Huti nro 1

No ei tietenkään tärpännyt ekalla kertaa.

Ajoituksen piti osua täydellisesti Italiassa vietettyyn lomaviikkoon. Laskelma perustui edellisessä postauksessa mainostettuun lähes kellontarkkaan 29-30 päivän kiertoon. Kello vaan oli tällä kertaa kovin edistävä, ja ovistesti näytti haaleaakin haaleampaa plussaa jo lähtöpäivän aattona (kp 12). Silloin ei millään ehtinyt tehdä asialle mitään. Ja sitten seuraavan päivän iltana (koko päivän matkustamisen jälkeen) testiin pärähti supervahvat kaksi viivaa. Silloin oli näemmä jo myöhäistä.

Jaksan edelleen uskoa, että täydellisellä ajoituksella tärppää, vaikka Hesarin taannoinen artikkeli onkin jäänyt kummittelemaan mieleen. Siinä kerrottiin, että todennäköisyys munasolun hedelmöittymiselle on normaalissa kierrossa yksi viidestä. (Ajoituksesta ei tosin puhuta mitään.) Ja että kesällä siittiöitä on vähemmän kuin talvella. Ja kaikkea muuta vähemmän rohkaisevaa ihmisten luonnollisen lisääntymisen kannalta.

Onneksi on kesä, niin ei haittaa, vaikka saakin syödä ja juoda napansa täyteen ilman rajoituksia. Ainakin vielä parisen viikkoa. Koska seuraavallahan tärppää.

P.S. Pikkupöllö on edelleen ihan oma suhteellisen hankala itsensä. Satunnaisesti hyvin suloinen. Päivähoitoon (ja töihin) meno lähestyy elokuun puolessa välissä. Yhtä aikaa tuuletan jee ja irvistän ankeita aamuja odotellessa. Eihän me olla parhaillaan kuin kolme tuntia myöhäisemmässä päivärytmissä...

Tyhjäkäyntiä

Jokseenkin turhauttavaa katsella positiivista ovulaatiotestiä, kun tietää, että tässä kuussa ei vielä yritetä. Varmaan mietitte, että miksi ihmeessä sitten pitää kiusata itseään ovulaatiotestillä. No tietysti siksi, että saan lisää dataa oirekalenteriini. :D

Olen jo aiemmin maininnut pitäneeni kirjaa kaikenlaisista kierron tapahtumista, testituloksista ja kuvitelluista tai kuvittelemattomista oireista. Siis vauvantekoon liittyen. Oirekalenteri on nyt kahden vuoden hiljaiselon jälkeen saanut ensimmäiset uudet merkintänsä.

Kp 12 havahduin limaa tuijottaessani (joo, tuntuu aina yhtä luontevalta kirjoittaa näistä...), että ai niin, pitikös mun tässä kuussakin tehdä jotain. Kaivoin testit esiin. Kp 15 iltapäivällä tuli haalea plussa. Ja ta-daa: kun katsoo oirekalenterista esimerkiksi Pikkupöllön alkuunsaattanutta kiertoa, niin limaa oli kp 12 ja haalea ovisplussa kp 15 iltapäivällä. Ihanan systemaattista!

Oirekalenterini osaa myös kertoa, että varsinainen ovulaatio tapahtuu kierrossani kp 16/17. Se on päätelty mahakipujen, aamulämpöjen ja/tai kuukautisten alkamisen perusteella. Koko kiertoni on siis 29/30 päivää. Tai oli ainakin ennen. Näyttäisi pysyneen samana, vaikka nyt siis mennäänkin vielä ekaa kiertoa pillereiden lopettamisen jälkeen.

Pikkupöllöä yrittäessä oltiin usein vähän sokkona kierron suhteen, jos ovisplussaa ei kuulunut. Oltiin joko päivän liian ajoissa tai päivän liian myöhässä. Tajusin taulukoida kierron tärkeät päivät vasta, kun dataa oli koossa melkein puolen vuoden ajalta. Ja sitten tärppäsikin pian. Niin, että naureskelkaa ihan rauhassa vauvanteolle taulukkolaskentamenetelmällä. :)

Kaikille taulukointi ei toki toimi - se vaatii säännöllisen kierron. Mutta ehkä epäsäännöllisistä kierroistakin voi löytää säännönmukaisuuksia? Ainakin niitä limoja ja sen semmoisia. :)

Sitten kun tärppää, niin raskausajan muistiinpanoistakin saa varmasti olla iloinen. Jo nyt löysin yhden säännönmukaisuuden: kummassakin raskaudessani (eka siis tuulimuna) ensimmäinen tärpin merkki oli rintojen kipeytyminen ja se tapahtui noin kuusi päivää ovulaation jälkeen. Siis ruhtinaalliset viisi päivää ennen raskaustestin selkeää plussaa.

Kaikki kaveripiirissäni toista lasta odottavat/odottaneet ovat sanoneet, että raskausaika menee tosi paljon nopeammin. Että siihen ei kiinnitä niin paljon huomiota, kun on se yksi lapsi jo hoidettavana. Hmmm... mitenköhän tää odottamisen odotusaika? Meidän päivät kun ei varsinaisesti muutenkaan vilistä ohi täällä kotona. Elokuista töihinpaluuta odotellessa... Eiku - ekallahan tärppää! ;)

Neuvolahuudot

Jos tuntui silloin raskausaikana vaivalloiselta käydä neuvolassa vaikkapa keskellä työpäivää, niin tää vauvan kanssa neuvoloiminen on ihan omaa luokkaansa. Sen melkein ehtii aina kuukaudessa unohtaa. Tai ainakin toivoo, ettei se olisi seuraavalla kerralla niin... uuh, uuvuttavaa. Miten sitä voikin olla puolentoista tunnin reissusta näin poikki? Ja nyt 4kk-neuvolassa ei edes annettu rokotuksia...

Mulle on jo suuri saavutus, että saan Pikkupöllön turvakaukaloon. Se osaa nykyään protestoida kampeamalla itsensä ihan tikkusuoraksi, jolloin on tosi mahtavaa yrittää saada kaukalon vyöt kiinni. Ja tänään vielä kiireessä, luonnollisesti. Ajoissa oleminen on hävinnyt sanavarastosta vauvan kanssa ihan lopullisesti...

Mies onneksi varoitti, että ulkona on liukasta ja laitoin kenkiin uudet EzyShoes-liukuesteet ekaa kertaa päälle. Oli tosi hyvät! Meillä on jyrkkiä mäkiä ja oon aika vainoharhainen kaatumisen ja vaunujen karkaamisen suhteen. Mut liukuesteillä selvittiin siis parkkipaikalle varsin mallikkaasti turvakaukalo+vaunurunko-yhdistelmällä. Kenkävalinta oli vaan ihan väärä - loska tunki talvikenkistä heti läpi. Noh, kiireessä ei ehdi surra märkiä sukkia.

Turvakaukalo lähti onneksi tällä kertaa vaunurungon adaptereista helposti irti. Yleensä se ei käy ihan "klik-klik" niin kuin ohjekirjassa sanotaan... enemminkin "renkslaus-renkslaus-no nyt se irtosi toiselta puolelta-renkslaus-renklaus" ja sitä rataa. Sitten suoritettiinkin aamun eka kuntoharjoitus ja nostettiin seitsemän kiloa kaukaloa ja seitsemän kiloa Pikkupöllöä takapenkille Isofix-telakkaan. Vielä vaunurunko (11 kg) kasaan ja hiii-op takakonttiin. Jos menis jumppaan, niin jaksaisikohan nykyään käyttää jotain muutakin kuin niitä kevyimpiä käsipainoja...?

Yleensä Pikkupöllö nukahtaa autossa, mutta nyt se törötti siellä kaukalossaan silmät ihan yhtä hämmentyneen ammollaan kuin lähtiessäkin. Tosin matkakin oli vain viitisen minuuttia. Jätettiin auto lähimmälle ja loskaisimmalle parkkipaikalle, kun oltiin sen verran aikataulusta myöhässä. Vaunurunko pystyyn, kaukalo siihen päälle ja shlosh-shlosh loskan läpi neuvolaan. Onneksi oli sukat jo valmiiksi märät.

Juuri ajallaan klo 10.20 oltiin kuin oltiinkin päästy hengästyneenä perille ja kuoriuduttu kaukalosta. Tällä kertaa neuvolantädillä olikin vielä edellinen asiakas huoneessaan. Aaargh. Oltaisiin siis hyvin voitu viedä auto parkkihalliin. Tai edes muistaa laittaa parkkikiekko. No, Pikkupöllö oli vielä hyväntuulinen ja pomppi sylissä (suurinta huvia nykyään) muita lapsia katsellen.

Heti ensimmäisestä neuvolatädin katseesta Pikkupöllön suupielet kääntyivät alaspäin ja alkoi pelästynyt ulina. Sama reaktio tulee sähkövatkaimesta ja pölynimurista. Jostain syystä Pikkupöllö vierastaa erityisesti neuvolantätiä - huomattiin tämä jo kuukausi sitten. Eikä se täti tosiaankaan pidä kovaa ääntä eikä mitään. :)

Pikkupöllön päivä muuttui entistä kurjemmaksi, kun alettiin riisumaan vaatteita. Selälleen laittaminen vieraassa paikassa on se pahin Pikkupöllön huudon laukaisija. Joulureissulla meinattiin tulla kuuroksi vaippaa vaihtaessa, ennen kuin Pikkupöllö tottui vieraisiin kuvioihin. Siihen huutoon ei auta tutti, ei laulu eikä aina äidin sylikään. Joulureissulla huuto loppui iltapesulla - se oli ilmeisesti lohduttavan tuttu rutiini.

Huutoa saatiin nytkin ja neuvolantädin kaikuisa huone vain mukavasti vahvisti sitä. Painoa oli hiukan yli seitsemän kiloa ja pituutta 65,5 senttiä. Sitten laitettiin rimpuillen vaatteet päälle ja odotettiin käytävässä minuutti, että päästiin neuvolalääkärin vastaanotolle. Siellä Pikkupöllö jaksoi hymyillä hämäykseksi ekat kymmenen sekuntia. Sitten otettiin taas vaatteet pois. Tärykalvot soi melkein vieläkin siitä huudosta...

Aiemmin Pikkupöllö on edes jonkin verran rauhoittunut kotimatkalle, kun käydään lopuksi imetyshuoneessa juomassa vähän lohdutusmaitoa. Nyt ei maistunut edes maito. No, ei se mikään ihme ollut, kun laskin, että Pikkupöllö oli tuolloin ollut hereillä jo yli kaksi tuntia. Meillä puolitoista tuntia on käytännössä kotonakin hyväntuulisuuden maksimi. Ei vaan olis oikein myöhemminkään voinut Pikkupöllöä herättää aamulla, kun piti ehtiä kuitenkin syömään, kakkaamaan, käymään aamupesulla, pukemaan, siirtymään autoon ja ajamaan neuvolaan. Ja nytkin meinattiin olla myöhässä.

Neuvolasta lähtiessä rättiväsyneen Pikkupöllön turvakaukaloon laittaminen oli kaksinverroin normaalia hauskempaa. Vierestä kulki kaksi nuorta naista, jotka sanoivat, että olivat äänen perusteella luulleet, että huuto tulee jostain paljon isommasta lapsesta... Juu ei. Sillä välin kun laitoin itse ulkovaatteet päälle, Pikkupöllö sitten nukahtikin siihen kaukaloon. Huuto hiipuu simahtaessa huvittavasti: BYY-ÄÄH, BYY-ÄÄH, BYY, byy, byy, yy, yy, yy, zzzzzzzzzzz. Vähän pitää yrittää vielä itkeä, vaikka onkin ihan unessa. :)

Siitä sitten kärryteltiin taas loskan läpi autolle, suoritettiin voimailuharjoitukset ja ajettiin kotiin. Ei ollut onneksi tullut pikavoittoa, vaikka parkkikiekko unohtuikin. Kotiparkkipaikalla tuli vastaan alakerran kahden vilkkaan pojan äiti, joka näyttää aina tosi väsähtäneeltä. Tällä kertaa taisin itse näyttää ihan samalta... Kotona oli meille uuvahtaneille neuvolakävijöille sentään herkkua tarjolla: Pikkupöllölle pitkän pitkät päiväunet ja äidille suklaakeksejä!

Kuukauden päästä sitten taas uudestaan. Otin ajan klo 12, että saisi vähän väljyyttä aamutoimiin. Toisaalta olis erittäin kiva saada Isi taas mukaan neuvolaan, kun on uusi satsi rokotuksia luvassa. Saiskohan se pidettyä etäpäivän? Kiljurimpuilevan Pikkupöllön jalan paikallaan pitäminen tuntuu ainakin tämänpäiväisen perusteella taas ihan mahdottomalta haasteelta. Tai ylipäätään ei kyllä huvita lähteä minnekään vähään aikaan Pikkupöllön kanssa kahdestaan. Ei onneksi tarviikaan. Voi antaa hermojen, haiusten ja tärykalvojen toipua rauhassa. :) Kotona oleminen on oikeesti tosi ihanaa!

Vauvavälineistöä: Nukkuminen ja unen houkuttelu

Huuh, aika rientää! Niin paljon kaikkea kivaa puuhasteltavaa - niin vähän aikaa puuhastella. Onneksi Pikkupöllö (3,5 kk) on viimeisen parin viikon aikana alkanut nukkua päivisinkin enemmän, joten äidin vapaa-aika on lähes tuplaantunut! Öisin onkin sitten saanut jättää hyvästit niille ihanan pitkille alkuyön unille. Nyt mennään koko yö enintään kolmen tunnin syöttöväleillä ja siinäkin joka välissä saa vielä laittaa pari kertaa tuttia suuhun. Täällä odotellaankin jo innolla kiinteiden maistelun aloittamista - jos nälkä pysyisi perunalla vähän kauemmin poissa... Kaksi viikkoa sitten 3kk-neuvolassa Pikkupöllö oli melkein 63 senttiä pitkä ja painoi 6,5 kiloa. Hyvin on siis maito pojalle maistunut - jotenkin se ei tullut ihan yllätyksenä... :)

Päivällä Pikkupöllö nukahtaa mahtavan helposti vaunuihin. Parvekepäikkäreillä vietetään 2-4 tuntia kerrallaan (usemman tutin noston ja hytkytysten kera toki) ja unia katsellaan aamuheräämisajankohdasta riippuen kaksi tai kolme kertaa. Yöunille meno onkin sitten ihan toinen juttu. Monta viikkoa meillä simahdettiin vasta puoli yhden maissa. Siinä meinaa mennä hermo, kun Pikkupöllö höpöttää silmät suurena iloisesti juttujaan puolilta öin aivan kuin olisi aamu. Tai töräyttää kakat juuri, kun on vihdoin nukahtamassa. Nyt viikonloppuna päätinkin, että entinen simahtamisen odottamisen taktiikka saa väistyä ja meillä aletaan opetella sänkyyn nukahtamista. Tai ylipäätään nukahtamista.

