keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Informaatiotulva

Rankkaa tämä äitiyslomailu. Ensin aamupäivällä äitiyspoliklinikalle synnytystapa-arvioon, kotona välissä lounasta ja sitten iltapäivällä neuvolaan. Piti ihan katsoa kelloa lounasta syödessä, hui! :)

Synnytystavaksi (tai sen tavoitteeksi) vahvistui itsekin uumoilemani perinteinen alaväylä. Ilmeisesti neuvolalääkäriä oli mietityttänyt juuri se, että lantion seudun kudokset ovat kireät. Tämänpäiväinen synnytyssairaalan lääkäri vaan onnitteli hyvistä perintötekijöistä. Häntäluunikin on siro, kaartuu oikeaan suuntaan ja "myötää hyvin". Tämän sortin informaatiota tuli vartissa niin paljon, että puolet meni suoraan toisesta korvasta ulos. Itse tutkimus ei ollut kaikkein miellyttävimmästä päästä, mutta ei yhtään niin kauhea kuin mitä taas kerran olin googlannut...

Ultraakin käytettiin ja siellä se pallero teki palleaharjoituksia. Harjoitteli siis vissiin hengittämistä - hikka on ainakin lähiaikoina tullut tutuksi. Aika ahtaalta siellä mahassa näytti mun silmään, vaikka lapsivettä olikin normaalin verran. No, ahtaalta tuntuu myös ihan tänne mulle päin - koko ajan on joku osanen tunkemassa tuosta vatsanahasta läpi. Pää oli jo tosi alhaalla, mutta ei vielä kiinnittynyt. Kävely ei ole kyllä enää mitään kauhean herkkua.

Painoarvio oli 3260 grammaa (tänään rv 37+0). Ihan tässä kotonakin vielä mietin, että no mites siitä onkin tulossa sitten niin pieni, kun aiempi syntymäpainoarvio oli 3600 grammaa. Sitten tajusin neuvolakortista, että sehän olikin painoarvio tällä hetkellä... Eli jos laskettuun aikaan asti mennään, niin todennäköisesti siitä tulee joku vähän alle nelikiloinen. Mut ehkä ei mennäkään laskettuun aikaan asti! Viime viikolla neuvolalääkärin mukaan kohdunkaulaa oli vielä kolme senttiä ja kohdunsuu kova ja kiinni. Nyt tänään kaulaa oli 2,5 senttiä, kohdunsuu oli pehmeä ja sormelle auki. Edistystä, jee! Oon tässä yrittänyt pitää jäitä hatussa, mutta kyllähän se laittaa miettimään, että josko sittenkin olisi jo pian loppu tämä helteessä nihkeily ja vanhuksen ketteryydellä könyäminen.

Neuvolassa ei sitten iltapäivällä ollutkaan mitään kummempaa. Painoa oli taas tupsahtanut jostain 700 grammaa lisää viikossa - täti laittoi turvotuksen piikkiin. Mut miten sen voi joka viikko laittaa turvotuksen piikkiin, kun turvotus on pysynyt ihan samanlaisena jo ties vaikka kuinka kauan? Luultavasti kyseessä on ennemminkin uusi addiktioni suklaarusinoihin... Tänään löytyi vielä ihan kuningasyhdistelmä: minttujäätelö ja suklaarusinat. Aaahh!

Neuvolatäti kyseli, että jännitänkö synnytystä. Sanoin, että vaikka normaalisti olenkin kova jännittämään, tätä en osaa jännittää, kun ei tiedä tarkkaa päivää. Että sitten jos alkaakin päivät huveta ja yliaikaisuus lähestyä, niin alkaa ihan varmasti jännittää ja nähdä painajaisia. En oo nähnyt vielä yhtäkään synnytysaiheista unta - aika uskomatonta! Ei mulla tosin oo ollut vielä yhtään supistustakaan, että ei oo mitään hajua, mitä kuvitella siinä unessa. Unen laatu ei kyllä oo täällä kotona mitenkään mahtavaa, vaikka aiheet olisikin leppoisia. On niin älyttömän kuuma! Mökillä oli tossa pari mahtavaa yötä, kun oikeesti heräsi vain vessaan eikä siihen, että on hiestä läpimärkä. Kotona ainoa vähänkään toimiva yöyhdistelmä on tuuletin makuuhuoneeseen ja kylmävesipullo nilkkoihin - jääkaappikylmällä vedellä täytettynä. Sillä pärjää sen pari tuntia kerrallaan...

