Viittoilua

Heli tuossa edellisen tekstin kommenteissa kyseli meidän vauvaviittomakuulumisia, niin laitanpa ne tänne nyt heti (tai ei koskaan).

Pikkupöllö viittoo tällä hetkellä vain yhtä opetettua viittomaa: "lisää". Tosin Pikkupöllö luuli sen alun perin tarkoittavan maissinaksuja, ja tällä hetkellä se luulee tilaavansa leipää. Sanoo vielä "-pä, -pä, -pä" siihen perään, ettei Äiti missään nimessä erehdy antamaan lisää muuta ruokaa. :)

Maito-viittoma oli käytössä vielä kesällä merkkaamassa janoa, mutta sen jälkeen se jotenkin sekottui yleiseen "anna se mulle" -viittoiluun. Huomaa hyvin, että kun en ole itse kesän jälkeen viittonut maitoa, ei Pikkupöllökään sitä enää muista.

Tällä hetkellä Pikkupöllö oppisi varmasti viittomia ihan muutamassa päivässä. Sunnuntaina oli illalla aika kylmä, kun tultiin viikonloppureissusta kotiin ja hytistiin Pikkupöllölle "hrrrr, kylmä!" ja matkittiin vilunväreitä. Nyt tänään illalla kun tultiin autosta eteiseen, Pikkupöllö alkoi ihan oma-aloitteisesti päristä ja pyörittää päätään. Ulkona oli kylmä! :)

Viittomat olis just nyt tosi käteviä, mutta motivaatio niiden opettamiseen on enää tässä vaiheessa aika pieni. Jotenkin sitä haluaisi vaan rohkaista Pikkupöllöä sanomaan niitä ekoja sanoja eikä puhumaan käsillään tai eleillään. Eihän nuo kommunikaatiokeinot toki sulje pois toisiaan. Mut silti panostan nyt mieluummin Pikkupöllön sanavaraston laajentamiseen ylipäätään.

Pikkupöllö ymmärtää meidän puhetta mielestäni varsin hyvin. Se ymmärtää myös, mitä se ei saa tehdä - ei niin, että sillä olisi mitään käytännön merkitystä. Se vaan kurkkaa ovelasti kulmiensa alta, pudistaa päätään ja tekee silti juuri sen, mikä oli kiellettyä. Mut antaa sentään armollisesti Äitille sen pari sekuntia aikaa käydä kaappaamassa pojan pois pahanteosta. :) 

Siinäkin on eronsa, ymmärtääkö puhetta ja ymmärtääkö, mitä se puhe oikeasti tarkoittaa. Monet noista vauvaviittomistakin on varmasti vähän vaikeita opettaa niin, että lapsi yhdistää, missä siinä on kyse. Tajuaako esimerkiksi yksivuotias, mikä on nälkä tai jano, vai hahmottaako se sen tunteen vaikka juuri noiden leivän ja maidon kautta?

Ai niin, oonhan mä yrittänyt vielä yhtä omaa viittomaa opettaa: "väsyttää". Siis yrittänyt matkia Pikkupöllön silmien hieromista ja kertoa, että silloin väsyttää. Toistaiseksi en oo nähnyt sitä tietoisesti viitottuna - ehkäpä siksi, että Pikkupöllön mielestä sitä ei väsytä koskaan ja nukkuminen on ihan turhaa. :) Mut nyt on Äitin aika kömpiä nukkumaan, koska Äitiä kyllä väsyttää! (*Hieroo silmiään*)

Hoitoepävapaalla

Pikkupöllö täytti tänään 1v 2kk. Muistan, kun otettiin tasan vuosi sitten Pikkupöllöstä semmoisia vähän fiinimpiä valokuvia. Niin, tai yritettiin ottaa. Eihän se tietty menny todellisuudessa ihan niinku valokuvauskirjassa opastettiin... :) Mut jotenkin mä en voi tajuta, että siitä on vasta vuosi. Me asutaan nykyään eri asunnossa, tehdään eri juttuja ja Pikkupöllökin on ihan erilainen. Muutos on ollut siis tosi iso, mut ei se ole kyl siltä tuntunut täällä kotona. Oon jo aikoja sitten lakannut murehtimasta sitä, etten muista, mitä eilen tehtiin. Varmaan ihan sitä samaa kuin tänäänkin. :)