Mistään unikoulusta ei tosiaankaan vielä ole kyse. Katsottiin vaan kateellisena, kun kavereiden viisi päivää vanhempi poika simahti sisällä päiväunille vaunukoppaansa ihan hytkyttämättä tai mitään. Meillä Pikkupöllö ei nukahda IKINÄ itsekseen. Eikä yleensä edes syliin. Ei, vaikka olisi kuinka väsynyt. Päiväunille riittää haalarissa ja makuupussissa vaunuun toppaaminen ja vaunujen heijaus, mutta yöunille kelpaa vain ja ainoastaan maito. Anteeksi - tarkennan: paljon maitoa. Ja heti.

Pikkupöllö on väsyneenä varsinainen maitopessimisti. Hänen mielestään puoliksi tyhjä tissi on ihan sama asia kuin tyhjä tissi eikä siitä viitsisi ollenkaan juoda. Ihan äidin mieliksi voi muutaman kerran imaista, jos äiti laulaa "Vaarilla on saari". Muuten vaan kiukutellaan. Mahdollisesti simahdetaankin, mutta herätään viimeistään pinnasänkyyn nostettaessa. No, iltakitinää vähentääksemme Pikkupöllö onkin nyt kuukauden verran saanut iltamaidoksi myös tilkan korviketta. Lähipäivinä ollaan yritetty antaa pullomaito pinnasängyssä, mutta Pikkupöllö tuntuu aavistavan, että tässä on takana joku juoni - pullomaidolla ei näytä olevan pinnasängyssä lainkaan unettavaa vaikutusta.

Pikkupöllön yönukahtaminen on siis edelleen satunnainen kombinaatio hämärässä imettämistä, toiveikasta pinnasänkyyn nostamista, tutin laittoa, pepusta hytkytystä, pulloruokintaa, kakan töräyttelyä, vaipanvaihtoa ja sitten jossain vaiheessa simahtamista - kunhan kaikkia edellä mainittuja vaiheita ollaan toistettu tarvittavan monta kertaa. Kitinästä päätellen poika on kyllä aina nukkumisvalmisteluja aloitellessa jo ihan väsynyt, mutta ei vaan malta nukahtaa. No, ollaan me sen verran edistytty, että nyt Pikkupöllö nukahtaa joskus jo puoli kahdeltatoista - vielä kun saisi sitä ainakin tunnin aikaisemmaksi...

Univälineistökin on ehtinyt tässä Pikkupöllön kasvaessa muuttua. Kapalopussista jouduttiin luopumaan jo vähän yli 2,5-kuisena, kun kääntymisharjoittelut alkoivat. Pari päivää vajaa kolmekuisena Pikkupöllö kääntyi itse ensimmäiset kerrat selältä mahalleen. Pikkupöllö ei onneksi tunne vielä suurta tarvetta kääntyillä, koska ei ole sitten sen koommin taitoaan tasamaalla näyttänytkään. Nyt keskitytään selkeästi enemmän istumisharjoitteluun - sylissä on ihan tyhmää, jos ei saa istua pystyssä. Sitterissäkin Pikkupöllö istuu välillä pää irti selkänojasta... tai sitten nojaa kunnolla ja ottaa jättivauhdit! Vauhtia, puuhaa tai laulua pitää olla mieluusti koko ajan - äiti laskeekin aina kellosta, koska olisi Pikkupöllön seuraavien päiväunien aika... ;)

Tässä jälleen listaa meillä tarpeellisiksi tai toistaiseksi tarpeettomiksi havaituista tavaroista. Eiköhän jouluhulinoiden jälkeen ole taas paremmin aikaa kirjoitellakin, että pääsisi vähän kertomaan ihan meidän normaalista arjesta. Haluan vain nämä listat ensin alta pois. Ainakin vaatteista kirjoitan vielä yhden. Ja ehkäpä lempitavaroistani eli leluista. :D Niitä taitaa tulla joulupukilta aika paljon lisää... Ei tosin meiltä - sovittiin miehen kanssa, että annetaan kumpikin Pikkupöllölle vain yksi paketti. Suvun ensimmäinen lapsen(lapsen)lapsi saa niitä muutenkin ihan liikaa... Joo, mutta tässä siis se lista:


Erittäin tarpeelliset:


Pinnasänky (Muurame, ei enää tuotannossa):

Mies näki ensimmäisen kuukauden joka yö ahdistavaa unta, että Pikkupöllö oli jossain meidän sängyssä täkkien alla. Ei me perhepeteilyä suunniteltukaan, mutta oon yrittänyt helpottaa miehen huolta niin, että Pikkupöllö ei ole yöllä meidän sängyssä kuin syödessään ja sitten jos Isi on jo noussut. Välillä tekisi kyllä kovasti mieli jättää siihen viereen koisimaan, kun herää niin helposti pinnasänkyyn nostettaessa...

Ekat kaksi kuukautta Pikkupöllö nukkui äitiyspakkauksen pahvilaatikossa, kun se oli aika paljon kätevämmän kokoinen meidän makuuhuoneeseen. Ollaan me tuo Ukin hienosti maalama mun vanha pinnasänkykin nyt saatu sinne mahtumaan. Reunapehmuste on vielä ompelematta - sänky on epästandardikokoa 58*110 ja päädyt umpinaiset, joten kaupasta ei oikein löydy sopivaa. Patja ja petari sentään löytyi ihan Familonin mallistosta.


Kapalo/unipussit (SwaddleMe, Woombie, Mamas & Papas):

Kapalopusseja olen ylistänyt täällä jo aiemminkin, mutta niiden oivallisuuden huomasi varsinkin siinä vaiheessa, kun niistä piti luopua. Nyt Pikkupöllön naama on joka aamu uusilla naarmuilla, vaikka miten koittaa leikata kynsiä. Jos noita kahta eri kapalopussia vertailee, Woombie on mielestäni parempi. Se on hiukan hankalampi saada päälle, mutta toisaalta se ei sitten aukea venkoillessakaan. Kangas on parempilaatuinen ja ainakin kesäkäyttöön parempi, koska sitä on vain yksi kerros joka puolella. Kannattaa suosiolla ostaa jo vastasyntyneelle koko 3-6 kk, jos on yhtään isommanpuoleinen vauva. Tuo "convertible"-ominaisuus tekee pussista pitkäikäisemmän, kun voi käyttää myös unipussina.

Me saatiin Pikkupöllölle jo ihan pienenä lahjaksi Mamas & Papasin unipussi, joten meillä Woombien käsiaukolliset ominaisuudet ovat vain pyykkipäivien varalle. Mamas & Papasin pussi on lämpimyydeltään "1.0 tog" eli periaattessa kesäpussi. Meillä onneksi huonelämpötila pysyttelee talvellakin siinä 21 asteen hujakoilla, joten pärjätään varmaan tuolla ihan hyvin. Oon kyllä laittanut vielä lisäksi ohuen flanellipeiton jalkopäähän, jos Pikkupöllön niska on tuntunut viileältä. Pussi on kokoa 0-6 kk ja toisin kuin yhdessä Mamas & Papasin yöpuvussa, koko näyttäisi pitävän edes sinnepäin paikkaansa. Yöpuvun koko oli 3-6 kk, mutta jäi pieneksi jo alle kaksikuisena...


Lakanat ja harsot:

Jotenkin mulla oli etukäteen mielikuva, että lakanoita tarvittaisiin hirveä määrä. Ei me olla ainakaan tarvittu kuin yksi varalakana, kun pidetään puoliksi taitettua harsoa sängyn keskellä (siis pään ja pepun alla). Oltaiskohan me kolme kertaa pesty Pikkupöllön lakana ja nekin kerrat vain siksi, että tuntui, että vois sen joskus pestä. Ei sitä harsoakaan tarvii edes viikoittain pestä. Pikkupöllö ei tosin ole mikään suuri pulauttelija. Meidän aluslakanaa onkin sitten saanut pestä useammin, kun Pikkupöllö ryhtyy usein syödessä kakkapuuhiin ja kertsivaipasta se neste lirahtaa kyljellään takuuvarmasti ainakin yökkäriin ja suojana olevaan harsoon asti - ja jättikakat sitten meidän lakanaan asti. Oonkin monesti miettinyt, että äidinhän tässä pitäisi nukkua se muovifrotee selän alla eikä Pikkupöllön...


Vaunukoppa (Mutsy 4Rider, kuosi Cargo Grey):

Vaunukoppa on toiminut ainakin syksyn ja alkutalven keleissä loistavasti. Kesäksi jokin tuuletusaukko olis varmaan kiva, mutta meillä ei oo toivoakaan, että koppa menisi enää kesällä. Hyvä, jos menee pituudesta edes puolivuotiaaksi. :) Mut onneksi myös se rattaiden istuinosa menee vaakatasoon, joten siihen voi siirtyä ihan koska vaan. Pitää sit varmaan kyllä hankkia joku järeämpi makuupussi... Vaunukopassa olis myös kantohihnat, mutta niitä ei olla kertaakaan testattu, kun otetaan aina vaunut kokonaisena sisälle. Pesupuuhiin ei oo myöskään tarvinnut ryhtyä (kop-kop...), joten siitä ei ole kokemuksia. Vaunukopan suulla ollaan pidetty traktorikuviollista harsoa - tarvittaessa pyykkipojilla. Erillisen vaunusuojan hankkiminen tuntui jotenkin turhalta, kun liikutaan ulkona niin vähän ja kopan käyttöikä on kuitenkin aika lyhyt.


Makuupussi (äitiyspakkaus):

Alkusyksystä Pikkupöllö nukkui vaunuissa pelkän makuupussin kanssa ihan sisävaatteissa + myssyssä ja tumpuissa. Nyt laitetaan makuupussin lisäksi lämpötilasta riippuen joko ohuempi H&M:n pörröinen nallehaalari tai äitiyspakkauksen toppahaalari. Päässä hupun alla on joko äp:n puuvillainen tai ManyMonthsin villainen kypärämyssy. 62-senttinen nallehaalari alkaa olla jo tosi pieni (voi nyyh, se on niin söpö!), joten kohta siirrytään äp:n (ei niin söpön) vanuhaalarin käyttöön. *Muoks* Eipäs siirrytäkään, koska se on täsmälleen yhtä suuri (eli pieni) olasta haaraan kuin se nallehaalarikin, vaikka on mukamas kokoa 70...


Parveke:

Meidän lasitettu parveke on pohjoiseen päin ja pari sataa metriä vilkkaalta moottoritieltä. Ei siis mikään paras paikka leppoisaan istuskeluun. Päiväunille sen sijaan se näyttää olevan ihan täydellinen. Jatkuva taustakohina hukuttaa äkkinäiset äänet alleen ja meidän erittäin herkkä säikähtelijäkin pystyy nukkumaan rauhassa. Odotankin jo kauhulla niitä kovia pakkaspäiviä, kun pitää nukkua päikkärit sisällä. Sitten herätään taas joka kilahdukseen ja kolahdukseen...


Tutti (MAM Original):

Tutin syöminen on meillä vähentynyt aivan merkittävästi, koska omat sormet tai lelut maistuu paremmalle, mutta päiväunille tutti on silti edelleen ehdoton. Öisinkin sillä saa jopa pari tuntia lisää unta syöttämättä. Nykyään meillä on tuota Original-tuttia sekä silikonisena että luonnonkumisena ja kumpikin materiaali tuntuu maistuvan ihan yhtä hyvin.


Itkuhälytin (Cobra MT 975 -radiopuhelimet):

Vaikka loppuvuosi onkin ollut uskomattoman leuto, parvekkeen ovea ei viitsi pitää Pikkupöllön päiväunien ajan auki. Hankittiin perinteisen itkuhälyttimen sijaan radiopuhelimet, koska niitä saa ihan virallisestikin käyttää alle +10 asteessa ja niillä on varmasti myöhempääkin käyttöä esim. mökillä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä itkuhälytinmoodiin. Radiopuhelin tosin sulkee kanavan aina hetkeksi muutaman sekunnin kitinäpätkän jälkeen, mutta sitä oppii nopeasti tulkitsemaan. Tosi vähän radiopuhelin ottaa mitään häiriötä tai avaisi kanavaa turhaan (esim. roska-autosta). Ja jos hälytin ei ole hälyttänyt, syy on aina ollut meidän: toinen puhelin laittamatta päälle, toisesta loppunut virta, toisessa väärä kanava ja sitä rataa. Varsinkin Isi painelee helposti väärää nappia, kun ei käytä hälytintä niin usein...

Kanavavaihtoehtoja on ihan valtava määrä eikä meillä ole kuin kerran eksynyt joku samalle kanavalle. Vaihdettiin sitten alikanavaa yhden pykälän verran. Radiopuhelimessa kantamat ovat ihan toista luokkaa (kaupungissa kaksi kilometriä...) kuin perinteisissä itkuhälyttimissä, joten kanavavierailut ovat toki ihan mahdollisia. Vaunuissa roikkuvaan yksikköön ei tosin kuulu itkuhälytinmoodilla mitään, joten eipä se juuri haittaa. Ehkä rekkakuskeja tympii enemmän kuunnella vauvojen kitinää... :)


Unituki (First Years Nature Sensations Sleep Positioner):

Mietin jo jossain vaiheessa, että tulikohan hankittua aika turha kapistus. (Paha tapa ostaa kaikkea Amazonissa erinomaiset arvostelut saanutta vauvatavaraa...) Ihan vastasyntyneenä käytettiin unitukea muutaman kerran pitämään Pikkupöllö kyljellään, jos oli mahanpuruja tai jotain. Mutta nyt se onkin sitten ihan jokaöisessä käytössä, kun kääntyilyt ovat tulleet ajankohtaisiksi. Ainakin mun mielenrauhaa lisää se, että Pikkupöllö ei pääse kääntymään yöllä selältään mihinkään suuntaan. Kyllähän se tekee sen varsin kuuluvasti selväksi, kun ei enää jaksa olla mahallaan, mutta kauhuskenaarioissa vilkkuu pinnojen väliin jumiin jääminen tai muuta - se reunapehmuste kun vielä puuttuu... Unitukienkin turvallisuudesta on ollut USA:ssa keskustelua, joten käyttöohjeita kannattaa noudattaa huolellisesti.


Pikkupeitto (Isin vanha flannellinen):

Tuolta vähemmän tarpeellisten listalta löytyy kohta se äitiyspakkauksen peitto, mutta tuommoinen ihan ohut pieni peitto on kyllä kätevä. Se on juuri sopiva lisäkerros, kun haluaa vain hiukan enemmän lämmintä päälle. Unipussin päällä se on pysynyt yllättävän hyvin, vaikka jalkoja sätkitäänkin heräillessä kohti kattoa...



Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):


 "Tähtishow" (Tomy Starlight Dreamshow):

Juu, Amazonin arvostelujen häikäisemänä jälleen... :) Näitähän myydään Suomessakin ihan marketeissa, mutta en ollut ikinä kuullutkaan vastaavista. Ajatuksena on, että tämä olisi osa Pikkupöllön nukahtamisrutiinia, mutta toistaiseksi kattoon heijastuva hymyilevien otusten show lähinnä innostaa Pikkupöllöä. Minkäänlaista silmien lurpsumista ei ole ollut havaittavissa... No, saa siinä muutaman minuutin aikaa hoitaa omia iltatoimiaan. Ollaan tykästytty ekaan lauluvaihtoehtoon (Levon hetki jo lyö), koska se on jotenkin rauhallisin - volyymiä kun ei saa mitenkään säädettyä ja se on hiukan kovalla.


Peitto (äitiyspakkaus):

Pikkupöllö kun on majaillut öisin pelkästään kapalo- tai unipussissa, peitto on jäänyt toistaiseksi kokonaan käyttämättä. Tai no... käytin sitä kaksin kerroin taitettuna petarina siinä äitiyspakkauksen pahvilaatikossa. Toivottiin peittoon ristiäislahjaksi Aappa-pussilakana, joten nyt se on kyllä tosi nätti. Eiköhän Pikkupöllö sitten jossain vaiheessa siirry nukkumaan sen alle.


Unipupu (itse tekemä):

Pikkupöllö ei ole vielä halunnut jakaa unista tuhinaansa minkään rätin tai unilelun kanssa. Kudoin itse pehmoisen uni(rätti)pupun jo vuosi sitten kesällä Lion Brand Yarnin ilmaisella "Bunny Blanket Buddy" -ohjeella (hiukan muokaten). Pupupaisti on kyllä maistunut eli kuolaisia pusuja annettu paljonkin. Ehkä pupu pääsee pian Pikkupöllön kainaloonkin?

Vauvavälineistöä: imetys ja imeminen

Jatketaanpa taas listaamista...

Imetys taitaa olla se aihealue, josta on eniten (syyllistäviä) mielipiteitä. Itse myönnän ihan suoraan, ettei imetys ole suosikkipuuhaani, vaikka täysimetyksellä mennäänkin. Onhan se hyväksi vauvalle ja sitä rataa, mutta ei se paljon ilahduta iltaisin, kun Pikkupöllö tankkaa yötä varten ja turhautuu, kun maitoa saa ihan hakemalla hakea - vähintään puolen tunnin välein. Olisi ihanaa vaan tuikata sille pullo suuhun ja saisi syödä niin paljon kuin maistuisi... Takaraivoon on valitettavasti vain iskostuneet imetyksen kysynnän ja tarjonnan lait: jos nyt annan pullosta, niin sitten huomenna maitoa on taas vielä vähemmän... Aaargh!

Jotta ylipäätään imetän, mulla on ollut kaksi kriteeriä: kivuttomuus & kätevyys. Jos imetys muuttuu kivuliaaksi (eikä siihen auta mikään) tai kohtuuttoman epäkäteväksi, se loppuu sitten siihen. Nämä kriteerit näkyvät hommaamissani tarvikkeissakin. Tämä ei siis ole mikään kauppalista imetystarvikkeista, vaan lista tavaroista, joiden avulla itse olen pystynyt imettämään. Etukäteen kun ei voi oikein tietää, millaista se imettäminen sitten kullekin on. Yleisenä vinkkinä sanoisinkin, että monia imetystarvikkeita löytyy hyvin ihan marketeista. Sinnepä minäkin sen miehen sitten patistin, kun näki, mitä tarvitsi - ainakin sillä hetkellä...

Erittäin tarpeelliset:

• Imetysliivit (Bravado): Vaikka en odotusaikana tarvinnut isompia liivejä, olin onneksi hommannut valmiiksi kahdet imetysliivit. Eihän ne kahdet tietenkään riittäneet, mutta tulipahan varmistuttua, että koko on oikea. Tuolta NursingBra-Shop.co.uk:sta on tosi nopea toimitus ja postituskulut vain yhden punnan. Ja liivien hinnat tosi paljon suomalaisia kauppoja edullisemmat. Varsinkin Bravadon Body Silk Seamless -liivit ovat olleet ihan älyttömän hyvät ja mukavat. Ne eivät painaneet edes maidon noustessa ja edelleen etenkin yökäytössä mahtavat. Mittataulukot piti ainakin mulla hyvin paikkaansa - mun koko on pienimmästä päästä. Kannattaa muuten hankkia sekä tummia että vaaleita liivejä, niin ne saa vuorotellen pyykkiiin eikä tarvii hirveän monia liivejä. Mä oon ainakin pärjännyt hyvin neljällä parilla, kun pyykkikone käy vauvanvaatteiden takia muutenkin tiheästi. Likaantumista on mulla vähentänyt se, että laittaa sylissä imettäessä harson reunan sinne alastaitetun kupin väliin, niin rintaa pitkin valuva maito ei oo kaikki siinä liivissä.
• Kestoliivinsuojat (mm. Royal-kestot): En oo yksiäkään kertakäyttöisiä liivinsuojia käyttänyt, mutta en oo kyllä mitään tarvettakaan keksinyt. Ne äitiyspakkaukset kestosuojat ovat ihan kauhean paksut ja jäykät eineslätyt, että niistä ei kannata mielikuvaansa kestoista muodostaa. Nuo monien nettikauppiaiden rakkaudella itsetekemät ovat taas ihan toista maata. Materiaalit saattaa olla aika "täh?", jos ei oo kestovaippatuntemusta, mutta mun mielestä parhaita ovat pul-pintaiset (kosteussulkukangas), joissa on imuna kerros tai kaksi bambufleeceä ja ihoa vasten joko coolmax tai suoraan se bambufleece. Nuo Royal-kestojen liivinsuojat ovat siitä erinomaiset, että bambufleeceä ei oo ilmeisesti pesty ennen ompelemista, joten se kutistuessaan tekee suojasta kivasti kuppimaisen. Eikä hintakaan oo niissä paha. Mulla on liivinsuojia yhteensä 10 paria, mikä riittää hyvin vaippapyykin rytmiin (pesulämpötilaksi riittäis varmaan normaalipyykin 40 astettakin). Mä en tosin joudu yleensä keskellä päivää vaihtamaan suojaa, joten jos lirisee enemmän, niin tarvii enemmän suojiakin.
• Harsot: No joo, harsot on varmaan jokaisella mun listalla... :) Imettäessä harso roikkuu imetysliivistä Pikkupöllön pään alla ja sen jälkeenkin on jossain lähellä käsillä. Pikkupöllön pulauttelu on aika satunnaista ja vähäistä, joten röyhtäyttäminen sujuu yleensä ilman harsosuojausta.
• Imetystoppi & muut luukkuvaatteet (Boob): Itse asiassa erittäin tarpeellisiin varusteisiin laskisin vain tuon imetystopin. Kun ei eletä enää mitään keskikesää, julkisesti imettäessä päällä on aina useampi kerros vaatetta - ja se toppi alimmaisena. Ylempää paitaa kehtaa kyllä nostaa ylös tai raottaa neuletakkia. Mä oon liikkunut ainakin toistaiseksi niin vähän missään, missä olis tarvinnut kaikkien nähden imettää, että mulle riittäis ihan tuo yksi musta toppi. Mut tuli jo etukäteen ostettua myös t-paita ("before and after" -mallia) sekä pitkähihainen trikoopaita, Boobia kaikki. Käyttäisin näitä varmaan enemmän ihan kotonakin, mutta ovat aika löysiä varsinkin kaula-aukosta. Mittataulukon mukaisesti ostin M-kokoa, mutta S (eli mun normaali koko) olisi ollut selkeästi parempi. Sitä ei vaan pallomahaisena oikein osannut arvioida... Öisin on muuten kätevä olla kaksiosainen yöasu (mulla toppi ja shortsit), ettei tarvitse rullata metrikaupalla yöpaitaa kainaloon. Tai pätee se ihan sama päivisinkin - kotelomekko ei ole paras imetysvaate. ;)
• Tutit (MAM Start, MAM Original): Tuteista on enemmän juttua TOP5-kirjoituksessa. Meillä sopiva tuttien määrä on ollut 3-4 - yksi on suussa, yksi tippunut vessan lattialle ja yksi aina kateissa. Ei olla oltu kyllä mitenkään hysteerisiä steriloinnin kanssa - tuttisoppaa keitetään kerran viikossa. Ostin myös yhden MAM Perfect -tutin, mutta sitä Pikkupöllö ei osaa syödä - tutin lituskaisesta juuresta on vissiin vaikea saada kiinni. Katsotaan, josko maistuisi joskus myöhemmin. MAM Start ja Original ovat keskenään ihan samanlaisia, paitsi levyosa on vaan Originalissa isompi ja nenälle enemmän tilaa. Kaikki vauvathan eivät sitten osaa/halua syödä tuttia, joten ei kannata hankkia suurta tuttiarsenalia etukäteen. Tutteja on kans aika monen muotoisia ja eri materiaaleja - toiset tykkää jostain ja toiset ei.
• Tuttipullot (MAM Anti-Colic): Tuttipulloille (4 kpl) oli käyttöä jo heti sairaalasta kotiuduttua, kun jouduttiin antamaan korviketta lisämaitona ja omakin maito piti pumpata, kun rinnanpäät eivät enää kestäneet Pikkupöllön raatelua. Nää MAMin pullot ovat olleet kaikin puolin kätevät: tutti istuu Pikkupöllön suuhun täydellisesti, Anti-Colic-venttiilistä tulee suhinalla pulloon korvausilmaa, pullon korkissa on kätevä millilitra-asteikko pienten maitomäärien annostelua varten ja sterilointikin onnistuu mikrossa ilman erillisiä vimpaimia. Ainut huono puoli on se, että jos lämmittää koko pullon vesihauteessa, pullon alaosaan (ei siis sisälle pulloon) menee hiukan kuumaa vettä ja se pitää muistaa kallistaa sieltä ulos, ellei halua sitä vauvan tai itsensä päälle. Tällä hetkellä pulloja ei tarvita oikeastaan kuin yksi tai kaksi Isin ja Pikkupöllön yhteisiin hetkiin, jos olen päässyt karkaamaan asioille. Ykköskoon tutti toimii ainakin vielä toistaiseksi tosi hyvin. Varastossa on sitten vielä isommat pullorungot ja muuta Amazonista ostetun setin mukana tullutta osasta.
• Äidinmaidonkorvike (Tutteli): Luin itse asiassa vasta jokin aika sitten joiltain keskustelupalstoilta, että korvikkeissa on keskenään jotain eroa... Meillä Tutteli valikoitui kaappiin ihan kotimaisuutensa perusteella, eikä olla huomattu siitä mitään vatsaoireita. Nyt ei tosin olla korviketta yli kuukauteen juotukaan - oon saanut välillä lypsettyä maitoa pakkaseen, ou jee! Mutta suosittelen kyllä hankkimaan kotiin pari purkkia jotain korviketta sairaalasta kotiintuloa odottamaan - ihan varuiksi. Maito kun ainakin mulla nousi kunnolla vasta kotiintuloa seuraavana päivänä eikä maidontuotanto siltikään pysynyt aluksi Pikkupöllön nälän tahdissa (jos nytkään...).
• Rintapumppu (manuaalinen Philips Avent): Kun ekat imetyspäivät oli tuskaa, niin laitoin miehen välittömästi rintapumppuostoksille - Citymarketista löytyi haluamani Philipsin pumppu. Oon kyllä ollut siihen tosi tyytyväinen. En tosin oo onnistunut käyttämään sitä hierontatyynyä, koska en saa sillä rintaa tarpeeksi tiiviisti kiinni pumppuun. Ja pumpussa on pieni suunnitteluvirhe/ominaisuus: kun irrottaa pumpun rinnasta, täytyy pumppu pitää visusti pystyasennossa - mieluusti vielä takakenossa. Muuten saa sieltä venttiilipesästä pulloon lorahtamattomat maitoliraukset päälleen. Ja olisi kätevää, jos MAM-pullot saisi kiinni pumppuun, mutta jengoissa on ehkä millin ero Avent-pulloon, aargh!! Mutta muuten oikein toimiva ja hyödyllinen kapistus. :) Pikkupöllö ei muuten aluksi osannut imeä pumpun mukana tulevasta Avent-pullotutista ollenkaan ja on joskus myöhemminkin ollut hieman hämmentynyt erimallisesta tutista... Meillä vannotaan siis MAMin nimeen. :)
• Lansinoh-lampaanvillarasva: Kun olisi vain tajunnut heti ekana päivänä sairaalassa pyytää tätä ja rasvannut ennaltaehkäisevästi, niin monelta hampaidenkiristykseltä (ja itkultakin) olisi ehkä vältytty. Mulla kun on herkkä iho ihan ilmankin, että joku venyttää ja imee sitä useita tunteja päivässä... :) Eikä se Pikkupöllön imuote tainnut alkuun olla mitenkään täydellinen. Tuo lampaanvillarasva hoitaa rinnanpäitä todella tehokkaasti. Sitä ei tarvitse varsinaisesti pyyhkiä pois ennen imetystä, mutta jos oon just laittanut, niin oon kyllä hieraissut ylimääräiset pois. Alkuun tätä meni ihan monta kertaa päivässä, mutta nyt ehkä pari kertaa viikossa. Nyt kun iho kuivuu muutenkin talvea kohti enemmän, tuntuu, että myös Lansinohin menekki on taas kasvussa. Onneksi on aika riittoisaa tavaraa - ostin nyt vasta toisen pikkutuubin. Käy Bepanthenin tapaan muutenkin käytettäväksi.
• Pakastuspussit (litran): Suunnilleen kerran viikossa käy niin kivasti, että Pikkupöllö nukkuu 6-7 tunnin pätkän. Sen jälkeen se ei luonnollisesti jaksa syödä kerralla kuin osan sillä välin kertyneestä maidosta, mutta itsellä alkaa olla niin tukala olo, että pitää ryhtyä pumppailemaan. Laitan lypsymaidon pakkaseen 40-60 millin annoksissa ja kirjoitan pussiin päivämäärän. Semmoinen jäätynyt pussinnurkka on tosi nopea lämmittää vesihauteessa vaikka lasissa ja sitten vaan leikata kärki rikki ja lorottaa tuttipulloon. Ei olla tarvittu kertaakaan korviketta sen jälkeen, kun aloin lypsää maitoa pakkaseen. Aika harvoin oon kyllä ollutkaan yksin liikkeellä - ja silloinkin vain muutaman tunnin.
• Vesi: Imettävän äidin pitäisi juoda paljon, mutta ite oon ainakin tosi huono muistamaan sitä. Joka paikassa sanotaan, että imettäessä pitäisi ottaa viereen iso lasi vettä. Käytännössä se on vaan jotenkin tosi hankalaa. Ei siinä sohvalla oo mitään paikkaa, mihin sen lasin voisi tukevasti laskea. Eikä sitä lasia muista siinä vaiheessa käydä hakemassa, kun toinen vaati maitoa naama punaisena. Oonkin yrittänyt siirtyä toiseen ohjenuoraan - juo aina, kun kävelet hanan ohi. No joo, juon ehkä joka kolmas kerta, kun meen hanan ohi, mutta parempi sekin kuin entinen malli. Saattoi mennä niin, että vessahätä tuli vain kolme kertaa päivässä...
• Helpot kalorit: Oon erittäin onnellisessa asemassa, kun mies on meillä se, joka laittaa ruokaa. Miehen suunnittelukyky ei vaan aina riitä oikein muistamaan, että mä syön nykyään kotona myös lounasta. Maksalaatikkoa ja hernekeittoa menee siis usein. :) Pikkupöllö jaksaa kyllä katsoa aika pitkään sitterissä, kun laitetaan ruokaa, mutta paikallaan suoritettavien työvaiheiden ja etenkin syömisen katsominen on ihan tyhmää. Jos ei siis halua olla nälässä, pitää ruuan olla joko supernopeasti valmistettavissa tai sitten sellainen, että sen valmistuksen/syömisen voi keskeyttää Pikkupöllön kärsimättömyyden yllättäessä. Parasta imetyksessä on se, että voi syödä kasvaneeseen kaloritarpeeseen myös suklaapatukoita. Tai neuvolassa ovat varmaan eri mieltä...
• Ajanviete (tallentava digiboksi): Etukäteen ei olisi millään voinut hahmottaa, miten paljon päivästä menee aikaa imettämiseen. Pikkupöllö syö hereillä ollessaan suunnilleen kerran tunnissa. Varsinaiseen ahkeraan syömiseen ei yleensä mene kymmentä minuuttia kauempaa, mutta siihen päälle pitää laskea vielä syliin nukahtamiset, röyhtäyttämiset ja mahdollinen jatkosyöminen. Käytännössä vietetään siis erittäin paljon aikaa sohvalla. Toistaiseksi kätevintä imetysajanvietettä on ollut television katsominen - imettäminen on ainakin meillä monesti kahden käden puuhaa. Päivisin telkkarin ohjelmatarjonta vaihtelee Ostos-tv:stä Ostosruutuun ja Ostoskanavaan, joten on tullut tallenneltua sarjaa jos toistakin digiboksille. Livin keskipäivän ohjelmat alkaa tulla jo korvista... :)

Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):

• Imetystyyny: Imetystyynystä oli enemmän iloa raskausaikana kuin imettäessä. Kyllä se sylissä imettäessä tietynlaisena tukena on, mutta jää mulla sen verran matalalle, että käytännössä Pikkupöllö on enemmänkin mun käsivarren varassa. Ihan normaali tyyny ajaisi siis saman asian - tosin kosteudenpitävä päällys on tietty plussaa. Usein Pikkupöllö tykkää myös nukkua pikkuiset maidonjälkeiset unet sohvalla imetystyynyn keskellä - siellä on mukava pesä. :)
• Maidonkerääjä (Ainu Medela): Ekoina päivinä kotona, kun maito nousi, varsinkin toisella tissillä oli paha tapa alkaa lorista yksinään, kun toista imettiin/lypsettiin. No, sen jälkeen kun maidonkerääjä hankittiin, ei sitten olekaan ollut sitä ongelmaa... Liivinsuoja saattaa olla hiukan märkä, mutta ei siitä määrää edes näkisi maidonkerääjässä. Suosittelen siis odottamaan muutaman viikon ennen kuin hommaa kerääjän, niin näkee, onko lorina pysyvä ominaisuus.
• Rintakumit (Ainu Medela): Nämäkin hommattiin ensiavuksi tuskaisille nänneille. Ainun kumit ovat ihan tosi paljon miellyttävämmät ja ohuemmat kuin sairaalassa kokeilemani. Ei Pikkupöllö kyllä näistäkään oikein osannut syödä, joten kumit menivät rasiaansa heti, kun sietokyky taas kesti olla ilman. Rintakumia on sit muuten tosi vaikea saada pitävästi kiinni, jos on laittanut vaikkapa Lansinohia hiljattain. Muutenkin niiden kiinnittäminen on aika tekniikkalaji, jota vieressä nälkää kiljuva vauva ei auta millään lailla... ;)
• Pulloharja (MAM): Alkuun harjalle oli käyttöä, kun pulloja meni lisämaidon takia monta päivässä. Harjan toinen pää istuu täydellisesti MAMin pullotuttiin ja muutenkin harja on kyllä hyvä. Nyt pulloille on vaan niin harvoin käyttöä, että pestään ne tiskikoneessa. Jatkuva konetiskaus ei varmaan tee pulloille hyvää, joten jos pulloille tulee vielä jossain vaiheessa enemmän käyttöä, niin pulloharjakin pääsee taas hommiin.
• Purulelut: Toivottavasti eka hammas jaksaisi odottaa tuloaan sinne puolivuotiaaksi. Eihän ne hampaat suoranaisesti tarkoita kivuliasta imetystä, mutta kun mun iholla on ollut vaikeuksia kestää pelkkää imemistäkin, niin en odota hampaiden kohtaamista mitenkään innolla. Toivottiin ristiäislahjaksi klassikkopurulelua Sophie the Giraffea, mutta saatiinkin ison kirahvin sijaan saman valmistajan pururengas - kirahvi tosin siinäkin. Speksit taisi olla vähän epäselvät, kun ei tajuttu, että Sophiella on muitakin olomuotoja. :) Ihan uteliaisuuttani tarjosin eilen renkaan pehmeämpää osaa Pikkupöllölle ja kyllä se sitä kirahvinpäätä hetken aikaa mutusteli. Se taisi kyllä luulla sitä oudoksi tutiksi... :)

Pikkupöllö huitelee jo kahden ja puolen kuukauden iässä ja tuntuu, että näitä listojakin pitäisi olla koko ajan muokkaamassa. Esimerkiksi tutin syöminen on meillä vähentynyt huomattavasti lähiviikkoina, kun omat nyrkit maistuu selkeästi paremmalle. Päiväunille tutti on kuitenkin edelleen ehdoton. Eikä se nyrkkien syöminen pidemmän päälle ole kauhean hyvä juttu...

Tässä listassa ei nyt ollut mitään erikoisempaa tavaraa, mutta seuraavassa nukkumisaiheisessa listauksessa sitten taas niitäkin. Kunhan saan naputeltua... :)

Vauvavälineistöä: vaipanvaihto & peseytyminen

Jokin aika sitten listasin viisi kaikkein hyödyllisintä vauvatavaraa, joita ollaan tässä ensimmäisinä viikkoina tarvittu. Tai itse asiassa kuukausina - Pikkupöllö täytti viikonloppuna jo kaksi kuukautta! Kun on kerran tullut hommattua kaikenlaista tavaraa, niin aattelin, että olisi kiva kertoa niistä vähän käyttökokemuksia ja vinkkejä. Nyt alankin käydä läpi kaikkia tavaroita ja niiden tarpeellisuutta kategoria kerrallaan. Tämä ensimmäinen kategoria liittyy nimenomaan tarpeisiin... ja niiden putsaamiseen. :)


Erittäin tarpeelliset:

• Vaipat: No tää on aika itsestäänselvyys. :) Vaippoja menee meillä vuorokaudessa yleensä 8-10. Me hommattiin vaippapaketti vasta sairaalasta kotiuduttua, ja se oli ihan hyvä ratkaisu - näki, minkäkokoinen vauva sieltä tuli. Sairaalasta saadulla Libero-näytepaketilla pärjää kyllä ainakin yhden päivän. Aluksi käytettiin ykköskoon Pamperseja (niin kuin sairaalassakin, 2-4 kg), mutta jo ennen kuin eka paketti oli loppu, pissat alkoi tulla säännöllisesti vaipasta läpi. Seuraavat paketit onkin siis olleet kakkoskokoa (3-6 kg) ja itse asiassa Liberoa. Pamperseissa oli jotenkin teollinen haju... Nyt ollaan siirtymässä pikkuhiljaa jo kolmoskokoon (5-8 kg). Kertsit ovat olleet meillä vain yö/reissukäytössä ja päivisin ollaan kestoiltu. Voi olla, että siirrytään jossain vaiheessa myös yökestoiluun - alkaa mennä hermot röyhelöiden läpi lirahtavaan aamukakkaan sängyssä imettäessä. Kestovaipoista kirjoitan erikseen kokemuksia joku päivä.
• Hoitopöydän patja (Brio): Patjan piti majailla Pikkupöllön huoneessa hoitopöydän päällä, mutta kun kakkaa on vaipassa käytännössä lähes joka kerta, hoitotoimenpiteet tapahtuvat kylppärissä pesukoneen päällä. Patja on siinäkin oikein hyvänkokoinen ja -näköinen. Pikkupöllö viihtyy patjan päällä erittäin mainiosti - iloiset höpöttelyt (seinälle) alkoivat siinä ihan ensimmäisenä kolmen viikon ikäisenä. Nyt Pikkupöllö juttelee jo meillekin innokkaasti. :D
• Harsot ja froteepyyhkeet: Harsoista olikin jo juttua siinä TOP5-kirjoituksessa. Ilokseni löysin muuten niitä Pippi-harsoja Hulluilta päiviltä. Saatiin myös kolme superpehmeää bambuharsoa ristiäislahjaksi. Nyt harsoja on siis yhteensä 36 ja se taitaa vihdoin riittää joka tarkoitukseen. Froteepyyhkeitä menee myös aika reipasta tahtia, koska Pikkupöllön mielestä peppupesun ja kuivattelun jälkeen kuuluu tehdä pissat hoitopöydälle siihen pyyhkeeseen (tai mihin suuntaan vaan, jos pyyhe on unohtunut nostaa suojaksi... poikien iloja...). Pepun kuivaamiseen sopivimman kokoisia ovat ainakin tähän asti olleet ihan tavalliset käsipyyhkeet tai vähän isommat. Mitään parhaita (vaaleita) käsipyyhkeitä ei siihen hommaan kannata uhrata, koska maitokakkatahrat istuvat aika tiukassa. Ja kyllä - myös pyyhkeeseen kakkaaminen on kivaa. :)
• Puhdistuspyyhkeet: Siis ne semmoiset kosteat kertakäyttöiset. Pikkupöllön iho ei varmasti tykkäisi, jos joka vaipanvaihdon yhteydessä pestäisiin kakat vedellä pois, joten nämä pyyhkeet on pikkukakkaan tosi käteviä. Siinä sairaalasta saatavassa Libero-kassissa on muuten paketillinen näitä, että ei tarvii välttämättä ostaa valmiiksi. Tosin meillä on ainakin ollut ihan kätevää, että kylppärissä on yksi paketti ja hoitolaukussa toinen (vajaa), niin ei tarvii muistaa siirtää paikasta toiseen. Hoitolaukussa kyllä ehdottomat.
• Perusvoide (Erisan & Aqualan): Pikkupöllön peppu ja jalat tarvitsevat rasvaa pesun jälkeen ainakin näin talvea kohti mennessä. Päänahka on myös ollut tosi kuiva (tai karstainen?) hormoninäppyjen hävittyä, joten ollaan laitettu kunnolla rasvaa kylpypäivänä ja rapsuteltu. Vesiliukoinen rasva on öljyä helpompi saada pois hiuksista, erityisesti Aqualan.
• Sinkkivoide: Tätä ostettiin, kun alkoi tulla hiukan vaippaihottumaa. Ei tarvii laittaa kuin pari kertaa ja ihottuma tai punoitus häipyy.
• Vanu- tai pesulaput, pumpulipuikot, talouspaperi: Pikkupöllö käy kylvyssä vain kerran viikossa, ja muuten aamu- ja iltapesut suoritetaan putsaamalla taipeet ja kädet (on muuten helpommin sanottu kuin tehty...). Aluksi käytettiin hommaan semmoista bambuista trikooliinaa, mutta kun ne siirtyivät oikeaan tarkoitukseensa eli kestovaippakäyttöön, niin alettiin käyttää ihan perinteisiä vanulappuja. Taipeisiin kätketty töhkä jää niihin jotenkin paremmin kiinni. Pumpulipuikkoja meni paljon varsinkin alkuvaiheessa napatynkää ja napaa putsatessa, mutta ovat edelleenkin tarpeellisia korvalehden aarrekätköjä siivotessa. Silmät putsataan aamuin illoin kostutetuilla talouspaperin palasilla.
• Hiusharja (äitiyspakkaus): Harja oli tarpeellinen jo sairaalassa, kun Pikkupöllön paksussa tukassa oli kaikenlaista sinnikästä syntymätahmaa. Meillä harjaa tarvitaan myös ihan siihen isojen ihmisten tarkoitukseen - eli hiusten ojennukseen laittamiseen. :)
• Kylpyamme (Puj Tub): En oo ihan varma, tykkäänkö tästä ammeesta vai en. Periaatteessa se on tosi kätevä: kylpeminen tapahtuu ergonomisella korkeudella lavuaarissa, vauvaa ei tarvitse kannatella ja "amme" menee levynä pieneen tilaan. Sitä vettä vaan mahtuu kylpiessä tosi vähän tähän lavuaariammeeseen - Pikkupöllö köllöttää siellä maha pinnan yläpuolella. Ollaan ratkaistu palelemisongelma siten, että vieressä on pesuvadissa kylpylämmintä vettä, jota valellaan pakasterasialla Pikkupöllön päälle. Nyt Pikkupöllö on keksinyt, että kylvyssäkin on kiva sätkytellä ja sitä vettä roiskuu ihan joka paikkaan... :) Ei siis houkuta siirtää ammetta isompaan keittiön altaaseen ja saada roiskeita parketille. Ostetaan varmaan piakkoin ihan semmoinen tavallinen amme - sitten näkee, miten hankalaa se "normaali" kylpeminen on.

