Kahden viivan päivä

Hymynaama kuuli näemmä keskiviikkoiset toiveeni ja tuli vasta tänään. Taso yksi läpäisty, jee! Aamulla ClearBluessa testiviiva oli jopa ehkä voimakkaampi kuin vertailuviiva. Ei siis mitään epäilyksiä tuloksen oikeellisuudesta, niin kuin kaksi kuukautta sitten. Tein vielä tieteen nimissä OneStepin testin iltapäivällä ja sieltäkin tuli kaksi viivaa. Siinä testiviiva jäi tosin hiukan vertailuviivaa hailukammaksi, mutta plussahan sekin tässä tapauksessa on. Tässä kuvallista todistusaineistoa:

Vielä kun mies tulisi töistä, niin saisi jotenkin hyödynnettyäkin nämä mahtavat testitulokset... Vajaan kahden viikon päästä saisi sitten mieluusti tulla lisää kahden viivan päiviä. Ennuste on sinänsä hyvä, että tasan niinä kahtena kertana, kun olen saanut ovistestistä plussan, plussaa on löytynyt myös raskaustestistä. Kolmas kerta toden sanoo?

Hankala hymynaama

Ei, otsikko ei viittaa siihen, että tänään olisi tullut hymynaamaa testiin. Sehän olisi ollut aivan liian helppoa. Sehän olisi suorastaan pilannut kaiken tämän kivan stressaamisen! Huomenna on nimittäin suurin piirtein kuukauden ainut ilta, kun olen yömyöhään asti muualla kuin kotona. Jos nyt huomenaamulla se ilkkuva hymynaama sitten pärähtää testiin, niin ei se kai auta kuin keksiä jokin hyvä tekosyy lähteä ajoissa kotiin. Lasten eteen on näemmä tehtävä uhrauksia jo hyvin varhaisessa vaiheessa...

Aiempien kuukausien perusteella sanoisin, että meillä se testin antama haarukka 24-48 tuntia on lähempänä sitä 24 tuntia eli pitää takoa, kun rauta on kuumaa. (Tai käyttää jotain muuta kornia kielikuvaa...) Mulla alkaa olla niin kattavat muistiinpanot tämän vuoden yrityskerroista, että päättelisin myös, että se ei kauheasti auta, vaikka tänään puuhastelisi. Jotenkin vaikuttaisi siltä, että meillä eivät siittiöt jaksa hengailla kovinkaan kauaa munasolua odottelemassa. Ehkä mun kärsimättömyys tarttuu niihinkin...

Kotilaboratorio Purkki & Tikku

Tänään on kp 12 ja aloitin hymynaaman / kahden yhtä vahvan viivan metsästyksen. Päätin nyt pelata kovat piipussa ja tehdä tällä viikolla testin kaksi kertaa päivässä: aamulla digitaalisen ClearBluen (koska sen saa tehdä myös aamulla) ja alkuillasta One Stepin (koska sitä ei saa tehdä aamulla).

Olin tänä aamuna vielä niin tokkurassa viikonlopun jäljiltä, että unohdin testaustouhut täysin. Teinkin sitten kummatkin testit illalla. One Stepistä tuli mielestäni ihan lupaava haalea, mutta selkeä viiva ja yllättäen limaakin näyttäisi jo olevan. ClearBluen viivat näyttivät ainakin mun silmään hyvin samanlaiselta kuin edelliskuussa, mutta hymynaamaa ei vielä tullut. Jotain muutakin se ClearBluen testi siis selvästi analysoi...

Tikkua purkkiin jälleen huomisaamuna... ja -iltana. Ovisplussaa voisi ehkä veikkailla ylihuomiseksi.

Hamstrausta talven varalle

Kätköistäni löytyy nyt apteekki- ja nettiostosten jäljiltä:

15 kpl One Step -ovulaatiotestejä
7 tikkua ClearBluen digitaaliseen ovulaatiotestiin
2 digitaalista kuumemittaria (toisessa kaksi desimaalia, mutta Fahrenheitteina...)
1 hyvin vajaa ja yksi kokonainen tuubi (40 g) Pre-Seediä
1 hyvin vajaa ja yksi kokonainen purkki raskausvitamiineja
Yksi ClearBluen digitaalinen raskaustesti
19 kpl One Step -raskaustestiä

Antaa talven tulla! (Miten niin välineurheilua...)

Testausjakso alkaa ensi maanantaina - palaan sitten asiaan, kun on jotain raportoitavaa... Toivottavasti aikataulu pitää tässä kuussa vähän paremmin.