Aika on tälleen kesälomaillessa mennyt ihan mukavan nopeasti. Nyt on jo 37 raskausviikkoa täynnä eli täysaikainen vauva tulossa! Jos ei olisi heinä-elokuu, odottaisin seuraavien viikkojen odottelua ihan mukavin mielin. Olisi kestovaippapuuhastelua, hääalbumin tekoa ja ties minkälaista järjestelemistä. Nyt vaan tiedän, että juuri niin kauan kuin meillä on yli 25 astetta täällä sisällä (tänään 28), en jaksa tehdä yhtään mitään. Yhtään. Mitään. Tuijotan vaan vauvatavaroiden sekamelskaa. :) Tänään sain ehkä valittua vauvan kotiintulovaatteet, mutta ne olis kiva silittää ja silitysrautaan ei vaan voi koskea tässä nihkeyden tilassa...

No, nyt onkin taas kahdeksan mahtavaa tuntia levollisten unien leikkimistä vuorossa. Viimeistään kuuden aikaan aamulla alkaa kumpikin kylki kolottaa staattisista nukkuma-asennoista. Selällään olis ihana nukkua, mutta hiukankin kun muljahtaa sinne suuntaan, niin alkaa armoton kuorsaus. Minä?! Kuorsaan! Kyllä! Ja niin kovaa, että herään siihen itsekin! :) Jos siis kuulet ajatukseni sinne mahaan, niin tulepa ulos sieltä mieluummin sooner kuin later! Epämukavuuskerroin on jo ainakin oranssilla. Kyllä sen hääalbumin ehtii koostaa sitten myöhemminkin äitiyslomalla. :)

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Lomakooma

Reilu viikko vielä jäljellä lomakoomaa - sitten mies menee töihin. Kyllähän me tässä ollaan puuhasteltu kaikenlaista. Oltu mökillä ja vanhempien luona ja siellä sun täällä. Mut varsinaiset äitiyslomahenkiset valmistelut ei oo ollu listan ylimmäisenä. Vieläkään ei oo sairaalakassia kokonaan pakattuna eikä kotiintulovaatteita valittuna. Sänkyä ei todellakaan ole pedattuna eikä edes sen paikkaa raivattuna. Hyvä kun ollaan välillä sen verran kotona käyty kääntymässä, että saa pyykit pestyä. Ja sitä pyykkiä tulee paljon, kun hikoaa ihan paikallaan istuessaankin... Voi nihkeyden nihkeys näitä helteitä ja tukalia öitä!

Keskiviikkona (rv 36+0) oli viimeinen kolmesta neuvolalääkärin tutkimuksesta. Samalla toki käytiin ihan ne normaalitkin neuvolamittaukset läpi. Lääkäri oli taas varsin nuori, mutta itseluottamus näytti olevan kuitenkin ihan kohdillaan. Johtuikohan siitä, että oli mies... No, ammattitaidosta oli ainakin vaikea sanoa mitään. Lääkäri tuli siihen tulokseen, että hän haluaa, että meen vielä synnytyssairaalaan arvioitavaksi. Kuulemma lantio tuntui hiukan kireältä. Tuntuu ihan hiukan kummalliselta, että tällä hehtaarilantiolla sisämitta voisi olla liian pieni alatiesynnytykseen, mutta meen toki mieluusti tarkempiin tutkimuksiin. Niitä on luvassa ens keskiviikkona.

