perjantai 22. huhtikuuta 2011

Välipala

Varattiin helmikuussa vähän jotain väliodotettavaa tähän pitkänpitkään kevääseen ja nyt sen aika on koittanut! Lähdetään viikoksi Italiaan, Toscanaan! En oo kyllä ehkä koskaan valmistautunut reissuun näin suurpiirteisesti - en halunnut nostaa odotuksia kauhean korkeaksi, jos ei sitten oltaiskaan päästy lähtemään. Mut mun mies on kyllä ihan ansiokkaasti ottanut tämän mun paikan matkasuunnittelijana - potentiaalisia vierailtavia viinitiloja ja -kauppoja alkaa olla aika liuta. Arvatkaa, kuka on kuskina... :)

Meinasi olla vähän hankala pakata vaatteita mukaan. Tää kevät tuli niin äkkiä ja yllättäen, että multa puuttui ihan kaikenlaista taminetta. No, nyt on ostettu kahdet kengät, caprit ja varmaan kymmenen superpitkää toppia ja t-paitaa, niin näillä pitäis jo pärjätä. Ei sinne mitään helteitä ole onneksi luvattu. Mun vanhoista keskikesän vaatteista päälle ei mene varmaan kuin bikinit... joissa niissäkään en kyl kehtais julkisesti näyttäytyä. :)

Flunssa vähän vielä muistuttelee itsestään, mutta muuten olo on nyt lähiaikoina ollut paljon reippaampi kuin vielä kuukausi sitten. Kolotuksia ei oo niin paljon ja jotenkin ei iltaisin enää väsytäkään yhtä aikaisin. Tosi hyvä tätä matkaa ajatellen. Ollaan kyllä ihan kahdestaan (tai salamatkustaja toki mukana), joten voidaan mennä ihan mun kunkin päivän jaksamisen mukaan. Museot taitaa jäädä tällä kertaa väliin... ja vessataukoja pitää olla runsaasti. :) Ja jätskitaukoja!

Meille oli töihin ilmestynyt jostain yhteistyökumppanilta isoniso pahvinen pääsiäismuna, joka oli täynnä irtokarkkia. Kun ne karkit oli (parissa tunnissa) syöty, kattelin, että tuo munahan on ihan kuin mun maha! Ihan saman muotoinen ja kokoinen! Tätä yllätysmunaa vaan ei saakaan vielä avata... :) Onneksi sisältö antaa itsestään terveisiä varsin tiuhaan tahtiin. Nyt mieskin tuntee ne jo mahan päältä. Jee!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Prinssin kuninkaalliset kiesit

Joskus sitä vaan käy tosi hyvä tuuri. Meille kävi eilen. Erinäisiä juttuja googlaillessani huomasin jo viime viikolla, että lastentarvikeliikkeissä on lapsimessujen kunniaksi tänä viikonloppuna messutarjouksia. Aateltiin sitten mennä eilen kurkkaamaan, olisko meidän Mutsy 4rider -vaunut sattumalta tarjouksessa. Ja olihan ne! Miinus 15 prosenttia! Nyt saatiin ne siis samaan tai hiukan halvempaankin hintaan suomalaisesta lastentarvikeliikkeestä kuin että oltais tilattu Saksasta netistä. Varsinkin takuuasioiden kannalta aivan mahtava juttu!

Se myyjä sitten sanoi, että otatte varmaan heti nää mukaan, jos löytyy varastosta. Mä vähän hämmennyin, kun olin aatellut, että toimitusaika olis joka tapauksessa pari kuukautta. No ei - siellä niitä oli kaikkia meidän tarvitsemia osia (ja lisäosia) varastossa, joten nyt meillä onkin sitten parvekkeella vaunut. Enää vauva puuttuu... :)

Sinänsä ihan hyvä, että vaunuilla on aikaa tuulettua. Kankaat haisi todella pahalle suoraan paketista otettuna. Mut tänään on tasan neljä kuukautta laskettuun aikaan, että kyllä ne ehtii aika kauan tuulettua... No, eiköhän ne löydä kohta tiensä tonne meidän lastenvaunuvarastoon. Vähän kyllä pelottaa, että joku vie ne sieltä, vaikka asutaankin rauhallisessa talossa. Täytyy kattoa, jos ainakin vaunujen rungon sais jotenkin kiinnitettyä seinään. Tai sitten vaan tarpeeks järeä lukko renkaisiin.

