No olihan se jo aivan liikaa...

... että sai yhden vuorokauden olla suurempia murehtimatta! Eilen illalla tuli kylään tädin pelottava sukulainen: peikko. Aaargh. Vaikka alkuraskauden vuodot ovat ilmeisesti jokseenkin tavallisia, ei se kauhean sydäntälämmittävää ollut huomata tiputtelevansa. Vuoto punertui hiukan iltaa kohden, mutta ei se silloinkaan mitään runsasta ollut. Yöllä ei ollut vuotanut oikeastaan mitään ja nyt aamullakin vain hyvin, hyvin vähän. Nyt pitää sitten leikkiä, ettei pelkää peikkoa. Helpommin sanottu kuin tehty...

Eilen illalla maha oli jonkin aikaa voimakkaan kuukautiskipuisa. Aloin jo pelätä pahinta. Nyt ei ole mitään kipuja eikä ollut itse asiassa sitten enää yölläkään. Supistuksia ei ole ollut, eikä vuodon seassa ole ollut mitään... no... materiaalia. Toiveissa siis on, että kyseessä oli vain joku istukan kiinnittymisperäinen vuoto. Tai jotain. Jotain muuta kuin se... peikko.

Jotenkin koomista on se, että just torstaina se lääkäri kysyi, että onko ollut vuotoja. Vastasin iloisesti, että ei ole. Ja sitten seuraavana päivänä vuotaa (7+0). Tää on just niin tätä. No, mutta jos tästä jotain hyvää pitää etsiä, niin jos vuoto jatkuu, pääsee julkiselle puolelle tarkistusultraan. Tosin ei vielä näillä oireilla - ainakaan täällä meidän kulmilla. Enkä rehellisesti sanottuna ihan hirveästi kaipaa sinne huonojen uutisten odotushuoneeseen... Se tuli ihan liian tutuksi viime helmi-huhtikuussa.

Oon tässä nyt koittanut pohtia, vaikuttaako tämä meidän uudenvuodensuunnitelmiin. Ehkä kuitenkin uhmataan peikkoa eikä anneta sille valtaa. Ei se peikko kotona murehtimallakaan katoa.

Varaslähtö

Olin merkannut ensimmäisen testiaamun kalenteriin huomiseksi, mutta saattoihan sen arvata... Testasin jo tänään. Ja myös sen saattoi arvata, ettei testiin pulpahtanut kahta viivaa - nyt kun on vasta kp 25 ja ovulaation ajankohta antaa olettaa tuttua 29-30 päivän kiertoa. Siitä laskien herkän testin otolliset plussaamispäivät alkavat vasta huomisesta ja jatkuvat perjantaihin asti.

Tänään testi näytti liiankin tutuksi tullutta "onko-se-viiva-vai-eikö?"-vastausta. Se on siis joko haaleanhaalea haamu tai oman mielikuvituksen tuotetta. Vähän sama juttu on ollut mahdollisten raskausoireiden kanssa. Jotenkin tuntuu (hyvässä mielessä) tutulta, mutta en kuitenkaan uskalla tehdä johtopäätöksiä, jos menee sittenkin vainoharhaisuuden piikkiin.

Oireista ainut, joka on millään tavalla ollut peruskiertoihin nähden poikkeuksellinen, on ollut omituinen herääminen aamulla viiden aikoihin. Sitä on jatkunut jo kuusi päivää. Ja ei - se ei ole johtunut talviaikaan siirtymisestä, sillä normaalielämässä kello kuusi ei myöskään ole sellainen aika, jolloin heräisin ilman kelloa... Samanlaista heräilyä oli silloin alkuvuoden raskaudessa, mutta se alkoi vasta kp 24. Voi tietty olla, että tämä liittyy johonkin ihan muuhunkin.

Pitääpä taas varata ensi viikon aamuihin extra-aikaa tikkujen tuijotukseen. No, sinänsä aikaisemmin herääminen on helppoa, jos tuo aamupyöriminen jatkuu...

Viiva - silmissä vai testissä?

Tiedättehän sen tunteen, kun salamavalo jää roikkumaan näkökenttään? Mulla on nyt vähän sama juttu raskaustestien viivojen kanssa. En oikein enää tiedä, kuvittelenko vai näenkö. Olin jo eilisestä testistä näkevinäni haamun ja tämänpäiväisestä testistä vähän helpommin. Tänään haamu näkyi jo sallitun ajan puitteissa. Mielestäni raskaustestit ovat kyllä ihan kelpo tarkasteltavaa varsinaisen testiajan jälkeenkin - kunhan ei vedä niistä suoraan mitään johtopäätöksiä.

Nyt sitten tässä mietinkin, mistä nämä mahdolliset haamut kertovat. Googlasin jo tammikuussa, että OneStepin testeissä (myös nimellä Sofi One Step) ei pitäisi näkyä ns. viivanpaikkaa, vaan viiva on plussa. Mutta jos viivan näkemiseen tarvitaan supersankarin röntgenkatse (jollainen minulta toki löytyy ihan paljain silmin), voiko sitä vielä laskea plussaksi? Vai voisiko elimistön normaali hormonitoiminta kuukautisten lähestyessä näkyä aavistuksenomaisena haamuna 10 mIU -testissä? Joka tapauksessa jatkan testaamista huomenaamulla.