Muuten neuvolassa oli luvut ihan samaa rataa kuin aiemminkin. Verenpaine oli edelleen tosi hyvä, hemoglobiinikin sinnitellyt jo jonkun aikaa ilman lisärautaa ihan kivoissa lukemissa, ja pissanäyte on ollut aina puhdas. Painoa taas on tullut edelleen varsin rivakkaan tahtiin lisää, turvotusta riittää ja kohdunpohjankorkeus alkoi nyt lääkärin mittaamana lähestyä yläkäyrää. Ens viikosta alkaen mulla pitäis olla joka viikko se mun virallinen neuvolantäti, joten ehkä sitten pystyisi noista sf-mittaustuloksista saamaan jotain vertailukelpoista kuvaa - kaikilla kun on oma tapansa mitata... No, luultavasti ens viikolla näkee äitiyspoliklinikalla ihan ultrallakin, minkämoinen pötkylä sieltä on tulossa.

Postiluukusta on tipahdellut melkein joka päivä kaikkea kivaa netistä shoppailemaani kestovaippa- yms. tavaraa. Nyt en lomakoomaltani kykene niistä sen enempää raportoimaan, mutta myöhemmin sitten...

torstai 14. heinäkuuta 2011

Sadattelua... tai sitten ei

Höh, kerrankin kun keksi hyvän otsikon, niin sitten ei ole mitään sadateltavaa. Tämä on nimittäin sadas teksti, jonka tänne blogiin rustaan! Jee!

Eilen oltiin tutustumiskierroksella meidän synnytyssairaalassa. Aika paljon oli väkeä - varsinkin siihen nähden, että näitä kierroksia on neljä viikossa... Oliskohan ollut jotain seitsemän paria. Mutta kun heillä syntyy siellä keskimäärin kymmenen vauvaa päivässä, niin kyllähän siitä aika monta ensisynnyttäjää / toiselta paikkakunnalta muuttanutta synnyttäjää tulee per viikko. Synnytyssaleissa on kuulemma yleensä samaan aikaan noin neljä synnyttäjää - niin kuin oli ilmeisesti kierroksemmekin aikana. Siellä oli kyllä ihan hiirenhiljaista koko ajan, vaikka ainakin puol tuntia siellä oltiin...

Synnytysosastolla meitä opasti aivan mahtavan mukava ja pirteä kätilö. Ei tarvinnut pelätä, että a) tulee taas lässytystä eikä että b) mies kupsahtaa pyörtyneenä lattialle. Mies ei ole nimittäin ehtinyt siinä Isä syntymässä -kirjassaan vielä synnytykseen asti. On kyllä kovasti mieltynyt siihen kirjaan, että toiveissa on, että se tulee luetuksi vielä jossain vaiheessa ennen h-hetkeä... :) Kätilö esitteli meille synnytysosaston eri huoneita; oli tutkimushuonetta, lepohuonetta, olohuonetta, ammehuonetta ja sitten varsinaiset synnytyssalit. Tai oikeastaan ne nyt oli ihan tavallisia ikkunallisia sairaalahuoneita keinutuoleilla, palloilla ja jakkaroilla höystettynä. Että ei mitenkään pelottavia. :)

Kätilö selitti mukavasti eri synnytyksen vaiheita, mutta lähinnä ihan käytännön tasolta eli koska sairaalaan kannattaa tulla (tai soitella), missä huoneessa milloinkin ollaan, millaista kivunlievitystä/helpotusta on tarjolla ja miten esimerkiksi vauvan sydänääniä seurataan synnytyksen aikana. Puhetta oli myös muun muassa ponnistusasennoista, isien yöllisistä eväistä, valokuvaamisesta (hienotunteisesti sallittua) ja liikelaskennasta loppuraskauden aikana. Mulla ei sitä tarvetta ainakaan toistaiseksi ole - voisin helposti saada kymmenen liikettä kasaan ihan jokainen tunti... :)

