Viittoilua

Heli tuossa edellisen tekstin kommenteissa kyseli meidän vauvaviittomakuulumisia, niin laitanpa ne tänne nyt heti (tai ei koskaan).

Pikkupöllö viittoo tällä hetkellä vain yhtä opetettua viittomaa: "lisää". Tosin Pikkupöllö luuli sen alun perin tarkoittavan maissinaksuja, ja tällä hetkellä se luulee tilaavansa leipää. Sanoo vielä "-pä, -pä, -pä" siihen perään, ettei Äiti missään nimessä erehdy antamaan lisää muuta ruokaa. :)

Maito-viittoma oli käytössä vielä kesällä merkkaamassa janoa, mutta sen jälkeen se jotenkin sekottui yleiseen "anna se mulle" -viittoiluun. Huomaa hyvin, että kun en ole itse kesän jälkeen viittonut maitoa, ei Pikkupöllökään sitä enää muista.

Tällä hetkellä Pikkupöllö oppisi varmasti viittomia ihan muutamassa päivässä. Sunnuntaina oli illalla aika kylmä, kun tultiin viikonloppureissusta kotiin ja hytistiin Pikkupöllölle "hrrrr, kylmä!" ja matkittiin vilunväreitä. Nyt tänään illalla kun tultiin autosta eteiseen, Pikkupöllö alkoi ihan oma-aloitteisesti päristä ja pyörittää päätään. Ulkona oli kylmä! :)

Viittomat olis just nyt tosi käteviä, mutta motivaatio niiden opettamiseen on enää tässä vaiheessa aika pieni. Jotenkin sitä haluaisi vaan rohkaista Pikkupöllöä sanomaan niitä ekoja sanoja eikä puhumaan käsillään tai eleillään. Eihän nuo kommunikaatiokeinot toki sulje pois toisiaan. Mut silti panostan nyt mieluummin Pikkupöllön sanavaraston laajentamiseen ylipäätään.

Pikkupöllö ymmärtää meidän puhetta mielestäni varsin hyvin. Se ymmärtää myös, mitä se ei saa tehdä - ei niin, että sillä olisi mitään käytännön merkitystä. Se vaan kurkkaa ovelasti kulmiensa alta, pudistaa päätään ja tekee silti juuri sen, mikä oli kiellettyä. Mut antaa sentään armollisesti Äitille sen pari sekuntia aikaa käydä kaappaamassa pojan pois pahanteosta. :) 

Siinäkin on eronsa, ymmärtääkö puhetta ja ymmärtääkö, mitä se puhe oikeasti tarkoittaa. Monet noista vauvaviittomistakin on varmasti vähän vaikeita opettaa niin, että lapsi yhdistää, missä siinä on kyse. Tajuaako esimerkiksi yksivuotias, mikä on nälkä tai jano, vai hahmottaako se sen tunteen vaikka juuri noiden leivän ja maidon kautta?

Ai niin, oonhan mä yrittänyt vielä yhtä omaa viittomaa opettaa: "väsyttää". Siis yrittänyt matkia Pikkupöllön silmien hieromista ja kertoa, että silloin väsyttää. Toistaiseksi en oo nähnyt sitä tietoisesti viitottuna - ehkäpä siksi, että Pikkupöllön mielestä sitä ei väsytä koskaan ja nukkuminen on ihan turhaa. :) Mut nyt on Äitin aika kömpiä nukkumaan, koska Äitiä kyllä väsyttää! (*Hieroo silmiään*)

Viitseliäisyys palkitaan

Ihan maaliskuun lopussa aloin opettaa Pikkupöllölle ensimmäistä vauvaviittomaa. Eilen näin Pikkupöllön viittovan sen ensimmäistä kertaa - vähän avustettuna tosin. Viittoma oli niinkin yllättävä kuin... "maitoa". :) Pikkupöllö halusi selkeästi juuri äitimaitoa, jonka saatavuus on valitettavasti ollut hupenemaan päin. En tiedä, kumpi oli ensin - muna vai kana; alkoiko ensin maito loppua vai joiko Pikkupöllö sitä aina vaan vähemmän. No, joka tapauksessa maitotilausta täydennetään nykyään nokkamukista. Eihän se tietty oo yhtään niin makoisaa kuin äitimaito...

