keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Leipää ja sirkushuveja

Heippa pitkästä aikaa! On tässä lähiviikkoina mennyt kaikki vapaa-aika erilaisia asioita säätäessä, joten on jäänyt kirjoittelu vähemmälle. Työn alla on edelleen listaus ja kommentteja vauvatavaroistamme - se valmistunee piakkoin. Julkaisen sitä varmaankin osissa.

Sunnuntaina vietettiin Pikkupöllön ristiäisiä. Tuntui ihan älyttömältä, että näillä kotisohvan pehmittämillä hötöaivoilla piti saada jonkinlaiset kemut aikaiseksi. Jo heti sairaalasta kotiuduttua isovanhemmat alkoivat joka toinen päivä kysellä, koska ristiäiset pidetään. Sepäs se olikin silloin päällimmäisenä mielessä... varsinkin, kun mun puolesta koko kastamisen olisi voinut jättää väliin. Miehen suku on kuitenkin varsin harrasta väkeä, niin kaikkia (paitsi mua) miellyttääksemme Pikkupöllö sitten kastettiin.

Kastetilaisuus pidettiin läheisessä kappelissa, josta tultiin meille kotiin kakulle. Etukäteen tää tuntui parhaalta ratkaisulta, koska en missään nimessä halunnut pappia meille kotiin enkä myöskään kahvitella seurakunnan tiloissa. Miehen suvulla kun on paha tapa alkaa laulaa pyytämättä virsiä tilaisuudessa kuin tilaisuudessa - saati sitten ristiäisissä... Sitten joskus meidän toisen lapsen ristiäisissä tehdään kyllä niin, että varataan joku suht epäuskonnollinen tila ja pidetään koko juhla siellä. Täällä kolmiossa oli nimittäin varsin tiivis tunnelma kahvitella yli 30 hengen voimin... :) Vieraiden piti tulla kahdessa erässä, mut siellä kappelilla menikin sen verran kauan, että ekat vieraat söi vasta kakkua, kun seuraavat jo tuli...

Kappelissa ei ollu oikein mitään tilaa, missä olis voinut imettää. Alun perin ei ollu tarkoituskaan, kun tankattiin just kotona ennen lähtöä. Mutta kun kello alkoi lähestyä h-hetkeä ja kitinä sen kuin yltyi, oli sit pakko mennä vessaan antamaan pienet maitotilkat. Tosi kätevää mun juhlavaatteissa ja Pikkupöllön tärkätyssä kastemekossa... Luonnollisesti Pikkupöllö vielä pulautti lammikon siihen kastemekolle. Puuh!! Näin jälkikäteen ajateltuna fiksuinta olis ollut antaa maitoa pullosta, koska se on tosi nopeeta ja sen voi tehdä missä vaan. Nyt Pikkupöllön ruokailu jäi selvästi kesken ja kastetilaisuus olikin sitten yhtä vinkumista. Taisi olla hiukan väsykin. Siinä olikin sitten kummitädillä hytkyttämistä... :D

Mun mielestä vauvan syntymä on iloinen asia ja sitä kuuluu juhlistaa iloisesti. Olin siis etukäteen hiukan huolissani, että kastetilaisuudesta saattaisi tulla samanlainen liikuttunut nyyhkyjuhla kuin miehen serkun lapsen ristiäiset olivat. Onneksi ei! Mun mittapuulla tilaisuus oli melkeinpä koominen. Pikkupöllö tosiaan kitisi varsin lohduttomasti koko ajan, vaikka tutti oli suussa. Isovaari (joka tykkää omasta äänestään) jopa keskeytti papin puheen ja ehdotti, että kummitäti vaihtaisi vähän Pikkupöllön asentoa, että "mahavaivat" helpottaisivat. Auttoi ehkä kaksi sekuntia... :) Sitten kun tuli varsinaisen kastamisen aika, Pikkupöllö luuli vissiin saavansa vihdoin ruokaa ja plopsautti tutin suoraan kastemaljaan! Se imuväline tunnetaankin nykyään nimellä "pyhä tutti". :D Itse seremonia kesti ehkä reilun vartin, mutta ne oli kyllä niitä elämän pisimpiä minuutteja. Mietin jo välillä, että kaappanko Pikkupöllön sieltä kummitädin sylistä turvaan ja sanon, että ei sittenkään kasteta - Pikkupöllön tyytyväisyys on pääasia. :)

Ahdistun muutenkin nykyään (=Pikkupöllön syntymän jälkeen) ihan äärettömän herkästi lasten ahdingosta. Telkkarista ei pysty katsomaan yhtään mitään vauvasairaalaa tai hyväntekeväisyyskonsertin väli-inserttejä. Oon kaikkea muuta kuin virsi-ihminen, mutta meinasi tulla kyyneleet silmiin, kun kastetilaisuuden loppuvirtenä oli "Kuule, Isä taivaan", jossa on nälkäisiä afrikkalaisia lapsia sodan jaloissa. Ja sitäkin laulua on tullut laulettua kouluaikoina varmaan sata kertaa ilman minkäänlaista tunnereaktiota. Hormonit pelissä...

