Hoitoepävapaalla

Pikkupöllö täytti tänään 1v 2kk. Muistan, kun otettiin tasan vuosi sitten Pikkupöllöstä semmoisia vähän fiinimpiä valokuvia. Niin, tai yritettiin ottaa. Eihän se tietty menny todellisuudessa ihan niinku valokuvauskirjassa opastettiin... :) Mut jotenkin mä en voi tajuta, että siitä on vasta vuosi. Me asutaan nykyään eri asunnossa, tehdään eri juttuja ja Pikkupöllökin on ihan erilainen. Muutos on ollut siis tosi iso, mut ei se ole kyl siltä tuntunut täällä kotona. Oon jo aikoja sitten lakannut murehtimasta sitä, etten muista, mitä eilen tehtiin. Varmaan ihan sitä samaa kuin tänäänkin. :)

Selvittiin Pikkupöllön synttärijuhlista suhteellisen täysjärkisinä - välillä meinasi tosin epätoivo iskeä, kun Pikkupöllö repi tavaroita alas samaa (tai kovempaa) tahtia kuin mitä itse niitä siivosi. Eikä tietenkään nukkunut päikkäreitä silloin, kun olis pitänyt. Ja sitten kun nukkui, niin nukkui viis minuuttia. Mut toisaalta jotain tollasta tapahtuu aina, kun pitäis mennä jonkun tietyn aikataulun mukaan eli kyl siihenkin epämukavuuteen alkaa tottua.

Epämukavuudesta tuli mieleen Pikkupöllön vierastaminen. Se oli jo hiukan paremmalla tolalla, mut nyt on taas käännetty suupieliä alaspäin ja roikuttu Äitin paidankauluksessa ihan riittävästi. Tääl kotona menee yleensä ihan hyvin, kunhan vieraat ei tuu koskemaan. Muskarissa menee hyvin, kunhan Äiti ei oleta, että Pikkupöllö suvaitsisi seistä siellä omilla jaloillaan. Vieraassa paikassa itkun laukaisemiseen riittää yleensä ihan se, että joku vieras katsoo Pikkupöllöä lähietäisyydeltä. Tosi kätevää...

Kyl se vierastus yleensä sit helpottaa jonkun ajan kuluttua, jos ollaan samassa paikassa ja ihmisiä on vain muutama. Mut esim. kavereiden häissä - ei. Pikkuserkun ristiäisissä - ei. Pikavisiitillä isovanhempien luo - ei. Meillä ei myöskään samasta syystä ole ketään, joka voisi toimia lapsenvahtina. Tai tottakai voisi. Mut meitä ei ihan kauheasti innosta lähteä kahdestaan minnekään, kun tietää, että Pikkupöllöä ahdistaa. Viime viikonloppuna olin äitivapaalla yhden yön ja sen jälkeen Pikkupöllö ei oo tykännyt jäädä kahdestaan ees Isinsä kanssa. Mut se oli kyl ihan sen arvoista. :)

Töihin ilmoitin, etten ole tulossa vielä maaliskuussa takaisin (Pikkupöllö olis silloin puoltoistavuotias), vaan jatkan hoitovapaata vielä elokuulle. Silloin on paremmin hoitopaikkoja tarjolla ja Pikkupöllö on todennäköisesti huomattavasti valmiimpi jäämään hoitoon. Eikä se kesän yli lomailu oo yhtään hassumpi vaihtoehto... :) Tai lomailu ja lomailu...

Pikkupöllö ei ole vielä sanonut ensimmäistä kokonaista sanaa, mutta on sentään siirtynyt kaksijalkaisten maailmaan. Pari viikkoa sitten se uskalsi vihdoin kävellä useamman askeleen verran, ja sen jälkeen onkin sitten menty aika konkarin ottein.

Hmmm... mitäs muuta? Hampaita on vielä aika vähän: kuusi. Seitsemäs puhkesi eilen. Vähäisestä purukalustosta johtuen Pikkupöllö ei suostu syömään kovin karkeaa ruokaa. Tai leipä menee kyllä kaikissa olomuodoissaan, mutta vähemmän kiinnostavat ruuat ei. Muutenkaan ruokailu ei ole päiviemme kohokohta...

Pikkupöllö tykkää yli kaiken auttaa Äitiä tiskikoneen tyhjennyksessä, lukea kirjoja sylissä ja katsoa telkkarista Tuomas Veturia tai Maisaa. Hoitopöydällä ei todellakaan voi enää maata, ja päikkäreille menokin on usein ihan tyhmää. Onneksi Pikkupöllö nukkuu niitä enää vain yhdet. Ainakin periaatteessa. Riippuu, riittääkö sitä unta puol tuntia vai kaksi.

Hankalaksi tämän ikävaiheen tekee oma tahto. Luulisi, että tuommoinen Äitiä ihannoiva pikkumies taipuisi helposti Äitin tahtoon, mutta ei. Pikkupöllö on osannut pyörittää tomerasti päätään kiellon merkiksi jo pari kuukautta: Älä laita sitä pahaa ruokaa mun suuhun! Älä laita niitä hanskoja mun käteen! Älä laita sitä kaapinovea kiinni! Vastaavasti omat kiinnostuksen kohteet ilmaistaan vaativalla kiljahtelulla, epämääräisellä sormenosoituksella tai epätoivoisella valituksella (kun Äiti ei tajuu mitään...). Niitä sanoja odotellessa...

Ollaan lähdössä kuukauden päästä viikoksi Lanzarotelle. Vähän hirvittää jo ennakkoon eka lentokonematka. Ja se pakkaaminen. Mun äiti lähtee reissuun mukaan, joten siellä saadaan varmaan lomalapsenvahti käyttöön. Ainakin viikon loppupuolella. Reissua varten olis vaikka mitä suunniteltavaa ja joku joulumörkökin tuolla jo häämöttää. Aavistelen pitkiä iltoja...

Eihän tämmöisellä kahden kuukauden päivitysvälillä mitään kunnon blogia saa pidettyä, mut jos sit vaikka joulun jälkeen ottais itteään niskasta kiinni. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, vaikka seuraavaa vauvaprojektia ei olekaan nyt ihan lähikuukausina suunnitteilla. Täällä sitä vaan eletään tätä kotiäidin monotonista arkea. Onneksi niitä väripilkkujakin löytyy - vaikkei nyt ihan muistakaan, että oliko se tänään vai eilen vai edellispäivänä vai viime viikolla... :)

Synttäritohinaa

Jos oli Pikkupöllön syntymä varsin pitkällinen ja kärsivällisyyttä vaativa tapahtuma, niin nämä yksivuotiaaksi tulemisen juhlallisuudet & velvollisuudet vaativat Äitiltä hermoja lähes yhtä paljon. Tai oikeastaan enemmän, koska jaloissa pyörii apuna se suloinen, mutta varsin takertuvainen Pikkupöllö.

Juhlaviikko alkoi tänään yksivuotiskuvauksella. Lunastimme työkavereilta vauvalahjaksi saamamme lahjakortin lapsikuvaukseen. Vaikka olen itse ollut järkkäämässä näitä kyseisiä lahjakortteja monellekin työkaverille, niin silti oli aika jännää olla itse siellä studiolla. Ei se kuitenkaan oo ihan sama kuin kotona järkkärillä räpsiessä... :) Pikkupöllö oli kuvaajan edessä oma tarkkaileva itsensä, mutta pari riehakkaampaakin hymyä taidettiin saada tallennettua. Viikon päästä nähdään vedoksia, jee!

Torstaina on Pikkupöllön varsinainen syntymäpäivä. Harjoitellaan ehkä kynttilän puhaltamista banaanin palan päältä... tai jotain. :) Ei mitään suurempaa. Tai on meillä silloin muskarin eka kerta. Pikkupöllö joko tykkää muskarista ihan hurjasti (niin kuin se tykkää musiikista, loruista ja rytmeistä ylipäätään) tai sitten se pelkää metakkaa hullun lailla. Toivotaan ekaa vaihtoehtoa...

Sitten lauantaina on se h-hetki eli yksivuotisjuhlat. Samalla vietetään pienimuotoisesti myös mieheni ja mun tämänvuotisia kolmekymppisiä. Yritettiin karsia tylsät sukulaisvieraat minimiin, mutta silti meille tulee liikaa väkeä. Tai mun mielestä kaksikymmentä henkeä on aika ahdistava ajatus, kun Pikkupöllö ei nyt suuremmin nauti liian lähelle tulevista (saati sitten koskevista!) vieraista ihmisistä. Onneksi tulossa on pari lapsivierastakin, ettei Pikkupöllön tarvii olla ihan ainut huomion keskipiste.

Juhlien järjestäminen on kyl ihan hirveintä puuhaa. Vielä ennen häiden järjestämistä tykkäsin siitä, mut sen jälkeen oon saanut siitä jonkun rimakauhun. Kaiken vois aina tehdä niin paljon paremmin, mut nyt ei oo aikaa tehdä ees puoliikaan siitä, mitä itse visiois. Hyvä kun saa kodin siivottua ja pöytään jotain. Ja sit kun kuvittelee itse keksineensä jotain hauskaa ja näppärää, niin kappas, leikkikaverin yksvuotissynttäreillä oli lauantaina ihan täysin identtinen menu. :) Eli lihapullia ja dippivihanneksia sen olla pitää...

Koko tätä valmisteluviikkoa sävyttää vielä se, että Pikkupöllö nappasi taas flunssan. Oltiin viikko sitten laivalla piipahtamassa Tukholmassa ja sit kotona iski tauti. Mun mieskin sai sen sitten pari päivää myöhemmin. Eli täällä sitä odotellaan, että koska flunssa tulee mulle. Toivottavasti jättäis mut tällä kertaa väliin...

Kun sitten selvitään juhlaviikonlopusta (yhdet vieraat jää vielä lapsineen meille yöksi, ettei vaan käy aika pitkäksi...:), niin ens viikon tiistaina on kaiken kruunu - yksvuotisneuvola. Rokotteita vissiin kolme kappaletta ja ou jee... mä meen sinne Pikkupöllön kaa kahdestaan. Aiemmilla rokotuskerroilla mies on ollut mukana. Ehkä mä adrenaliinin voimalla saan sit pidettyä just piikkien ajan siitä rimpulevan ja karjuvan pojan jalasta kiinni.

Kuten tekstin sävystä voi aistia, odotan vaan, että tää viikko olis jo ohi; Tuomas Veturi -kakku (jos siitä sellainen sitten lopulta tulee...) syöty ja Pikkupöllö jyrsimässä uusia leluja. Ehkä sit kaksvuotissynttärit sujuu jo rutiinilla?

Touhukas kymmenkuinen

Taas on vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen... ihan liikaa! Mitenköhän tän blogin saisi paremmin ujutettua viikkorutiiniin?

Pikkupöllö (reilu 10 kk) on ottanut suuria edistysaskelia sitten viime kuulumisten. Ei nyt sentään ihan varsinaisia askelia, mutta turhauttava paikallaan pyörimisen / peruuttamisen aika on vihdoin ohi. Pikkupöllö oppi konttaamaan 9,5-kuisena - sitä ennen ryömittiin muutama viikko omintakeisella hyljetekniikalla eteenpäin. Konttausasennosta Pikkupöllö tajusikin sitten varsin nopeasti, miten pääsee itse istumaan. Ja nyt se nousee jo matalaa tukea vasten pystyyn.

Muutaman ihanan viikon verran Pikkupöllö tykkäsi leikkiä ja tutkia paikkoja itsekseen, mutta sitten se keksi, että sehän voi seurata meitä joka paikkaan. Ja seuraakin - ellei sitten ole syömässä kukkamultia. Juhannuksena Pikkupöllölle puhkesi kuumeen ja oksennuksen kera kaksi ekaa ylähammasta - ei ne tosin ne keskimmäiset vaan sitä seuraavat. Hammaskitinästä päästyä tulikin sitten Pikkupöllön historian toinen flunssa. Ja nyt kun Pikkupöllö olisi taas tarmoa täynnä, niin se flunssa siirtyi luonnollisesti mulle. Pööh.

Oltiin neuvolassa pari viikkoa sitten vähän ennakkoon 10 kk -neuvolassa ja siellä Pikkupöllö oli 74,5 senttiä pitkä ja painoi 8,6 kiloa. Sais käyrien mukaan painaa vähän enemmänkin... Ruoka sille maistuu kyl ihan hyvin (kunhan on maissinaksu kourassa), joten taitaa poika vaan olla vähän hoikkeliinimpaa mallia. No, neuvolantädin ohjeistuksesta ollaan nyt lisätty teelusikallinen öljyä ruokiin ja tehty puurot korvikkeeseen. Hampaiden puhkeamisen ja flunssan aikainen ruokahaluttomuus on kyl tainnut aika hyvin mitätöidä kaikki lihotusyritykset toistaiseksi.