Synnytysosaston jälkeen siirryttiin lapsivuodeosastolle, jossa opastus ei nyt ollut läheskään yhtä mahtavaa, mutta ajoi ihan asiansa. Perusjutuista katsottiin osaston esittelyvideo ja hoitaja kertoi vielä muutamia juttuja. Perhehuoneita on kymmenen, joten todennäköisesti sellaiseen pääsee ainakin yhdeksi yöksi. Vierailuaika on onneksi vain tunnin - voi suosiolla rajata vierailijat hyvin pieneen joukkioon. Tarjolla on myös imetyskoordinaattoria, vauvahierontatunteja ja sen sellaista, että oikein hyvältä kuulostaa.

Vastasyntyneitä ei näkynyt meidän kierroksella kuin siinä videolla, mutta silti meinasi tulla tippa linssiin. On ne vaan niin suloisia! Kavereiden häissä oli viikonloppuna yksi kaksiviikkoinen vauva ja olipa jotenkin omituista katsella sitä. Semmoinen pikku pötkylä asustaa tuolla minunkin mahassa ja sitten se sieltä jossain vaiheessa seuraavan puolentoista kuukauden aikana tupsahtaa syliin. Alkoi tuntua jotenkin konkreettisemmalta tämä vauvan tulo... :) Pitäisikin vähitellen keskittyä siihen sairaalakassin pakkaamiseen ja vauvan kotiintulovaatteiden valitsemiseen. Ja ehkä laskutkin olisi hyvä maksaa sitä mukaa, kun niitä tulee, etteivät unohdu. Ja uusi verokorttikin pitäisi tilata... Mutta kun niitä kestovaippoja on vaan niin kiva kattella netissä, ettei millään malttaisi tehdä mitään muuta. :)

Ai niin, äitiysloma alkoi virallisesti eilen. Kelan tuista "pääsen" nauttimaan kylläkin vasta lokakuussa, kun mulla palkka juoksee sinne asti. Tätä äitiyslomaa edeltänyt kahden viikon sairasloma näyttää muuten tehneen tehtävänsä - ranne ei ole enää yhtään niin kipeä. Nyt aiemmin kipuillut vasen ranne ja oikea ovat itse asiassa aika samanlaiset. Ei normaalit, mutta ei tuskaisetkaan. Vähän niinku mun olotila muutenkin. :) Toivotaan, että sitten synnytyksen jälkeen alkaisi nämä raskaudenaikaiset nivelkolotukset väistyä... Tuon eilisen sairaalavisiitin jälkeen odotan ainakin synnytystä ihan optimistisin mielin. Tänään rv 35+1.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kestävää ajanvietettä

Niin kuin jo viimeksi mainitsin, olen löytänyt pitkien päivien pelastukseksi kestovaippojen metsästyksen. Aikakin tuntuu olevan sille erittäin otollinen: varsin monella vaippavalmistajalla / -myyjällä on heinäkuussa vaippoja alennuksessa (listaa esim. täällä). Toki osa nettikaupoista viettää vastaavasti kesälomaa. Kotimaiselle kestovaippabisnekselle näyttää olevan myös ominaista, että aina jokunen merkki viettää äitiyslomaa, jotkut ovat lopettaneet toimintansa kokonaan ja muutama on myyty uudelle yrittäjälle. Tuotanto kun saattaa olla ihan siitä yhdestä henkilöstä kiinni.