  
Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):

• Hoitoöljy: Tätä tuli pieni näytepullo siinä Libero-kassissa ja kokeiltiin kerran vauvahierontaa. Hieronnan rentouttavasta vaikutuksesta on vaikea sanoa mitään, mutta Pikkupöllön iho oli ainakin ihan superpehmeä hieronnan jälkeen. Ehkä vauvahieronta tulee vielä joskus myöhemmin osaksi kylpyrutiinia, mutta nyt ei ole mielenkiinto riittänyt (ei meillä eikä Pikkupöllöllä).
• Talkki: Pikkupöllö ei ole märästä vaipasta moksiskaan ja ihottuman alutkin ovat lähteneet helposti pois sinkkivoiteella.
• Kylpylämpömittari (äitiyspakkaus): Onhan se toki kiva pari kertaa katsoa, miten lämmintä veden kuuluu olla, mutta siihen oppii ihan tosi nopeasti päivittäisessä pepunpesurutiinissa.
• Pesukinnas (Cuddlemitt): Kyllä tää on käytössä aina kylpiessä, mutta ilmankin pärjäisi. Ehkä se lika lähtee taipeista kintaalla hiukan helpommin - ainakin Isin isommilla käsillä. Mukavan pehmeää bambua, mutta ei kuivu aamusta illaksi. Ei siis ole päivittäisessä käytössä.
• "Esiliinakylpypyyhe" (Cuddledry): Toistaiseksi ollaan mainiosti pärjätty ihan sillä äitiyspakkauksen huppupyyhkeellä. Vaikka pissat tuleekin aina pyyhkeelle, niin sen ehtii hyvin pyykätä ennen seuraavaa kylpyä. Tää bambuinen esiliinapyyhe on varmaankin kätevä sitten vähän isomman ja rimpuilevamman vauvan kanssa. On ainakin herkullisen pehmeä ja paksu! 
• Hoitopöytä (Muurame): Hoitopöytä on yksi niistä "perintökaluista", joita on ollut säilössä mun lapsuudesta. Tässä välissä se ehti olla muun muassa hamsterihäkin alustana. :D Käytännössä se on vain semmoinen korkealaitainen lisähyllykkö, joka sopii Muuramen Kolmonen-laatikoston päälle. Hoitotasoa ei oo enää tuotannossa, mutta Huuto.netissä näyttää olevan silloin tällöin vanhoja myynnissä. Tuolla se nököttää Pikkupöllön (tulevassa) huoneessa ilman patjaa (kun se on kylppärissä) eikä sitä käytetä hoitotasona lainkaan. Laatikosto ja hylly on kyllä käytössä, ettei se ihan turha ole. Se Brion patja sopisi siihen kuin valettu, mutta kylppärissä touhuaminen on vaan sata kertaa kätevämpää.

Tässä taisi olla tämä eka kategoria. Linkit viittaavat niihin sivustoihin, joista olen tuotteet ostanut. En mee mitenkään vannomaan, että ovat tällä hetkellä halvimpia ostopaikkoja - yleensä Amazon.co.uk:sta saa edullisimmin, jos vaan löytyy ja toimitetaan postikuluitta Suomeen (kotiovelle). Varokaa vaan koukuttumista - nimimerkillä "ai, tuollaistakin voisi tarvita".... :D

Lisäilen tänne juttuja, jos unohdin jotain. Ja kommentoikaa, jos teillä on kokemuksia vastaavista tarvikkeista tai tulee muuten vaan jotain mieleen!

Vauvavälineistöä: TOP5

Nyt kun on vauva-arkea tässä pyöritetty kotona jo kuukauden verran, ajattelin, että olisi kiva laittaa vähän käyttökokemuksia erilaisista vauvatavaroista. Tässä nyt alkajaisiksi TOP5 ehdotonta arjen pelastajaa:

1) SwaddleMe-kapalopussi

Jo sairaalassa Pikkupöllö rauhottui kapaloon. Meillä nukutaankin öisin apinapussissa mukavia 3-5 tunnin pätkiä.

Plussaa: Kapalo on tarrakiinnitteinen ja helppo laittaa päälle. Jos sen kiinnittää huolella, kädet pysyvät visusti pussin sisällä. Kangas on kuitenkin sen verran joustavaa, ettei siitä tule pakkopaitafiilistä. Kapalon jalka- eli pussiosalla on oma erillinen tarransa, joten joskus Pikkupöllö jatkaa tyytyväisenä uniaan vaippaa vaihtaessakin. Käyttöä helpottaa myös se, että pussin saa rumpukuivattaa kevyesti. Meillä kun on vain yksi näitä pusseja, ja narulla se ei oikein ehdi puolessa päivässä kuivua.

Miinusta: Vaikka kapalo on puuvillaa, se on tällä hetkellä hiukan lämmin, kun alla pitää normaalia unipukua. No, kun ilmat tästä viilenee, niin sisälämpötilakin laskee parilla asteella. Tämä small-kokoinen kapalo ei kyllä mene enää kauaa, koska se on aika lyhyt ja tainnut vielä hiukan kutistua kuivaajassa. (Kuvassa Pikkupöllö on vasta viisi päivää vanha, joten silloin se oli väljempi...) Hommasinkin jo Amazonista isomman kapalopussin - erimerkkisen tosin. Jännä nähdä, toimiiko Woombie vieläkin napakammin kuin SwaddleMe. Woombie näyttäisi olevan myös hiukan parempilaatuista kangasta - apinapussi meni nyppyiseksi jo ekassa pesussa.


2) Harsot

Olin varma, että meillä on ihan järkyttävästi liikaa harsoja, 25 kappaletta. Hah! Ne riittää hädin tuskin kolmeksi päiväksi - eikä niitä ole kestovaippakäytössä lainkaan. Harsoja tarvitaan pukluliinoina sekä imettäessä että muuten vaan, Pikkupöllön sängy(i)ssä lakanoita suojaamassa ja kevyenä peittona sekä erityisesti hoitotason suojina - pissaa, kakkaa tai puklua (usein kaikkia kolmea) ilmaantuu harsolle lähes joka vaipanvaihtokerralla.

Plussaa: Pukluliinoina parhaita ovat olleet Anttilasta ostetut Anno-harsot (12 kappaleen paketti) - ne ovat semmoisia superohuita ja pehmeitä ja kuivuvat nopeasti. Lakanan päällä ja peittoina kivoimpia ovat kuviolliset ja aika paksut Pippi-harsot (8 kpl), jotka ostin keväällä 3+1-päiviltä. Hoitotason päällä järeä imukyky on tarpeen, joten siellä ollaan käytetty myös noita Pippi-harsoja sekä äitiyspakkauksen viittä harsoa.

Miinusta: Harsoja on liian vähän. Laitoin miehen perjantaina 3+1-päiville ostamaan lisää Pippi-harsoja, mutta ne oli jo loppu. Höh. Täytyypä sitten etsiä vastaavia netistä.


3) Tutti (MAM Start)

Oon nyt kuullut useammaltakin kaverilta, että heidän tai heidän tuttaviensa vauvat eivät osaa syödä tuttia. Onneksi Pikkupöllö osaa - mulla olis varmasti jo hajonnut sekä pää että rinnat siihen jatkuvaan imemiseen. Sanokoot kuka vaan tutin haitallisuudesta mitään vaan, niin meillä hyödyt ovat kyllä voittaneet haitat sata-nolla! Samoin liikkumavapautta (mulle) antaa se, että Pikkupöllö osaa syödä erittäin hyvin myös tuttipullosta - ehkä se auttaa, että meidän MAM Anti Colic -pulloissa on aika samantyyppinen lituskainen tutti kuin MAM Start -tutissakin.

Plussaa: Pikkupöllö nukahtaa rinnalle melkein aina, mutta herää, kun sen siirtää sänkyyn. Kun antaa tutin suuhun, silmät lurpsahtavat taas kiinni. Usein tuttia ei tarvitse imeä minuuttia kauempaa, niin Pikkupöllö on jo Höyhensaarilla ja tutti plupsahtanut ulos suusta. Tutti on kätevä myös sylissä tai sitterissä tai ylipäätään, jos haluaa, että Pikkupöllö viihtyy kitisemättä varttia kauemmin. Huvitutiksihan sitä kutsutaan. :) Nälkäisen Pikkupöllön erottaa siitä, että tutti ei pysy suussa ja vaatimukset kasvavat äkkiä hyvin äänekkäiksi. Kun huvi-imeminen hoidetaan tutilla, Pikkupöllö ei syö liikaa ja pulauttaa vain vähän.

Miinusta: Jos Pikkupöllö on syönyt paljon tuttia, imuote saattaa rinnallakin olla aika suppea. Nopeasti sen kyllä saa korjattua, kun vähän sormella auttaa alahuulta rullalle.


4) Travel System (Mutsy 4Rider -vaunurunko & BeSafe iZiSleep -turvakaukalo telakoineen)

Oon ollut vähän laiska käymään Pikkupöllön kanssa kärryttelemässä, mutta parvekepäiväunet on sentään otettu melkein joka päivä. Kauppareissuilla (mies on tosin yleensä käynyt yksin) ollaan käytetty turvakaukaloa vaunurunkoon kliksautettuna ja kipattu kaukalo nukkumisasentoon.

Plussaa: Meidän turvakaukalon saa kiinni vaunurunkoon (adaptereilla Maxi Cosi -yhteensopiva), joten ei tarvitse hajottaa omaa selkää painavaa möhkälettä raahatessa. Kaukalon saa makuuasentoon, mikä on pitkällä kauppareissulla ihan todella hyvä juttu. Kaupoissa tai muissa ahtaissa paikoissa kulkiessa on ollut myös erittäin kätevää, että vaunurungossa on kääntyvät etupyörät. Isofix-telakka autossa on ollut ihan mahtava - kaukalo pitää vaan nostaa sen päälle ja kliks, kiinni on. Kaukaloon on kiinnitetty Wallaboo-lämpöpussi, joka tekee ulkovaatepähkäilystä helppoa - ulkona pussi kiinni, sisällä/autossa pussi auki.

Miinusta: No esimerkiksi kerran neuvolaan lähtiessä oli hieman haastellista, kun satoi kaatamalla vettä ja yritti yhdellä kädellä pitää sateenvarjoa kaukalossa istuvan Pikkupöllön päällä ja toisella & kolmannella kädellä vapauttaa ja nostaa turvakaukalon vaunurungosta autoon. Aaargh! Kokoontaitettu vaunurunko on myös aika iso rotjake auton takalaatikossa. Menee se sinne kyllä ihan sujuvasti renkaita irrottamatta, mutta eipä sinne sitten ihan hirveesti muuta mahdukaan... Wallaboo-lämpöpussi on nyt turvakaukalossa kiinni kiinteästi, koska sitä ei saa paikoilleen kuin erittäin työläästi turvavyöt uudelleen pujottamalla. Lämpöpussi jää myös aika avoimeksi suustaan - pitää ainakin kylmempien ilmojen tullessa laittaa täytteeksi harso tai peitto.


5) Baby Björn Balance Organic -sitteri

Saatiin sitteri viikko, joten testailut ovat vasta käynnissä. Aluksi näytti siltä, että Pikkupöllö viihtyi sitterissä vain, jos istui itse vieressä, mutta nyt jaksaa olla jo melkein puoli tuntia hermostumatta. Edessä pitää tosin koko ajan olla jotain kiinnostavaa katseltavaa - tämänhetkinen vetonaula on Vaukirjan tervetulopaketista saadun pehmokirjan mustavalkopunainen puoli.

Plussaa: Pikkupöllö viihtyy parhaiten hoitopöydällä (siis jos syliä ei lasketa), mutta siihen ei tätä sätkyttelijää enää kauaa uskalla kyllä jättää valvomatta. Baby Björnin sitterissä sätkyttelyenergia muuntuu kätevästi rauhoittavaksi hetkutukseksi eikä ole pelkoa, että Pikkupöllö pääsisi siitä karkuun. Yhtenä päivänä Pikkupöllö jopa nukahti sitteriin. Kitinävapaa hengailupaikka oli kyllä enemmän kuin tarpeen, että saan tehtyä päivisin edes jotain. Baby Björn Miracle -kantoreppu on siihen tarkoitukseen muutoin ihan kätevä, mutta se päällä on aika hankala itse syödä... Sitterille plussaa tietysti myös tyylikkäästä ulkomuodosta - kehtaa hyvin pitää näkösällä.

Miinusta: Sitteri ei tosiaan ainakaan tällä hetkellä tarjoa itsessään tarpeeksi virikkeitä Pikkupöllölle. Pikkupöllö on yhtä huono vaan möllöttämään kuin äitinsä - ellei sitten möllötä sylissä. :) Laitoinkin jo sitteriin kuuluvan lelukaaren tilaukseen Amazonista.


*******

Tässä siis tämä TOP5. Laitan joku päivä vielä pidempää listaa ja käytännön vinkkejä tavaroista, joita ollaan tarvittu. Täällä vauva-arki jatkuu ihan leppoisaan tahtiin. Pikkupöllön kasvun huomaa siitä, että ekat vaatteet alkaa jo käydä pieniksi - ainakin kestovaippojen kanssa. Viikko sitten neuvolassa Pikkupöllö oli jo 56 senttiä pitkä ja painoi 4,6 kiloa!

Pikkupöllön pesä

Tässä hän nyt on: meidän oma suloinen poika! Virallinen nimi on ollut ihan syntymästä asti käytössä, mutta täällä blogin puolella häntä kutsuttakoon koodinimellä Pikkupöllö - kuvasta voinette päätellä lempinimen alkuperän... :)

Pikkupöllö on ollut ihan ensihetkistä asti todella tarkkaavainen vauva - jopa siinä määrin, ettei hän millään malttaisi laittaa silmiään kiinni, vaikka kuinka nukuttaisi. Ainakin hiukan pitää toisen silmän raosta kurkata, onko maailma vielä samannäköinen kuin sekunti sitten. :D Siksipä en oo tänne bloginkaan puolelle paljon ehtinyt kirjoitella, kun päivisin meillä ei tykätä nukkua oikeastaan kuin sylissä. Öisin taas nukutaan ihan luksuspitkiä pätkiä. Parempi näin päin... Ja ah, miten mahtavaa onkaan nukkua untuvapeiton alla! Kuumailu ja nihkeys loppui kuin seinään jo sairaalassa. Se olikin selkeästi tuo lämminverinen Pikkupöllö, joka siellä mahassa kuumensi vilukissa-äitiään. :)

Ensimmäiset päivät Pikkupöllön kotipesässä olivat aika hektisiä. Vaikka sitä oli mielestään valmistautunut vauvan kotiutumiseen huolellisesti, niin kaiken sai käytännössä järjestää uusiksi. Pienistä vauvanvaatteista piti perata käyttöön vain ne ihan pienimmät, hoitopiste siirtää vessaan ja kaivaa tuttipullot käyttöön. Yritettiin ensin antaa lisämaitoa hörppyyttämällä, mutta vauva nieli samalla niin paljon ilmaa, että siirryttiin hyvin pian pulloruokintaan. Omat rinnat olivat niin arat, että pistin miehen rintapumppuostoksille ja omakin maito tarjottiin siis pullosta kivuliaimpina hetkinä. Maito nousi hyvin, mutta tuskaisa imetys otti päähän.

Ilmavaivat pitivät vauvaa hereillä kahtena ensimmäisenä yönä. Siinä sitä sitten katsottiin vauvaa hytkyttäessä MM-yleisurheilun 50 kilometrin kävelyä ja maratonia aamuyöstä silmät ristissä. :) Sairaalapäivien jäljiltä univelkaa oli paljon, ja päivätorkuista huolimatta olo oli todella tööt. Kotiuduttiin siis perjantaina, ja sunnuntai-iltana olin jo aivan raato. Yritin viimeisillä järjenhivenillä tehdä listaa, mitä seuraavana aamuna piti ottaa neuvolaan mukaan. Kumma kyllä, kaikki tarvittava löytyi kassista neuvolassa.