Tarina tädistä ja siitä, miten hän eksyi - osa II

Täti oli ollut myöhässä jo kahdeksan päivää, kunnes oveen vihdoin koputettiin. Siellä oli täti. Ystävä halasi tätiä helpottuneena ja kysyi: "Missä ihmeessä sinä olet oikein viipynyt?". Täti ei osannut antaa mitään selkeää vastausta. Kertoi vain pyörineensä siellä täällä. Ystävä päätti ostaa tädille navigaattorin. Todellisuudessa ystävä kuitenkin toivoi, että täti voittaisi ensi kuussa sekä bingossa, hedelmäpelissä että lotossa eikä tulisi käymään pitkään, pitkään aikaan.

Tarina tädistä ja siitä, miten hän eksyi - osa I

Olipa kerran täti. Tädillä oli tapana vierailla säännöllisesti vanhan ystävänsä luona. Ei ystävä tädistä kovastikaan välittänyt - hän usein toivoi, että täti jättäisi tulematta. Mutta niin vain täti aina saapui vierailulle melkeinpä tasan tarkkaan kuukauden välein. Ainoa poikkeus tähän tuttuun rytmiin oli se, jos täti sattui saamaan hedelmäpelissä päävoiton. Silloin täti lähti voittorahoilla matkoille eikä ehtinyt vierailla ystävänsä luona. Mutta tätä oli sattunut vain hyvin harvoin kaikkien näiden vuosien aikana - kaksi kertaa, jos aivan tarkkoja ollaan...

Täti siis vieraili kerran kuussa, ja ystävä osasi odottaa häntä saapuvaksi. Tällä kertaa täti kuitenkin ilmoitti jo kaksi viikkoa etukäteen, että hän mahdollisesti myöhästyy kolmella päivällä. Hedelmäpelin voittorahoilla tehty risteilyreissu oli viime kuussa verottanut tädin voimia sen verran, että hän tarvitsi hieman lisää lepoaikaa. No, kolme päivää sinne tänne, ajatteli ystävä ja merkitsi kalenteriin uuden päivän.

Kun nuo kolme päivää olivat menneet, eikä tätiä vieläkään näkynyt, alkoi ystävä ihmetellä. Hän ei ollut kuullut mitään viitteitä siitä, että täti olisi tässä kuussa voittanut hedelmäpelissä. Se ei siis voinut olla syynä. Kului neljäs päivä, viides ja kuudeskin, eikä tätiä edelleenkään näkynyt missään. Ystävä alkoi epäillä, josko täti olisi sittenkin voittanut hedelmäpelissä, mutta soitto tädin naapurille tyrmäsi tämän vaihtoehdon. Täti oli kyllä lähtenyt kotoaan, mutta ilmeisesti eksynyt matkalla ystävän luo.

Vaikka täti ei ystävälle kovin rakas ollutkaan, alkoi hän nyt huolestua
- mitä tädille oli tapahtunut?

(...jatkuu, kun tädin kohtalo selviää...)

Ja ensi kuussa sitten uudestaan...

Haamun näin tänäänkin, siellä Stockalla. Omat haamuni päätin jättää katsomatta. Olen nyt tullut siihen tulokseen, että silmäni alkaa olla niin äärimmäisen tottunut testitikun tuijottamiseen, että näen viivan paikan siinä, missä sitä ei itse asiassa ole. Tai on, mutta sen ei kuuluisi näkyä. Kyllä se plussa sitten näkyy ihan siristämättä, kun on näkyäkseen.

Vaikka vuoto ei vielä olekaan alkanut, voin julistaa itseni epäraskaaksi. Ei yksinkertaisesti tunnu siltä. Yhtään. Eikä edellisen kolmen päivän testeissä tapahtunut minkäänlaista edistystä. Laitoin jo eilen tilaukseen ovulaatiotestejä, lisää Pre-Seediä ja ties mitä. Uskon, että tässä toimii sama logiikka kuin sateenvarjon kanssa: aina silloin sataa, kun ei ole sateenvarjoa mukana ja päinvastoin. Jos siis ostan kaapin täyteen testejä, ne vanhentuvat sinne käyttämättöminä. Mahtava suunnitelma, eikö totta?

Ensi kuussa teen kaiken päinvastoin kuin tällä kertaa. Palaan vanhaan tulos- ja suorituskeskeiseen rutiiniin. Lukitsen luultavasti miehen ja itseni viikoksi sisään, ettei mene ajankohta ohi. Empiiristen tulostemme perusteella se on just eikä melkein se lima/ovulaatiotestiplussapäivä, jolloin pitää laittaa toimeksi. Tässä kierrossa missattiin se surkeasti. Tai itse asiassa en kehdannut hälyttää miestä juhlista kotiin suorittamaan velvollisuuksiaan - jotain rajaa sentään. Ensi kuussa menee kyllä kehtaamisen rajatkin uusiksi...