Kastetilaisuuden perään ihmiset halusivat ottaa tuhat ja yksi kuvaa nälkäisestä ja väsyneestä Pikkupöllöstä suvun kastemekossa eri sylikombinaatioin. Kotiin päästyä Pikkupöllö sai vihdoin syödä rauhassa, mut muuten oli sielläkin aika hektistä. Monet sukulaisista näki Pikkupöllön ensimmäistä kertaa ja olo oli vähän kuin näyttelyeläimellä. Pikkupöllö ei oo kauheen hyvä nukahtamaan päivisin, joten se ei ollu mitenkään parhaalla päällä, kun syli vaihtui aina, kun se oli saanut unen päästä kiinni. Nyt lähiaikoina on ollu myös viitteitä siitä, että muiden kuin äitin ja isin syli ei niin enää kelpaakaan... Ehkä se on siitä kantoasennosta kiinni.

Ruokatarjoilu piti ainakin miehen kiireisenä. Osa vieraista tuli pidemmän matkan takaa, joten tarjolla oli myös miehen valmistamia suolaisia herkkuja. Kakut ostettiin valmiina, kun se on ollut yleensä se mun vastuualue ja kiinnostus leipomiseen oli pyöreä nolla. Sinänsä kaikki tarjoilut oli kyl hyvin valmiina kotiin tullessa, mut ehkä sitä vois sitten seuraaviin ristiäisiin harkita pitopalvelua. Miehellä meni nimittäin koko lauantai ja sunnuntaiaamupäivä ruokien väsäämiseen. Mut hyvää oli!

Oltiin jokseenkin kuolleita sunnuntai-iltana. Viimeiset vieraat lähti onneks jo ennen seitsemää - kastetilaisuus alkoi yhdeltä. Pikkupöllö ei näyttänyt olevan näännytyspäivästä moksiskaan, vaan maanantaina oli jo ihan normaali päivärytmi menossa. Taitaa siis vanhemmilla olla enemmän toipumista - nyt ainakin odotan viikonloppua ihan tosi kovasti. Miehellä on ollut töissä nyt pari viikkoa entistäkin kiireisempää eikä se oo päässyt kymmeneltä kotiin tullessa nauttimaan Pikkupöllön seurasta juuri lainkaan. Mulla taas alkaa olla pepunpesukiintiö täynnä tältä viikolta...

Huomenna pääsee muuten vihdoin jälkitarkastukseen. Oon mielestäni toipunut oikein hyvin, mut hiukan jännittää, miltä se lääkärin näkövinkkelistä (uuhh...) näyttää. Viikko synnytyksen jälkeen paino oli ainakin pudonnut 11 kiloa - en ookaan käynyt vaa'alla sen jälkeen. Viitisen kiloa taisi raskaudesta jäädä ekstraa. Ristiäisrääppeiden popsiminen ei ainakaan auta mahamakkaran häipymiseen... :)

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Vauvavälineistöä: TOP5

Nyt kun on vauva-arkea tässä pyöritetty kotona jo kuukauden verran, ajattelin, että olisi kiva laittaa vähän käyttökokemuksia erilaisista vauvatavaroista. Tässä nyt alkajaisiksi TOP5 ehdotonta arjen pelastajaa:



1) SwaddleMe-kapalopussi

Jo sairaalassa Pikkupöllö rauhottui kapaloon. Meillä nukutaankin öisin apinapussissa mukavia 3-5 tunnin pätkiä.

Plussaa: Kapalo on tarrakiinnitteinen ja helppo laittaa päälle. Jos sen kiinnittää huolella, kädet pysyvät visusti pussin sisällä. Kangas on kuitenkin sen verran joustavaa, ettei siitä tule pakkopaitafiilistä. Kapalon jalka- eli pussiosalla on oma erillinen tarransa, joten joskus Pikkupöllö jatkaa tyytyväisenä uniaan vaippaa vaihtaessakin. Käyttöä helpottaa myös se, että pussin saa rumpukuivattaa kevyesti. Meillä kun on vain yksi näitä pusseja, ja narulla se ei oikein ehdi puolessa päivässä kuivua.