Kotimaisuus onkin yksi kriteereistä, joilla olen kestovaippoja lähtenyt metsästämään. FuzziBunzit, ImseVimset ja BumGeniukset on varmaan ihan tosi mahtavia, mutta kun kerran liikutaan ihan samassa hintaluokassa, niin miksei sitä sitten ostaisi kotimaista. Musta ainakin on hauska ajatus, että vaippa tulee jonkun äidin kotiompelimosta käsityönä ja siten materiaaleihinkin pystyy itse vaikuttamaan. Hetki kesti kyllä oivaltaa, että tosiaan - vaikka vaippojen kuosit ovat melkeinpä samat joka merkillä, ne eivät ole samoja vaippoja! Kuosikankaita kun ei ole ompelijoille tarjolla ihan loputtoman monta laatua. :) Monet perusratkaisutkin ovat useimmissa vaipoissa samoja. Lähinnä vaihtelee vaipan malli, tuunausmahdollisuudet ja hinta. Kestovaippainfon tietokannasta saa jotain apua, mutta onhan se aika suo valita, että minkä vaipan sitä sitten haluaisi... :)

Ihan laitokselta asti ei tätä pikkumiestä ole tarkoitus kestovaipattaa, mutta oon nyt kuitenkin alkanut koota jo jonkinlaista vaippavalikoimaa, että voi sitten siirtyä siihen, kun ekat niistä alkaa istua. Newborn-kokoisia vaippoja en osta ollenkaan. S-koot alkavat sopia yleensä neljäkiloisesta eteenpäin, ja sen kilomäärän keräämiseen ei välttämättä mene montakaan viikkoa. Yhdenkoon vaippojakin on valikoimassa, vaikka aluksi ne ovatkin aika muhkeita paketteja pikkupepulle...

Tänään oli ensimmäinen kestovaippailun juhla-aamu, kun postiluukusta tupsahti kolme isoa kirjekuorta - ekat vaippaostokset! Suosittu Hilivinksis-merkki vaihtaa elokuun alussa yrittäjää ja myy pois varastonsa. Kävin verkkopuodissa ostoksilla perjantaina ja nyt ne siis jo tulivat perille! Hilivinksis-merkissä ainakin näin aloittelijan näkökulmasta erinomaista on se, että imuja pystyy käyttämään ja yhdistelemään tosi monipuolisesti. Ei tarvitse päättää ostovaiheessa, että haluanko nyt taskun vai yhden imuläpän vai kaksi ja mitä materiaalia ne nyt sitten olisivat. Siis kun materiaalit ainakin noissa varastovalmiissa vaipoissa päätetty jo valmiiksi, taskuja löytyy ja läpät on nepparikiinnitteisiä. :)


Monet jäljelläolevista varastokuoseista oli vähän tyttömäisiä, mutta löytyi sieltä vielä jotain meillekin (unisex-hengessä) sopivaa. Ostinpa sitten melkein jokaista mallia yhdet. :) Seuraavassa kuvassa ne näkyvät:

- Hilivinksis Päällinen (ruskea, S-koko, alhaalla vasemmalla)
- Hilivinksis Villapäällinen (sammaleenvihreä, S-koko, keskellä ylhäällä)
- Hilivinksis Tasku (tähtikuvioinen, S-koko, alhaalla oikealla)
- Hilivinksis K Neppi (ruskearaidallinen "duo fudge", yhdenkoon, ylhäällä oikealla)
- Hilivinksis K Neppi AIO (keltainen, yhdenkoon, ylhäällä vasemmalla)


Kaikki nämä edustavat eri vaippatyyppejä: K Neppi on sisä(täyttö/läppä)vaippa (tarvitsee päälleen kuoren tai villahousut), Tasku on taskuvaippa, K Neppi AIO on all-in-one-vaippa, Päällinen on PUL-kuori ja Villäpäällinen on villakuori. Tässä yläkuvassa ne ovat aika pienillä säädöillä kiinni - K Neppi -vaipat (reunimmaiset ylhäällä) on taitettu pienempään kokoonsa. Tässä seuraavassa kuvassa K Nepit ovat normaalisäädöillä (eli etureuna taittamattomana).


