Pitkää miinusta - nollapisteessä jälleen

Jaahas. Niin siinä sitten kävi kuin arvelinkin, että ajoitus oli viime kuussa pielessä. Nyt tosin näyttäisi siltä, että oltiinkin liian ajoissa liikkeellä eikä liian myöhään. No, lopputulos on joka tapauksessa sama - nollapisteessä ollaan taas.

Nyt kun sitten tänään havahduin katselemaan kalenteria kahden viikon päähän, niin tajusin, että mähän oon silloin neljä päivää reissussa - eikä mies oo mukana. Meidän tuurilla ovulaatio menee taas ohi. Mutta jos jotain on tässä alkuvuoden aikana oppinut, niin sen, että elämää ei voi pitää pausella pelkästään sen takia, että odottaa tulevansa raskaaksi. Vasta sitten kun olen tullut raskaaksi ja ultrassa on jotain elämää löydetty - sitten annan itselleni luvan alkaa järjestellä menoja raskauden ehdoilla.

Aika vähillä vainoharhoilla pärjäsin tämän kierron - luultavasti ihan siksi, ettei olo edes tuntunut siltä, että voisi olla raskaana. Tosin oireet ilmeisesti voivat vaihdella paljonkin eri raskauksissa, joten pieni optimistinen toiveikkuus tietenkin vielä tähän päivään asti eli. Ja tuli raskaustestejäkin tehtyä vissiin kuutena päivänä...

Tänään ostan kaupasta siideriä.