On ne vaan niin hienot. Tekis mieli käydä koko ajan kurkkimassa parvekkeella. :) Päädyttiin muuten sittenkin siihen tyylikkäimpään Cargo Grey -kuosiin, kun on kerran poika tulossa. Muutin mieltäni heti rakenneultran jälkeen, ja mies oli luonnollisesti tyytyväinen, kun sai suosikkivaihtoehtonsa läpi. :) Kyllä toi väritys tytöllekin hyvin käy, jos meillä sellainenkin joskus olisi.

Otin sitten eilen muutaman kuvankin. Virallisia esittelykuviahan kannattaa katsoa Mutsyn sivuilta, mut aattelin nyt laittaa tähän sellaisia yksityiskohtia, joita sieltä ei ehkä näe.


Vaunukoppa on mukavan korkealla. Varmaan selälle hyvä sitten vauvaa nostellessa. Kopan alle mahtuu hyvin tuo ostoskori, jota myydään lisävarusteena. Varsinainen tavarakori on tuo valkoinen tuossa alhaalla eli se on yksinään mitättömän pieni. Kuvassa näkyvä kuomukankaan ryppyisyys muuten häviää varmaan, kun kangas saa vähän kosteutta.

Ostettiin lisävarusteena myös Maxi-Cosi-adapteripalat turvakaukaloa varten. Turvakaukaloa ei olla vielä hankittu (iiks, ehditäänköhän neljän kuukauden aikana...), joten sitä kombinaatiota ei näissä kuvissa nyt ole. Käytännössä tuon vaunukopan paikalla olisi siis turvakaukalo.


Cargo Grey -kuosissa vaunukopan sisäosat ovat tuommoista pirteää petrolinsinistä. Samaa väriä on käytetty tehostevärinä taskujen vetoketjujen vetimissä sekä tuommoisissa pikkuisissa pyöreissä merkeissä. Vaunukopan peitteen yläosa on kova ja pingottuu kivasti kaarelle tosta ihan etureunasta. Kopan sisällä on irrotettavat kantohihnat.


Rattaiden istuinosan saa vaakasuoraan asentoon. Mulla ei kuvaushetkellä ollut vielä ihan tuo selkänojan säätönappula hallussa (uutuudenjäykkyyttä), joten tää asento on vielä hiukan kalteva. Istumasyvyyttä saa myös säädettyä, mutta vaatii ohjekirjan mukaan hiukan näpertelyä kankaiden kiinnitysnappien ja -tarranauhojen kanssa. En siis kokeillut sitä vielä.


Rattaissa on oma irrotettava kuomu, jonka sisäosa on samaa petrolinsinistä kuin vaunukopassakin. Päällä on kurkistusluukku ja takana iso tasku. Turvakaaren kiinnitysnapit ovat yllättävän mukavan epäjäykät - siellä lastentarvikeliikkeessä nappeja sai painaa ihan urakalla. Ilmeisesti voitelukysymys... Pitääpä voidella se selkänojankin säätönappi.

Näistä kuvista puuttuu vielä yksi asento eli istuinosa naama työntäjään päin. Silloin ei voi käyttää ostoskoria, mutta muuten kaiken pitäisi toimia ihan samalla tavalla kuin naama menosuuntakin. Varsin monipuolinen kokonaisuus siis - ainakin näin teoriassa. Käytännön kätevyys nähdään sitten vasta myöhemmin...