Selvittiin Pikkupöllön synttärijuhlista suhteellisen täysjärkisinä - välillä meinasi tosin epätoivo iskeä, kun Pikkupöllö repi tavaroita alas samaa (tai kovempaa) tahtia kuin mitä itse niitä siivosi. Eikä tietenkään nukkunut päikkäreitä silloin, kun olis pitänyt. Ja sitten kun nukkui, niin nukkui viis minuuttia. Mut toisaalta jotain tollasta tapahtuu aina, kun pitäis mennä jonkun tietyn aikataulun mukaan eli kyl siihenkin epämukavuuteen alkaa tottua.

Epämukavuudesta tuli mieleen Pikkupöllön vierastaminen. Se oli jo hiukan paremmalla tolalla, mut nyt on taas käännetty suupieliä alaspäin ja roikuttu Äitin paidankauluksessa ihan riittävästi. Tääl kotona menee yleensä ihan hyvin, kunhan vieraat ei tuu koskemaan. Muskarissa menee hyvin, kunhan Äiti ei oleta, että Pikkupöllö suvaitsisi seistä siellä omilla jaloillaan. Vieraassa paikassa itkun laukaisemiseen riittää yleensä ihan se, että joku vieras katsoo Pikkupöllöä lähietäisyydeltä. Tosi kätevää...

Kyl se vierastus yleensä sit helpottaa jonkun ajan kuluttua, jos ollaan samassa paikassa ja ihmisiä on vain muutama. Mut esim. kavereiden häissä - ei. Pikkuserkun ristiäisissä - ei. Pikavisiitillä isovanhempien luo - ei. Meillä ei myöskään samasta syystä ole ketään, joka voisi toimia lapsenvahtina. Tai tottakai voisi. Mut meitä ei ihan kauheasti innosta lähteä kahdestaan minnekään, kun tietää, että Pikkupöllöä ahdistaa. Viime viikonloppuna olin äitivapaalla yhden yön ja sen jälkeen Pikkupöllö ei oo tykännyt jäädä kahdestaan ees Isinsä kanssa. Mut se oli kyl ihan sen arvoista. :)

Töihin ilmoitin, etten ole tulossa vielä maaliskuussa takaisin (Pikkupöllö olis silloin puoltoistavuotias), vaan jatkan hoitovapaata vielä elokuulle. Silloin on paremmin hoitopaikkoja tarjolla ja Pikkupöllö on todennäköisesti huomattavasti valmiimpi jäämään hoitoon. Eikä se kesän yli lomailu oo yhtään hassumpi vaihtoehto... :) Tai lomailu ja lomailu...

Pikkupöllö ei ole vielä sanonut ensimmäistä kokonaista sanaa, mutta on sentään siirtynyt kaksijalkaisten maailmaan. Pari viikkoa sitten se uskalsi vihdoin kävellä useamman askeleen verran, ja sen jälkeen onkin sitten menty aika konkarin ottein.

Hmmm... mitäs muuta? Hampaita on vielä aika vähän: kuusi. Seitsemäs puhkesi eilen. Vähäisestä purukalustosta johtuen Pikkupöllö ei suostu syömään kovin karkeaa ruokaa. Tai leipä menee kyllä kaikissa olomuodoissaan, mutta vähemmän kiinnostavat ruuat ei. Muutenkaan ruokailu ei ole päiviemme kohokohta...

Pikkupöllö tykkää yli kaiken auttaa Äitiä tiskikoneen tyhjennyksessä, lukea kirjoja sylissä ja katsoa telkkarista Tuomas Veturia tai Maisaa. Hoitopöydällä ei todellakaan voi enää maata, ja päikkäreille menokin on usein ihan tyhmää. Onneksi Pikkupöllö nukkuu niitä enää vain yhdet. Ainakin periaatteessa. Riippuu, riittääkö sitä unta puol tuntia vai kaksi.