Miehellä alkaa vihdoin ens viikolla kesäloma. Tässä mun työssä ei varsinaisesti lomaa tunneta, mut saapahan hiukan irtautua puuduttavista arkirutiineista. Pikkupöllö nukkuu nykyään kahdet tai kolmet päikkärit, mutta yöunet on niin pitkät (yleensä 11 tuntia), että ei niihin päikkäreihin ihan hirveesti tunteja jää. Vieläkään Pikkupöllö ei kyl oo nukkunu kokonaista yötä heräilemättä (siis edes sitä kahdeksaa tuntia), mut enää se ei sentään vaadi maitoa. Yleensä riittää tutti tai ainakin äitin kainalo. Hommattiin leveämpi sänkykin... Iltanukahtamiset sujuu nykyään ihan mallikkaasti omaan sänkyyn, kunhan äiti tai isi on siinä pinnasängyn vieressä.

Imetyskin on nyt sit loppunut. Tai maito vain loppui. Tavallaan se oli vähän haikeeta, mutta samalla helpottavaakin. Korvikemaito ei kyl oo Pikkupöllön mielestä yhtään niin hyvää. Mut onneks on sit muita herkkuja: maissinaksuja, banaania, jogurttia... Ja Pikkupöllö tulee edelleen mielellään möyrimään ja kiehnäämään (ja puremaan) syliin, ettei se sylivauva ole minnekään hävinnyt. :)

Mitäs muuta? Vierastusta on edelleen ollut, mutta vähenemään päin. Aika nopeasti pääsee Pikkupöllön kaveriksi, jos sille lukee kirjoja. Äiti ja isi on niin tyhmiä, ettei ne jaksa lukea kirjoja kuin muutaman kerran päivässä. ;) Telkkariohjelmista mikään muu ei kiinnosta kuin Tuomas Veturi, mutta se ollut Pikkupöllön sitäkin suurempi suosikki jo puolivuotiaasta asti. Meidän yhdeksän boksille tallennettua jaksoa pyörivät aika ahkerasti, kun haluaa itse syödä edes muutaman aterian päivässä ilman pöydän alla kitisevää takiaista. :)

Pikkupöllö on saanut samanikäistä leikkiseuraa nyt lähes joka viikko - ja minäkin miellyttävää juttuseuraa. :) Ei noiden poikien touhua oikein vielä voi yhdessä leikkimiseksi sanoa. Varastavat vaan toistensa käsistä lelut. Ja syövät niitä. Mut hauska sitä on silti katsoa. Ja päivä sujuu huomattavan paljon nopeammin.

Pikkupöllön yksivuotissynttäreihin ei ole enää kuin vajaa kaksi kuukautta. Meillä ei oo ees juhlien päivämäärää viel päätettynä. Jos vaikka yrittäis saada edes sen tehtyä näillä flunssa-aivoilla tän viikonlopun aikana... :)

Viitseliäisyys palkitaan

Ihan maaliskuun lopussa aloin opettaa Pikkupöllölle ensimmäistä vauvaviittomaa. Eilen näin Pikkupöllön viittovan sen ensimmäistä kertaa - vähän avustettuna tosin. Viittoma oli niinkin yllättävä kuin... "maitoa". :) Pikkupöllö halusi selkeästi juuri äitimaitoa, jonka saatavuus on valitettavasti ollut hupenemaan päin. En tiedä, kumpi oli ensin - muna vai kana; alkoiko ensin maito loppua vai joiko Pikkupöllö sitä aina vaan vähemmän. No, joka tapauksessa maitotilausta täydennetään nykyään nokkamukista. Eihän se tietty oo yhtään niin makoisaa kuin äitimaito...

Muistin vauvaviittomat ihan sattumalta Pikkupöllön ollessa seitsenkuinen. Luulin jo missanneeni sopivan aloitusiän, mutta sehän olikin juuri passelisti käsillä. Ei vaan ollut mitään hajua niistä itse viittomista. Onneksi googlailujen jälkeen löysin oivallisen (ja mikä tärkeintä, ilmaisen) sivuston babysignlanguage.com, jossa on esitetty selkeästi kuvin ja videoin kaikki tärkeimmät vauvaviittomat. Tai siis varmaan jokaisella putiikilla on ihan omat vauvaviittomansa, mut eihän ne vauvat kuitenkaan toistensa kaa viito... :) Eli viittomat vois vaikka keksiä itsekin.

Ja nyt ennenku joku kerkeää ihmetellä, että miksi joku opettaa vauvalle viittomia, niin pari selventävää juttua. Vauvaviittomista puhutaan myös termillä "tukiviittomat", jolloin yleensä viitataan ;) puheen viivästymiseen liittyvään apukeinoon. Mut meillä ei ole kyse siitä, vaan ne ovat vain apuna tässä kommunikaatiovaiheessa, jossa vauva kyllä ymmärtää paljonkin, mutta ei osaa vielä puheella ilmaista, mitä haluaa sanoa. Pikkupöllö harrastaa turhautuessaan (eli ihan liian usein) aivan järkyttävää yliäänikirkunaa. Olisi siis mahtavaa, jos sen kirkumisen saisi vauvaviittomilla vähennettyä vaikka puoleen.

Klassinen esimerkki vauvaviittomasta (jota suurin osa ei sellaiseksi miellä) on "hei-hei"-vilkuttaminen. Vauva tervehtii tai hyvästelee kättä heiluttamalla, vaikka ei osaa vielä sanoa sitä ääneen. Pikkupöllö osaa jo matkia vilkuttamista, mutta ei vielä ihan tajua sen pointtia. Vähän sama juttu taitaa olla noiden mun opettamien viittomien kanssa. Tänään tosin "maitoa" esiintyi sellaisessa yhteydessä, että luulen Pikkupöllön ihan tarkoittaneen sitä.

Itse asiassa toi "maitoa" on ollut viittomista ainut, jota oon tässä vajaan kahden kuukauden aikana viittonut Pikkupöllölle aika ahkerasti. Tuolla Babysignlanguage.comissa sanotaankin, että jos aloittaa opettelun 7-8-kuisena, tuloksia alkaa lähes aina näkyä jossain vaiheessa seuraavan kymmenen viikon aikana. Meillä vähemmälle opettelulle ovat jääneet "syödä/ruoka" ja "jano" - lähinnä siksi, että Isi ei muista koskaan viittoa niitä syöttäessään Pikkupöllöä. :) Itse asiassa totesin eilen, että vauvalle viittoma "juoda" on paljon "janoa" helpompi hahmottaa eli se meni vaihtoon.

Nyt kun sain lisäuskoa tähän hommaan Pikkupöllön ensimmäisistä viittomisista, alan opettaa muutamaa viittomaa lisää. Pikkupöllö tunnistaa selkeästi puheesta muutamia sanoja (kääntää katseen niitä/paikkaa kohti), joten ne vois olla kiva opettaa myös viittomina: Vaikkapa "kirja", "auto" ja "pallo". Kätevistä viittomista ajattelin opettaa "lisää/uudestaan", "hyvää/tykkään" ja "en tykkää". Varsinkin ruokailut on meillä välillä sellaista kiemurtelua, että ei oikein ota selvää, mitä Pikkupöllö tahtoo.

Tuolta Babysignlanguage.comin sanastosta löytyis vaikka mitä kivoja viittomia, mut täytyy vissiin edetä aika rauhallisesti. Ja haastavinta tässä taitaakin olla saada sekä Äiti että Isi ensin oppimaan nuo viittomat ja sitten se, että muistais käyttääkin niitä. Ja vielä että huomais, jos Pikkupöllö käyttää niitä. Mut jos tuo metallinmakuinen kirkuminen yhtään vähenee, niin vauvaviittomat ovat todellakin vaivan arvoisia.

Pikkupöllön (reilu 8,5 kk) tämänhetkinen puhe koostuu kutakuinkin tavuista "baa-baa-baa", "maa-maa-maa", "paa-paa-paa" ja "vaa-vaa-vaa". Hiukan taitaa siis mennä vielä aikaa sitä ensimmäistä kunnon sanaa odotellessa. :)

Höyryä ja hammastusta

Miten nää päivät juoksee näin nopeesti? Mä ikään kuin ihan just päivitin tänne blogiin kuulumisia ja nyt siitä onkin jo yli kuukausi. Ääks.

Pari päivää mun viimeisimmän postauksen jälkeen Pikkupöllölle tuli ekat hampaat (silloin 7,5 kk). Oli sitä jo odoteltukin kolmikuisesta alkaen. Ajattelin silloin, että kyllähän siihen joku syy pitää olla, ettei se nukkunut enää kuutta tuntia putkeen. Ja että se aina kitisee, jos vähänkään kuvittelee tekevänsä jotain muuta kuin viihdyttää sitä. No jaa... Nyt kun Pikkupöllö on kahdeksan ja puol kuukautta, tässä alkaa tulla siihen tulokseen, että se nyt vaan on tommonen. :)

Kyllähän se hampaidentulo lisäsi tota kitinäkerrointa. Välillä se edelleen purkaa raivoaan silikonipäiseen lusikkaan niin, että leuat tärrää. Mikään meidän noin kymmenestä purulelusta ei oo enää kelvannut kunnon hinkkaukseen sen ekan hampaankulman ilmestymisen jälkeen. Mut onneks ne kaks ekaa alahammasta taitavatkin olla jo siinä pisteessä, että pahin kutina on ohi.

Pikkupöllö ei vielä ryömi. Eikä konttaa. Eikä kävele. Ihan kätevää näin uuden asunnon keskeneräisen babyprooffauksen kannalta, mutta muuten ihan tosi ärsyttävää. Siis etenkin Pikkupöllön mielestä. Ei kestä juuri minuuttiakaan, kun lattialta alkaa kuulua tyytymätön "BÄÄH!" eli suomeksi: "ÄITI! HETI TÄNNE!". Kiinnostavat esineet ovat joko karanneet kurkotussäteen ulottuvilta tai sitten Pikkupöllö on taas vahingossa peruuttanut, vaikka luuli pyrkivänsä eteenpäin. Rankkaa tuo vauvan elämä...

Hiukan se on laittanut Äitinkin pään höyryämään, kun Pikkupöllö ei viihdy missään itsekseen. Siis yli metrin säteellä Äitistä tai Isistä. Sitten kun leikitään yhdessä lattialla, katsotaan Tuomas Veturia tai seurataan ikkunasta ohiajavia autoja, se on mitä suloisin lapsi. Aaah, ne ruhtinaalliset viisi minuuttia kerrallaan... kunnes alkaa kyseinen puuha kyllästyttää. :)

Nyt tällä viikolla on onneks alkanut näkyä merkkejä siitä, että itsekseen istualtaan leikkiminen ei enää vaadi Äitin välitöntä läheisyyttä. Tosin ne leikit loppuu yleensä aika lyhyeen, kun Pikkupöllö päättää kipsahtaa selälleen - eikä osaa vielä nousta itse takaisin istumaan. V-mallinen imetystyyny on ollu aika hyvä kipsahduskaappari. Ei se estä kaatumista, mutta kuhmuja kylläkin.

Onhan tää samalla aika hauskaakin aikaa. Pikkupöllö on alkanut oivaltaa vuorovaikutteisen leikkimisen saloja. On ihan superhauskaa, kun Äiti tai Isi matkii Pikkupöllöä. Myös jonkinsorttinen puhe on viimeisen viikon aikana alkanut pulputa ihan eri tavalla kuin aiemmin. Vaikka siitä puheesta ei saakaan mitään selvää, huomaa, että Pikkupöllö on alkanut selkeästi ymmärtää sanoja. Siis muitakin kuin "maito". Voin melkein lyödä vetoa, että Pikkupöllön ensimmäisiä omia sanoja on "auto". Haltioitunut kiinnostus kulkee vissiin miehen puolelta geeneissä...

Myös kirjat ovat alkaneet kiinnostaa Pikkupöllöä. Aiemmin niitä vain syötiin tai heitettiin lattialle. Nyt se ihan hihkuu riemusta varsinkin Puppe-kirjan nähdessään. Niissä luukuissa on vaan jotain taikaa... :) Iltasaduksi ollaan luettu yhtä ja samaa kirjaa jo ihan pikkuvauvasta asti ja sen kyllä huomaa - viimeisen aukeaman kääntyessä esiin alkaa sensorttinen kiemurtelu. Pikkupöllö ei edelleenkään tykkää nukkuumaanmenosta...

Mä oon ostanut niiiiin paljon kaikkia kivoja juttuja Pikkupöllölle, mut koskas mä ehtisin niistä tänne kirjoittaa... Huuh.