Seuraava kuva on suoraan omasta CSI-kuvatutkimuslaboratoriostani Andy Warholin hengessä. Otin äsken kuvan tämänpäiväisestä (alimpana), eilisestä (keskellä) ja sitä edellispäiväisestä (ylhäällä) testistä ja koska niistä ei sellaisenaan erottunut tietokoneen ruudulla oikein mitään, pistin värit negatiiviksi ja säädin sävyjä. Merkkasin tuohon nyt V-kirjaimella ne kohdat, joissa näen haamut. En kai ole ainut, joka ne näkee?

Tämä haamujen asteittainen kehitys antaisi olettaa, että huomenna saattaisi näkyä jo vahvempikin viiva, jos nyt on ylipäätään näkyäkseen. Pitäisi vaan malttaa nukkua tässä välissä. Huomenna on kp 29/29, joten viikonloppuna sitten viimeistään tietää, tärppäsikö vai ei.

Matelevat piinapäivät

Kp 23 menossa ja mitta alkaa olla taas vaihteeksi täysi. Aivan yhtä varmasti kuin huomisesta raskaustestistä tulee miinusta, teen kuitenkin sen testin - ihan vaan aikani kuluksi. Jos vaikka kuitenkin tulisi plussa. Eikä tarvitsi koko ajan miettiä, että onkohan tämä nyt raskausoire vai onko jotain muuten vaan vialla.

Alkuraskauden oireiden moninaisesta kirjosta kauhean moni ei vielä ole osunut kohdalle, mutta ihan tarpeeksi moni, jotta vainoharhaisuus olisi taattu. Valitettavasti nämä oireet ovat aika moniselitteisiä: jonkinasteisia jomotuksia on nyt ollut pitkin vuotta eikä terävä vihlaus alavatsassa aivastaessakaan (tapahtui edellispäivänä) saa aivan vakuuttuneeksi. Aiemmissa miinuskierroissa on myös ollut samantyyppistä oireilua venytysvihlaisuina. Valkovuotoa on ollut nyt runsaasti, mutta en tunne omaa normaalikiertoani pillereiden jäljiltä niin hyvin, että osaisin sanoa, onko se kovin epätyypillistä.

Tänään oirelistaan tuli uusi ja epätoivottu tulokas: näköhäiriö. Olen potenut migreenityyppisiä kovia päänsärkyjä jo yläasteikäisestä asti, mutta niihin ei koskaan ole liittynyt ennakkovaroituksena kuin lievää silmien aristusta: tekstiä lukiessa kontrasti on saattanut tuntua voimakkaalta silmille - ei muuta. Nyt tänään huomasin yhtäkkiä, että en näekään lukea selkeästi kaikkea ruudullani näkyvää sisältöä ja häiriö muuttui pian sahalaitatyyppiseksi vilkkumiseksi vasemman silmän alalaitaan. Häiriötä kesti ehkä vartin verran, mutta ehdin kyllä säikähtää. Otin pari särkylääkettä varmuuden vuoksi ja kyllä se päänsärkykin sieltä sitten tuli eli migreenistä taisi olla kyse. Nyt illalla verenpaine tuntuu olevan kovin matalalla - ainakin silmissä pimenee tosi helposti ylös noustessa. Onkohan syypää mahdollinen raskaus vai tämä ainainen helle?

Luonnollisesti se ainut oire eli rintojen turvotus, josta uskoisin suoraan olevani raskaana, puuttuu. Googlasin itselleni tosin tilapäisen mielenrauhan asian suhteen jo pari kuukautta sitten - etenkään toisessa raskaudessa rinnat eivät välttämättä reagoi aivan yhtä nopeasti raskauteen. Kyllä itseään on sitten helppo huijata lukemalla keskustelupalstoja - kaikesta tulee aivan normaalia! Mitä kovempia kipuja ja oudompia oireita, sen varmemmin on raskaana. Ja vaikka ei olisi yhtään kipuja eikä outoja oireita, niin myös silloin on todennäköisesti raskaana. Itselläni ei kyllä tällä kertaa ole kovinkaan vakuuttunut olo - pitää odotella testituloksia. Tikkua purkkiin huomenaamuna. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana...

Vainoharhoihin valmistautumista

Jos joskus olette eksyneet odotusaiheisille keskustelupalstoille (ja luultavasti olette, koska olette eksyneet tännekin), ette ole voineet olla törmäämättä keskusteluihin, joissa listataan alkuraskauden oireita ennen plussaamista. Koska kaksi viikkoa ovulaatiosta raskaustestiin voi olla ikuisuus, monet yrittävät kuulostella kehoaan, jos sieltä löytyisi jotain vinkkejä mahdollisesta raskaudesta. Huvittavaa kuitenkin on, että oireet löytyvät näissä keskusteluissa usein jo heti ovulaation jälkeen. Aika moni oire on siis oman mielikuvituksen tuotetta. Iso joukko on myös niitä oireita, jotka osoittautuvat normaaleiksi kuukautisoireiksi - niitä vain ei yleensä analysoi niin tarkkaan.

