perjantai 31. joulukuuta 2010

No olihan se jo aivan liikaa...

... että sai yhden vuorokauden olla suurempia murehtimatta! Eilen illalla tuli kylään tädin pelottava sukulainen: peikko. Aaargh. Vaikka alkuraskauden vuodot ovat ilmeisesti jokseenkin tavallisia, ei se kauhean sydäntälämmittävää ollut huomata tiputtelevansa. Vuoto punertui hiukan iltaa kohden, mutta ei se silloinkaan mitään runsasta ollut. Yöllä ei ollut vuotanut oikeastaan mitään ja nyt aamullakin vain hyvin, hyvin vähän. Nyt pitää sitten leikkiä, ettei pelkää peikkoa. Helpommin sanottu kuin tehty...

Eilen illalla maha oli jonkin aikaa voimakkaan kuukautiskipuisa. Aloin jo pelätä pahinta. Nyt ei ole mitään kipuja eikä ollut itse asiassa sitten enää yölläkään. Supistuksia ei ole ollut, eikä vuodon seassa ole ollut mitään... no... materiaalia. Toiveissa siis on, että kyseessä oli vain joku istukan kiinnittymisperäinen vuoto. Tai jotain. Jotain muuta kuin se... peikko.

Jotenkin koomista on se, että just torstaina se lääkäri kysyi, että onko ollut vuotoja. Vastasin iloisesti, että ei ole. Ja sitten seuraavana päivänä vuotaa (7+0). Tää on just niin tätä. No, mutta jos tästä jotain hyvää pitää etsiä, niin jos vuoto jatkuu, pääsee julkiselle puolelle tarkistusultraan. Tosin ei vielä näillä oireilla - ainakaan täällä meidän kulmilla. Enkä rehellisesti sanottuna ihan hirveästi kaipaa sinne huonojen uutisten odotushuoneeseen... Se tuli ihan liian tutuksi viime helmi-huhtikuussa.

Oon tässä nyt koittanut pohtia, vaikuttaako tämä meidän uudenvuodensuunnitelmiin. Ehkä kuitenkin uhmataan peikkoa eikä anneta sille valtaa. Ei se peikko kotona murehtimallakaan katoa.

3 kommenttia:

  1. Voi ei. Mutta jos vuoto loppui, niin ehkä se oli jotain "ei pelottavaa". Ymmärrän kyllä että varmaan pelottaa.

    En tiedä lohduttaako, mutta kun odotin kuopustamme, aloin rv 6+ vuotaa kuin seula, jouluaatonaattona. Naistenklinikalle soittaessa totesivat että keskenmeno, mutta turha tänne on tulla. Jouduin odottamaan tammikuun alkuun että pääsin lääkärillemme ja kaikki olikin hyvin vaikka menimme lähinnä hakemaan lähetettä tyhjennykseen. Syke löytyi ja samalla selvisi että kohdussa oli hematooma joka aiheutti vuodon ja näkyi että se tulisi vuotamaan vieläkin, kuten tapahtuikin. Ja joka kerta sain sydärin. Mutta kaikki meni kuitenkin siis lopulta hyvin ja Benjamin syntyi kuin syntyikin.

    TSEMPPIÄ! <3

    VastaaPoista
  2. Kiitti Nina! Ei se vuoto ihan kokonaan ole vielä loppunut, mutta toivotaan, että pian loppuisi.

    Toi sairaaloiden empatia näissä raskausasioissa on kyllä mahtavaa. Tuntee itsensä tosi tärkeäksi...

    Just oli tänään uutisissa, että kotona tehtyjen keskeytysten/tyhjennysten määrä on kasvussa. No aijaa... ei ne ainakaan mulle antaneet mitään muuta vaihtoehtoa. Paitsi sitten yli kuukauden päästä. Varmaan siksi mulla on nyt kammo sitä naistentautien päivystystä kohtaan - musta ei oo kiva anella, että saa hoitoa...

    VastaaPoista
  3. Hei, löysin blogiisi ja lukaisin työpäivän ratoksi ihan kokonaan läpi :) (ai miten niin keskittymiskyky hakusessa??)

    Toivon todella, että vuoto olisi vain harmitonta alkuraskauden vuotoa. Se on todella yleistä, vaikka taatusti pysäyttävää. Eikä ole yksi tai kaksi tapausta, jossa juuri (alakautta) tehty ultra on laukaissut hieman vuotoa...

    Kirjoitat kivasti ja sattuneesta syystä ajankohtaisesta aiheesta. Palaan varmasti vastakin lukemaan.

    Kuplivaa uutta vuotta (vaikka sitä Fruitya sitten)!

    VastaaPoista