Kuulumisia rivitaloidyllistä :)

Heippa pitkästä aikaa! Nyt on pahimmat muuttohulinat saatu alta pois ja blogin rustaaminen tuntuu aika paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin kaappien järjestely. :)

Pikkupöllö on jo 7,5 kuukautta vanha touhukas pikkupoika, joka kovasti haluaisi päästä eteenpäin, mutta toistaiseksi menee vain etunojapunnerruksia peruutusvaihteella. Sitterissä istuminen ja hoitopöydällä kölliminen on ihan kaikkein tyhmintä, mitä Pikkupöllö tietää ja hän myös ilmaisee sen varsin selkeästi. Yöt menee meillä edelleen aika katkonaisesti, mutta ollaan tällä viikolla aloiteltu tassuttelu-unikoulua iltanukahtamisen suhteen. Laajennetaan sitä varmaan pian yösyöttöihinkin.

Pikkupöllö vierastaa vieläkin selkeästi - jos joku vieras koskee sormenpäälläkin, niin itkuhan siitä tulee. Onneksi pystytään sentään olemaan nykyään samassa huoneessa ihan menestyksekkäästi - kunhan kaikki eivät tuijota Pikkupöllöä yhtä aikaa. Sitten tulee ahdistus. :) Käytiin viime viikolla avoneuvolassa mittaamassa 7 kk -mitat (71,5 cm & 8 kg), kun eri neuvolantädeillä oli tossa parina viime kuuna vähän mielenkiintoisia mittaustuloksia hysteerisen rimpuilevasta Pikkupöllöstä. Käyrät näytti aavistuksen hassuilta, kun pituus oli välillä kutistunut. :)

Muuttotohinat vähän keskeytti suunnitelmallisemman uusien ruoka-aineiden maistelun, mutta aika laajasti Pikkupöllö syökin jo soseita. Tai siis niitä soseita, jotka kelpaavat. Mun itsetekemät eivät välillä menneet alas ollenkaan, vaikka oli miten sauvasekoittimella tehty ja vielä siivilän läpi paseerattu. Aika Piltti-meiningillä ollaankin menty viimeinen kuukausi. Aamuisin ja iltaisin syödään puuroa - se on herkkua. :) Ekasta kalasoseesta Pikkupöllön maha meni kahdeksi viikoksi lähes ripuliksi, vaikka söi vain pari lusikallista. Samoin ollaan huomattu, että jos mä olen syönyt paljon kalaa, Pikkupöllön maha menee löysäksi. Täytyy vähän seurailla tilannetta, mutta vaikuttaisi siis kala-allergialta.

Pikkupöllöllä ei ole vielä yhden yhtäkään hammasta, joten imetys on jatkunut suuremmitta ongelmitta. Pikkupöllö juo aterioilla nokkamukista vettä ja houkutus olis aika suuri siirtyä viimeistään kesän tullen tarjoamaan sen lisäksi korviketta. Pikkupöllö on rinnalla nykyisin varsin malttamaton ja pyöriskelevä ja välillä mietityttää, tuleekohan sen juotua sitten kuitenkaan tarpeeksi.

Päiviunia meillä nukutaan nykyisellään kolmet. Aika kauan kesti, että päästiin neljänsistä päiväunista eroon. Pikkupöllö on hereillä yleensä kaksi tuntia kerrallaan ja sitten nukkuu suunnilleen tunnin/puolentoista unet. Iltaisin ollaan hereillä pidempi pätkä ennen yöunille menoa. Aina siitä kahdesta tunnista, minkä Pikkupöllö on kerrallaan hereillä, eka tunti on suht hyväntuulista leikkimistä ja liikuskelua, mut sitten se toinen tunti on välillä pitkä kuin mikä. Pikkupöllö ei jaksa olla lattialla, ei sitterissä, ei syöttötuolissa, ei sylissä - ja lelut lentää mielenosoituksellisesti kaaressa. :) Yleensä viimeinen puoli tuntia meneekin sohvalla kaukosäädin kädessä / suussa - se kelpaa aina. :D

Kestovaippailuinto on vähän tässä hiipunut, kun muuton yhteydessä tuli käytettyä aika monta viikkoa kertsejä. Ja kun ne on niin käteviä ja ohuita. :) Pikkupöllöllä on nykyisin hoitopöydällä ihan äärettömän lyhyt pinna ja siinä ei hirveen rauhassa pysty säätämään ainakaan sisävaippoja ja päälle kuorivaippoja. Ja nyt se on vielä keksinyt, miten tarrat avataan... Onneks meillä on aika monta nepparillistakin vaippaa. Mut voi olla, etten osta enempää kestovaippoja ennenku sitten, kun alkaa kuivaksiopettelu- eli harkkahousuvaihe. Tai katotaan, jos kärpänen iskee taas jossain vaiheessa...

Mitäs muuta...? No, nettishoppailua muutto ei millään tavalla hidastanut. :) Ollaan hommattu muun muassa matkarattaat, joita ei kyl viel olla käytössä testattu. Kirjoittelen ostoksista tässä piakkoin erikseen. Ostoslistalla olis myös turvaistuin, kun Pikkupöllö alkaa olla liian pitkäselkäinen tohon kaukaloon. Meneeköhän se ees 9-kuiseksi, mikä niissä seuraavissa istuimissa on periaatteessa alarajana (tai 9 kg)?

Eilen mies oli päivän Pikkupöllön kaa etätöitä tekemässä, kun mulla oli menoa ja se oli melko hajalla, kun tulin kotiin puol kuuden aikoihin. "Se ei oo nukkunu päivällä kuin tunnin... Arvaa, oonko saanu tehtyä töitä!" No mihis aikaan se meni päikkäreille? "Emmä vaan tiedä." No aijaa... Mies aina hymähtelee mun kellonvaahtaamiselle, mut ehkäpä ei enää jatkossa. Nimittäin tuolla se Pikkupöllö on nyt nukkunut ekoja päikkäreitä jo puoltoista tuntia, kun meni siihen Oikeaan Aikaan nukkumaan. :D

Neuvolahuudot

Jos tuntui silloin raskausaikana vaivalloiselta käydä neuvolassa vaikkapa keskellä työpäivää, niin tää vauvan kanssa neuvoloiminen on ihan omaa luokkaansa. Sen melkein ehtii aina kuukaudessa unohtaa. Tai ainakin toivoo, ettei se olisi seuraavalla kerralla niin... uuh, uuvuttavaa. Miten sitä voikin olla puolentoista tunnin reissusta näin poikki? Ja nyt 4kk-neuvolassa ei edes annettu rokotuksia...

Mulle on jo suuri saavutus, että saan Pikkupöllön turvakaukaloon. Se osaa nykyään protestoida kampeamalla itsensä ihan tikkusuoraksi, jolloin on tosi mahtavaa yrittää saada kaukalon vyöt kiinni. Ja tänään vielä kiireessä, luonnollisesti. Ajoissa oleminen on hävinnyt sanavarastosta vauvan kanssa ihan lopullisesti...

Mies onneksi varoitti, että ulkona on liukasta ja laitoin kenkiin uudet EzyShoes-liukuesteet ekaa kertaa päälle. Oli tosi hyvät! Meillä on jyrkkiä mäkiä ja oon aika vainoharhainen kaatumisen ja vaunujen karkaamisen suhteen. Mut liukuesteillä selvittiin siis parkkipaikalle varsin mallikkaasti turvakaukalo+vaunurunko-yhdistelmällä. Kenkävalinta oli vaan ihan väärä - loska tunki talvikenkistä heti läpi. Noh, kiireessä ei ehdi surra märkiä sukkia.

Turvakaukalo lähti onneksi tällä kertaa vaunurungon adaptereista helposti irti. Yleensä se ei käy ihan "klik-klik" niin kuin ohjekirjassa sanotaan... enemminkin "renkslaus-renkslaus-no nyt se irtosi toiselta puolelta-renkslaus-renklaus" ja sitä rataa. Sitten suoritettiinkin aamun eka kuntoharjoitus ja nostettiin seitsemän kiloa kaukaloa ja seitsemän kiloa Pikkupöllöä takapenkille Isofix-telakkaan. Vielä vaunurunko (11 kg) kasaan ja hiii-op takakonttiin. Jos menis jumppaan, niin jaksaisikohan nykyään käyttää jotain muutakin kuin niitä kevyimpiä käsipainoja...?

Yleensä Pikkupöllö nukahtaa autossa, mutta nyt se törötti siellä kaukalossaan silmät ihan yhtä hämmentyneen ammollaan kuin lähtiessäkin. Tosin matkakin oli vain viitisen minuuttia. Jätettiin auto lähimmälle ja loskaisimmalle parkkipaikalle, kun oltiin sen verran aikataulusta myöhässä. Vaunurunko pystyyn, kaukalo siihen päälle ja shlosh-shlosh loskan läpi neuvolaan. Onneksi oli sukat jo valmiiksi märät.

Juuri ajallaan klo 10.20 oltiin kuin oltiinkin päästy hengästyneenä perille ja kuoriuduttu kaukalosta. Tällä kertaa neuvolantädillä olikin vielä edellinen asiakas huoneessaan. Aaargh. Oltaisiin siis hyvin voitu viedä auto parkkihalliin. Tai edes muistaa laittaa parkkikiekko. No, Pikkupöllö oli vielä hyväntuulinen ja pomppi sylissä (suurinta huvia nykyään) muita lapsia katsellen.

Heti ensimmäisestä neuvolatädin katseesta Pikkupöllön suupielet kääntyivät alaspäin ja alkoi pelästynyt ulina. Sama reaktio tulee sähkövatkaimesta ja pölynimurista. Jostain syystä Pikkupöllö vierastaa erityisesti neuvolantätiä - huomattiin tämä jo kuukausi sitten. Eikä se täti tosiaankaan pidä kovaa ääntä eikä mitään. :)

Pikkupöllön päivä muuttui entistä kurjemmaksi, kun alettiin riisumaan vaatteita. Selälleen laittaminen vieraassa paikassa on se pahin Pikkupöllön huudon laukaisija. Joulureissulla meinattiin tulla kuuroksi vaippaa vaihtaessa, ennen kuin Pikkupöllö tottui vieraisiin kuvioihin. Siihen huutoon ei auta tutti, ei laulu eikä aina äidin sylikään. Joulureissulla huuto loppui iltapesulla - se oli ilmeisesti lohduttavan tuttu rutiini.

Huutoa saatiin nytkin ja neuvolantädin kaikuisa huone vain mukavasti vahvisti sitä. Painoa oli hiukan yli seitsemän kiloa ja pituutta 65,5 senttiä. Sitten laitettiin rimpuillen vaatteet päälle ja odotettiin käytävässä minuutti, että päästiin neuvolalääkärin vastaanotolle. Siellä Pikkupöllö jaksoi hymyillä hämäykseksi ekat kymmenen sekuntia. Sitten otettiin taas vaatteet pois. Tärykalvot soi melkein vieläkin siitä huudosta...

Aiemmin Pikkupöllö on edes jonkin verran rauhoittunut kotimatkalle, kun käydään lopuksi imetyshuoneessa juomassa vähän lohdutusmaitoa. Nyt ei maistunut edes maito. No, ei se mikään ihme ollut, kun laskin, että Pikkupöllö oli tuolloin ollut hereillä jo yli kaksi tuntia. Meillä puolitoista tuntia on käytännössä kotonakin hyväntuulisuuden maksimi. Ei vaan olis oikein myöhemminkään voinut Pikkupöllöä herättää aamulla, kun piti ehtiä kuitenkin syömään, kakkaamaan, käymään aamupesulla, pukemaan, siirtymään autoon ja ajamaan neuvolaan. Ja nytkin meinattiin olla myöhässä.

Neuvolasta lähtiessä rättiväsyneen Pikkupöllön turvakaukaloon laittaminen oli kaksinverroin normaalia hauskempaa. Vierestä kulki kaksi nuorta naista, jotka sanoivat, että olivat äänen perusteella luulleet, että huuto tulee jostain paljon isommasta lapsesta... Juu ei. Sillä välin kun laitoin itse ulkovaatteet päälle, Pikkupöllö sitten nukahtikin siihen kaukaloon. Huuto hiipuu simahtaessa huvittavasti: BYY-ÄÄH, BYY-ÄÄH, BYY, byy, byy, yy, yy, yy, zzzzzzzzzzz. Vähän pitää yrittää vielä itkeä, vaikka onkin ihan unessa. :)

Siitä sitten kärryteltiin taas loskan läpi autolle, suoritettiin voimailuharjoitukset ja ajettiin kotiin. Ei ollut onneksi tullut pikavoittoa, vaikka parkkikiekko unohtuikin. Kotiparkkipaikalla tuli vastaan alakerran kahden vilkkaan pojan äiti, joka näyttää aina tosi väsähtäneeltä. Tällä kertaa taisin itse näyttää ihan samalta... Kotona oli meille uuvahtaneille neuvolakävijöille sentään herkkua tarjolla: Pikkupöllölle pitkän pitkät päiväunet ja äidille suklaakeksejä!

