ne sukulaiset ja kaverit sitten kolmannella kerralla, kun sanon, että yli menee...?

2 kommenttia:

  1. Hei! Mitä kuuluu? Saitteko pienokaisen turvallisesti syliin ja voitteko hyvin? :)

    VastaaPoista
  2. Juu, täällä ollaan onnellisesti kaksikuisen pojanpötkylän kanssa. :) Vielä kun olisi hiukan vapaa-aikaa, että ehtisi päivittää blogia...

    VastaaPoista