Vaippojen hintaan kuului muutama imuosa (kaksi Tiimaa ja yksi Tuuma) ja ostin vielä muutaman lisää pakettihintaan (yhden Tuuman ja yhden Mikro-mikrokuituimun). Eihän tämä lysti mitenkään ilmaista ollut, mutta jo kuorivaipoilla ja harsoilla +lisäimuilla pitäisi päästä aika pitkälle. Muitakin vaippoja/villahousuja/imuja on kyllä tilauksessa - katsotaan, koska saapuvat. Vaikka muuten olenkin ihan kätevä käsistäni, ompelukone ei ole ystäväni. En siis ainakaan lähimpään puoleen vuoteen kuvittelekaan tekeväni itse vaippoja - aika monet kyllä tekevät... Muutaman froteisen lisäimun saatan vanhoista pyyhkeistä surauttaa. Siihen ehkä mäkin kykenen. :) Käytettyjä vaippoja on paljon tarjolla, mutta niitä en aio ostaa, ellen sitten löydä todella hyväkuntoisia. Tarkoituksena kun olisi, että nämä vaipat kävisivät useammallekin kuin yhdelle käyttäjälle.

Jaahas, sen syvemmälle en nyt ainakaan tällä kertaa mene kestovaippojen maailmaan. Siitä voi lukea ainakin mulle erittäin hyödyllisestä Vaippailmiö-kirjasta tai vaikkapa Kestovaippainfon sivuilta. Enkä nyt vielä tosiaankaan voi briljeerata millään asiantuntijuudella, kun itse kuninkaallinen vaipankäyttäjä on vielä mahassa. :) Sittenhän sen vasta näkee, mikä toimii meillä ja mikä ei...

Vähän kauhistuneita ilmeitä ollaan kyllä saatu, kun ollaan kerrottu aikovamme käyttää kestovaippoja. Kovin ennakkoluuloista väkeä siis edelleen ihan kaikenikäisissä. No, kyllähän sitä itekin muistaa ajatelleensa, että onpahan aika ällöttävää. :) Meillä ei siis ole mitään ideologista syytä kestoiluun. Jotenkin tuntuu vaan turhalta kuskata niitä vaippasäkillisiä kaupasta, olla jatkuvasti kiikuttamassa pois haisevia vaipparoskiksia ja sitten toistaa sitä samaa kaavaa taas uudestaan toisen (ja kolmannen ja?) lapsen kanssa. Ei se voi olla niin kovin ällöttävää huudella pois vaipasta sitä samaa tavaraa, mitä huuhtelee pois sieltä vauvan pepustakin. Ja meneehän ne kakkaräjähdyksen tai ohilirahduksen nähneet vaatteet ja lakanatkin ihan sinne pesukoneeseen eikä minnekään pinseteillä desinfioitavaksi...

Kaveripiiristä ei löydy kuin yksi kestovaippailija, mutta sitäkin tyytyväisempi. Toivottavasti meistäkin tulee sellaisia!

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Tasaisen paksua elämää

Viimeksi kun rutisin tekemisen puutteesta ja pitkistä päivistä, niin tämä viikko on tuonut hiukan helpotusta asiaan. Ensinnäkin mies on ollut nyt kotona lomailemassa - kivempaa tylsistyä kaksin kuin yksin. :) Alkuviikon viileämmät päivät olivat myös IHANIA. Lämpötila sisällä laski jopa 23 asteeseen. Nyt on kyllä ollut taas lähemmäs 27 astetta heti aamusta, että se siitä sitten... Mutta edes se väliaikainen helpotus tästä nihkeydestä oli enemmän kuin tarpeeseen. Yöunet on kyllä helteistä riippumatta käyneet tosi katkonaisiksi. Koko tämän viikon oon herännyt kahden tunnin välein... Harvoin sitä lomalla odottaa näin paljon, että olisi vihdoin jo aamu...

