Vainoharhoihin valmistautumista

Jos joskus olette eksyneet odotusaiheisille keskustelupalstoille (ja luultavasti olette, koska olette eksyneet tännekin), ette ole voineet olla törmäämättä keskusteluihin, joissa listataan alkuraskauden oireita ennen plussaamista. Koska kaksi viikkoa ovulaatiosta raskaustestiin voi olla ikuisuus, monet yrittävät kuulostella kehoaan, jos sieltä löytyisi jotain vinkkejä mahdollisesta raskaudesta. Huvittavaa kuitenkin on, että oireet löytyvät näissä keskusteluissa usein jo heti ovulaation jälkeen. Aika moni oire on siis oman mielikuvituksen tuotetta. Iso joukko on myös niitä oireita, jotka osoittautuvat normaaleiksi kuukautisoireiksi - niitä vain ei yleensä analysoi niin tarkkaan.

Myönnetään - itse kuuluin tammikuussa varsin vahvasti tuohon yllämainittuun hätähousujen kategoriaan. Googlailin kuumeisesti alkuraskauden oireita ja kas kummaa, ihan kun vähän paleltaisi ja mahaa vihloisi. Yöllä piti nousta pissalle ja aamuyöstä alkoi pyöriminen, vaikka aamu-unisiin kuulunkin. Sitten sain ovulaatiotestistä plussan. En siis ollut edes vielä ovuloinut, kun veikkailin jo vainoharhaisesti raskautta!

Sitten kun oikeasti olin raskaana (tai oikeasti leikisti - miten tuulimunaraskaus nyt sitten luokitellaan), oireita oli huomattavasti vähemmän. Itse asiassa kunnon oireita oli vain kaksi: rintojen turvotus ja mahakipu. Itse kun en ole kovinkaan povekas, oli hämmentävää eräänä aamuna (noin dpo 6, jos jotakuta kiinnostaa) havaita, että minullehan on ilmestynyt kokoa isommat rinnat! Päättelin, että joko olin yöllä tietämättäni käynyt plastiikkakirurgisessa operaatiossa tai sitten olin raskaana. Raskaustesti muutama päivä myöhemmin (noin dpo 11) varmisti jälkimmäisen vaihtoehdon oikeaksi.

Niin kauan kuin elimistössäni kiersi istukkahormonia (huhtikuun alkupuolelle saakka), rinnat pysyivät enemmän tai vähemmän turvoksissa. Pitäisin siis jatkossa tätä oiretta varsin varmana raskauden merkkinä jo ennen raskaustestin tekemistä. Kirjasin alkuvuonna säntillisesti kaikki pienetkin oireet ylös päiväkohtaisesti (lue: vainoharhaisesti), joten niiden perusteella päättelisin, että jos nyt olisi tärpännyt ja kiinnittyminen tapahtuisi suunnilleen samassa aikataulussa, jo ensi viikonloppuna saattaisi turvotusta ilmaantua... Katsotaan sitten, miten luulotautiseksi meno taas yltyy.

Toista ensimmäisessä raskaudessa ollutta oiretta en mitenkään välttämättä haluaisi kokea uudestaan. Tuskaisa mystinen mahakipu iski yleensä aina ennen lounasaikaa, päivällisen kieppeillä tai sitten myöhään illalla. Jotenkin se siis liittyi tyhjään vatsaan. Kipu kesti yleensä kymmenisen minuuttia ja tuntui myös alaselän puolella. Kovuudeltaan kipu oli sitä luokkaa, että töissä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lukkiutua vessaan ja kaksinkerroin hammasta purren odottaa, että kipu menisi ohi. Oire ilmaantui heti plussaamisen jälkeen ja toistui lähes päivittäin aina ensimmäiseen lääkkeelliseen tyhjennykseen asti. Verrattain outo oire, mutta löysin keskustelupalstoilta myös muita, joilla oli ollut alkuraskaudessa vastaavanlaista piinaa.

Tässä vaiheessa on syytä koputtaa puuta, mutta säästyin alkuvuoden raskaudessa pahoinvoinnilta lähes täysin. Ruoka ei joka päivä nyt aivan loistavasti maistunut, mutta mitään kakomista tai yökkäilyä ei todellakaan tullut harrastettua. Itselläni on aika paljon aiempia kokemuksia ärtyneen vatsalaukun aiheuttamasta huonovointisuudesta enkä tosiaankaan toivoisi sellaista päivästä toiseen jatkuvaa etomista kohdalleni enää. Olen todennut, että jatkuva pahoinvointi aiheuttaa jatkuvaa pahoinvointia - itselläni on ainakin sellainen stressivatsa, että jos pelkään huonoa oloa, melko varmasti minulla on pian huono olo. Aika monet pahoinvoinnit voittaa sillä, ettei pelkää pahoinvointia. Olisihan se äärimmäisen noloa oksentaa junassa tai töissä keskelle käytävää, mutta ei se tilanne parane jännittämällä. Jännittämättä oleminen on vain äärimmäisen vaikeaa...

Ihan yhtä vaikeaa on olla ajautumatta modernin lääkärikirjan eli keskustelupalstojen syövereihin, kun yrittää kartoittaa sitä, mikä raskaudessa on normaalia ja mikä ei. Ehkä olisi ihan hyvä muistaa, että keskustelupalstoilla keskustelevat enimmäkseen ne, jotka ovat yhtä vainoharhaisia kuin sinä tai joilla jokin on mennyt pieleen - eivät välttämättä ne, joilla kaikki on mennyt tilastollisesti ottaen aivan normaalisti. Tämä blogi on siitä hyvä esimerkki: jos kaikki olisi mennyt putkeen, vatsassani olisi tällä hetkellä 21-viikkoinen asukki eikä blogin kirjoittaminen olisi tullut mieleenikään. Raskaudessa aika moni asia on normaalia, mutta raskaana voi olla ilman pitkiä vainoharhaisia oirelistauksiakin.