Neuvolassa ei mitattu ensimmäisellä kerralla kuin paino ja päänympärys. Paino oli noussut kolmessa päivässä yli 300 grammaa. Normaalisti nousee kuulemma 20 grammaa päivässä...! Neuvolantäti ehdottikin, että voitaisiin alkaa luopua lisämaidosta. Oltiin tosiaan tarjottu sitä aika ahkerasti, kun sairaalassa korostivat, että päästävät meidät kotiin VAIN sillä ehdolla, että annamme vauvalle lisämaitoa. Ja eipä me sitä hamuamista ja kitinää oikein millään muulla saatu loppumaan. Vaan nytpä kaivoimme neuvolantädin luvalla hoitolaukusta salaisen aseen: tutin! Pikkupöllö nukkui autuaan tyytyväisenä koko matkan neuvolasta kotiin tutti suussaan. :)

Siitä se arki onkin sitten lähtenyt lutviutumaan. Huomenna Pikkupöllö täyttää jo kolme viikkoa. Mies piti puoltoista viikkoa kesälomia, mutta varsinaiset isyyslomat sitten joskus myöhemmin. Ihan hyvin ollaan täällä kaksistaan päivisin pärjätty. Onhan se tosin aika rasittavaa, ettei oikein meinaa päästä itse pesulle eikä syömään, kun vauva viihtyy vain sylissä. Tuurilla se simahtaa niin sikeille päiväunille, että sen saa laskettua sänkyyn ja mä pääsen tänne blogiin asti kirjoittelemaan... Kantorepussa saa onneksi puuhasteltua jotain kädet vapaanakin.

Imetys sujuu nyt suhteellisen kivuttomasti - joinain iltoina ollaan vielä tarvittu tilkka lisämaitoa. Viikko sitten neuvolassa Pikkupöllöllä oli painoa 4150 grammaa ja pituutta jo yli 54 senttiä. Kasvu on siis hyvällä mallilla. :) Päivisin kestovaippaillaan, vaikka pissan määrä on kyllä aivan tajuton. Pikkupöllö on myös erikoistunut hoitopöydälle pissaamiseen... Kakkaa ja pukluakin riittää, että täällä ollaan jo hyvää vauhtia muuntumassa semmoiseksi kliseiseksi nuhruiseksi kotiäidiksi, jolla on vaatteet erinäisissä eritteissä. :D

No niin... nyt Pikkupöllö alkaa taas heräillä. Kuulemisiin!

Sitä samaa...

... aina vaan. Tänään on siis rv 40+6, ja möngerrys tapahtuu edelleen vatsan sisäpuolella. Neuvolakorttiin olisin tänään osannut itse arvata mittaustulokset. Tai no, paino oli vaihteeksi taas laskenut aika reippaasti, mutta se nyt liikkuu ihan kulloistenkin turvotusten mukaan.

Sitähän sanotaan, että tyttärien synnytykset voivat muistuttaa äitiensä synnytyksiä. Oma äitini on oikea käynnistysten kuningatar - vissiin kolme neljästä synnytyksestä on käynnistetty. Tuolloin ei tosin laskettuja aikoja tarkistettu ultralla ja kuulemma raskaudet saattoivat olla hiukan varhaisemmassa vaiheessa kuin mitä laskettu aika antoi olettaa. No, joka tapauksessa tässä alkaa olla asennoitunut siihen, että käynnistykseen menee meilläkin. Eilisestä hikisestä imurointisessiostakaan ei ollut muuta seurausta kuin järjetön uupumus. Ja vähemmän pölyinen koti.

Nyt sitten onkin katse jo ensi maanantaissa (41+5). Toki perjantaina on vielä yksi neuvolakäynti, mutta maanantaina joko vihdoin tapahtuu jotain tai tietää, koska tapahtuu jotain. Eli silloin joko käynnistetään tai annetaan käynnistysaika. Jokohan sitä alkaisi pikkuhiljaa jännittää? Yhtään synnytysuntakaan en ole vielä nähnyt - kestovaippojen materiaaleista sitäkin enemmän. :)

Huomasin muuten pari päivää sitten, että navan seutuville on ilmestynyt muutama raskausarpi. Alan siis kirjaimellisesti haljeta. :) No ei ihme, kun vatsanahasta törröttää vähän väliä ulos kaikenlaisia ulokkeita. Toivottavasti tässä ei nyt ihan seepraksi muutu... Pitää ryhtyä taisteluun ja kaivaa järeämmät rasvat esiin!

Maaginen 40+0

Nyt se on täällä. Siis kaikkien raskauskalentereiden jouluaatto - rv 40+0. Vauva on edelleen ihan turvallisesti omassa mahavaltakunnassaan. Eikä oo ollut pienintäkään merkkiä ilmassa, että alkaisi mitään tapahtuakaan. Ei edelleenkään supistuksen supistusta koko raskauden aikana. Ei limatulppaa. Ei lapsivettä. Ei kipuja.

Kumma kyllä, ei myöskään ole ollut mitenkään kärsimätön olo. Tajusin vasta äsken, että siitähän on jo yli viikko, kun tänne viimeksi kirjoittelin. Oon onnistunut lataamaan päivät niin täyteen kaikkea kivaa puuhastelua, ettei huomaakaan, kun päivä on taas mennyt. Yöt ovat kyllä tuskaisan pitkiä ja puuduttavia... vaikka taidan siltikin nukkua keskimääräistä loppuraskailijaa paremmin. Viimekin yönä tuli kasaan yhdeksän tuntia unta kolmen vessankäynnin kera.

Tänään oli taas viikoittaisen neuvolakäynnin aika, ja kaikki oli kunnossa edelleen. Paino teki viime viikolla yllättävän koukaisun -200 gramman viikkomuutoksella (turvotukset vähentyneet), mutta nyt olikin sitten taas +800 grammaa. Mitenköhän paljon painaa Hesburgerin kerrosateria? Vetäisin sellaisen juuri ennen neuvolaa lasketun ajan saavuttamisen kunniaksi. :) Kiva yllätys oli, että hemoglobiini oli noussut kahdessa viikossa ihan itsekseen 128:sta 140:een. Mukavaa olla vähän ylimääräistä synnytystä varten, ettei ole sitten kotona ihan kalpeana. Kaapissa on kyllä varuilta odottamassa pullo hyväksi todettua rautamehuakin. Kohdunpohjan korkeus on lähiviikkoina kasvanut aina puoli senttiä viikossa, ja nyt mittaa olikin sitten jo 36 senttiä - keski- ja yläkäyrän välissä edelleen.

Jos ei mitään äksöniä ole näköpiirissä, seuraavan kerran mittaillaan neuvolassa ensi tiistaina ja sitten vielä sen viikon perjantaina. Sitä seuraavana maanantaina (41+5) pitäisi päästä äitiyspoliklinikalle yliaikaisuuskontrolliin. Silloin jo joillain käynnistellään, mutta voi olla, että joutuu tulemaan vielä uuteen kontrolliin siitä pari päivää myöhemmin. Sairaalan nettisivujen mukaan kontrollien tarkoituksena "on odottaa rauhassa synnytyksen käynnistymistä". Niinpä niin... se rauhassa odottelu voi olla aika vähäistä enää tossa vaiheessa... Silloin ei puuhastelut taida paljoa enää auttaa. :)

Jaa, että mitäs kivaa mä sitten olen lähiaikoina puuhastellut? No, oon VIHDOIN käynyt hääkuvien kimppuun. Kaksi vuotta ne saikin tossa odotella, että pahin häidenjälkeisahdistus ehti haihtua. Sain nyt karsittua esimerkiksi hääjuhlan kuvat 260 otokseen, että saan ne tähän albumiin, jonka ostin Lontoosta jo... öö... reilu vuosi sitten? Vihkimiskuville ja hääpotreteille on myös ostettuna oma albuminsa, mutta se ei kyllä tule valmistumaan ennen vauvan tuloa. Kuvat ovat olleet jo vaikka kuinka kauan lähes tilaamista vaille valmiina, mutta pitäisi vaan löytää sellainen valokuvaamo, jonka suurennokset ovat oikeasti laadukkaita. Ehkä pitää sitten vauvakuvilla testailla eri paikkoja.

Sitten olisi vielä kolmas albumi tekeillä - häämatka. Alun perin ajattelin, että siitä tulee skräppialbumi, mutta ei sittenkään - säästän hiipuvan skräppäilyinnon vauva-albumeihin. Häämatkasta tulee nyt valokuvakirja. Ajattelin kokeilla Blurbia. Hirveästi ei oo kokemusta kuin Ifolorista (hyvä, jos tulostuslaadulla ei ole niin väliä) ja Photobook Europesta (ei koskaan päässyt kirjan muotoon, kun kuukausien pakerrus hävisi kuin tuhka tuuleen ohjelman kaaduttua...), mutta Blurbin kirjanteko-ohjelma ja asiakaskunta vaikuttaa ainakin hyvältä. Siinä siis riittää vielä puuhastelua. Tosin hiukan masentavaa on se, että kuvia kahden viikon Kalifornian unelmasta on melkein 3 000... ja se oli vielä aikaa ennen järjestelmäkameraa (aej.). Onneksi.

Jos kuvien pyörittely alkaa käydä tylsäksi, niin tiedossa on myös paketillinen kankaita huomenna tai perjantaina. Tilasin bambufleeceä, zorb-imukangasta ja coolmaxia, joista aion loihtia imuja ja ehkä muutaman sisätäyttövaipan yhdessä vanhojen froteepyyhkeiden ja aiemmin hankkimani Metsolan Walmet-joustofroteen kanssa. Oon edelleen ihan yhtä surkea ompelukoneen käyttäjä kuin aiemminkin, mutta jotenkin ratkominen ei tunnu tällä hetkellä yhtään niin tylsältä kuin se muuten tuntuisi. Mikä vaan tekeminen on hyvästä, kunhan kellon viisarit naksuttavat sutjakkaasti eteenpäin. :)

Informaatiotulva

Rankkaa tämä äitiyslomailu. Ensin aamupäivällä äitiyspoliklinikalle synnytystapa-arvioon, kotona välissä lounasta ja sitten iltapäivällä neuvolaan. Piti ihan katsoa kelloa lounasta syödessä, hui! :)

Synnytystavaksi (tai sen tavoitteeksi) vahvistui itsekin uumoilemani perinteinen alaväylä. Ilmeisesti neuvolalääkäriä oli mietityttänyt juuri se, että lantion seudun kudokset ovat kireät. Tämänpäiväinen synnytyssairaalan lääkäri vaan onnitteli hyvistä perintötekijöistä. Häntäluunikin on siro, kaartuu oikeaan suuntaan ja "myötää hyvin". Tämän sortin informaatiota tuli vartissa niin paljon, että puolet meni suoraan toisesta korvasta ulos. Itse tutkimus ei ollut kaikkein miellyttävimmästä päästä, mutta ei yhtään niin kauhea kuin mitä taas kerran olin googlannut...

Ultraakin käytettiin ja siellä se pallero teki palleaharjoituksia. Harjoitteli siis vissiin hengittämistä - hikka on ainakin lähiaikoina tullut tutuksi. Aika ahtaalta siellä mahassa näytti mun silmään, vaikka lapsivettä olikin normaalin verran. No, ahtaalta tuntuu myös ihan tänne mulle päin - koko ajan on joku osanen tunkemassa tuosta vatsanahasta läpi. Pää oli jo tosi alhaalla, mutta ei vielä kiinnittynyt. Kävely ei ole kyllä enää mitään kauhean herkkua.

Painoarvio oli 3260 grammaa (tänään rv 37+0). Ihan tässä kotonakin vielä mietin, että no mites siitä onkin tulossa sitten niin pieni, kun aiempi syntymäpainoarvio oli 3600 grammaa. Sitten tajusin neuvolakortista, että sehän olikin painoarvio tällä hetkellä... Eli jos laskettuun aikaan asti mennään, niin todennäköisesti siitä tulee joku vähän alle nelikiloinen. Mut ehkä ei mennäkään laskettuun aikaan asti! Viime viikolla neuvolalääkärin mukaan kohdunkaulaa oli vielä kolme senttiä ja kohdunsuu kova ja kiinni. Nyt tänään kaulaa oli 2,5 senttiä, kohdunsuu oli pehmeä ja sormelle auki. Edistystä, jee! Oon tässä yrittänyt pitää jäitä hatussa, mutta kyllähän se laittaa miettimään, että josko sittenkin olisi jo pian loppu tämä helteessä nihkeily ja vanhuksen ketteryydellä könyäminen.

Neuvolassa ei sitten iltapäivällä ollutkaan mitään kummempaa. Painoa oli taas tupsahtanut jostain 700 grammaa lisää viikossa - täti laittoi turvotuksen piikkiin. Mut miten sen voi joka viikko laittaa turvotuksen piikkiin, kun turvotus on pysynyt ihan samanlaisena jo ties vaikka kuinka kauan? Luultavasti kyseessä on ennemminkin uusi addiktioni suklaarusinoihin... Tänään löytyi vielä ihan kuningasyhdistelmä: minttujäätelö ja suklaarusinat. Aaahh!

Neuvolatäti kyseli, että jännitänkö synnytystä. Sanoin, että vaikka normaalisti olenkin kova jännittämään, tätä en osaa jännittää, kun ei tiedä tarkkaa päivää. Että sitten jos alkaakin päivät huveta ja yliaikaisuus lähestyä, niin alkaa ihan varmasti jännittää ja nähdä painajaisia. En oo nähnyt vielä yhtäkään synnytysaiheista unta - aika uskomatonta! Ei mulla tosin oo ollut vielä yhtään supistustakaan, että ei oo mitään hajua, mitä kuvitella siinä unessa. Unen laatu ei kyllä oo täällä kotona mitenkään mahtavaa, vaikka aiheet olisikin leppoisia. On niin älyttömän kuuma! Mökillä oli tossa pari mahtavaa yötä, kun oikeesti heräsi vain vessaan eikä siihen, että on hiestä läpimärkä. Kotona ainoa vähänkään toimiva yöyhdistelmä on tuuletin makuuhuoneeseen ja kylmävesipullo nilkkoihin - jääkaappikylmällä vedellä täytettynä. Sillä pärjää sen pari tuntia kerrallaan...

Aika on tälleen kesälomaillessa mennyt ihan mukavan nopeasti. Nyt on jo 37 raskausviikkoa täynnä eli täysaikainen vauva tulossa! Jos ei olisi heinä-elokuu, odottaisin seuraavien viikkojen odottelua ihan mukavin mielin. Olisi kestovaippapuuhastelua, hääalbumin tekoa ja ties minkälaista järjestelemistä. Nyt vaan tiedän, että juuri niin kauan kuin meillä on yli 25 astetta täällä sisällä (tänään 28), en jaksa tehdä yhtään mitään. Yhtään. Mitään. Tuijotan vaan vauvatavaroiden sekamelskaa. :) Tänään sain ehkä valittua vauvan kotiintulovaatteet, mutta ne olis kiva silittää ja silitysrautaan ei vaan voi koskea tässä nihkeyden tilassa...