Haamupäivät

Yhtä varmasti kuin koko loppuviikon on haamuja Stockalla, niitä tulee löytymään myös meidän vessasta. Tänään ratkesin testaamaan ensimmäistä kertaa (kp 28) ja vaikka odotin puhdasta miinusta, hailakkaakin hailakkaampi haamu sieltä tuli. Eiiiihh! Haluan plussan ja jos sitä ei tule, niin sitten kirkkaan miinuksen - en mitään epämääräistä haamua! Menee päivästä ihan liian paljon aikaa tikun tuijotukseen ja oman mielenterveyden kyseenalaistamiseen. Onko se miinus, mutta kuvittelen haamun? Onko se viivanpaikka? Onko se alkava plussa? Onko se samanlainen haalea ja hiipuva plussa kuin viime kuussa? Uuuuhhh.

Vaikka tässä ovatkin nyt lähiviikot menneet poikkeuksellisen vauhdikkaasti, tänään aika on taas testin tekemisen jälkeen pysähtynyt. En edes oikeastaan ole tässä aiemmin ajatellut plussan mahdollisuutta, sillä jos sitä limaa nyt sitten oli ajankohtana uskominen, meillä ei miehen kanssa taaskaan onnistunut tuo samassa paikassa oikeaan aikaan oleminen. Ja nyt se haamu sitten loikkasi jostain kummittelemaan... Vaikka se ehkä järkevää olisikin, en kyllä millään pysty odottamaan ylihuomiseen seuraavaa testausta. Pakko tuijottaa tikkua huomennakin.

Jossittelua

Jos alkuvuoden raskauteni olisi mennyt putkeen, laskettu aikani olisi ensi viikolla. Aika pelottava ajatus. Tietysti siihen olisi ehtinyt tässä vuoden aikana valmistautua, että ei se mitenkään puskan takaa olisi tullut. Outoa silti ajatella, millainen tämä vuosi olisi ollut, jos olisi oikeasti odottanut vauvaa.

Vaikka vaihtaisin nykytilanteen silmänräpäyksessä isoon raskausmahaan, ei tämä vuosi nyt sitten kuitenkaan jälkikäteen ajateltuna ole ollut niin kauhea kuin miltä se on välillä tuntunut. Tai onhan tässä vuotta vielä jäljellä... Mutta se nyt vaan on semmoinen tosiasia, että raskaana ei olisi voinut tehdä kaikkia juttuja, mitä nyt on päässyt tekemään. On voinut matkustella huoletta, herkutella sushilla, popsia vaivoihin lääkkeitä, nauttia viikonloppusiidereistä (tosin vain puolen kuuta) ja ylipäätään osallistua moniin juttuihin ilman rajoitteita.

Töissäkin on saanut olla ihan omana itsenään. Tosin en tiedä, onko omaa vainoharhaa vai mitä, mutta jotenkin kovin monet (naiset) tuijottavat mun mahaa. Meillä moni osaa arvatenkin laskea yksi plus yksi siitä, että menin naimisiin reilu vuosi sitten ja tykkään tunnetusti lapsista. Ja myönnettäköön, että mun alavatsa on noin puolet kuusta aika hämäävän turpea. Oon nyt näiden muutaman ultrauskerran jälkeen tullut siihen tulokseen, että se johtuu eteenpäin kallistuneesta kohdustani. Ei luonnollisestikaan herkuttelusta tai liikunnan puutteesta...

Niin, mutta tuolla töissä normaalisti olemisella tarkoitin siis sitä, että ainakin meillä ihmisten asenne on muuttunut saman tien, kun joku on kertonut olevansa raskaana. Tätiosasto alkaa leperrellä kuin vajaamieliselle ja esimiehet (meillä naispuolisia) eivät ota enää mukaan uusiin projekteihin tai palavereihin. Yhdessä päivässä asiantuntevasta työntekijästä on tullut vauvahautomo, jonka päähän ei luonnollisestikaan voi mahtua muuta kuin ajatuksia vaunuista, kestovaipoista ja puolen vuoden päässä häämöttävästä äitiyslomasta. Noh... voihan se tietty olla ihan tottakin...

Jossittelu ei auta mitään ja asiat ovat menneet, niin kuin ovat menneet. Voin kuitenkin todeta olevani, jos en nyt tyytyväinen, niin ainakin tyytynyt tähän tilanteeseen. Asioilla on puolensa ja puolensa. Kaikki ajallaan. Ja muita latteuksia.