Hankalaksi tämän ikävaiheen tekee oma tahto. Luulisi, että tuommoinen Äitiä ihannoiva pikkumies taipuisi helposti Äitin tahtoon, mutta ei. Pikkupöllö on osannut pyörittää tomerasti päätään kiellon merkiksi jo pari kuukautta: Älä laita sitä pahaa ruokaa mun suuhun! Älä laita niitä hanskoja mun käteen! Älä laita sitä kaapinovea kiinni! Vastaavasti omat kiinnostuksen kohteet ilmaistaan vaativalla kiljahtelulla, epämääräisellä sormenosoituksella tai epätoivoisella valituksella (kun Äiti ei tajuu mitään...). Niitä sanoja odotellessa...

Ollaan lähdössä kuukauden päästä viikoksi Lanzarotelle. Vähän hirvittää jo ennakkoon eka lentokonematka. Ja se pakkaaminen. Mun äiti lähtee reissuun mukaan, joten siellä saadaan varmaan lomalapsenvahti käyttöön. Ainakin viikon loppupuolella. Reissua varten olis vaikka mitä suunniteltavaa ja joku joulumörkökin tuolla jo häämöttää. Aavistelen pitkiä iltoja...

Eihän tämmöisellä kahden kuukauden päivitysvälillä mitään kunnon blogia saa pidettyä, mut jos sit vaikka joulun jälkeen ottais itteään niskasta kiinni. Kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka, vaikka seuraavaa vauvaprojektia ei olekaan nyt ihan lähikuukausina suunnitteilla. Täällä sitä vaan eletään tätä kotiäidin monotonista arkea. Onneksi niitä väripilkkujakin löytyy - vaikkei nyt ihan muistakaan, että oliko se tänään vai eilen vai edellispäivänä vai viime viikolla... :)

Vauvalahjontaa kotimaisittain

Mulla on tää kyseinen postaus ollut tekeillä jo toukokuusta asti. (Puuh.) Silloin oli viisi vauvaa lähipiirissä tuloillaan ja aattelin, että varaudun lahjoihin kerrankin hyvissä ajoin. Kun musta on tosi kiva antaa kivoja vauvalahjoja. Mut aina siinä käy niin, että treffit sovitaan parin päivän päähän ja sit sitä kivaa lahjaa ei enää ehdi hommata. Tai ainakaan sitä kivaa, mitä oli ajatellut.

Musta on ihana saada lahjaksi jotain... kivaa. :) Itsetehdyt asiat on yleensä parhaita. Mut tässä on kyl vuoden aikana tullut ajankäytön suhteen aika realistiksi.Hyvä, jos saa värkättyä sen onnittelukortin omilla kätösillään. Mut onneksi netti on pullollaan kaikkia kivoja lahjavaihtoehtoja!

En ole vankkumaton kotimaisuuden tai kotimaisten nettikauppojen kannattaja (ainakaan Brittien Amazonin laajasta ostohistoriastani päätellen...), mutta vauvoissa on vaan sitä jotakin, mikä innostaa kotimaisuuteen lahjahankinnoissa. Ehkä se on se ajatus, että niin vauva kuin lahjakin on syntyjään täältä.

Tykkään ostaa käytännöllisiä vauvalahjoja. Ja mieluusti vielä kestäviä, pitkäikäisiä ja sekä tytöille että pojille sopivia. Sylikummina ehkä ostaisin sen kummilusikan (jos toivotaan), mutta muuten en koe tarvetta ostaa "virallisia" vauva/ristiäis/nimiäislahjoja. Siis niitä hopeisia valokuvakehyksiä ja sen sellaisia. Vauvalahja saa mielestäni olla persoonallinen - annetaan se sitten juhlissa tai ihan vaan kylässä piipahtaessa.

