Jossittelua

Jos alkuvuoden raskauteni olisi mennyt putkeen, laskettu aikani olisi ensi viikolla. Aika pelottava ajatus. Tietysti siihen olisi ehtinyt tässä vuoden aikana valmistautua, että ei se mitenkään puskan takaa olisi tullut. Outoa silti ajatella, millainen tämä vuosi olisi ollut, jos olisi oikeasti odottanut vauvaa.

Vaikka vaihtaisin nykytilanteen silmänräpäyksessä isoon raskausmahaan, ei tämä vuosi nyt sitten kuitenkaan jälkikäteen ajateltuna ole ollut niin kauhea kuin miltä se on välillä tuntunut. Tai onhan tässä vuotta vielä jäljellä... Mutta se nyt vaan on semmoinen tosiasia, että raskaana ei olisi voinut tehdä kaikkia juttuja, mitä nyt on päässyt tekemään. On voinut matkustella huoletta, herkutella sushilla, popsia vaivoihin lääkkeitä, nauttia viikonloppusiidereistä (tosin vain puolen kuuta) ja ylipäätään osallistua moniin juttuihin ilman rajoitteita.

Töissäkin on saanut olla ihan omana itsenään. Tosin en tiedä, onko omaa vainoharhaa vai mitä, mutta jotenkin kovin monet (naiset) tuijottavat mun mahaa. Meillä moni osaa arvatenkin laskea yksi plus yksi siitä, että menin naimisiin reilu vuosi sitten ja tykkään tunnetusti lapsista. Ja myönnettäköön, että mun alavatsa on noin puolet kuusta aika hämäävän turpea. Oon nyt näiden muutaman ultrauskerran jälkeen tullut siihen tulokseen, että se johtuu eteenpäin kallistuneesta kohdustani. Ei luonnollisestikaan herkuttelusta tai liikunnan puutteesta...

Niin, mutta tuolla töissä normaalisti olemisella tarkoitin siis sitä, että ainakin meillä ihmisten asenne on muuttunut saman tien, kun joku on kertonut olevansa raskaana. Tätiosasto alkaa leperrellä kuin vajaamieliselle ja esimiehet (meillä naispuolisia) eivät ota enää mukaan uusiin projekteihin tai palavereihin. Yhdessä päivässä asiantuntevasta työntekijästä on tullut vauvahautomo, jonka päähän ei luonnollisestikaan voi mahtua muuta kuin ajatuksia vaunuista, kestovaipoista ja puolen vuoden päässä häämöttävästä äitiyslomasta. Noh... voihan se tietty olla ihan tottakin...

Jossittelu ei auta mitään ja asiat ovat menneet, niin kuin ovat menneet. Voin kuitenkin todeta olevani, jos en nyt tyytyväinen, niin ainakin tyytynyt tähän tilanteeseen. Asioilla on puolensa ja puolensa. Kaikki ajallaan. Ja muita latteuksia.