Sain lainattua kirjastosta hyviä ja tuoreita vauvakirjoja. Varsinkin kaverini suosittelema kestovaippojen maailmaan perehdyttävä "Vaippailmiö"-kirja on ollut todella hyvää ajanvietettä. Tai siis se netissä surffaaminen sadoilla eri kestovaippasivuilla, kun vihdoinkin tajuaa niistä jotain. :) Kirjoittelen niistä jossain vaiheessa tänne tarkemmin. Miehelle lainasin "Isä syntymässä" -kirjan (ajatellen sitä perhevalmennuksessa ilmennyttä synnytyspeikkoa), ja se on lukenut sitä ihan kiitettävällä innolla. Tosin vielä se ei ole tainnut päästä itse synnytysosioon asti. Lukaisin sen eilen itse pikaisesti läpi ja sanoinkin miehelle, että ei sitä ihan ulkoa tarvitse opetella. Puolet asiasta oli uutta mullekin... Mä kun olin ajatellut pakata sairaalakassiin ajanvietettä, meikkipussin ja vaatetta enkä yrttiteetä, hierontaöljyä ja meren kohinaa -cd-levyjä... :)

Maanantaina oli neuvola ja täti numero viisi. Kaikki luvut olivat edelleen ihan kohdillaan - mitä nyt painoa oli tullut aika reippaasti... Mut täti laittoi sen armottoman turvotuksen piikkiin. Jostain syystä nyt tänään ja eilen ei ole turvottanut yhtään niin paljon. Nilkatkin näyttää ihan nilkoilta! Kunpa turvotus pysyisi poissa huomisenkin - pitäisi laittaa korkkarit jalkaan kavereiden häihin. Crocseja en ihan juhlakenkinä sentään kehtaa käyttää. :) Luultavasti tuolla mahassa on myös otettu jonkinlainen kasvupyrähdys sitten viime neuvolan, koska kohdunpohjan korkeus oli taas ylä- ja keskikäyrän välissä eikä keskikäyrällä. Ja kyllähän sen mahastakin näkee, että pallommaksi koko ajan tullaan... :) Oli jo pakko muuttaa kuvasuhdettakin aikaisempiin kuviin verrattuna, että koko maha mahtuu kuvaan. Tässä siis tilanne tänään (rv 34+2):


Seuraavaksi onkin sitten neuvolalääkäri puolentoista viikon päästä ja siitä eteenpäin neuvolassa juoksemista joka viikko. Ajat ainakin varattiin sille mun viralliselle tädille - voi siis olla, ettei tätiä numero kuusi enää tule. Saa nähdä... :) Kolmannessa verikokeessakin pitäisi muistaa tässä käydä. Ei niitä vasta-aineita sieltä kyllä edelleenkään löydy, mutta kärsittäköön nyt tämä miinusverisen taakka loppuun asti.

Keskiviikkona ollaan menossa tutustumaan synnytyssairaalaan. Toivottavasti mies saisi siihen mennessä sen kirjansa edes suurin piirtein luettua. Osaisi sitten ehkä paremmin hahmottaa asiat niin kuin ne ovat eikä käyttää liikaa mielikuvitusta. Työkaveri tosin kertoi, että heidän tutustumiskierroksellaan jossain huoneessa oli ollut juuri meneillään varsin äänekäs synnytys... Ehkä olisi sittenkin kivempi jättää jotain mielikuvituksenkin varaan...

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Rutinaa rutiineista

Päivässä on 24 tuntia. Aiempi arkirutiini meni niin, että siitä kahdeksan tuntia meni nukkumiseen, kahdeksan tuntia työntekoon, puolitoista tuntia työmatkoihin, tunti kaupassakäyntiin ja/tai ruuanlaittoon, tunti aamu/iltatoimiin, puoli tuntia kotitöihin ja loppu neljä tuntia oli sitten aikaa tehdä jotain muuta. Varsinkin tässä odotusaikana siinä neljässäkin tunnissa meinasi aika käydä pitkäksi.

Nyt kotona ollessa arkirutiinista siirtyy "vapaa-aikaan" lähes kymmenen tuntia. Siis niiden aikaisempien neljän lisäksi. Eli yhteensä 14. No... yöunia voi helposti venyttää yhdeksään tuntiin, joten ehkä realistisempaa on sanoa, että tunteja on 13. Paljon joka tapauksessa.