Vauvalahjat on juuri siitä kivoja, että niitä tarvitaan monenlaisiin tilanteisiin. Joskus haluaa muistaa perhettä vain kortilla tai vaikka jollain pienellä, kirjekuoreen mahtuvalla lahjalla. Joskus hommataan isompi lahja porukalla. Ja kaikkea siltä väliltä.

Siispä tässä on nyt sitten vähän listaa kotimaisista lahjaideoista. Lista on luonteeltaan epäprismaisa (vaikka erinomaisia vauvalahjoja löytyy toki sieltäkin), koska haluan nostaa esiin pienempiä, tuntemattomampia merkkejä. Siis tuntemattomia niille, jotka eivät luuhaa kaikki illat kyseisissä nettikaupoissa, kuten minä... ;)

Monia näistä tuotteista myydään muuten useammassa nettikaupassa sekä niiden myymälöissä/kotipuodeissa. Suosittelen siis käyttämään Googlea apuna parhaan hinnan, pienimpien postikulujen ja kivoimpien kauppojen etsimisessä.


Onni ja Ilona

Katselukortti (2,50 €). Katselukortin toisella puolella on postikortti, joten tällaisen voi lähettää vaikka ensimmäiseksi onnittelutervehdykseksi. Kannattaa ehkä kortissa mainita sen käyttötarkoitus. Huomasinpa nimittäin juuri, että ollaan saatu (yllättäen) tuo ihana pöllökortti ristiäislahjan yhteydessä, mutta ei tajuttu testata sitä pikku-Pikkupöllöllä katselutarkoituksissa. Katselukortteja on myös kaksipuolisina ja laminoituina (4,50 €) sekä julisteina (10 €). Kortille voi ostaa söpön kassinkin (5 €).

Kot! sanoo kana -kirja (14-20 €). Leena Junnilan (eli Onni ja Ilona -tuotteiden äidin) kirja sopisi hienosti ensimmäiseksi katselukirjaksi vauvalle. Kirkkaita värejä ja selkeitä graafisia kuvioita. Ostin sen äskettäin Adlibriksesta yhteen vauvalahjaan. Sivut ovat todella tukevaa pahvia ja muutenkin tosi kiva kirja!


PaaPii

PaaPii-kortti (1,50 €). Näillä värikkäillä postikorteilla erotut varmasti markettien korttivalikoimista.

Kili-Katti-helistin (18-20 €). Tietyssä vaiheessa lelujen helisevyys on niiden tärkein kriteeri. Tässä helistimessä on sekä se että ulkonäkö kohdillaan.

Pu-Puu- (pieni 26 € tai iso tyyny 36 €) ja Pikkukettu-pehmolelut (20 €). En tiedä, ovatko nämä lasten makuun (meillä ei ole näitä eikä Pikkupöllö ylipäätään välitä kauheasti pehmoleluista), mutta miellyttävät ainakin aikuisen silmää lastenhuoneen sekamelskassa. :)

Nosh Organics -vaatteet. PaaPii on myös suunnitellut suomalaiselle lastenvaatemerkki Nosh Organicsille kuoseja. Noshin omistakin valikoimista löytyy kivoja ja pitkäikäisiä vaatteita. Jälleenmyyjiä on lukuisia, joten kannattaa googlata tarjouksia.


Kimperi

Pipo (10-13 €). Meidän lempparipipo on ollut keväästä asti Kimperin Sininen Ötökkä. Se on ihan syötävän söpö Pikkupöllön päässä. Näitä pipoja myy Kimperin lisäksi aika moni muukin nettikauppa ja ainakin Punavuoren Peikossa satuin näitä viimeksi näkemään. Lähetin kesällä yhden pipon kirjekuoressa lahjaksi ja taisi mennä ihan normaalilla postimaksulla.

Tumput (10 €). Kimperi-tumppuihin en ole törmännyt kuin Kimperin omassa nettikaupassa. Tumpuista tulisi hyvä setti vaikka M-koon pipon kanssa.