Kuukauden päästä sitten taas uudestaan. Otin ajan klo 12, että saisi vähän väljyyttä aamutoimiin. Toisaalta olis erittäin kiva saada Isi taas mukaan neuvolaan, kun on uusi satsi rokotuksia luvassa. Saiskohan se pidettyä etäpäivän? Kiljurimpuilevan Pikkupöllön jalan paikallaan pitäminen tuntuu ainakin tämänpäiväisen perusteella taas ihan mahdottomalta haasteelta. Tai ylipäätään ei kyllä huvita lähteä minnekään vähään aikaan Pikkupöllön kanssa kahdestaan. Ei onneksi tarviikaan. Voi antaa hermojen, haiusten ja tärykalvojen toipua rauhassa. :) Kotona oleminen on oikeesti tosi ihanaa!

Vauvavälineistöä: Nukkuminen ja unen houkuttelu

Huuh, aika rientää! Niin paljon kaikkea kivaa puuhasteltavaa - niin vähän aikaa puuhastella. Onneksi Pikkupöllö (3,5 kk) on viimeisen parin viikon aikana alkanut nukkua päivisinkin enemmän, joten äidin vapaa-aika on lähes tuplaantunut! Öisin onkin sitten saanut jättää hyvästit niille ihanan pitkille alkuyön unille. Nyt mennään koko yö enintään kolmen tunnin syöttöväleillä ja siinäkin joka välissä saa vielä laittaa pari kertaa tuttia suuhun. Täällä odotellaankin jo innolla kiinteiden maistelun aloittamista - jos nälkä pysyisi perunalla vähän kauemmin poissa... Kaksi viikkoa sitten 3kk-neuvolassa Pikkupöllö oli melkein 63 senttiä pitkä ja painoi 6,5 kiloa. Hyvin on siis maito pojalle maistunut - jotenkin se ei tullut ihan yllätyksenä... :)

Päivällä Pikkupöllö nukahtaa mahtavan helposti vaunuihin. Parvekepäikkäreillä vietetään 2-4 tuntia kerrallaan (usemman tutin noston ja hytkytysten kera toki) ja unia katsellaan aamuheräämisajankohdasta riippuen kaksi tai kolme kertaa. Yöunille meno onkin sitten ihan toinen juttu. Monta viikkoa meillä simahdettiin vasta puoli yhden maissa. Siinä meinaa mennä hermo, kun Pikkupöllö höpöttää silmät suurena iloisesti juttujaan puolilta öin aivan kuin olisi aamu. Tai töräyttää kakat juuri, kun on vihdoin nukahtamassa. Nyt viikonloppuna päätinkin, että entinen simahtamisen odottamisen taktiikka saa väistyä ja meillä aletaan opetella sänkyyn nukahtamista. Tai ylipäätään nukahtamista.

Mistään unikoulusta ei tosiaankaan vielä ole kyse. Katsottiin vaan kateellisena, kun kavereiden viisi päivää vanhempi poika simahti sisällä päiväunille vaunukoppaansa ihan hytkyttämättä tai mitään. Meillä Pikkupöllö ei nukahda IKINÄ itsekseen. Eikä yleensä edes syliin. Ei, vaikka olisi kuinka väsynyt. Päiväunille riittää haalarissa ja makuupussissa vaunuun toppaaminen ja vaunujen heijaus, mutta yöunille kelpaa vain ja ainoastaan maito. Anteeksi - tarkennan: paljon maitoa. Ja heti.

Pikkupöllö on väsyneenä varsinainen maitopessimisti. Hänen mielestään puoliksi tyhjä tissi on ihan sama asia kuin tyhjä tissi eikä siitä viitsisi ollenkaan juoda. Ihan äidin mieliksi voi muutaman kerran imaista, jos äiti laulaa "Vaarilla on saari". Muuten vaan kiukutellaan. Mahdollisesti simahdetaankin, mutta herätään viimeistään pinnasänkyyn nostettaessa. No, iltakitinää vähentääksemme Pikkupöllö onkin nyt kuukauden verran saanut iltamaidoksi myös tilkan korviketta. Lähipäivinä ollaan yritetty antaa pullomaito pinnasängyssä, mutta Pikkupöllö tuntuu aavistavan, että tässä on takana joku juoni - pullomaidolla ei näytä olevan pinnasängyssä lainkaan unettavaa vaikutusta.

Pikkupöllön yönukahtaminen on siis edelleen satunnainen kombinaatio hämärässä imettämistä, toiveikasta pinnasänkyyn nostamista, tutin laittoa, pepusta hytkytystä, pulloruokintaa, kakan töräyttelyä, vaipanvaihtoa ja sitten jossain vaiheessa simahtamista - kunhan kaikkia edellä mainittuja vaiheita ollaan toistettu tarvittavan monta kertaa. Kitinästä päätellen poika on kyllä aina nukkumisvalmisteluja aloitellessa jo ihan väsynyt, mutta ei vaan malta nukahtaa. No, ollaan me sen verran edistytty, että nyt Pikkupöllö nukahtaa joskus jo puoli kahdeltatoista - vielä kun saisi sitä ainakin tunnin aikaisemmaksi...

Univälineistökin on ehtinyt tässä Pikkupöllön kasvaessa muuttua. Kapalopussista jouduttiin luopumaan jo vähän yli 2,5-kuisena, kun kääntymisharjoittelut alkoivat. Pari päivää vajaa kolmekuisena Pikkupöllö kääntyi itse ensimmäiset kerrat selältä mahalleen. Pikkupöllö ei onneksi tunne vielä suurta tarvetta kääntyillä, koska ei ole sitten sen koommin taitoaan tasamaalla näyttänytkään. Nyt keskitytään selkeästi enemmän istumisharjoitteluun - sylissä on ihan tyhmää, jos ei saa istua pystyssä. Sitterissäkin Pikkupöllö istuu välillä pää irti selkänojasta... tai sitten nojaa kunnolla ja ottaa jättivauhdit! Vauhtia, puuhaa tai laulua pitää olla mieluusti koko ajan - äiti laskeekin aina kellosta, koska olisi Pikkupöllön seuraavien päiväunien aika... ;)

Tässä jälleen listaa meillä tarpeellisiksi tai toistaiseksi tarpeettomiksi havaituista tavaroista. Eiköhän jouluhulinoiden jälkeen ole taas paremmin aikaa kirjoitellakin, että pääsisi vähän kertomaan ihan meidän normaalista arjesta. Haluan vain nämä listat ensin alta pois. Ainakin vaatteista kirjoitan vielä yhden. Ja ehkäpä lempitavaroistani eli leluista. :D Niitä taitaa tulla joulupukilta aika paljon lisää... Ei tosin meiltä - sovittiin miehen kanssa, että annetaan kumpikin Pikkupöllölle vain yksi paketti. Suvun ensimmäinen lapsen(lapsen)lapsi saa niitä muutenkin ihan liikaa... Joo, mutta tässä siis se lista:


Erittäin tarpeelliset:


Pinnasänky (Muurame, ei enää tuotannossa):

Mies näki ensimmäisen kuukauden joka yö ahdistavaa unta, että Pikkupöllö oli jossain meidän sängyssä täkkien alla. Ei me perhepeteilyä suunniteltukaan, mutta oon yrittänyt helpottaa miehen huolta niin, että Pikkupöllö ei ole yöllä meidän sängyssä kuin syödessään ja sitten jos Isi on jo noussut. Välillä tekisi kyllä kovasti mieli jättää siihen viereen koisimaan, kun herää niin helposti pinnasänkyyn nostettaessa...

Ekat kaksi kuukautta Pikkupöllö nukkui äitiyspakkauksen pahvilaatikossa, kun se oli aika paljon kätevämmän kokoinen meidän makuuhuoneeseen. Ollaan me tuo Ukin hienosti maalama mun vanha pinnasänkykin nyt saatu sinne mahtumaan. Reunapehmuste on vielä ompelematta - sänky on epästandardikokoa 58*110 ja päädyt umpinaiset, joten kaupasta ei oikein löydy sopivaa. Patja ja petari sentään löytyi ihan Familonin mallistosta.


Kapalo/unipussit (SwaddleMe, Woombie, Mamas & Papas):

Kapalopusseja olen ylistänyt täällä jo aiemminkin, mutta niiden oivallisuuden huomasi varsinkin siinä vaiheessa, kun niistä piti luopua. Nyt Pikkupöllön naama on joka aamu uusilla naarmuilla, vaikka miten koittaa leikata kynsiä. Jos noita kahta eri kapalopussia vertailee, Woombie on mielestäni parempi. Se on hiukan hankalampi saada päälle, mutta toisaalta se ei sitten aukea venkoillessakaan. Kangas on parempilaatuinen ja ainakin kesäkäyttöön parempi, koska sitä on vain yksi kerros joka puolella. Kannattaa suosiolla ostaa jo vastasyntyneelle koko 3-6 kk, jos on yhtään isommanpuoleinen vauva. Tuo "convertible"-ominaisuus tekee pussista pitkäikäisemmän, kun voi käyttää myös unipussina.

Me saatiin Pikkupöllölle jo ihan pienenä lahjaksi Mamas & Papasin unipussi, joten meillä Woombien käsiaukolliset ominaisuudet ovat vain pyykkipäivien varalle. Mamas & Papasin pussi on lämpimyydeltään "1.0 tog" eli periaattessa kesäpussi. Meillä onneksi huonelämpötila pysyttelee talvellakin siinä 21 asteen hujakoilla, joten pärjätään varmaan tuolla ihan hyvin. Oon kyllä laittanut vielä lisäksi ohuen flanellipeiton jalkopäähän, jos Pikkupöllön niska on tuntunut viileältä. Pussi on kokoa 0-6 kk ja toisin kuin yhdessä Mamas & Papasin yöpuvussa, koko näyttäisi pitävän edes sinnepäin paikkaansa. Yöpuvun koko oli 3-6 kk, mutta jäi pieneksi jo alle kaksikuisena...


Lakanat ja harsot:

Jotenkin mulla oli etukäteen mielikuva, että lakanoita tarvittaisiin hirveä määrä. Ei me olla ainakaan tarvittu kuin yksi varalakana, kun pidetään puoliksi taitettua harsoa sängyn keskellä (siis pään ja pepun alla). Oltaiskohan me kolme kertaa pesty Pikkupöllön lakana ja nekin kerrat vain siksi, että tuntui, että vois sen joskus pestä. Ei sitä harsoakaan tarvii edes viikoittain pestä. Pikkupöllö ei tosin ole mikään suuri pulauttelija. Meidän aluslakanaa onkin sitten saanut pestä useammin, kun Pikkupöllö ryhtyy usein syödessä kakkapuuhiin ja kertsivaipasta se neste lirahtaa kyljellään takuuvarmasti ainakin yökkäriin ja suojana olevaan harsoon asti - ja jättikakat sitten meidän lakanaan asti. Oonkin monesti miettinyt, että äidinhän tässä pitäisi nukkua se muovifrotee selän alla eikä Pikkupöllön...


Vaunukoppa (Mutsy 4Rider, kuosi Cargo Grey):

Vaunukoppa on toiminut ainakin syksyn ja alkutalven keleissä loistavasti. Kesäksi jokin tuuletusaukko olis varmaan kiva, mutta meillä ei oo toivoakaan, että koppa menisi enää kesällä. Hyvä, jos menee pituudesta edes puolivuotiaaksi. :) Mut onneksi myös se rattaiden istuinosa menee vaakatasoon, joten siihen voi siirtyä ihan koska vaan. Pitää sit varmaan kyllä hankkia joku järeämpi makuupussi... Vaunukopassa olis myös kantohihnat, mutta niitä ei olla kertaakaan testattu, kun otetaan aina vaunut kokonaisena sisälle. Pesupuuhiin ei oo myöskään tarvinnut ryhtyä (kop-kop...), joten siitä ei ole kokemuksia. Vaunukopan suulla ollaan pidetty traktorikuviollista harsoa - tarvittaessa pyykkipojilla. Erillisen vaunusuojan hankkiminen tuntui jotenkin turhalta, kun liikutaan ulkona niin vähän ja kopan käyttöikä on kuitenkin aika lyhyt.


Makuupussi (äitiyspakkaus):

Alkusyksystä Pikkupöllö nukkui vaunuissa pelkän makuupussin kanssa ihan sisävaatteissa + myssyssä ja tumpuissa. Nyt laitetaan makuupussin lisäksi lämpötilasta riippuen joko ohuempi H&M:n pörröinen nallehaalari tai äitiyspakkauksen toppahaalari. Päässä hupun alla on joko äp:n puuvillainen tai ManyMonthsin villainen kypärämyssy. 62-senttinen nallehaalari alkaa olla jo tosi pieni (voi nyyh, se on niin söpö!), joten kohta siirrytään äp:n (ei niin söpön) vanuhaalarin käyttöön. *Muoks* Eipäs siirrytäkään, koska se on täsmälleen yhtä suuri (eli pieni) olasta haaraan kuin se nallehaalarikin, vaikka on mukamas kokoa 70...