Miinusta: Vaikka kapalo on puuvillaa, se on tällä hetkellä hiukan lämmin, kun alla pitää normaalia unipukua. No, kun ilmat tästä viilenee, niin sisälämpötilakin laskee parilla asteella. Tämä small-kokoinen kapalo ei kyllä mene enää kauaa, koska se on aika lyhyt ja tainnut vielä hiukan kutistua kuivaajassa. (Kuvassa Pikkupöllö on vasta viisi päivää vanha, joten silloin se oli väljempi...) Hommasinkin jo Amazonista isomman kapalopussin - erimerkkisen tosin. Jännä nähdä, toimiiko Woombie vieläkin napakammin kuin SwaddleMe. Woombie näyttäisi olevan myös hiukan parempilaatuista kangasta - apinapussi meni nyppyiseksi jo ekassa pesussa.


2) Harsot

Olin varma, että meillä on ihan järkyttävästi liikaa harsoja, 25 kappaletta. Hah! Ne riittää hädin tuskin kolmeksi päiväksi - eikä niitä ole kestovaippakäytössä lainkaan. Harsoja tarvitaan pukluliinoina sekä imettäessä että muuten vaan, Pikkupöllön sängy(i)ssä lakanoita suojaamassa ja kevyenä peittona sekä erityisesti hoitotason suojina - pissaa, kakkaa tai puklua (usein kaikkia kolmea) ilmaantuu harsolle lähes joka vaipanvaihtokerralla.

Plussaa: Pukluliinoina parhaita ovat olleet Anttilasta ostetut Anno-harsot (12 kappaleen paketti) - ne ovat semmoisia superohuita ja pehmeitä ja kuivuvat nopeasti. Lakanan päällä ja peittoina kivoimpia ovat kuviolliset ja aika paksut Pippi-harsot (8 kpl), jotka ostin keväällä 3+1-päiviltä. Hoitotason päällä järeä imukyky on tarpeen, joten siellä ollaan käytetty myös noita Pippi-harsoja sekä äitiyspakkauksen viittä harsoa.

Miinusta: Harsoja on liian vähän. Laitoin miehen perjantaina 3+1-päiville ostamaan lisää Pippi-harsoja, mutta ne oli jo loppu. Höh. Täytyypä sitten etsiä vastaavia netistä.


3) Tutti (MAM Start)

Oon nyt kuullut useammaltakin kaverilta, että heidän tai heidän tuttaviensa vauvat eivät osaa syödä tuttia. Onneksi Pikkupöllö osaa - mulla olis varmasti jo hajonnut sekä pää että rinnat siihen jatkuvaan imemiseen. Sanokoot kuka vaan tutin haitallisuudesta mitään vaan, niin meillä hyödyt ovat kyllä voittaneet haitat sata-nolla! Samoin liikkumavapautta (mulle) antaa se, että Pikkupöllö osaa syödä erittäin hyvin myös tuttipullosta - ehkä se auttaa, että meidän MAM Anti Colic -pulloissa on aika samantyyppinen lituskainen tutti kuin MAM Start -tutissakin.

Plussaa: Pikkupöllö nukahtaa rinnalle melkein aina, mutta herää, kun sen siirtää sänkyyn. Kun antaa tutin suuhun, silmät lurpsahtavat taas kiinni. Usein tuttia ei tarvitse imeä minuuttia kauempaa, niin Pikkupöllö on jo Höyhensaarilla ja tutti plupsahtanut ulos suusta. Tutti on kätevä myös sylissä tai sitterissä tai ylipäätään, jos haluaa, että Pikkupöllö viihtyy kitisemättä varttia kauemmin. Huvitutiksihan sitä kutsutaan. :) Nälkäisen Pikkupöllön erottaa siitä, että tutti ei pysy suussa ja vaatimukset kasvavat äkkiä hyvin äänekkäiksi. Kun huvi-imeminen hoidetaan tutilla, Pikkupöllö ei syö liikaa ja pulauttaa vain vähän.

Miinusta: Jos Pikkupöllö on syönyt paljon tuttia, imuote saattaa rinnallakin olla aika suppea. Nopeasti sen kyllä saa korjattua, kun vähän sormella auttaa alahuulta rullalle.