Onnakerttu

Ruokalappu (14 €). Ostin näitä kaksi - yhden Pikkupöllölle ja yhden lahjaksi. Tosi kivoja ja tarpeeksi pitkiä myös taaperolle. Toimituksessa vain kesti puolitoista viikkoa, joten toinen lappu ei sitten mennytkään lahjaksi sille, kelle kuvittelin, vaan ihan toiselle. Pitäisi aina muistaa olla hyvissä ajoin liikkeellä...

Bodyn jatkopalat (5-6,50 €/ 2 kpl). Ainakin pitkäselkäiselle Pikkupöllölle bodyn jatkopalat ovat olleet varsin hyödyllinen hankinta. Moni kiva body olisi jäänyt pieneksi ihan ennen aikojaan. Onnakertun palat sopivat esim. suurimpaan osaan Lindexin bodyista, joita taitaa löytyä itse kunkin kaapista. Monet vanhemmat eivät tiedä tällaisia jatkopaloja olevankaan, joten siinäpä oiva lahjaidea!


Pikku Purli

Neuvolakortin kannet (10-15 €). Nämä suloiset pöllökannet voi ostaa lahjaksi jo odottavalle äidillekin äitiyskortin suojaksi. Tai suojaahan ne muoviset mainoskannet ihan hyvin, mutta ei ne kauhean nätit ole... :) Pikku Purlilla on muitakin kansikuoseja, ja tuotteita myydään myös Huuto.netissä. Näppärä tietty ompelee kannet ihan itse vaikkapa näiden ohjeiden avulla.


Isompaa porukalla tai muuten vaan

Vaatteita (sopivasti €). Nosh Organicsin mainitsinkin jo tuolla ylempänä, mutta on muitakin kivoja kotimaisia  vauvanvaatevalmistajia. Metsola on niistä tunnetuin ja nostalgisen ihana. Ruskovillan tuotteista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta huolisin niitä kyllä mieluusti lahjaksi. :) Meillä villavaatteet ovat olleet Suomessa suunniteltua ManyMonths-merkkiä, joka ei nyt ole ulkonäöltään ihan niin fiiniä kuin Ruskovilla, mutta vaatteet ovat todella käytännöllisiä ja nimensä mukaisesti pitkäikäisiä.

Lapsikuvauslahjakortti (80-120 €). Tämä on ollut meillä töissä suosikkilahja jo useamman vuoden ajan. Kannattaa selata netissä valokuvaamojen vauvaportfolioita ja valita kiva kuvaamo. Tai sitten on Se Paikkakunnan Ainoa Oikea Valokuvaamo, jossa kuvat kuuluu ottaa. :) Muistakaa pyytää lahjakorttiin pitkä voimassaoloaika, jotta lahjakortin voi käyttää myös yksivuotiskuvaan.

Grafiikkatyö (kehystettynä 80-> €). Monesti perheellä on varsinkin toisen lapsen kohdalla jo kaikkea. Jos kuitenkin haluaa antaa lahjaksi jotain pysyvää, pieni taulu on kiva (vaikkakin aika arvokas) vaihtoehto. Grafiikkavedoksia voi ostaa netistäkin, mutta edullisempia (eli tuntemattomampien taiteilijoiden) töitä on aina paremmin gallerioissa paikan päällä. Varaudu myös siihen, että alle satasella ei juuri saa kehystettynä mitään postikorttia isompaa teosta. Mutta vauvoillehan sopii kaikki pieni! :) Kehystykseen voi ottaa antaa myös lahjakortin, jos ei ole varma lahjansaajan toiveista.



No niin, se oli semmoinen lista. Laittakaa ihmeessä lisää ideoita kommenttilootaan! Vauvasesonki on lähipiirissä hiljennyt talveksi, mutta keväällä olisi sitten ainakin taas yksi lahjottava. Jee!

Lupaan laittaa ensi viikolla ihan kuulumisiakin. Tiivistetysti: meillä kävellään (kahden viikon vankalla kokemuksella), luetaan kirjoja (ihan hulluna) ja äiti on maailman paras ja ihanin ja siitä ei kannata irrottaa ikinä - ainakaan vieraassa paikassa. :D