En ole niitä ihmisiä, joiden mielestä on ihanaa olla tekemättä mitään. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Ehkä sillä tarkoitetaan sitä, ettei tarvitse tehdä mitään pakollista tai hyödyllistä. Vai miten muuten voi olla tekemättä mitään? Ehkä se on joku sellaisten ihmisten juttu, joilla ei ole neljää (tai kolmeatoista) täysin vapaata tuntia myös arkena. Ehkä niille ihmisille hyvän kirjan lukeminen tai tv:n katsominen on sitä ei-minkään tekemistä. Mulle se on ihan normaalia jokapäiväistä tekemistä. Sellaista, jolla täytetään tyhjät tunnit ennen nukkumaanmenoa. Neljä tuntia sillä ei-millään vielä täyttää, mutta koko päivä?!

Tiedän, että siellä jo monet miettivät, että nauttisit nyt - kohta ei sitten ole enää ongelmia liiallisen vapaa-ajan suhteen pitkään, pitkään aikaan. Mutta kun en osaa nauttia! Vapaa-aika menettää hohtonsa, kun sitä on liikaa. Siitä tulee vaan aikaa.

Jos tämä odotus menisi siihen pisteeseen, että synnytys jouduttaisiin käynnistämään 15 päivää lasketun ajan jälkeen, tässä on vielä 61 päivää kärvistelyä jäljellä. Laskettuun aikaankin 46 päivää. Näistä nelisen viikkoa mies on kesälomalla, mutta koska pysytellään toiveikkaasti täällä lähiseuduilla, varsin moni päivä vietetään varmasti ihan kotosalla. Jokinlaiselle äitiysloman päivärutiinille olisi siis todellakin tarvetta.

On kyllä ollut aika rankka aloituskin kotona oleskelulle. Oon ollut nyt nämä kaksi päivää kokonaan yksin kotona, kun mies on isänsä kanssa sukuloimassa. Sisällä on lämpötila 27 astetta öin ja päivin. Ei autoa käytettävissä. Kaverit töissä tai kesälomareissuilla. Ei voi (tai kannata) tehdä mitään kipeää rannetta ärsyttävää. Ei kutoa, ei virkata, ei askarrella, ei tehdä mitään suurempaa tietokoneella, ei silittää vauvajuttuja, ei siivota kaappeja. Käytännössä olen siis elänyt kaksi päivää kuin pieni vauva - nukkunut, syönyt ja tuijottanut erilaisia virikkeitä. Tylsääkin tylsempiä päiviä. Tosi mahtavaa tämä sairasloma...

Kumpanakin päivänä on ollut pakko päästä hetkeksi aikaa ulos. Tai varsinaisesti se ulospääseminen ei tässä säässä vielä auta, vaan se, että pääsee jonnekin viileään jäähdyttelemään. Eilen kävelin lähikauppaan (joka ei varsinaisesti ole kovinkaan lähellä) ja tänään vielä hiukan kauemmaksi kirjastoon ja isompaan kauppakompleksiin. Kirjastossa oli oikein mukavaa - lueskelin tuoreita vauvalehtiä ja nautin ilmastoinnista. Kirjastossa käymisen voisi liittää ainakin osaksi uutta viikkorutiinia. Saa vaan nähdä, miten kauan jaksan raahautua sinne asti helteessä omin pullein jaloin...

Noh, huomenillalla mies tulee (luultavasti) vihdoin kotiin ja sunnuntaina pääsee elämään ihan normaalia viikonloppurutiinia. Niin, tai oikeammin kesälomarutiinia, kun kummatkin ollaan nyt lomalla. Mitä ikinä se pallomahaisen kesälomarutiini sitten onkaan... Ei ainakaan rannalla makoilua näillä säillä. Tai makoilun nykyisestä epämukavuudesta johtuen oikeastaan muutenkaan. :)