Parveke:

Meidän lasitettu parveke on pohjoiseen päin ja pari sataa metriä vilkkaalta moottoritieltä. Ei siis mikään paras paikka leppoisaan istuskeluun. Päiväunille sen sijaan se näyttää olevan ihan täydellinen. Jatkuva taustakohina hukuttaa äkkinäiset äänet alleen ja meidän erittäin herkkä säikähtelijäkin pystyy nukkumaan rauhassa. Odotankin jo kauhulla niitä kovia pakkaspäiviä, kun pitää nukkua päikkärit sisällä. Sitten herätään taas joka kilahdukseen ja kolahdukseen...


Tutti (MAM Original):

Tutin syöminen on meillä vähentynyt aivan merkittävästi, koska omat sormet tai lelut maistuu paremmalle, mutta päiväunille tutti on silti edelleen ehdoton. Öisinkin sillä saa jopa pari tuntia lisää unta syöttämättä. Nykyään meillä on tuota Original-tuttia sekä silikonisena että luonnonkumisena ja kumpikin materiaali tuntuu maistuvan ihan yhtä hyvin.


Itkuhälytin (Cobra MT 975 -radiopuhelimet):

Vaikka loppuvuosi onkin ollut uskomattoman leuto, parvekkeen ovea ei viitsi pitää Pikkupöllön päiväunien ajan auki. Hankittiin perinteisen itkuhälyttimen sijaan radiopuhelimet, koska niitä saa ihan virallisestikin käyttää alle +10 asteessa ja niillä on varmasti myöhempääkin käyttöä esim. mökillä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä itkuhälytinmoodiin. Radiopuhelin tosin sulkee kanavan aina hetkeksi muutaman sekunnin kitinäpätkän jälkeen, mutta sitä oppii nopeasti tulkitsemaan. Tosi vähän radiopuhelin ottaa mitään häiriötä tai avaisi kanavaa turhaan (esim. roska-autosta). Ja jos hälytin ei ole hälyttänyt, syy on aina ollut meidän: toinen puhelin laittamatta päälle, toisesta loppunut virta, toisessa väärä kanava ja sitä rataa. Varsinkin Isi painelee helposti väärää nappia, kun ei käytä hälytintä niin usein...

Kanavavaihtoehtoja on ihan valtava määrä eikä meillä ole kuin kerran eksynyt joku samalle kanavalle. Vaihdettiin sitten alikanavaa yhden pykälän verran. Radiopuhelimessa kantamat ovat ihan toista luokkaa (kaupungissa kaksi kilometriä...) kuin perinteisissä itkuhälyttimissä, joten kanavavierailut ovat toki ihan mahdollisia. Vaunuissa roikkuvaan yksikköön ei tosin kuulu itkuhälytinmoodilla mitään, joten eipä se juuri haittaa. Ehkä rekkakuskeja tympii enemmän kuunnella vauvojen kitinää... :)


Unituki (First Years Nature Sensations Sleep Positioner):

Mietin jo jossain vaiheessa, että tulikohan hankittua aika turha kapistus. (Paha tapa ostaa kaikkea Amazonissa erinomaiset arvostelut saanutta vauvatavaraa...) Ihan vastasyntyneenä käytettiin unitukea muutaman kerran pitämään Pikkupöllö kyljellään, jos oli mahanpuruja tai jotain. Mutta nyt se onkin sitten ihan jokaöisessä käytössä, kun kääntyilyt ovat tulleet ajankohtaisiksi. Ainakin mun mielenrauhaa lisää se, että Pikkupöllö ei pääse kääntymään yöllä selältään mihinkään suuntaan. Kyllähän se tekee sen varsin kuuluvasti selväksi, kun ei enää jaksa olla mahallaan, mutta kauhuskenaarioissa vilkkuu pinnojen väliin jumiin jääminen tai muuta - se reunapehmuste kun vielä puuttuu... Unitukienkin turvallisuudesta on ollut USA:ssa keskustelua, joten käyttöohjeita kannattaa noudattaa huolellisesti.


Pikkupeitto (Isin vanha flannellinen):

Tuolta vähemmän tarpeellisten listalta löytyy kohta se äitiyspakkauksen peitto, mutta tuommoinen ihan ohut pieni peitto on kyllä kätevä. Se on juuri sopiva lisäkerros, kun haluaa vain hiukan enemmän lämmintä päälle. Unipussin päällä se on pysynyt yllättävän hyvin, vaikka jalkoja sätkitäänkin heräillessä kohti kattoa...



Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):


 "Tähtishow" (Tomy Starlight Dreamshow):

Juu, Amazonin arvostelujen häikäisemänä jälleen... :) Näitähän myydään Suomessakin ihan marketeissa, mutta en ollut ikinä kuullutkaan vastaavista. Ajatuksena on, että tämä olisi osa Pikkupöllön nukahtamisrutiinia, mutta toistaiseksi kattoon heijastuva hymyilevien otusten show lähinnä innostaa Pikkupöllöä. Minkäänlaista silmien lurpsumista ei ole ollut havaittavissa... No, saa siinä muutaman minuutin aikaa hoitaa omia iltatoimiaan. Ollaan tykästytty ekaan lauluvaihtoehtoon (Levon hetki jo lyö), koska se on jotenkin rauhallisin - volyymiä kun ei saa mitenkään säädettyä ja se on hiukan kovalla.


Peitto (äitiyspakkaus):

Pikkupöllö kun on majaillut öisin pelkästään kapalo- tai unipussissa, peitto on jäänyt toistaiseksi kokonaan käyttämättä. Tai no... käytin sitä kaksin kerroin taitettuna petarina siinä äitiyspakkauksen pahvilaatikossa. Toivottiin peittoon ristiäislahjaksi Aappa-pussilakana, joten nyt se on kyllä tosi nätti. Eiköhän Pikkupöllö sitten jossain vaiheessa siirry nukkumaan sen alle.


Unipupu (itse tekemä):

Pikkupöllö ei ole vielä halunnut jakaa unista tuhinaansa minkään rätin tai unilelun kanssa. Kudoin itse pehmoisen uni(rätti)pupun jo vuosi sitten kesällä Lion Brand Yarnin ilmaisella "Bunny Blanket Buddy" -ohjeella (hiukan muokaten). Pupupaisti on kyllä maistunut eli kuolaisia pusuja annettu paljonkin. Ehkä pupu pääsee pian Pikkupöllön kainaloonkin?

Vauvavälineistöä: imetys ja imeminen

Jatketaanpa taas listaamista...

Imetys taitaa olla se aihealue, josta on eniten (syyllistäviä) mielipiteitä. Itse myönnän ihan suoraan, ettei imetys ole suosikkipuuhaani, vaikka täysimetyksellä mennäänkin. Onhan se hyväksi vauvalle ja sitä rataa, mutta ei se paljon ilahduta iltaisin, kun Pikkupöllö tankkaa yötä varten ja turhautuu, kun maitoa saa ihan hakemalla hakea - vähintään puolen tunnin välein. Olisi ihanaa vaan tuikata sille pullo suuhun ja saisi syödä niin paljon kuin maistuisi... Takaraivoon on valitettavasti vain iskostuneet imetyksen kysynnän ja tarjonnan lait: jos nyt annan pullosta, niin sitten huomenna maitoa on taas vielä vähemmän... Aaargh!

Jotta ylipäätään imetän, mulla on ollut kaksi kriteeriä: kivuttomuus & kätevyys. Jos imetys muuttuu kivuliaaksi (eikä siihen auta mikään) tai kohtuuttoman epäkäteväksi, se loppuu sitten siihen. Nämä kriteerit näkyvät hommaamissani tarvikkeissakin. Tämä ei siis ole mikään kauppalista imetystarvikkeista, vaan lista tavaroista, joiden avulla itse olen pystynyt imettämään. Etukäteen kun ei voi oikein tietää, millaista se imettäminen sitten kullekin on. Yleisenä vinkkinä sanoisinkin, että monia imetystarvikkeita löytyy hyvin ihan marketeista. Sinnepä minäkin sen miehen sitten patistin, kun näki, mitä tarvitsi - ainakin sillä hetkellä...

Erittäin tarpeelliset:

• Imetysliivit (Bravado): Vaikka en odotusaikana tarvinnut isompia liivejä, olin onneksi hommannut valmiiksi kahdet imetysliivit. Eihän ne kahdet tietenkään riittäneet, mutta tulipahan varmistuttua, että koko on oikea. Tuolta NursingBra-Shop.co.uk:sta on tosi nopea toimitus ja postituskulut vain yhden punnan. Ja liivien hinnat tosi paljon suomalaisia kauppoja edullisemmat. Varsinkin Bravadon Body Silk Seamless -liivit ovat olleet ihan älyttömän hyvät ja mukavat. Ne eivät painaneet edes maidon noustessa ja edelleen etenkin yökäytössä mahtavat. Mittataulukot piti ainakin mulla hyvin paikkaansa - mun koko on pienimmästä päästä. Kannattaa muuten hankkia sekä tummia että vaaleita liivejä, niin ne saa vuorotellen pyykkiiin eikä tarvii hirveän monia liivejä. Mä oon ainakin pärjännyt hyvin neljällä parilla, kun pyykkikone käy vauvanvaatteiden takia muutenkin tiheästi. Likaantumista on mulla vähentänyt se, että laittaa sylissä imettäessä harson reunan sinne alastaitetun kupin väliin, niin rintaa pitkin valuva maito ei oo kaikki siinä liivissä.
• Kestoliivinsuojat (mm. Royal-kestot): En oo yksiäkään kertakäyttöisiä liivinsuojia käyttänyt, mutta en oo kyllä mitään tarvettakaan keksinyt. Ne äitiyspakkaukset kestosuojat ovat ihan kauhean paksut ja jäykät eineslätyt, että niistä ei kannata mielikuvaansa kestoista muodostaa. Nuo monien nettikauppiaiden rakkaudella itsetekemät ovat taas ihan toista maata. Materiaalit saattaa olla aika "täh?", jos ei oo kestovaippatuntemusta, mutta mun mielestä parhaita ovat pul-pintaiset (kosteussulkukangas), joissa on imuna kerros tai kaksi bambufleeceä ja ihoa vasten joko coolmax tai suoraan se bambufleece. Nuo Royal-kestojen liivinsuojat ovat siitä erinomaiset, että bambufleeceä ei oo ilmeisesti pesty ennen ompelemista, joten se kutistuessaan tekee suojasta kivasti kuppimaisen. Eikä hintakaan oo niissä paha. Mulla on liivinsuojia yhteensä 10 paria, mikä riittää hyvin vaippapyykin rytmiin (pesulämpötilaksi riittäis varmaan normaalipyykin 40 astettakin). Mä en tosin joudu yleensä keskellä päivää vaihtamaan suojaa, joten jos lirisee enemmän, niin tarvii enemmän suojiakin.
• Harsot: No joo, harsot on varmaan jokaisella mun listalla... :) Imettäessä harso roikkuu imetysliivistä Pikkupöllön pään alla ja sen jälkeenkin on jossain lähellä käsillä. Pikkupöllön pulauttelu on aika satunnaista ja vähäistä, joten röyhtäyttäminen sujuu yleensä ilman harsosuojausta.
• Imetystoppi & muut luukkuvaatteet (Boob): Itse asiassa erittäin tarpeellisiin varusteisiin laskisin vain tuon imetystopin. Kun ei eletä enää mitään keskikesää, julkisesti imettäessä päällä on aina useampi kerros vaatetta - ja se toppi alimmaisena. Ylempää paitaa kehtaa kyllä nostaa ylös tai raottaa neuletakkia. Mä oon liikkunut ainakin toistaiseksi niin vähän missään, missä olis tarvinnut kaikkien nähden imettää, että mulle riittäis ihan tuo yksi musta toppi. Mut tuli jo etukäteen ostettua myös t-paita ("before and after" -mallia) sekä pitkähihainen trikoopaita, Boobia kaikki. Käyttäisin näitä varmaan enemmän ihan kotonakin, mutta ovat aika löysiä varsinkin kaula-aukosta. Mittataulukon mukaisesti ostin M-kokoa, mutta S (eli mun normaali koko) olisi ollut selkeästi parempi. Sitä ei vaan pallomahaisena oikein osannut arvioida... Öisin on muuten kätevä olla kaksiosainen yöasu (mulla toppi ja shortsit), ettei tarvitse rullata metrikaupalla yöpaitaa kainaloon. Tai pätee se ihan sama päivisinkin - kotelomekko ei ole paras imetysvaate. ;)
• Tutit (MAM Start, MAM Original): Tuteista on enemmän juttua TOP5-kirjoituksessa. Meillä sopiva tuttien määrä on ollut 3-4 - yksi on suussa, yksi tippunut vessan lattialle ja yksi aina kateissa. Ei olla oltu kyllä mitenkään hysteerisiä steriloinnin kanssa - tuttisoppaa keitetään kerran viikossa. Ostin myös yhden MAM Perfect -tutin, mutta sitä Pikkupöllö ei osaa syödä - tutin lituskaisesta juuresta on vissiin vaikea saada kiinni. Katsotaan, josko maistuisi joskus myöhemmin. MAM Start ja Original ovat keskenään ihan samanlaisia, paitsi levyosa on vaan Originalissa isompi ja nenälle enemmän tilaa. Kaikki vauvathan eivät sitten osaa/halua syödä tuttia, joten ei kannata hankkia suurta tuttiarsenalia etukäteen. Tutteja on kans aika monen muotoisia ja eri materiaaleja - toiset tykkää jostain ja toiset ei.
• Tuttipullot (MAM Anti-Colic): Tuttipulloille (4 kpl) oli käyttöä jo heti sairaalasta kotiuduttua, kun jouduttiin antamaan korviketta lisämaitona ja omakin maito piti pumpata, kun rinnanpäät eivät enää kestäneet Pikkupöllön raatelua. Nää MAMin pullot ovat olleet kaikin puolin kätevät: tutti istuu Pikkupöllön suuhun täydellisesti, Anti-Colic-venttiilistä tulee suhinalla pulloon korvausilmaa, pullon korkissa on kätevä millilitra-asteikko pienten maitomäärien annostelua varten ja sterilointikin onnistuu mikrossa ilman erillisiä vimpaimia. Ainut huono puoli on se, että jos lämmittää koko pullon vesihauteessa, pullon alaosaan (ei siis sisälle pulloon) menee hiukan kuumaa vettä ja se pitää muistaa kallistaa sieltä ulos, ellei halua sitä vauvan tai itsensä päälle. Tällä hetkellä pulloja ei tarvita oikeastaan kuin yksi tai kaksi Isin ja Pikkupöllön yhteisiin hetkiin, jos olen päässyt karkaamaan asioille. Ykköskoon tutti toimii ainakin vielä toistaiseksi tosi hyvin. Varastossa on sitten vielä isommat pullorungot ja muuta Amazonista ostetun setin mukana tullutta osasta.
• Äidinmaidonkorvike (Tutteli): Luin itse asiassa vasta jokin aika sitten joiltain keskustelupalstoilta, että korvikkeissa on keskenään jotain eroa... Meillä Tutteli valikoitui kaappiin ihan kotimaisuutensa perusteella, eikä olla huomattu siitä mitään vatsaoireita. Nyt ei tosin olla korviketta yli kuukauteen juotukaan - oon saanut välillä lypsettyä maitoa pakkaseen, ou jee! Mutta suosittelen kyllä hankkimaan kotiin pari purkkia jotain korviketta sairaalasta kotiintuloa odottamaan - ihan varuiksi. Maito kun ainakin mulla nousi kunnolla vasta kotiintuloa seuraavana päivänä eikä maidontuotanto siltikään pysynyt aluksi Pikkupöllön nälän tahdissa (jos nytkään...).
• Rintapumppu (manuaalinen Philips Avent): Kun ekat imetyspäivät oli tuskaa, niin laitoin miehen välittömästi rintapumppuostoksille - Citymarketista löytyi haluamani Philipsin pumppu. Oon kyllä ollut siihen tosi tyytyväinen. En tosin oo onnistunut käyttämään sitä hierontatyynyä, koska en saa sillä rintaa tarpeeksi tiiviisti kiinni pumppuun. Ja pumpussa on pieni suunnitteluvirhe/ominaisuus: kun irrottaa pumpun rinnasta, täytyy pumppu pitää visusti pystyasennossa - mieluusti vielä takakenossa. Muuten saa sieltä venttiilipesästä pulloon lorahtamattomat maitoliraukset päälleen. Ja olisi kätevää, jos MAM-pullot saisi kiinni pumppuun, mutta jengoissa on ehkä millin ero Avent-pulloon, aargh!! Mutta muuten oikein toimiva ja hyödyllinen kapistus. :) Pikkupöllö ei muuten aluksi osannut imeä pumpun mukana tulevasta Avent-pullotutista ollenkaan ja on joskus myöhemminkin ollut hieman hämmentynyt erimallisesta tutista... Meillä vannotaan siis MAMin nimeen. :)
• Lansinoh-lampaanvillarasva: Kun olisi vain tajunnut heti ekana päivänä sairaalassa pyytää tätä ja rasvannut ennaltaehkäisevästi, niin monelta hampaidenkiristykseltä (ja itkultakin) olisi ehkä vältytty. Mulla kun on herkkä iho ihan ilmankin, että joku venyttää ja imee sitä useita tunteja päivässä... :) Eikä se Pikkupöllön imuote tainnut alkuun olla mitenkään täydellinen. Tuo lampaanvillarasva hoitaa rinnanpäitä todella tehokkaasti. Sitä ei tarvitse varsinaisesti pyyhkiä pois ennen imetystä, mutta jos oon just laittanut, niin oon kyllä hieraissut ylimääräiset pois. Alkuun tätä meni ihan monta kertaa päivässä, mutta nyt ehkä pari kertaa viikossa. Nyt kun iho kuivuu muutenkin talvea kohti enemmän, tuntuu, että myös Lansinohin menekki on taas kasvussa. Onneksi on aika riittoisaa tavaraa - ostin nyt vasta toisen pikkutuubin. Käy Bepanthenin tapaan muutenkin käytettäväksi.
• Pakastuspussit (litran): Suunnilleen kerran viikossa käy niin kivasti, että Pikkupöllö nukkuu 6-7 tunnin pätkän. Sen jälkeen se ei luonnollisesti jaksa syödä kerralla kuin osan sillä välin kertyneestä maidosta, mutta itsellä alkaa olla niin tukala olo, että pitää ryhtyä pumppailemaan. Laitan lypsymaidon pakkaseen 40-60 millin annoksissa ja kirjoitan pussiin päivämäärän. Semmoinen jäätynyt pussinnurkka on tosi nopea lämmittää vesihauteessa vaikka lasissa ja sitten vaan leikata kärki rikki ja lorottaa tuttipulloon. Ei olla tarvittu kertaakaan korviketta sen jälkeen, kun aloin lypsää maitoa pakkaseen. Aika harvoin oon kyllä ollutkaan yksin liikkeellä - ja silloinkin vain muutaman tunnin.
• Vesi: Imettävän äidin pitäisi juoda paljon, mutta ite oon ainakin tosi huono muistamaan sitä. Joka paikassa sanotaan, että imettäessä pitäisi ottaa viereen iso lasi vettä. Käytännössä se on vaan jotenkin tosi hankalaa. Ei siinä sohvalla oo mitään paikkaa, mihin sen lasin voisi tukevasti laskea. Eikä sitä lasia muista siinä vaiheessa käydä hakemassa, kun toinen vaati maitoa naama punaisena. Oonkin yrittänyt siirtyä toiseen ohjenuoraan - juo aina, kun kävelet hanan ohi. No joo, juon ehkä joka kolmas kerta, kun meen hanan ohi, mutta parempi sekin kuin entinen malli. Saattoi mennä niin, että vessahätä tuli vain kolme kertaa päivässä...
• Helpot kalorit: Oon erittäin onnellisessa asemassa, kun mies on meillä se, joka laittaa ruokaa. Miehen suunnittelukyky ei vaan aina riitä oikein muistamaan, että mä syön nykyään kotona myös lounasta. Maksalaatikkoa ja hernekeittoa menee siis usein. :) Pikkupöllö jaksaa kyllä katsoa aika pitkään sitterissä, kun laitetaan ruokaa, mutta paikallaan suoritettavien työvaiheiden ja etenkin syömisen katsominen on ihan tyhmää. Jos ei siis halua olla nälässä, pitää ruuan olla joko supernopeasti valmistettavissa tai sitten sellainen, että sen valmistuksen/syömisen voi keskeyttää Pikkupöllön kärsimättömyyden yllättäessä. Parasta imetyksessä on se, että voi syödä kasvaneeseen kaloritarpeeseen myös suklaapatukoita. Tai neuvolassa ovat varmaan eri mieltä...
• Ajanviete (tallentava digiboksi): Etukäteen ei olisi millään voinut hahmottaa, miten paljon päivästä menee aikaa imettämiseen. Pikkupöllö syö hereillä ollessaan suunnilleen kerran tunnissa. Varsinaiseen ahkeraan syömiseen ei yleensä mene kymmentä minuuttia kauempaa, mutta siihen päälle pitää laskea vielä syliin nukahtamiset, röyhtäyttämiset ja mahdollinen jatkosyöminen. Käytännössä vietetään siis erittäin paljon aikaa sohvalla. Toistaiseksi kätevintä imetysajanvietettä on ollut television katsominen - imettäminen on ainakin meillä monesti kahden käden puuhaa. Päivisin telkkarin ohjelmatarjonta vaihtelee Ostos-tv:stä Ostosruutuun ja Ostoskanavaan, joten on tullut tallenneltua sarjaa jos toistakin digiboksille. Livin keskipäivän ohjelmat alkaa tulla jo korvista... :)

Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):

• Imetystyyny: Imetystyynystä oli enemmän iloa raskausaikana kuin imettäessä. Kyllä se sylissä imettäessä tietynlaisena tukena on, mutta jää mulla sen verran matalalle, että käytännössä Pikkupöllö on enemmänkin mun käsivarren varassa. Ihan normaali tyyny ajaisi siis saman asian - tosin kosteudenpitävä päällys on tietty plussaa. Usein Pikkupöllö tykkää myös nukkua pikkuiset maidonjälkeiset unet sohvalla imetystyynyn keskellä - siellä on mukava pesä. :)
• Maidonkerääjä (Ainu Medela): Ekoina päivinä kotona, kun maito nousi, varsinkin toisella tissillä oli paha tapa alkaa lorista yksinään, kun toista imettiin/lypsettiin. No, sen jälkeen kun maidonkerääjä hankittiin, ei sitten olekaan ollut sitä ongelmaa... Liivinsuoja saattaa olla hiukan märkä, mutta ei siitä määrää edes näkisi maidonkerääjässä. Suosittelen siis odottamaan muutaman viikon ennen kuin hommaa kerääjän, niin näkee, onko lorina pysyvä ominaisuus.
• Rintakumit (Ainu Medela): Nämäkin hommattiin ensiavuksi tuskaisille nänneille. Ainun kumit ovat ihan tosi paljon miellyttävämmät ja ohuemmat kuin sairaalassa kokeilemani. Ei Pikkupöllö kyllä näistäkään oikein osannut syödä, joten kumit menivät rasiaansa heti, kun sietokyky taas kesti olla ilman. Rintakumia on sit muuten tosi vaikea saada pitävästi kiinni, jos on laittanut vaikkapa Lansinohia hiljattain. Muutenkin niiden kiinnittäminen on aika tekniikkalaji, jota vieressä nälkää kiljuva vauva ei auta millään lailla... ;)
• Pulloharja (MAM): Alkuun harjalle oli käyttöä, kun pulloja meni lisämaidon takia monta päivässä. Harjan toinen pää istuu täydellisesti MAMin pullotuttiin ja muutenkin harja on kyllä hyvä. Nyt pulloille on vaan niin harvoin käyttöä, että pestään ne tiskikoneessa. Jatkuva konetiskaus ei varmaan tee pulloille hyvää, joten jos pulloille tulee vielä jossain vaiheessa enemmän käyttöä, niin pulloharjakin pääsee taas hommiin.
• Purulelut: Toivottavasti eka hammas jaksaisi odottaa tuloaan sinne puolivuotiaaksi. Eihän ne hampaat suoranaisesti tarkoita kivuliasta imetystä, mutta kun mun iholla on ollut vaikeuksia kestää pelkkää imemistäkin, niin en odota hampaiden kohtaamista mitenkään innolla. Toivottiin ristiäislahjaksi klassikkopurulelua Sophie the Giraffea, mutta saatiinkin ison kirahvin sijaan saman valmistajan pururengas - kirahvi tosin siinäkin. Speksit taisi olla vähän epäselvät, kun ei tajuttu, että Sophiella on muitakin olomuotoja. :) Ihan uteliaisuuttani tarjosin eilen renkaan pehmeämpää osaa Pikkupöllölle ja kyllä se sitä kirahvinpäätä hetken aikaa mutusteli. Se taisi kyllä luulla sitä oudoksi tutiksi... :)

Pikkupöllö huitelee jo kahden ja puolen kuukauden iässä ja tuntuu, että näitä listojakin pitäisi olla koko ajan muokkaamassa. Esimerkiksi tutin syöminen on meillä vähentynyt huomattavasti lähiviikkoina, kun omat nyrkit maistuu selkeästi paremmalle. Päiväunille tutti on kuitenkin edelleen ehdoton. Eikä se nyrkkien syöminen pidemmän päälle ole kauhean hyvä juttu...