Perjantaina tapasin muuten vihdoin virallisen neuvolatätini. Voi plaah. Aikamoinen myötäilijä. No, se ei ainakaan tuu torumaan mua yhtään mistään... Hemoglobiini oli uumoilujeni mukaisesti laskenut tammikuusta aika reippaasti: 146 -> 127. Lisärautaa ei kuulemma vielä tarvitse syödä, mutta aion kyllä katsoa vähän ruokavaliota sillä silmällä, että rautaa tulisi hiukan sieltä lisää. Alhainen hemoglobiini ja matala verenpaine ei oo yhdistelmänä kaikkein kivoin. Siinä se neuvolakäynnin anti oikeastaan sitten olikin. Tai sain myös sen "154 raskasta päivää" -todistuksen, jolla saa haettua Kelan avustukset. Tämän vuoden äitiyspakkaus näytti niin kivalta, että oottelen kyllä lomakkeiden kanssa hetken, että saadaan varmasti se. Sävytkin sopii mainiosti meidän vaunuihin. ;)

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Pahvilaatikkojen uumenista

Huh. Ensimmäinen kerta odotusaikana, kun oon virallisesti kipeänä. Kurkku alkoi tuntua karhealta jo lauantai-illalla, ja eilen oli jo sitten ihan perinteinen flunssa päällä. En oo ollu päivää kauempaa kipeänä suunnilleen puoleentoista vuoteen (kiitos päivittäisen maitohappobakteerien syömisen), joten jännä nähdä, kauanko tämä jatkuu. Vai sainkohan vain lauantaina vanhempien luona nenän täyteen ikiaikaista pölyä vauvatavarakätköjä penkoessa...?

Mun vanhemmilla on aivan liikaa säilytystilaa. Siksi sieltä ei mee ikinä mitään kierrätykseen vaan huonokuntoiset tavarat menee roskiin ja hyväkuntoiset varastoidaan. Tai siis ne vähänkin kunnossa olevat varastoidaan. Tai sitten myös ne huonokuntoiset. Joka tapauksessa sitä tavaraa on aivan liikaa ja aivan liian monessa paikassa. Se tuli todistettua lauantaina kiistattomasti.

Aloitettiin vaatteista. Vauvanvaatteita oli tallella (suhteessa) yllättävän vähän, sillä ajan hampaan ja usean sisaruksen kulutuksen olivat näemmä kestäneet vain villa- ja froteevaatteet. Kelpuutin vaatteita mukaan ison muovikassillisen verran, mutta voi olla, että suuri osa vaatteista on lämpimiä väärään aikaan vuodesta. Ja on ne froteevaatteet aika... ööö... froteisia. Että pitää katsoa, tykkääkö vauva sitten pitää niitä päällään. Sovittiin muuten miehen kanssa, että paljastetaan tuleville isovanhemmillekin vauvan sukupuoli, ettei tarvitse koko ajan varoa sanomisiaan. Vanhoja vaatteita penkoessa värikoodi olisi ainakin tullut pian selville kertomattakin...

Kokosin tähän kuvaan parhaita paloja kasarikätköjen saaliista:


Vaatteiden jälkeen siirryttiin leluosastoon. Siitä tulikin sitten ihan koko iltapäivän puhde. Vähän joka puolelta tuntui löytyvän jättimäisiä pahvilaatikoita täynnä leluja (ja romua), mutta niitä ihan pienen vauvan leluja ei löytynyt mistään. Soittorasiat ja pehmolelut kyllä löytyivät, mutta helistimet, pehmokirjat, mobilet ynnä muut sellaiset jäivät kateisiin. Äiti lupasi jatkaa etsintöjä - poishan niitä ei ole heitetty.... Onhan se tosi kivaa, että oman lapsuuden lelut ovat vielä tallessa, mutta joidenkin niin sanottujen lelujen kohdalla olisin kyllä ollut säästämisestä eri mieltä. "Mut toimii tässä tää töötti!" Joo-o... No, saatiin me sisarukset sitten vakuutettua äiti, että suunnilleen kaksi jätesäkillistä oli sellaista tavaraa, jota ei voi enää luokitella leluksi ja joihin meillä ei ollut minkäänlaista tunnesidettä. Vapauttavaa päästä romusta eroon!