Muistin vauvaviittomat ihan sattumalta Pikkupöllön ollessa seitsenkuinen. Luulin jo missanneeni sopivan aloitusiän, mutta sehän olikin juuri passelisti käsillä. Ei vaan ollut mitään hajua niistä itse viittomista. Onneksi googlailujen jälkeen löysin oivallisen (ja mikä tärkeintä, ilmaisen) sivuston babysignlanguage.com, jossa on esitetty selkeästi kuvin ja videoin kaikki tärkeimmät vauvaviittomat. Tai siis varmaan jokaisella putiikilla on ihan omat vauvaviittomansa, mut eihän ne vauvat kuitenkaan toistensa kaa viito... :) Eli viittomat vois vaikka keksiä itsekin.

Ja nyt ennenku joku kerkeää ihmetellä, että miksi joku opettaa vauvalle viittomia, niin pari selventävää juttua. Vauvaviittomista puhutaan myös termillä "tukiviittomat", jolloin yleensä viitataan ;) puheen viivästymiseen liittyvään apukeinoon. Mut meillä ei ole kyse siitä, vaan ne ovat vain apuna tässä kommunikaatiovaiheessa, jossa vauva kyllä ymmärtää paljonkin, mutta ei osaa vielä puheella ilmaista, mitä haluaa sanoa. Pikkupöllö harrastaa turhautuessaan (eli ihan liian usein) aivan järkyttävää yliäänikirkunaa. Olisi siis mahtavaa, jos sen kirkumisen saisi vauvaviittomilla vähennettyä vaikka puoleen.

Klassinen esimerkki vauvaviittomasta (jota suurin osa ei sellaiseksi miellä) on "hei-hei"-vilkuttaminen. Vauva tervehtii tai hyvästelee kättä heiluttamalla, vaikka ei osaa vielä sanoa sitä ääneen. Pikkupöllö osaa jo matkia vilkuttamista, mutta ei vielä ihan tajua sen pointtia. Vähän sama juttu taitaa olla noiden mun opettamien viittomien kanssa. Tänään tosin "maitoa" esiintyi sellaisessa yhteydessä, että luulen Pikkupöllön ihan tarkoittaneen sitä.

Itse asiassa toi "maitoa" on ollut viittomista ainut, jota oon tässä vajaan kahden kuukauden aikana viittonut Pikkupöllölle aika ahkerasti. Tuolla Babysignlanguage.comissa sanotaankin, että jos aloittaa opettelun 7-8-kuisena, tuloksia alkaa lähes aina näkyä jossain vaiheessa seuraavan kymmenen viikon aikana. Meillä vähemmälle opettelulle ovat jääneet "syödä/ruoka" ja "jano" - lähinnä siksi, että Isi ei muista koskaan viittoa niitä syöttäessään Pikkupöllöä. :) Itse asiassa totesin eilen, että vauvalle viittoma "juoda" on paljon "janoa" helpompi hahmottaa eli se meni vaihtoon.

Nyt kun sain lisäuskoa tähän hommaan Pikkupöllön ensimmäisistä viittomisista, alan opettaa muutamaa viittomaa lisää. Pikkupöllö tunnistaa selkeästi puheesta muutamia sanoja (kääntää katseen niitä/paikkaa kohti), joten ne vois olla kiva opettaa myös viittomina: Vaikkapa "kirja", "auto" ja "pallo". Kätevistä viittomista ajattelin opettaa "lisää/uudestaan", "hyvää/tykkään" ja "en tykkää". Varsinkin ruokailut on meillä välillä sellaista kiemurtelua, että ei oikein ota selvää, mitä Pikkupöllö tahtoo.

Tuolta Babysignlanguage.comin sanastosta löytyis vaikka mitä kivoja viittomia, mut täytyy vissiin edetä aika rauhallisesti. Ja haastavinta tässä taitaakin olla saada sekä Äiti että Isi ensin oppimaan nuo viittomat ja sitten se, että muistais käyttääkin niitä. Ja vielä että huomais, jos Pikkupöllö käyttää niitä. Mut jos tuo metallinmakuinen kirkuminen yhtään vähenee, niin vauvaviittomat ovat todellakin vaivan arvoisia.

Pikkupöllön (reilu 8,5 kk) tämänhetkinen puhe koostuu kutakuinkin tavuista "baa-baa-baa", "maa-maa-maa", "paa-paa-paa" ja "vaa-vaa-vaa". Hiukan taitaa siis mennä vielä aikaa sitä ensimmäistä kunnon sanaa odotellessa. :)