4) Travel System (Mutsy 4Rider -vaunurunko & BeSafe iZiSleep -turvakaukalo telakoineen)

Oon ollut vähän laiska käymään Pikkupöllön kanssa kärryttelemässä, mutta parvekepäiväunet on sentään otettu melkein joka päivä. Kauppareissuilla (mies on tosin yleensä käynyt yksin) ollaan käytetty turvakaukaloa vaunurunkoon kliksautettuna ja kipattu kaukalo nukkumisasentoon.

Plussaa: Meidän turvakaukalon saa kiinni vaunurunkoon (adaptereilla Maxi Cosi -yhteensopiva), joten ei tarvitse hajottaa omaa selkää painavaa möhkälettä raahatessa. Kaukalon saa makuuasentoon, mikä on pitkällä kauppareissulla ihan todella hyvä juttu. Kaupoissa tai muissa ahtaissa paikoissa kulkiessa on ollut myös erittäin kätevää, että vaunurungossa on kääntyvät etupyörät. Isofix-telakka autossa on ollut ihan mahtava - kaukalo pitää vaan nostaa sen päälle ja kliks, kiinni on. Kaukaloon on kiinnitetty Wallaboo-lämpöpussi, joka tekee ulkovaatepähkäilystä helppoa - ulkona pussi kiinni, sisällä/autossa pussi auki.

Miinusta: No esimerkiksi kerran neuvolaan lähtiessä oli hieman haastellista, kun satoi kaatamalla vettä ja yritti yhdellä kädellä pitää sateenvarjoa kaukalossa istuvan Pikkupöllön päällä ja toisella & kolmannella kädellä vapauttaa ja nostaa turvakaukalon vaunurungosta autoon. Aaargh! Kokoontaitettu vaunurunko on myös aika iso rotjake auton takalaatikossa. Menee se sinne kyllä ihan sujuvasti renkaita irrottamatta, mutta eipä sinne sitten ihan hirveesti muuta mahdukaan... Wallaboo-lämpöpussi on nyt turvakaukalossa kiinni kiinteästi, koska sitä ei saa paikoilleen kuin erittäin työläästi turvavyöt uudelleen pujottamalla. Lämpöpussi jää myös aika avoimeksi suustaan - pitää ainakin kylmempien ilmojen tullessa laittaa täytteeksi harso tai peitto.


5) Baby Björn Balance Organic -sitteri

Saatiin sitteri viikko, joten testailut ovat vasta käynnissä. Aluksi näytti siltä, että Pikkupöllö viihtyi sitterissä vain, jos istui itse vieressä, mutta nyt jaksaa olla jo melkein puoli tuntia hermostumatta. Edessä pitää tosin koko ajan olla jotain kiinnostavaa katseltavaa - tämänhetkinen vetonaula on Vaukirjan tervetulopaketista saadun pehmokirjan mustavalkopunainen puoli.

Plussaa: Pikkupöllö viihtyy parhaiten hoitopöydällä (siis jos syliä ei lasketa), mutta siihen ei tätä sätkyttelijää enää kauaa uskalla kyllä jättää valvomatta. Baby Björnin sitterissä sätkyttelyenergia muuntuu kätevästi rauhoittavaksi hetkutukseksi eikä ole pelkoa, että Pikkupöllö pääsisi siitä karkuun. Yhtenä päivänä Pikkupöllö jopa nukahti sitteriin. Kitinävapaa hengailupaikka oli kyllä enemmän kuin tarpeen, että saan tehtyä päivisin edes jotain. Baby Björn Miracle -kantoreppu on siihen tarkoitukseen muutoin ihan kätevä, mutta se päällä on aika hankala itse syödä... Sitterille plussaa tietysti myös tyylikkäästä ulkomuodosta - kehtaa hyvin pitää näkösällä.

Miinusta: Sitteri ei tosiaan ainakaan tällä hetkellä tarjoa itsessään tarpeeksi virikkeitä Pikkupöllölle. Pikkupöllö on yhtä huono vaan möllöttämään kuin äitinsä - ellei sitten möllötä sylissä. :) Laitoinkin jo sitteriin kuuluvan lelukaaren tilaukseen Amazonista.


*******

Tässä siis tämä TOP5. Laitan joku päivä vielä pidempää listaa ja käytännön vinkkejä tavaroista, joita ollaan tarvittu. Täällä vauva-arki jatkuu ihan leppoisaan tahtiin. Pikkupöllön kasvun huomaa siitä, että ekat vaatteet alkaa jo käydä pieniksi - ainakin kestovaippojen kanssa. Viikko sitten neuvolassa Pikkupöllö oli jo 56 senttiä pitkä ja painoi 4,6 kiloa!