perjantai 26. heinäkuuta 2013

Tärppi!

Meinasin jo alkuviikosta kirjoittaa tälle jutulle otsikon "huti nro 2". Maanantaina oli kuusi päivää ovulaatiosta eikä minkäänlaisia oireita. Eikä tiistainakaan.

Keskiviikkona aloin sitten hiukan epäillä, kun nopeasti liikahtaessa tai yskiessä alavatsa vihlaisi tutun tuntuisesti. Ei edelleenkään muita oireita. Tein (kp 24) raskaustestinkin, mutta liian aikaistahan silloin vielä oli.

Torstaina oli aika lämmin päivä. Tuskanhiestä päätellen lämpötilan olisi pitänyt kuitenkin olla ainakin viisi astetta enemmän. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten hirveän nihkeä voi olotila olla... Aloin olla diagnoosista aika varma.

Tänään perjantaina tein aamulla (kp 26) taas raskaustestin, ja hailukka viivahan sieltä tuli. Jipii! Olo ei ole mökillä helteessä kauhean jipii tänäänkään, mutta kyllä tästä selviää.

Reissussa on vielä yksi testitikku mukana, joten ehkä sunnuntaiaamuna tarkistan vielä viivan paksuuden. Toivotaan parasta!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Huti nro 1

No ei tietenkään tärpännyt ekalla kertaa.

Ajoituksen piti osua täydellisesti Italiassa vietettyyn lomaviikkoon. Laskelma perustui edellisessä postauksessa mainostettuun lähes kellontarkkaan 29-30 päivän kiertoon. Kello vaan oli tällä kertaa kovin edistävä, ja ovistesti näytti haaleaakin haaleampaa plussaa jo lähtöpäivän aattona (kp 12). Silloin ei millään ehtinyt tehdä asialle mitään. Ja sitten seuraavan päivän iltana (koko päivän matkustamisen jälkeen) testiin pärähti supervahvat kaksi viivaa. Silloin oli näemmä jo myöhäistä.

Jaksan edelleen uskoa, että täydellisellä ajoituksella tärppää, vaikka Hesarin taannoinen artikkeli onkin jäänyt kummittelemaan mieleen. Siinä kerrottiin, että todennäköisyys munasolun hedelmöittymiselle on normaalissa kierrossa yksi viidestä. (Ajoituksesta ei tosin puhuta mitään.) Ja että kesällä siittiöitä on vähemmän kuin talvella. Ja kaikkea muuta vähemmän rohkaisevaa ihmisten luonnollisen lisääntymisen kannalta.

Onneksi on kesä, niin ei haittaa, vaikka saakin syödä ja juoda napansa täyteen ilman rajoituksia. Ainakin vielä parisen viikkoa. Koska seuraavallahan tärppää.

P.S. Pikkupöllö on edelleen ihan oma suhteellisen hankala itsensä. Satunnaisesti hyvin suloinen. Päivähoitoon (ja töihin) meno lähestyy elokuun puolessa välissä. Yhtä aikaa tuuletan jee ja irvistän ankeita aamuja odotellessa. Eihän me olla parhaillaan kuin kolme tuntia myöhäisemmässä päivärytmissä...