No, nyt onkin taas kahdeksan mahtavaa tuntia levollisten unien leikkimistä vuorossa. Viimeistään kuuden aikaan aamulla alkaa kumpikin kylki kolottaa staattisista nukkuma-asennoista. Selällään olis ihana nukkua, mutta hiukankin kun muljahtaa sinne suuntaan, niin alkaa armoton kuorsaus. Minä?! Kuorsaan! Kyllä! Ja niin kovaa, että herään siihen itsekin! :) Jos siis kuulet ajatukseni sinne mahaan, niin tulepa ulos sieltä mieluummin sooner kuin later! Epämukavuuskerroin on jo ainakin oranssilla. Kyllä sen hääalbumin ehtii koostaa sitten myöhemminkin äitiyslomalla. :)

Lomakooma

Reilu viikko vielä jäljellä lomakoomaa - sitten mies menee töihin. Kyllähän me tässä ollaan puuhasteltu kaikenlaista. Oltu mökillä ja vanhempien luona ja siellä sun täällä. Mut varsinaiset äitiyslomahenkiset valmistelut ei oo ollu listan ylimmäisenä. Vieläkään ei oo sairaalakassia kokonaan pakattuna eikä kotiintulovaatteita valittuna. Sänkyä ei todellakaan ole pedattuna eikä edes sen paikkaa raivattuna. Hyvä kun ollaan välillä sen verran kotona käyty kääntymässä, että saa pyykit pestyä. Ja sitä pyykkiä tulee paljon, kun hikoaa ihan paikallaan istuessaankin... Voi nihkeyden nihkeys näitä helteitä ja tukalia öitä!

Keskiviikkona (rv 36+0) oli viimeinen kolmesta neuvolalääkärin tutkimuksesta. Samalla toki käytiin ihan ne normaalitkin neuvolamittaukset läpi. Lääkäri oli taas varsin nuori, mutta itseluottamus näytti olevan kuitenkin ihan kohdillaan. Johtuikohan siitä, että oli mies... No, ammattitaidosta oli ainakin vaikea sanoa mitään. Lääkäri tuli siihen tulokseen, että hän haluaa, että meen vielä synnytyssairaalaan arvioitavaksi. Kuulemma lantio tuntui hiukan kireältä. Tuntuu ihan hiukan kummalliselta, että tällä hehtaarilantiolla sisämitta voisi olla liian pieni alatiesynnytykseen, mutta meen toki mieluusti tarkempiin tutkimuksiin. Niitä on luvassa ens keskiviikkona.

Muuten neuvolassa oli luvut ihan samaa rataa kuin aiemminkin. Verenpaine oli edelleen tosi hyvä, hemoglobiinikin sinnitellyt jo jonkun aikaa ilman lisärautaa ihan kivoissa lukemissa, ja pissanäyte on ollut aina puhdas. Painoa taas on tullut edelleen varsin rivakkaan tahtiin lisää, turvotusta riittää ja kohdunpohjankorkeus alkoi nyt lääkärin mittaamana lähestyä yläkäyrää. Ens viikosta alkaen mulla pitäis olla joka viikko se mun virallinen neuvolantäti, joten ehkä sitten pystyisi noista sf-mittaustuloksista saamaan jotain vertailukelpoista kuvaa - kaikilla kun on oma tapansa mitata... No, luultavasti ens viikolla näkee äitiyspoliklinikalla ihan ultrallakin, minkämoinen pötkylä sieltä on tulossa.

Postiluukusta on tipahdellut melkein joka päivä kaikkea kivaa netistä shoppailemaani kestovaippa- yms. tavaraa. Nyt en lomakoomaltani kykene niistä sen enempää raportoimaan, mutta myöhemmin sitten...

Tasaisen paksua elämää

Viimeksi kun rutisin tekemisen puutteesta ja pitkistä päivistä, niin tämä viikko on tuonut hiukan helpotusta asiaan. Ensinnäkin mies on ollut nyt kotona lomailemassa - kivempaa tylsistyä kaksin kuin yksin. :) Alkuviikon viileämmät päivät olivat myös IHANIA. Lämpötila sisällä laski jopa 23 asteeseen. Nyt on kyllä ollut taas lähemmäs 27 astetta heti aamusta, että se siitä sitten... Mutta edes se väliaikainen helpotus tästä nihkeydestä oli enemmän kuin tarpeeseen. Yöunet on kyllä helteistä riippumatta käyneet tosi katkonaisiksi. Koko tämän viikon oon herännyt kahden tunnin välein... Harvoin sitä lomalla odottaa näin paljon, että olisi vihdoin jo aamu...

Sain lainattua kirjastosta hyviä ja tuoreita vauvakirjoja. Varsinkin kaverini suosittelema kestovaippojen maailmaan perehdyttävä "Vaippailmiö"-kirja on ollut todella hyvää ajanvietettä. Tai siis se netissä surffaaminen sadoilla eri kestovaippasivuilla, kun vihdoinkin tajuaa niistä jotain. :) Kirjoittelen niistä jossain vaiheessa tänne tarkemmin. Miehelle lainasin "Isä syntymässä" -kirjan (ajatellen sitä perhevalmennuksessa ilmennyttä synnytyspeikkoa), ja se on lukenut sitä ihan kiitettävällä innolla. Tosin vielä se ei ole tainnut päästä itse synnytysosioon asti. Lukaisin sen eilen itse pikaisesti läpi ja sanoinkin miehelle, että ei sitä ihan ulkoa tarvitse opetella. Puolet asiasta oli uutta mullekin... Mä kun olin ajatellut pakata sairaalakassiin ajanvietettä, meikkipussin ja vaatetta enkä yrttiteetä, hierontaöljyä ja meren kohinaa -cd-levyjä... :)

Maanantaina oli neuvola ja täti numero viisi. Kaikki luvut olivat edelleen ihan kohdillaan - mitä nyt painoa oli tullut aika reippaasti... Mut täti laittoi sen armottoman turvotuksen piikkiin. Jostain syystä nyt tänään ja eilen ei ole turvottanut yhtään niin paljon. Nilkatkin näyttää ihan nilkoilta! Kunpa turvotus pysyisi poissa huomisenkin - pitäisi laittaa korkkarit jalkaan kavereiden häihin. Crocseja en ihan juhlakenkinä sentään kehtaa käyttää. :) Luultavasti tuolla mahassa on myös otettu jonkinlainen kasvupyrähdys sitten viime neuvolan, koska kohdunpohjan korkeus oli taas ylä- ja keskikäyrän välissä eikä keskikäyrällä. Ja kyllähän sen mahastakin näkee, että pallommaksi koko ajan tullaan... :) Oli jo pakko muuttaa kuvasuhdettakin aikaisempiin kuviin verrattuna, että koko maha mahtuu kuvaan. Tässä siis tilanne tänään (rv 34+2):

Seuraavaksi onkin sitten neuvolalääkäri puolentoista viikon päästä ja siitä eteenpäin neuvolassa juoksemista joka viikko. Ajat ainakin varattiin sille mun viralliselle tädille - voi siis olla, ettei tätiä numero kuusi enää tule. Saa nähdä... :) Kolmannessa verikokeessakin pitäisi muistaa tässä käydä. Ei niitä vasta-aineita sieltä kyllä edelleenkään löydy, mutta kärsittäköön nyt tämä miinusverisen taakka loppuun asti.

Keskiviikkona ollaan menossa tutustumaan synnytyssairaalaan. Toivottavasti mies saisi siihen mennessä sen kirjansa edes suurin piirtein luettua. Osaisi sitten ehkä paremmin hahmottaa asiat niin kuin ne ovat eikä käyttää liikaa mielikuvitusta. Työkaveri tosin kertoi, että heidän tutustumiskierroksellaan jossain huoneessa oli ollut juuri meneillään varsin äänekäs synnytys... Ehkä olisi sittenkin kivempi jättää jotain mielikuvituksenkin varaan...

Lähiviikkojen kuulumisia

Jaahas, jäi tossa viime viikolla isyyspakkausjuttuja hehkuttaessa väliin kokonaan edellisen neuvolakäynnin ja viimeisen perhevalmennuskerran kuulumiset. Tässä niitä...

Visiitti tuntemattomaan neuvolaan puoltoista viikkoa sitten sujui oikein hyvin. Täti (nro 4) oli suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin minä, mutta hyvin varmaotteinen ja rento. Sokerirasituksesta ei ollut löytynyt mitään (jee!), paino oli noussut maltillisesti ja hemoglobiinikin oli pompsahtanut rautamehun juonnilla 114:sta 127:ään. Kohdunpohjan korkeus oli 27 cm (rv 30+1) eli keskikäyrällä, mutta se on kuulemma paljon kiinni mittaajasta. Kivaa, että mulla on myös seuraavalla kerralla taas kesälomien takia eri neuvolantäti (nro 5), niin ei pääse käymään liian tarkaksi tämä mittailu... Puuh. Tunnustelujen perusteella vauva oli kuulemma optimiasennossa pää alaspäin, selkä mun mahaan päin. Pää ei ollut vielä kiinnittynyt.

Viikko sitten maanantaina oli perhevalmennuksen viimeinen kerta (ennen vauvan syntymää), eikä se siitä paljoa parantunut. Suuhygienistin pitämä puolen tunnin tietoisku oli tosi hyvä, mutta sitten oli vuorossa imetysvideo jostain 80-90-lukujen vaihteesta (ihan oikeesti...) ja sitten katsottiin, kun neuvolantädit leikki nuken kanssa. Meille piti tulla ihan oikea vauvaperhe kylään, mutta eivät sitten päässeetkään. Eli se siitä sitten. Olisin mieluusti täyttänyt jonkun palautelomakkeen, mutta niitä ei taideta julkisella puolella paljon harrastaa... tai sitten se täytetään vasta niiden vauvan syntymän jälkeisten kertojen jälkeen, jolloin on jo onnellisesti unohtanut, miten laihaksi valmennuksen anti jäi...

Kävin viime viikolla myös ekaa kertaa kunnallisessa hammashoidossa sitten lukioaikojen. Kokemus oli sinänsä oikein hyvä, mutta hammaskivenpoisto oli yhtä epämiellyttävää kuin aina ennenkin. Mut tulipahan hoidettua. Ei tarvii sitten taas pariin vuoteen mennä.

Lähiviikkojen neuvolassa / lääkärissä juoksun kruunasi vielä viime perjantain käynti yksityisellä. Oma lääkärini suositteli silloin alkuraskauden ultrassa, että raskausviikolla 32 olisi hyvä tulla katsomaan, mitä vauvalle kuuluu. Ultrakuvista mä en ainakaan saanut enää mitään tolkkua, mutta lääkäri onneksi sai. :) Kaikki mitat olivat keskikäyrällä - myös painoarvio 1811 g (rv 31+2). Varsin keskiverto vauva tulossa siis näillä näkymin. :) Syntymäpainoksi lääkäri arvioi 3,6 kiloa. Ultra varmisti sen, että vauva on tosiaan jo pää alaspäin - selkä oli vasemmalla mahaan päin. Eilen tosin tuntui siltä, että siellä oltaisiin taas kiepsahdettu vähän eri kulmaan, kun potkut tuntuivat nimenomaan siellä vasemmalla ylhäällä. Mut eiköhän se nyt jo pysy siellä pää alaspäin. Vaatisi jo vauvaltakin aikamoisia voimanponnistuksia tunkea itsensä pois tuolta lantion uumenista...

Epämukavuuskerroin on alkanut tässä viime aikoina nousta. Isoin tekijä oli kyllä ihan itse aiheutettu, kun käräytin lahjakkaasti auringossa kummatkin jalkani edellisviikonloppuna. Oli todella, todella mukavaa kiemurrella siinä kirvelyssä useampi päivä... ja varsinkin yöt. Onneksi on ollu vähän pilvisemmät ja viileämmät säät, ettei ole tarvinnut näitä (edelleen) punavalkoraidallisia jalkoja esitellä kauheesti missään. :) Kotona sisälämpötilakin on taas siedettävämmällä tasolla kuin tossa helleviikolla, mut jalkojen ja käsien turvotus ei ole kyllä hävinnyt mihinkään. Ostin viime viikolla Crocsit, kun iltaisin ei mee enää mitkään muut kengät jalkaan... Eilen koitin saada turvotusta kuriin kylmägeelillä, mut se tuntui jotenkin oudolta. Ehkä siihen pitää vaan tottua. :)

Turvotukseen taitaa liittyä myös se, että nyt on vaihteeksi oikea ranne todella kipeä. Alkuvuosihan meni vasenta rannetta varoen ja nyt kun se on suht hyvässä kunnossa, niin oikealla ei voi tehdä juuri mitään. Farkkujen jalkaan saaminenkin vie useamman minuutin... Ehkä pitää mennä työterveyslääkärille hankkimaan rannetuki oikeaankin käteen. En tosin pitänyt sitä vasemmassakaan kädessä kuin ehkä viikon, kun tuntui, että se vaan kipeytti muita kohtia kädestä. Rannekanavaoireyhtymästä (oletan, että tällä kertaa on siitä kyse) vois ehkä saada sairaslomaakin, mut mulla on niin paljon työohjeita kirjoittamatta, että ei tässä nyt kerkeä vielä lomille jäämään. :) Varsinkin, kun on ainakin toistaiseksi säästynyt niiltä oikeilta inhottavilta loppuraskauden vaivoilta - närästykseltä, liitoskivuilta, supistuksilta jne. Eikä tässä ole töitä enää kuin kaksi viikkoa ja kaksi päivää jäljellä. Aika juoksee nyt ihan hirveän nopeasti... Varmaan se tyssää sitten taas täysin äitiyslomalla.

Huomenna on viikkoja kasassa tasan 32. Juhannukseksi ei oo kauheesti mitään suunnitelmia - mulle sopii sateiset ja viileät säät oikein mainiosti. :) Siivottiin viikonloppuna varastoa ja kaappeja (huuh, mitä puuhaa...), joten samalla linjalla jatketaan varmaan juhannuksenakin. Mies jääkin sitten jo siitä lomalle. Saa pari viikkoa kirmailla ihan rauhassa itsekseen, kunnes mä lösähdän sinne sohvalle valittelemaan hidasta ajankulkua, kuumuutta ja turvonneita jalkojani. :)

Hauskaa kuusenkerkkäkuohuvaisaa juhannusta kaikille!

Sokeria, jihuu!