Tässä listassa ei nyt ollut mitään erikoisempaa tavaraa, mutta seuraavassa nukkumisaiheisessa listauksessa sitten taas niitäkin. Kunhan saan naputeltua... :)

Vauvavälineistöä: vaipanvaihto & peseytyminen

Jokin aika sitten listasin viisi kaikkein hyödyllisintä vauvatavaraa, joita ollaan tässä ensimmäisinä viikkoina tarvittu. Tai itse asiassa kuukausina - Pikkupöllö täytti viikonloppuna jo kaksi kuukautta! Kun on kerran tullut hommattua kaikenlaista tavaraa, niin aattelin, että olisi kiva kertoa niistä vähän käyttökokemuksia ja vinkkejä. Nyt alankin käydä läpi kaikkia tavaroita ja niiden tarpeellisuutta kategoria kerrallaan. Tämä ensimmäinen kategoria liittyy nimenomaan tarpeisiin... ja niiden putsaamiseen. :)


Erittäin tarpeelliset:

• Vaipat: No tää on aika itsestäänselvyys. :) Vaippoja menee meillä vuorokaudessa yleensä 8-10. Me hommattiin vaippapaketti vasta sairaalasta kotiuduttua, ja se oli ihan hyvä ratkaisu - näki, minkäkokoinen vauva sieltä tuli. Sairaalasta saadulla Libero-näytepaketilla pärjää kyllä ainakin yhden päivän. Aluksi käytettiin ykköskoon Pamperseja (niin kuin sairaalassakin, 2-4 kg), mutta jo ennen kuin eka paketti oli loppu, pissat alkoi tulla säännöllisesti vaipasta läpi. Seuraavat paketit onkin siis olleet kakkoskokoa (3-6 kg) ja itse asiassa Liberoa. Pamperseissa oli jotenkin teollinen haju... Nyt ollaan siirtymässä pikkuhiljaa jo kolmoskokoon (5-8 kg). Kertsit ovat olleet meillä vain yö/reissukäytössä ja päivisin ollaan kestoiltu. Voi olla, että siirrytään jossain vaiheessa myös yökestoiluun - alkaa mennä hermot röyhelöiden läpi lirahtavaan aamukakkaan sängyssä imettäessä. Kestovaipoista kirjoitan erikseen kokemuksia joku päivä.
• Hoitopöydän patja (Brio): Patjan piti majailla Pikkupöllön huoneessa hoitopöydän päällä, mutta kun kakkaa on vaipassa käytännössä lähes joka kerta, hoitotoimenpiteet tapahtuvat kylppärissä pesukoneen päällä. Patja on siinäkin oikein hyvänkokoinen ja -näköinen. Pikkupöllö viihtyy patjan päällä erittäin mainiosti - iloiset höpöttelyt (seinälle) alkoivat siinä ihan ensimmäisenä kolmen viikon ikäisenä. Nyt Pikkupöllö juttelee jo meillekin innokkaasti. :D
• Harsot ja froteepyyhkeet: Harsoista olikin jo juttua siinä TOP5-kirjoituksessa. Ilokseni löysin muuten niitä Pippi-harsoja Hulluilta päiviltä. Saatiin myös kolme superpehmeää bambuharsoa ristiäislahjaksi. Nyt harsoja on siis yhteensä 36 ja se taitaa vihdoin riittää joka tarkoitukseen. Froteepyyhkeitä menee myös aika reipasta tahtia, koska Pikkupöllön mielestä peppupesun ja kuivattelun jälkeen kuuluu tehdä pissat hoitopöydälle siihen pyyhkeeseen (tai mihin suuntaan vaan, jos pyyhe on unohtunut nostaa suojaksi... poikien iloja...). Pepun kuivaamiseen sopivimman kokoisia ovat ainakin tähän asti olleet ihan tavalliset käsipyyhkeet tai vähän isommat. Mitään parhaita (vaaleita) käsipyyhkeitä ei siihen hommaan kannata uhrata, koska maitokakkatahrat istuvat aika tiukassa. Ja kyllä - myös pyyhkeeseen kakkaaminen on kivaa. :)
• Puhdistuspyyhkeet: Siis ne semmoiset kosteat kertakäyttöiset. Pikkupöllön iho ei varmasti tykkäisi, jos joka vaipanvaihdon yhteydessä pestäisiin kakat vedellä pois, joten nämä pyyhkeet on pikkukakkaan tosi käteviä. Siinä sairaalasta saatavassa Libero-kassissa on muuten paketillinen näitä, että ei tarvii välttämättä ostaa valmiiksi. Tosin meillä on ainakin ollut ihan kätevää, että kylppärissä on yksi paketti ja hoitolaukussa toinen (vajaa), niin ei tarvii muistaa siirtää paikasta toiseen. Hoitolaukussa kyllä ehdottomat.
• Perusvoide (Erisan & Aqualan): Pikkupöllön peppu ja jalat tarvitsevat rasvaa pesun jälkeen ainakin näin talvea kohti mennessä. Päänahka on myös ollut tosi kuiva (tai karstainen?) hormoninäppyjen hävittyä, joten ollaan laitettu kunnolla rasvaa kylpypäivänä ja rapsuteltu. Vesiliukoinen rasva on öljyä helpompi saada pois hiuksista, erityisesti Aqualan.
• Sinkkivoide: Tätä ostettiin, kun alkoi tulla hiukan vaippaihottumaa. Ei tarvii laittaa kuin pari kertaa ja ihottuma tai punoitus häipyy.
• Vanu- tai pesulaput, pumpulipuikot, talouspaperi: Pikkupöllö käy kylvyssä vain kerran viikossa, ja muuten aamu- ja iltapesut suoritetaan putsaamalla taipeet ja kädet (on muuten helpommin sanottu kuin tehty...). Aluksi käytettiin hommaan semmoista bambuista trikooliinaa, mutta kun ne siirtyivät oikeaan tarkoitukseensa eli kestovaippakäyttöön, niin alettiin käyttää ihan perinteisiä vanulappuja. Taipeisiin kätketty töhkä jää niihin jotenkin paremmin kiinni. Pumpulipuikkoja meni paljon varsinkin alkuvaiheessa napatynkää ja napaa putsatessa, mutta ovat edelleenkin tarpeellisia korvalehden aarrekätköjä siivotessa. Silmät putsataan aamuin illoin kostutetuilla talouspaperin palasilla.
• Hiusharja (äitiyspakkaus): Harja oli tarpeellinen jo sairaalassa, kun Pikkupöllön paksussa tukassa oli kaikenlaista sinnikästä syntymätahmaa. Meillä harjaa tarvitaan myös ihan siihen isojen ihmisten tarkoitukseen - eli hiusten ojennukseen laittamiseen. :)
• Kylpyamme (Puj Tub): En oo ihan varma, tykkäänkö tästä ammeesta vai en. Periaatteessa se on tosi kätevä: kylpeminen tapahtuu ergonomisella korkeudella lavuaarissa, vauvaa ei tarvitse kannatella ja "amme" menee levynä pieneen tilaan. Sitä vettä vaan mahtuu kylpiessä tosi vähän tähän lavuaariammeeseen - Pikkupöllö köllöttää siellä maha pinnan yläpuolella. Ollaan ratkaistu palelemisongelma siten, että vieressä on pesuvadissa kylpylämmintä vettä, jota valellaan pakasterasialla Pikkupöllön päälle. Nyt Pikkupöllö on keksinyt, että kylvyssäkin on kiva sätkytellä ja sitä vettä roiskuu ihan joka paikkaan... :) Ei siis houkuta siirtää ammetta isompaan keittiön altaaseen ja saada roiskeita parketille. Ostetaan varmaan piakkoin ihan semmoinen tavallinen amme - sitten näkee, miten hankalaa se "normaali" kylpeminen on.

  
Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):

• Hoitoöljy: Tätä tuli pieni näytepullo siinä Libero-kassissa ja kokeiltiin kerran vauvahierontaa. Hieronnan rentouttavasta vaikutuksesta on vaikea sanoa mitään, mutta Pikkupöllön iho oli ainakin ihan superpehmeä hieronnan jälkeen. Ehkä vauvahieronta tulee vielä joskus myöhemmin osaksi kylpyrutiinia, mutta nyt ei ole mielenkiinto riittänyt (ei meillä eikä Pikkupöllöllä).
• Talkki: Pikkupöllö ei ole märästä vaipasta moksiskaan ja ihottuman alutkin ovat lähteneet helposti pois sinkkivoiteella.
• Kylpylämpömittari (äitiyspakkaus): Onhan se toki kiva pari kertaa katsoa, miten lämmintä veden kuuluu olla, mutta siihen oppii ihan tosi nopeasti päivittäisessä pepunpesurutiinissa.
• Pesukinnas (Cuddlemitt): Kyllä tää on käytössä aina kylpiessä, mutta ilmankin pärjäisi. Ehkä se lika lähtee taipeista kintaalla hiukan helpommin - ainakin Isin isommilla käsillä. Mukavan pehmeää bambua, mutta ei kuivu aamusta illaksi. Ei siis ole päivittäisessä käytössä.
• "Esiliinakylpypyyhe" (Cuddledry): Toistaiseksi ollaan mainiosti pärjätty ihan sillä äitiyspakkauksen huppupyyhkeellä. Vaikka pissat tuleekin aina pyyhkeelle, niin sen ehtii hyvin pyykätä ennen seuraavaa kylpyä. Tää bambuinen esiliinapyyhe on varmaankin kätevä sitten vähän isomman ja rimpuilevamman vauvan kanssa. On ainakin herkullisen pehmeä ja paksu! 
• Hoitopöytä (Muurame): Hoitopöytä on yksi niistä "perintökaluista", joita on ollut säilössä mun lapsuudesta. Tässä välissä se ehti olla muun muassa hamsterihäkin alustana. :D Käytännössä se on vain semmoinen korkealaitainen lisähyllykkö, joka sopii Muuramen Kolmonen-laatikoston päälle. Hoitotasoa ei oo enää tuotannossa, mutta Huuto.netissä näyttää olevan silloin tällöin vanhoja myynnissä. Tuolla se nököttää Pikkupöllön (tulevassa) huoneessa ilman patjaa (kun se on kylppärissä) eikä sitä käytetä hoitotasona lainkaan. Laatikosto ja hylly on kyllä käytössä, ettei se ihan turha ole. Se Brion patja sopisi siihen kuin valettu, mutta kylppärissä touhuaminen on vaan sata kertaa kätevämpää.

Tässä taisi olla tämä eka kategoria. Linkit viittaavat niihin sivustoihin, joista olen tuotteet ostanut. En mee mitenkään vannomaan, että ovat tällä hetkellä halvimpia ostopaikkoja - yleensä Amazon.co.uk:sta saa edullisimmin, jos vaan löytyy ja toimitetaan postikuluitta Suomeen (kotiovelle). Varokaa vaan koukuttumista - nimimerkillä "ai, tuollaistakin voisi tarvita".... :D

Lisäilen tänne juttuja, jos unohdin jotain. Ja kommentoikaa, jos teillä on kokemuksia vastaavista tarvikkeista tai tulee muuten vaan jotain mieleen!

Vauvavälineistöä: TOP5

Nyt kun on vauva-arkea tässä pyöritetty kotona jo kuukauden verran, ajattelin, että olisi kiva laittaa vähän käyttökokemuksia erilaisista vauvatavaroista. Tässä nyt alkajaisiksi TOP5 ehdotonta arjen pelastajaa:

1) SwaddleMe-kapalopussi

Jo sairaalassa Pikkupöllö rauhottui kapaloon. Meillä nukutaankin öisin apinapussissa mukavia 3-5 tunnin pätkiä.

Plussaa: Kapalo on tarrakiinnitteinen ja helppo laittaa päälle. Jos sen kiinnittää huolella, kädet pysyvät visusti pussin sisällä. Kangas on kuitenkin sen verran joustavaa, ettei siitä tule pakkopaitafiilistä. Kapalon jalka- eli pussiosalla on oma erillinen tarransa, joten joskus Pikkupöllö jatkaa tyytyväisenä uniaan vaippaa vaihtaessakin. Käyttöä helpottaa myös se, että pussin saa rumpukuivattaa kevyesti. Meillä kun on vain yksi näitä pusseja, ja narulla se ei oikein ehdi puolessa päivässä kuivua.

Miinusta: Vaikka kapalo on puuvillaa, se on tällä hetkellä hiukan lämmin, kun alla pitää normaalia unipukua. No, kun ilmat tästä viilenee, niin sisälämpötilakin laskee parilla asteella. Tämä small-kokoinen kapalo ei kyllä mene enää kauaa, koska se on aika lyhyt ja tainnut vielä hiukan kutistua kuivaajassa. (Kuvassa Pikkupöllö on vasta viisi päivää vanha, joten silloin se oli väljempi...) Hommasinkin jo Amazonista isomman kapalopussin - erimerkkisen tosin. Jännä nähdä, toimiiko Woombie vieläkin napakammin kuin SwaddleMe. Woombie näyttäisi olevan myös hiukan parempilaatuista kangasta - apinapussi meni nyppyiseksi jo ekassa pesussa.