Myönnetään - itse kuuluin tammikuussa varsin vahvasti tuohon yllämainittuun hätähousujen kategoriaan. Googlailin kuumeisesti alkuraskauden oireita ja kas kummaa, ihan kun vähän paleltaisi ja mahaa vihloisi. Yöllä piti nousta pissalle ja aamuyöstä alkoi pyöriminen, vaikka aamu-unisiin kuulunkin. Sitten sain ovulaatiotestistä plussan. En siis ollut edes vielä ovuloinut, kun veikkailin jo vainoharhaisesti raskautta!

Sitten kun oikeasti olin raskaana (tai oikeasti leikisti - miten tuulimunaraskaus nyt sitten luokitellaan), oireita oli huomattavasti vähemmän. Itse asiassa kunnon oireita oli vain kaksi: rintojen turvotus ja mahakipu. Itse kun en ole kovinkaan povekas, oli hämmentävää eräänä aamuna (noin dpo 6, jos jotakuta kiinnostaa) havaita, että minullehan on ilmestynyt kokoa isommat rinnat! Päättelin, että joko olin yöllä tietämättäni käynyt plastiikkakirurgisessa operaatiossa tai sitten olin raskaana. Raskaustesti muutama päivä myöhemmin (noin dpo 11) varmisti jälkimmäisen vaihtoehdon oikeaksi.

Niin kauan kuin elimistössäni kiersi istukkahormonia (huhtikuun alkupuolelle saakka), rinnat pysyivät enemmän tai vähemmän turvoksissa. Pitäisin siis jatkossa tätä oiretta varsin varmana raskauden merkkinä jo ennen raskaustestin tekemistä. Kirjasin alkuvuonna säntillisesti kaikki pienetkin oireet ylös päiväkohtaisesti (lue: vainoharhaisesti), joten niiden perusteella päättelisin, että jos nyt olisi tärpännyt ja kiinnittyminen tapahtuisi suunnilleen samassa aikataulussa, jo ensi viikonloppuna saattaisi turvotusta ilmaantua... Katsotaan sitten, miten luulotautiseksi meno taas yltyy.

Toista ensimmäisessä raskaudessa ollutta oiretta en mitenkään välttämättä haluaisi kokea uudestaan. Tuskaisa mystinen mahakipu iski yleensä aina ennen lounasaikaa, päivällisen kieppeillä tai sitten myöhään illalla. Jotenkin se siis liittyi tyhjään vatsaan. Kipu kesti yleensä kymmenisen minuuttia ja tuntui myös alaselän puolella. Kovuudeltaan kipu oli sitä luokkaa, että töissä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukkiutua vessaan ja kaksinkerroin hammasta purren odottaa, että kipu menisi ohi. Oire ilmaantui heti plussaamisen jälkeen ja toistui lähes päivittäin aina ensimmäiseen lääkkeelliseen tyhjennykseen asti. Verrattain outo oire, mutta löysin keskustelupalstoilta myös muita, joilla oli ollut alkuraskaudessa vastaavanlaista piinaa.

Tässä vaiheessa on syytä koputtaa puuta, mutta säästyin alkuvuoden raskaudessa pahoinvoinnilta lähes täysin. Ruoka ei joka päivä nyt aivan loistavasti maistunut, mutta mitään kakomista tai yökkäilyä ei todellakaan tullut harrastettua. Itselläni on aika paljon aiempia kokemuksia ärtyneen vatsalaukun aiheuttamasta huonovointisuudesta enkä tosiaankaan toivoisi sellaista päivästä toiseen jatkuvaa etomista kohdalleni enää. Olen todennut, että jatkuva pahoinvointi aiheuttaa jatkuvaa pahoinvointia - itselläni on ainakin sellainen stressivatsa, että jos pelkään huonoa oloa, melko varmasti minulla on pian huono olo. Aika monet pahoinvoinnit voittaa sillä, ettei pelkää pahoinvointia. Olisihan se äärimmäisen noloa oksentaa junassa tai töissä keskelle käytävää, mutta ei se tilanne parane jännittämällä. Jännittämättä oleminen on vain äärimmäisen vaikeaa...

Ihan yhtä vaikeaa on olla ajautumatta modernin lääkärikirjan eli keskustelupalstojen syövereihin, kun yrittää kartoittaa sitä, mikä raskaudessa on normaalia ja mikä ei. Ehkä olisi ihan hyvä muistaa, että keskustelupalstoilla keskustelevat enimmäkseen ne, jotka ovat yhtä vainoharhaisia kuin sinä tai joilla jokin on mennyt pieleen - eivät välttämättä ne, joilla kaikki on mennyt tilastollisesti ottaen aivan normaalisti. Tämä blogi on siitä hyvä esimerkki: jos kaikki olisi mennyt putkeen, vatsassani olisi tällä hetkellä 21-viikkoinen asukki eikä blogin kirjoittaminen olisi tullut mieleenikään. Raskaudessa aika moni asia on normaalia, mutta raskaana voi olla ilman pitkiä vainoharhaisia oirelistauksiakin.