Tiedättehän sen vaikutuksen, mikä liiallisella karkinsyömisellä on lapsiin? 25-prosenttisen sokeri-vesimukillisen nauttimisen jälkeen vaikutus mahassa oli eilen täsmälleen sama. Koko kahden tunnin odotushuoneistuskelun ajan se pyöri ja potki ja riehui siellä valtakunnassaan ympäriinsä. Onneksi se ei sentään pidä vielä mitään ääntä - toisin kuin muut laboratorion vauva-asiakkaat. Vitsit, tuli kyllä ainakin kuukaudeksi kiintiö täyteen tauottomasta ja lohduttomasta pikkuvauvan huutoitkusta...

Sinänsä sokerirasitus meni aika mukavasti. Tai tuloksiahan ei vielä tiedä. Mut paastoaminen oli helppoa ja labrassa odottelu kului yllättävän nopeasti lehtiä lueskellessa. Inhottavinta oli ehkä se, että litkun juomisen jälkeen ei saanut juoda vettä siihen kahteen tuntiin - ja se, että kolmannen eli viimeisen verikokeen kohdalla hoitaja kadotti mun suonet. Se tuli sitten lopulta otettua aika väkivalloin... uuuh.

No, mut tulipahan tehtyä. Lounaalla sitten tankkasin nälissäni energiaa oikein urakalla - viimeistään pannukakku sai reippaan mahamuksinan taas käynnistymään. Illalla oltiin vielä työporukalla aurinkoisella kuunaripurjehduksella ja sielläkin tuli syötyä jättipala suklaakakkua (muun muassa)... Ei siis ihme, että viime yönä heräsin ekaa kertaa siihen, että mahassa oli kauhea elämöinti menossa. Niin se vaan on - lapselle ei kannata antaa liikaa makeaa ennen nukkumaanmenoa, jos haluaa itse nukkua yönsä rauhassa... :)

Oon nyt onnistunut olemaan syömättä kotona mitään arkiherkkuja, mutta lounaaseen kuuluu jälkiruoka vähän liian usein. Mut eihän sitä voi jättää ottamatta, jos se kuuluu kerran hintaan! :) Viime viikonloppunakin herkuttelin aika maltillisesti. Tai siis jos muistelee vain sitä omatekoista hedelmäsalaattia. Tais mennä kyllä puolikas Dumle-pussikin.... Mut mä en ollut ostanut niitä meidän kaappiin, niin mua ei voi syyttää. Itsehillintä riittää vain tiettyyn houkutuspisteeseen asti. ;)

Hassua, kun tekee oikeastaan mieli pelkästään makeita herkkuja. Yleensä oon enemmän sipsien, pistaasipähkinöiden ja sensellaisten perään, mutta nyt ne ei maistu juuri miltään. Sen sijaan suklaata, jätskiä ja karkkia menis vaikka kuinka paljon. Mansikatkin maistuu kyllä ihan älyttömän hyviltä, vaikka olis minkämaalaisia. Täytyypä ostaa niitä taas viikonlopuksi. Jos saisi vältettyä niillä edes muutaman retken herkkukaappiin...

Tänä viikonloppuna tarviikin itsekuria ainakin tuplasti, kun mies on kaverin polttareissa. Nyt olis kyllä erinomainen tilaisuus värkkäillä kaikkia niitä isyyspakkausjuttuja salassa...

Kunnon äiti

Viimeisen viikon aikana on saanut tuntea vanhemmuuden taakkaa useaankin otteeseen. Siis ihan sen fyysisen taakan lisäksi. :) Ensinnäkin tajusin, että vauvavakuutuksen viimeinen ottopäivä (eli 3kk laskettuun aikaan) alkoi uhkaavasti lähestyä. Oon ollut opiskeluaikoina vakuutusyhtiössä töissä, ja ehkä siitä johtuen elämä ilman vakuutuksia tuntuu kovin uhkarohkealta. Me kun ei miehen kanssa olla uhkarohkeaa nähtykään, niin otettiin nyt sitten se vauvavakuutus synnynnäisten ongelmien tai pahimman skenaarion varalle - ilmankin toki pärjäisi. Ei se vakuutus onneksi ollut vielä tässä vaiheessa mitenkään kallis.

Sitten torstaina oli neuvolalääkäri. Tällä kertaa lääkäri oli suunnilleen samanikäinen kuin minä, mutta neuvolan"täti" ehkä sen 23 vee - jos sitäkään. En tiedä, oliko kokemattomuuden syytä vai mitä, mutta hemoglobiinin mittaaminen oli varsin mielenkiintoista. Ensimmäinen mittaustulos, vasen keskisormi: 104. Toinen mittaustulos, oikea keskisormi: 114. Kolmatta sormea ei enää testattu, mutta oliskohan sieltä tullut 124? :) No, ostin itselleni joka tapauksessa rautamehua (Ferroforte B+C), että saisin hilattua lukemaa vähän ylöspäin. Tätönen kyllä suositteli rautatabletteja, mutta näin useamman kuukauden ummetuksesta kärsineenä päätin valita vatsaystävällisemmän vaihtoehdon. Toistaiseksi vaikuttaa oikein hyvältä - mehu ei ole pahaa ja vatsa jopa löysempään suuntaan.

Neuvolan vaaka näytti aika hurjia lukemia... Kolme kiloa kuukaudessa?! Taitaa jätskit ja suklaat näkyä - oon repsahtanut pahasti arkiherkutteluun loman jälkeen... Mutta kunnon vauvahautomona oon nyt päättänyt, että palaan takaisin kurinalaisempaan linjaan. Mansikat maistuu onneks melkein yhtä hyvälle kuin suklaa! Melkein... No, neuvolantätitytön mukaan painonnousu on kuitenkin edelleen "maltillista". Jaa... kahdeksan kiloa tammikuusta... hmmm... Ehkä sitä suklaata ei kuitenkaan aivan ehdoin tahdoin tarvitse suuhunsa joka päivä mätätä...

Nyt mitattiin ekaa kertaa oikeasti kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta. Se oli 25 senttiä (rv 26+1), millä pääsi keskikäyrän ja yläkäyrän puoleen väliin. Ei tää onneksi oikeasti siis oo mikään jättimaha, vaikka siltä se välillä muihin verrattuna tuntuukin... Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja kohdunkaulaa ainakin 3 senttiä. Niitä ei kuulemma olis kyl ees tarvinnut tutkia, kun mulla ei oo ollut supistuksia. Mut halusin oman mielenrauhan vuoksi varmistaa - jos vaikka olisinkin vaan huono tunnistamaan supistuksia. :D

Neuvolalääkäri otti sitten lopuksi puheeksi sokerirasitustestin, jota kuulemma suositellaan kaikille yli 25-vuotiaille - vaikka mulla ei mitään suurta riskiä raskausajan diabetekseen olekaan. Jännää, että kukaan mun kolmesta tapaamastani neuvolatädistä ei ole hiiskaissut siitä sanallakaan mitään. Tai kysyi se tätityttö, että "et oo joutunut sokerirasitukseen?" No en. Joudutaanko sinne vai saako sinne mennä? Päätin jo vähän, etten mene huvikseni testiin, mutta tänään sitten asiaa googlailtuani varasin sittenkin ajan. Vastuullisuus painaa... vaikkei todellakaan huvittaisi mennä paastoamaan, juomaan glukoosilientä ja kolmeen verikokeeseen parin tunnin odottelun kera. Sitä huvia luvassa sitten viikon päästä torstaina, ou jee.

Huvista puheenollen, kävin Kelan sivuilta katsomassa, että meille on perjantaina tilattu äitiyspakkaus. Jee! Kahden viikon sisään on siis minijoulu!

Karkuun

Jaahas... Tuo tuolla mahassa on nyt päättänyt, että se ei tykkää olla doppleroitavana. Eilen se pysyi ensin paikallaan juuri sen 15 sekuntia, että sain kellotettua sykkeen (36*4=144). Sitten se lähti vimmatusti potkien karkumatkalle. Sykekin ampaisi heti korkeammalle. Taitavista väistöliikkeistä päätellen se tiesi tasan tarkkaan, missä anturi milloinkin oli.

Sikiöthän alkavat näillä viikoilla aistia ääniä paremmin. Ilmeisesti tuosta dopplerista lähtee jonkinlaista (ultra)äänivärinää. En nimittäin painanut doppleria ihoon juuri laisinkaan, enkä muutenkaan ole mahaa tökkimällä saanut aikaiseksi vastaavaa potkujen sarjatulitusta. Meinasi korvat haljeta, kun se muksautteli protestiksi myös siihen dopplerin anturiin. :) Jätin sen sitten suosiolla rauhaan. Lähinnä mittaan sitä sykkeen nopeutta kerran viikossa ihan mielenkiinnosta.

Vielä en kyllä ajatellut aloittaa tuutulaulujen lauleskelua. Odottelen ainakin siihen asti, että saan tuolta mahasta vähän säännöllisempää palautetta. Kyllähän se tuolla aina välillä möyrii, mutta tuntuvat liikkeet ovat vielä sen verran satunnaisia, ettei osaa oikein sanoa, onko se erityisen levoton vai ei. Lueskelin myös äsken juttuja netistä, joissa sanottiin, että sikiön lähimuisti alkaa toimia vasta parin viimeisen raskauskuukauden aikana, joten eipä niitä rauhoittelurutiineja vielä oikein kannatakaan harjoitella.

Joogaaminen ei ainakaan rauhoita sitä. Hankin äskettäin Amazonista itselleni mammajooga-dvd:n ja oon kokeillut sitä nyt kaksi kertaa. Kummallakin kerralla potkuja sateli huomattavasti normaalia enemmän. Ehkä joogan antama lisätila ja hapen vapaa kulku energisoi sitä. :) Ainakin muhun jooga-dvd:llä on kyllä ollut ihan rauhoittava vaikutus - niin kuin joogalla aina. Paitsi silloin kun siinä mainitaan synnyttäminen... eli joka toisen liikkeen kohdalla. Oon tässä miettinyt, että onko normaali kaikki-lääkkeet-mulle-kiitos -synnytys oikeasti semmoinen performanssi, jossa tarvitaan kaikkia noita liikkeitä. Vai liittyvätkö nämä enemmän luomusynnytykseen? Ehkä pidän jännitystä vielä yllä. En vielä pariin kuukauteen halua googlata yhtään synnytyskertomusta enkä nähdä videoita. Mulla on jo nyt ihan tarpeeksi värikkäitä unia. Ei onneksi kylläkään synnyttämisestä...

Hankin jooga-dvd:n sellaisessa kolmen dvd:n paketissa, jossa eka levy on tätä synnytysvalmennushenkistä joogaa, toinen synnytyksen jälkeistä palauttavaa joogaa ja kolmas vauvan kanssa tehtävää joogaa. En oo vielä katsonut niitä kahta muuta levyä, mutta ainakin tää eka on kyllä sellainen, että jos se olisi selostettu suomeksi, niin tirskuisin vaan lattialla. Itse liikkeet ovat päteviä ja varmasti hyödyllisiä, mutta se henkimaailman puoli olisi todella kornia kuunneltavaa suomeksi. Englanniksi tuollainen höttö menee ihan hyvin. :) Ja selostuksen saa otettua poiskin. Pitää kyllä jossain vaiheessa varmuuden vuoksi ottaa monotoninen taustaloilotuskin pois, ettei vauva halua syntymän jälkeen kuunnella sitä unimusiikikseen. :) Siinä ei ehkä vanhempien pää kestäisi...

Miinus

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani tämänaamuisen neuvolakäynnin jännintä antia oli oman veriryhmäni selviäminen. Olen tulosten perusteella A-. Neuvolantäti lykkäsi sen suurempia selittelemättä kouraan uuden lähetteen verikokeeseen viikoille 24-26, mutta onneksi Google on sentään vähän monisanaisempi.

Koska reesustekijäni on negatiivinen eli miinus, veren vasta-aineitani seurataan loppuraskauden ajan (kahdella verikokeella). Jos vauva olisikin Rh+, niin silloin on vaarana, että synnytyksen yhteydessä verenkiertooni voisi päästä tuota plussaverta. Se taas voisi aiheuttaa ongelmia myöhemmissä raskauksissa. Enpä ollut tällaistakaan tiennyt. Tai tiesin, että joku juttu siinä reesustekijässä on...

Mies onneksi tietää oman veriryhmänsä jo valmiiksi, kun on käynyt luovuttamassa verta. Pitääpä kysyä illalla. Jos hän on Rh-, niin sitten meidän vauvakin tulee olemaan Rh- eikä mitään ongelmaa ole. Mutta jos hän on Rh+, niin sitten vauva voi olla joko Rh+ tai Rh-. Uuuh, tulee ihan kouluaikojen risteytystehtävät mieleen... Veripalvelun sivuilla on muuten hyvä taulukko veriryhmän periytymisestä ja eri veriryhmien yleisyyksistä. A-miinusverta on vain 6 prosentilla suomalaisista - miinusverta ylipäätään 13 prosentilla. Tässähän tuntee itsensä ihan erityiseksi! :)

Neuvolalääkäri oli (etukäteisvaroituksen mukaisesti) hyvin nuori nainen, mutta osasi onneksi hommansa jo sen verran hyvin, ettei tarvinnut kuin kerran katsoa monistenipusta vastausta. :) Lääkäri tutki kohdunsuun ja kohdunkaulan, eikä kummassakaan ollut mitään erityistä. Kohdunpohjan korkeus oli 13 cm, mikä lääkärin mukaan vastaa hyvin raskausviikkoja (tänään 15+1). Tästä eteenpäinhän tuo kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta on se, mitä joka neuvolakäynnillä syynätään. Sillä saadaan selville edes jonkinlaista viitettä siitä, miten vauva siellä mahassa kasvaa. Eikö joku voisi vaan keksiä hiukan halvempia ultrauslaitteita, ettei tarvitsi tuolla tavalla arpoa mahan päältä? :)

Lääkäri kuunteli myös sydänäänet. Odotti varmaan multa vähän innostuneempaa vastaanottoa... :) Mä kyl sit kerroin sille, että mulla on kotona doppler. Tuntui kuin se lääkärityttönen olis kuullut ensimmäistä kertaa, että sellainenkin on mahdollista. Kysyi nimittäin ensin, että oonko terveydenhuoltoalalla. No...en... vaan omatoimisella nettiostosalalla. :) Luulisi että dopplerit alkais tosta nyt pikkuhiljaa yleistyä, kun hintakin on niin edullinen.

Varsin nopea ja tehokas oli koko neuvolakäynti - pissanäyte, verenpaineen mittausta ja kalenterin täyttämistä neuvolantädin luona ja sitten alle vartin lääkärintarkastus. Seuraava neuvolakäynti on sitten huhtikuun puolessa välissä ja perhevalmennuksen neljä kertaa varattiin lasketun ajan mukaan ihan toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun. Nyt ei olekaan sitten muuta tekemistä kuin laskea viikkoja aprillipäivän rakenneultraan ja odottaa, että potkuja alkais sadella. Aamulla kyllä tunsin jo melko varmasti muutaman...