2) Harsot

Olin varma, että meillä on ihan järkyttävästi liikaa harsoja, 25 kappaletta. Hah! Ne riittää hädin tuskin kolmeksi päiväksi - eikä niitä ole kestovaippakäytössä lainkaan. Harsoja tarvitaan pukluliinoina sekä imettäessä että muuten vaan, Pikkupöllön sängy(i)ssä lakanoita suojaamassa ja kevyenä peittona sekä erityisesti hoitotason suojina - pissaa, kakkaa tai puklua (usein kaikkia kolmea) ilmaantuu harsolle lähes joka vaipanvaihtokerralla.

Plussaa: Pukluliinoina parhaita ovat olleet Anttilasta ostetut Anno-harsot (12 kappaleen paketti) - ne ovat semmoisia superohuita ja pehmeitä ja kuivuvat nopeasti. Lakanan päällä ja peittoina kivoimpia ovat kuviolliset ja aika paksut Pippi-harsot (8 kpl), jotka ostin keväällä 3+1-päiviltä. Hoitotason päällä järeä imukyky on tarpeen, joten siellä ollaan käytetty myös noita Pippi-harsoja sekä äitiyspakkauksen viittä harsoa.

Miinusta: Harsoja on liian vähän. Laitoin miehen perjantaina 3+1-päiville ostamaan lisää Pippi-harsoja, mutta ne oli jo loppu. Höh. Täytyypä sitten etsiä vastaavia netistä.


3) Tutti (MAM Start)

Oon nyt kuullut useammaltakin kaverilta, että heidän tai heidän tuttaviensa vauvat eivät osaa syödä tuttia. Onneksi Pikkupöllö osaa - mulla olis varmasti jo hajonnut sekä pää että rinnat siihen jatkuvaan imemiseen. Sanokoot kuka vaan tutin haitallisuudesta mitään vaan, niin meillä hyödyt ovat kyllä voittaneet haitat sata-nolla! Samoin liikkumavapautta (mulle) antaa se, että Pikkupöllö osaa syödä erittäin hyvin myös tuttipullosta - ehkä se auttaa, että meidän MAM Anti Colic -pulloissa on aika samantyyppinen lituskainen tutti kuin MAM Start -tutissakin.

Plussaa: Pikkupöllö nukahtaa rinnalle melkein aina, mutta herää, kun sen siirtää sänkyyn. Kun antaa tutin suuhun, silmät lurpsahtavat taas kiinni. Usein tuttia ei tarvitse imeä minuuttia kauempaa, niin Pikkupöllö on jo Höyhensaarilla ja tutti plupsahtanut ulos suusta. Tutti on kätevä myös sylissä tai sitterissä tai ylipäätään, jos haluaa, että Pikkupöllö viihtyy kitisemättä varttia kauemmin. Huvitutiksihan sitä kutsutaan. :) Nälkäisen Pikkupöllön erottaa siitä, että tutti ei pysy suussa ja vaatimukset kasvavat äkkiä hyvin äänekkäiksi. Kun huvi-imeminen hoidetaan tutilla, Pikkupöllö ei syö liikaa ja pulauttaa vain vähän.

Miinusta: Jos Pikkupöllö on syönyt paljon tuttia, imuote saattaa rinnallakin olla aika suppea. Nopeasti sen kyllä saa korjattua, kun vähän sormella auttaa alahuulta rullalle.


4) Travel System (Mutsy 4Rider -vaunurunko & BeSafe iZiSleep -turvakaukalo telakoineen)

Oon ollut vähän laiska käymään Pikkupöllön kanssa kärryttelemässä, mutta parvekepäiväunet on sentään otettu melkein joka päivä. Kauppareissuilla (mies on tosin yleensä käynyt yksin) ollaan käytetty turvakaukaloa vaunurunkoon kliksautettuna ja kipattu kaukalo nukkumisasentoon.

Plussaa: Meidän turvakaukalon saa kiinni vaunurunkoon (adaptereilla Maxi Cosi -yhteensopiva), joten ei tarvitse hajottaa omaa selkää painavaa möhkälettä raahatessa. Kaukalon saa makuuasentoon, mikä on pitkällä kauppareissulla ihan todella hyvä juttu. Kaupoissa tai muissa ahtaissa paikoissa kulkiessa on ollut myös erittäin kätevää, että vaunurungossa on kääntyvät etupyörät. Isofix-telakka autossa on ollut ihan mahtava - kaukalo pitää vaan nostaa sen päälle ja kliks, kiinni on. Kaukaloon on kiinnitetty Wallaboo-lämpöpussi, joka tekee ulkovaatepähkäilystä helppoa - ulkona pussi kiinni, sisällä/autossa pussi auki.

Miinusta: No esimerkiksi kerran neuvolaan lähtiessä oli hieman haastellista, kun satoi kaatamalla vettä ja yritti yhdellä kädellä pitää sateenvarjoa kaukalossa istuvan Pikkupöllön päällä ja toisella & kolmannella kädellä vapauttaa ja nostaa turvakaukalon vaunurungosta autoon. Aaargh! Kokoontaitettu vaunurunko on myös aika iso rotjake auton takalaatikossa. Menee se sinne kyllä ihan sujuvasti renkaita irrottamatta, mutta eipä sinne sitten ihan hirveesti muuta mahdukaan... Wallaboo-lämpöpussi on nyt turvakaukalossa kiinni kiinteästi, koska sitä ei saa paikoilleen kuin erittäin työläästi turvavyöt uudelleen pujottamalla. Lämpöpussi jää myös aika avoimeksi suustaan - pitää ainakin kylmempien ilmojen tullessa laittaa täytteeksi harso tai peitto.


5) Baby Björn Balance Organic -sitteri

Saatiin sitteri viikko, joten testailut ovat vasta käynnissä. Aluksi näytti siltä, että Pikkupöllö viihtyi sitterissä vain, jos istui itse vieressä, mutta nyt jaksaa olla jo melkein puoli tuntia hermostumatta. Edessä pitää tosin koko ajan olla jotain kiinnostavaa katseltavaa - tämänhetkinen vetonaula on Vaukirjan tervetulopaketista saadun pehmokirjan mustavalkopunainen puoli.

Plussaa: Pikkupöllö viihtyy parhaiten hoitopöydällä (siis jos syliä ei lasketa), mutta siihen ei tätä sätkyttelijää enää kauaa uskalla kyllä jättää valvomatta. Baby Björnin sitterissä sätkyttelyenergia muuntuu kätevästi rauhoittavaksi hetkutukseksi eikä ole pelkoa, että Pikkupöllö pääsisi siitä karkuun. Yhtenä päivänä Pikkupöllö jopa nukahti sitteriin. Kitinävapaa hengailupaikka oli kyllä enemmän kuin tarpeen, että saan tehtyä päivisin edes jotain. Baby Björn Miracle -kantoreppu on siihen tarkoitukseen muutoin ihan kätevä, mutta se päällä on aika hankala itse syödä... Sitterille plussaa tietysti myös tyylikkäästä ulkomuodosta - kehtaa hyvin pitää näkösällä.

Miinusta: Sitteri ei tosiaan ainakaan tällä hetkellä tarjoa itsessään tarpeeksi virikkeitä Pikkupöllölle. Pikkupöllö on yhtä huono vaan möllöttämään kuin äitinsä - ellei sitten möllötä sylissä. :) Laitoinkin jo sitteriin kuuluvan lelukaaren tilaukseen Amazonista.


*******

Tässä siis tämä TOP5. Laitan joku päivä vielä pidempää listaa ja käytännön vinkkejä tavaroista, joita ollaan tarvittu. Täällä vauva-arki jatkuu ihan leppoisaan tahtiin. Pikkupöllön kasvun huomaa siitä, että ekat vaatteet alkaa jo käydä pieniksi - ainakin kestovaippojen kanssa. Viikko sitten neuvolassa Pikkupöllö oli jo 56 senttiä pitkä ja painoi 4,6 kiloa!

Pikkupöllön pesä

Tässä hän nyt on: meidän oma suloinen poika! Virallinen nimi on ollut ihan syntymästä asti käytössä, mutta täällä blogin puolella häntä kutsuttakoon koodinimellä Pikkupöllö - kuvasta voinette päätellä lempinimen alkuperän... :)

Pikkupöllö on ollut ihan ensihetkistä asti todella tarkkaavainen vauva - jopa siinä määrin, ettei hän millään malttaisi laittaa silmiään kiinni, vaikka kuinka nukuttaisi. Ainakin hiukan pitää toisen silmän raosta kurkata, onko maailma vielä samannäköinen kuin sekunti sitten. :D Siksipä en oo tänne bloginkaan puolelle paljon ehtinyt kirjoitella, kun päivisin meillä ei tykätä nukkua oikeastaan kuin sylissä. Öisin taas nukutaan ihan luksuspitkiä pätkiä. Parempi näin päin... Ja ah, miten mahtavaa onkaan nukkua untuvapeiton alla! Kuumailu ja nihkeys loppui kuin seinään jo sairaalassa. Se olikin selkeästi tuo lämminverinen Pikkupöllö, joka siellä mahassa kuumensi vilukissa-äitiään. :)

Ensimmäiset päivät Pikkupöllön kotipesässä olivat aika hektisiä. Vaikka sitä oli mielestään valmistautunut vauvan kotiutumiseen huolellisesti, niin kaiken sai käytännössä järjestää uusiksi. Pienistä vauvanvaatteista piti perata käyttöön vain ne ihan pienimmät, hoitopiste siirtää vessaan ja kaivaa tuttipullot käyttöön. Yritettiin ensin antaa lisämaitoa hörppyyttämällä, mutta vauva nieli samalla niin paljon ilmaa, että siirryttiin hyvin pian pulloruokintaan. Omat rinnat olivat niin arat, että pistin miehen rintapumppuostoksille ja omakin maito tarjottiin siis pullosta kivuliaimpina hetkinä. Maito nousi hyvin, mutta tuskaisa imetys otti päähän.

Ilmavaivat pitivät vauvaa hereillä kahtena ensimmäisenä yönä. Siinä sitä sitten katsottiin vauvaa hytkyttäessä MM-yleisurheilun 50 kilometrin kävelyä ja maratonia aamuyöstä silmät ristissä. :) Sairaalapäivien jäljiltä univelkaa oli paljon, ja päivätorkuista huolimatta olo oli todella tööt. Kotiuduttiin siis perjantaina, ja sunnuntai-iltana olin jo aivan raato. Yritin viimeisillä järjenhivenillä tehdä listaa, mitä seuraavana aamuna piti ottaa neuvolaan mukaan. Kumma kyllä, kaikki tarvittava löytyi kassista neuvolassa.

Neuvolassa ei mitattu ensimmäisellä kerralla kuin paino ja päänympärys. Paino oli noussut kolmessa päivässä yli 300 grammaa. Normaalisti nousee kuulemma 20 grammaa päivässä...! Neuvolantäti ehdottikin, että voitaisiin alkaa luopua lisämaidosta. Oltiin tosiaan tarjottu sitä aika ahkerasti, kun sairaalassa korostivat, että päästävät meidät kotiin VAIN sillä ehdolla, että annamme vauvalle lisämaitoa. Ja eipä me sitä hamuamista ja kitinää oikein millään muulla saatu loppumaan. Vaan nytpä kaivoimme neuvolantädin luvalla hoitolaukusta salaisen aseen: tutin! Pikkupöllö nukkui autuaan tyytyväisenä koko matkan neuvolasta kotiin tutti suussaan. :)

Siitä se arki onkin sitten lähtenyt lutviutumaan. Huomenna Pikkupöllö täyttää jo kolme viikkoa. Mies piti puoltoista viikkoa kesälomia, mutta varsinaiset isyyslomat sitten joskus myöhemmin. Ihan hyvin ollaan täällä kaksistaan päivisin pärjätty. Onhan se tosin aika rasittavaa, ettei oikein meinaa päästä itse pesulle eikä syömään, kun vauva viihtyy vain sylissä. Tuurilla se simahtaa niin sikeille päiväunille, että sen saa laskettua sänkyyn ja mä pääsen tänne blogiin asti kirjoittelemaan... Kantorepussa saa onneksi puuhasteltua jotain kädet vapaanakin.

Imetys sujuu nyt suhteellisen kivuttomasti - joinain iltoina ollaan vielä tarvittu tilkka lisämaitoa. Viikko sitten neuvolassa Pikkupöllöllä oli painoa 4150 grammaa ja pituutta jo yli 54 senttiä. Kasvu on siis hyvällä mallilla. :) Päivisin kestovaippaillaan, vaikka pissan määrä on kyllä aivan tajuton. Pikkupöllö on myös erikoistunut hoitopöydälle pissaamiseen... Kakkaa ja pukluakin riittää, että täällä ollaan jo hyvää vauhtia muuntumassa semmoiseksi kliseiseksi nuhruiseksi kotiäidiksi, jolla on vaatteet erinäisissä eritteissä. :D

No niin... nyt Pikkupöllö alkaa taas heräillä. Kuulemisiin!