Tutuilla vesillä

Tää on niin tätä. Siis tää alkuraskaana oleminen. Mikään ei varsinaisesti oo huonosti, mutta silti on. Heti jos hetkenkin herpaantuu ajattelemaan, että miltä tuntuu, niin huomaa. Joku paikka kolottaa, väsyttää, ällöttää tai sitten vaan ärsyttää. Tai sitten niitä kaikkia neljää yhtä aikaa.

Samanlaistahan tää oli silloin viime tammi-helmikuussakin. Jopa niin samanlaista, että tänään tuli lounastauolla vahva flashback eräästä silloisesta kirpakkaan aurinkoisesta talvipäivästä ja nimenomaan lounastauosta. Kipusin silloin lumikinosten läpi mäen päälle lähimpään puistoon. En ihailemaan maisemia. En ottamaan happea. En purkamaan ärsytystä... vaan soittamaan neuvolaan. Kaupungin nettisivuilla kun neuvotaan soittamaan neuvolaan heti positiivisen raskaustestin tehtyään. Meillä ei vaan töissä ole yhtäkään paikkaa, jossa voisi puhua kenenkään kuulematta neuvolan soittoajan puitteissa, joten ainut vaihtoehto oli mennä ulos. Semihysteerisenä menin luonnollisesti niin kauas, ettei kukaan ohikulkijakaan ollut kuulemassa. :)

Tällä kertaa en kyllä soita neuvolaan kuin vasta sen jälkeen, kun on selvillä, onko tuolla mahassa ketään kotona. Viimeksi täti varasi neuvola-ajan muistaakseni jo raskausviikon 6 loppupuolelle (eli älyttömän aikaisin) ja jouduin sitä kertaalleen sitten lykkäämäänkin ennen kuin tuli lopullinen peruutus. Ei tällä kertaa. Neuvolan viimeksi lähettämä "tietopaketti" on edelleen tallessa, jos sitä tarvitsee. Mä en kyllä voi sietää yhtään niitä lehtisiä, joissa on kuvituksena semmoisia piirrettyjä iloisia, pastellinsävyisiä tyyppelöitä - tässä tapauksessa pyöreämahainen (to-be) äitihahmo ja häntä kädestä pitävä (to-be) isihahmo. Infolehtiset olisivat huomattavasti parempia ilman kuvitusta. Jos niistä nyt ylipäätään on kauheasti mitään hyötyä tuntien ahkeran googlailun jälkeen... :)

Varasin jo heti viime viikolla yksityiselle ultran. Päätin ottaa sen sinne välipäivien keskelle, jolloin olisi rv 6+6. Siihen on nyt tasan kaksi viikkoa. Viime kerralla ne kaksi viikkoa kuluivat piinaavan hitaasti keskustelupalstojen äärellä itseään sivistäen. Tällä kertaa työkiireet ja jouluvalmistelut taitavat auttaa asiaa. Eikä sivistyksessäkään ole enää isoja aukkoja paikattavaksi... Tuttua kauraa. Siis tämä etappi.