Meillä ei sitten taas ole kotona lainkaan sitä ongelmaa, että säilytystilaa olisi liikaa. Nyt pitäisikin keksiä, mihin noita vauvatavaroita alkaisi tunkea. Me kyllä ostettiin uusi kaapisto viime kesänä juuri tätä tilantarvetta ajatellen, mutta jotenkin se tila on jo kadonnut. Mystistä. :) Pitäisikin jo alkaa vähän piirrellä työhuoneesta lastenhuonetta, jotta näkisi, mahtuisiko sinne vielä joku lipasto tai muu säilytysratkaisu. Jotenkin meidän 72 neliön kolmio alkaa koko ajan tuntua pienemmältä ja pienemmältä.... Muutto ei ole kyllä mikään vaihtoehto vielä pariin vuoteen, että näillä on pärjäiltävä. Meidän alakerrassa asuu samankokoisessa asunnossa isä, äiti, kaksi vilkasta alle kouluikäistä poikaa ja koira. Että eiköhän mekin tänne mahduta.

Tässä muuten kuva mun tähän mennessä tekemistä vauvanvaateostoksista:


Kaikenlaista perusbodya ja potkuhousua tarvii kyllä vielä runsaasti enemmän. Vuoden 2011 äitiyspakkaus julkistetaan vihdoin perjantaina. Mä odotan ainakin aika kieli pitkänä, minkänäköisiä vaatteita siellä tällä kertaa on. Mun äiti oli jotenkin hämmästynyt sitä, että aion ottaa äitiyspakkauksen - en kyllä ihmettele yhtään, kun näin lauantaina valittuja paloja siitä, mitä siellä pakkauksessa oli ollut 80-luvun taitteessa. Mut ainakin tuo vuoden 2010 pakkaus näytti tosi kivalta. Toivottavasti 2011 on yhtä kiva - tai kivempi. Muuten pitää syöksyä lähettämään Kelan lomakkeet perjantaina suoraan neuvolasta palkkakonttoriin. :)

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Toivelahja

Ens viikolla mulla on synttärit. Vieläkään ei tule maagista kolmeakymppiä täyteen, joten ei ole aihetta kriiseilyyn. :) Varsin nuoreksi tuntee myös itsensä, kun äiti soittaa ja kysyy, että mitä mä haluan synttärilahjaksi... Oon aina ollut varsin huono toivomaan lahjoja ja nyt tuntuu, että vauvahapatukselta ovat vähäisimmätkin ideat hävinneet. No, äitikin ehdotti: no miten olis siihen hoitopöytään semmoinen patja? Tai saa olla isompaakin meidän ostoslistalta. Siis mitäh?! Nyt puhutaan sentään viimeisistä ihan vaan mun synttäreistä. Että jos jotain muuta kuin vauvatavaraa. Sitä paitsi... me ollaan just hankittu sellainen hoitoalusta. :)

Mutta kun kuitenkin tiedän, että äiti haluaa jotain välttämättä lahjaksi hankkia, niin aloin sitten miettiä, että olisko joku lehtitilaus kiva. Tilasin tossa joku aika sitten ilmaisen Vauva-lehden näytenumeron, ja se kolahti postiluukusta perjantaina. Sitä oli kiva selailla rakenneultran jälkeisissä iloisissa tunnelmissa, vaikkei se nyt kaikkein vakuuttavin tietopaketti ollutkaan. Oon saanut kavereilta Vauva-, KaksPlus- ja Meidän Perhe -lehtien sekalaisia numeroita, ja sisällöltään KaksPlus on mun mielestä monipuolisin. Eli olisiko KaksPlus sitten se kivoin lehti saada lahjaksi?

Sitten silmäni sattuivat osumaan sen Vauva-lehden näytenumeron "tilaa lahjaksi ystävälle" osioon. Sieltä saisi lahjaksi esimerkiksi Brion matkasängyn - tai vaikka mitä muuta. Jos äitini siis tilaisi mulle Vauva-lehteä 16 kk (90 euroa), saataisiin ilmaiseksi 115 euron arvoinen laadukas matkasänky. Ja kun oltaisiin joka tapauksessa ostettu/pyydetty lahjaksi tuontyyppinen matkasänky jossain vaiheessa, niin sittenhän tuo lehti tulee ikään kuin bonuksena. Näinhän ne mainosihmiset ovat tämän juuri ajatelleet. Ovelia. ;) Jotenkin tuo KaksPlussan tämänhetkinen tarjous kalpenee vertailussa: 5 kk (20 euroa) + penkinsuoja (autoon) tai korusetti. Jipii. Vaikka onhan toi KaksPlus selkeästi halvempi ja siinä on järkevämmän mittainen tilausperiodi. Mutta nyt se "ilmainen" matkasänky on juuttunut mun päähän. Eikä lähde sieltä pois. Aaargh.

