Taas on vierähtänyt aikaa sitten viime kirjoituksen... ihan liikaa! Mitenköhän tän blogin saisi paremmin ujutettua viikkorutiiniin?
Pikkupöllö (reilu 10 kk) on ottanut suuria edistysaskelia sitten viime kuulumisten. Ei nyt sentään ihan varsinaisia askelia, mutta turhauttava paikallaan pyörimisen / peruuttamisen aika on vihdoin ohi. Pikkupöllö oppi konttaamaan 9,5-kuisena - sitä ennen ryömittiin muutama viikko omintakeisella hyljetekniikalla eteenpäin. Konttausasennosta Pikkupöllö tajusikin sitten varsin nopeasti, miten pääsee itse istumaan. Ja nyt se nousee jo matalaa tukea vasten pystyyn.
Muutaman ihanan viikon verran Pikkupöllö tykkäsi leikkiä ja tutkia paikkoja itsekseen, mutta sitten se keksi, että sehän voi seurata meitä joka paikkaan. Ja seuraakin - ellei sitten ole syömässä kukkamultia. Juhannuksena Pikkupöllölle puhkesi kuumeen ja oksennuksen kera kaksi ekaa ylähammasta - ei ne tosin ne keskimmäiset vaan sitä seuraavat. Hammaskitinästä päästyä tulikin sitten Pikkupöllön historian toinen flunssa. Ja nyt kun Pikkupöllö olisi taas tarmoa täynnä, niin se flunssa siirtyi luonnollisesti mulle. Pööh.
Oltiin neuvolassa pari viikkoa sitten vähän ennakkoon 10 kk -neuvolassa ja siellä Pikkupöllö oli 74,5 senttiä pitkä ja painoi 8,6 kiloa. Sais käyrien mukaan painaa vähän enemmänkin... Ruoka sille maistuu kyl ihan hyvin (kunhan on maissinaksu kourassa), joten taitaa poika vaan olla vähän hoikkeliinimpaa mallia. No, neuvolantädin ohjeistuksesta ollaan nyt lisätty teelusikallinen öljyä ruokiin ja tehty puurot korvikkeeseen. Hampaiden puhkeamisen ja flunssan aikainen ruokahaluttomuus on kyl tainnut aika hyvin mitätöidä kaikki lihotusyritykset toistaiseksi.
Miehellä alkaa vihdoin ens viikolla kesäloma. Tässä mun työssä ei varsinaisesti lomaa tunneta, mut saapahan hiukan irtautua puuduttavista arkirutiineista. Pikkupöllö nukkuu nykyään kahdet tai kolmet päikkärit, mutta yöunet on niin pitkät (yleensä 11 tuntia), että ei niihin päikkäreihin ihan hirveesti tunteja jää. Vieläkään Pikkupöllö ei kyl oo nukkunu kokonaista yötä heräilemättä (siis edes sitä kahdeksaa tuntia), mut enää se ei sentään vaadi maitoa. Yleensä riittää tutti tai ainakin äitin kainalo. Hommattiin leveämpi sänkykin... Iltanukahtamiset sujuu nykyään ihan mallikkaasti omaan sänkyyn, kunhan äiti tai isi on siinä pinnasängyn vieressä.
Imetyskin on nyt sit loppunut. Tai maito vain loppui. Tavallaan se oli vähän haikeeta, mutta samalla helpottavaakin. Korvikemaito ei kyl oo Pikkupöllön mielestä yhtään niin hyvää. Mut onneks on sit muita herkkuja: maissinaksuja, banaania, jogurttia... Ja Pikkupöllö tulee edelleen mielellään möyrimään ja kiehnäämään (ja puremaan) syliin, ettei se sylivauva ole minnekään hävinnyt. :)
Mitäs muuta? Vierastusta on edelleen ollut, mutta vähenemään päin. Aika nopeasti pääsee Pikkupöllön kaveriksi, jos sille lukee kirjoja. Äiti ja isi on niin tyhmiä, ettei ne jaksa lukea kirjoja kuin muutaman kerran päivässä. ;) Telkkariohjelmista mikään muu ei kiinnosta kuin Tuomas Veturi, mutta se ollut Pikkupöllön sitäkin suurempi suosikki jo puolivuotiaasta asti. Meidän yhdeksän boksille tallennettua jaksoa pyörivät aika ahkerasti, kun haluaa itse syödä edes muutaman aterian päivässä ilman pöydän alla kitisevää takiaista. :)
Pikkupöllö on saanut samanikäistä leikkiseuraa nyt lähes joka viikko - ja minäkin miellyttävää juttuseuraa. :) Ei noiden poikien touhua oikein vielä voi yhdessä leikkimiseksi sanoa. Varastavat vaan toistensa käsistä lelut. Ja syövät niitä. Mut hauska sitä on silti katsoa. Ja päivä sujuu huomattavan paljon nopeammin.
Pikkupöllön yksivuotissynttäreihin ei ole enää kuin vajaa kaksi kuukautta. Meillä ei oo ees juhlien päivämäärää viel päätettynä. Jos vaikka yrittäis saada edes sen tehtyä näillä flunssa-aivoilla tän viikonlopun aikana... :)
perjantai 6. heinäkuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)