Luulenpa siis toivovani lahjaksi tuota Vauva-lehteä matkasängyn kera. Että se siitä "lahjaksi jotain muuta kuin vauvatavaraa" -periaatteesta. Kuvastaa hyvin tämänhetkistä aivotoimintaa... Hullujen päivien katalogistakaan en löytänyt juuri mitään himottavaa ostettavaa (= ei himottavaa ostettavaa vauvatavaraa). Näinkö se jo nykii äitinsä naruja tuolta mahasta käsin? :)

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Valtakunnassa kaikki hyvin!

Tänään oli vihdoin rakenneultra. Hassua, että odottaa jotain niin hartaasti ja sitten se kestää vartin... Mutta se olikin tosi hyvä vartti - paljon laadukkaampi kuin vartit noin keskimäärin.

Siellä se meidän pieni perillisemme oli aamutouhuissaan. Rutiiniin kuului (ainakin tämän vartin perusteella) jalkojen suoraksi oikominen, nyrkkien tuonti otsalle ja suulla maiskuttelu. Aamupalan painikkeeksi olikin selkeästi jo nautittu kulauksia lapsivettä, sillä virtsarakossa näkyi pissaa. Näkyi siellä suunnalla sitten muutakin rekvisiittaa - kätilön mukaan ei ollut epäilystäkään sukupuolesta. Meille on siis tulossa pikku prinssi! Kätilö vaikutti sen verran pätevältä ja muutenkin mukavalta, että kyse ei varmaankaan ollut aprillipilasta... :)

Rakenteet olivat kunnossa, ja mitatut osat (reisiluu, olkaluu, pään läpimitta ja oliskohan ollut vatsan läpimitta) vastasivat kaikki nätisti viikkoja 20+. Mittojen keskiarvo taisi olla 20+3, mikä eroaa vain yhdellä päivällä lasketusta ajasta - tänään siis 20+2. Tämänhetkinen painoarvio oli (jos oikein muistan) 358 grammaa. Syntymäpainoa kätilö ei suostunut veikkaamaan - sanoi, että kaikki sikiöt ovat tässä vaiheessa suunnilleen samanpainoisia.

Ultratessa löytyi myös selitys sille, miksi tunnen vauvan liikkeitä niin vaihtelevasti. Istukka onkin etupuolella! Se peittää tällä hetkellä melkein koko kohdun mahanpuolisen osan, joten ei ihme, ettei potkut tunnu vielä ulkopuolelle asti. Ja se yksi kohta, mistä liikkeet yleensä parhaiten tunnen, on juurikin se kohta, missä istukka ei enää ole tiellä. Kätilön mukaan istukka ei tuosta enää hirveästi kasva, joten sitten kun maha tulee isommaksi, sieltä paljastuu enemmänkin pinta-alaa, josta potkut voi tuntea - myös ulkopuolelle. Miehen pitää siis vain kärsivällisesti jaksaa odottaa mahani paisumista. :)

Vaikka en tätä rakenneultraa jostain syystä jännittänytkään, nyt on aika helpottunut olo. Tietää, että ainakin tällä hetkellä mahavaltakunnassa on kaikki hyvin. Pitääpä vaan alkaa vaihtaa niitä prinsessamielikuvia paremmin prinssin arvolle sopiviksi... Eiköhän se onnistu varsin helposti. :) Nimen keksiminen tulee kyllä olemaan pojalle huomattavasti vaikeampaa...

Tässä vielä ne pakolliset söpöilykuvat. :)