Sadattelua... tai sitten ei

Höh, kerrankin kun keksi hyvän otsikon, niin sitten ei ole mitään sadateltavaa. Tämä on nimittäin sadas teksti, jonka tänne blogiin rustaan! Jee!

Eilen oltiin tutustumiskierroksella meidän synnytyssairaalassa. Aika paljon oli väkeä - varsinkin siihen nähden, että näitä kierroksia on neljä viikossa... Oliskohan ollut jotain seitsemän paria. Mutta kun heillä syntyy siellä keskimäärin kymmenen vauvaa päivässä, niin kyllähän siitä aika monta ensisynnyttäjää / toiselta paikkakunnalta muuttanutta synnyttäjää tulee per viikko. Synnytyssaleissa on kuulemma yleensä samaan aikaan noin neljä synnyttäjää - niin kuin oli ilmeisesti kierroksemmekin aikana. Siellä oli kyllä ihan hiirenhiljaista koko ajan, vaikka ainakin puol tuntia siellä oltiin...

Synnytysosastolla meitä opasti aivan mahtavan mukava ja pirteä kätilö. Ei tarvinnut pelätä, että a) tulee taas lässytystä eikä että b) mies kupsahtaa pyörtyneenä lattialle. Mies ei ole nimittäin ehtinyt siinä Isä syntymässä -kirjassaan vielä synnytykseen asti. On kyllä kovasti mieltynyt siihen kirjaan, että toiveissa on, että se tulee luetuksi vielä jossain vaiheessa ennen h-hetkeä... :) Kätilö esitteli meille synnytysosaston eri huoneita; oli tutkimushuonetta, lepohuonetta, olohuonetta, ammehuonetta ja sitten varsinaiset synnytyssalit. Tai oikeastaan ne nyt oli ihan tavallisia ikkunallisia sairaalahuoneita keinutuoleilla, palloilla ja jakkaroilla höystettynä. Että ei mitenkään pelottavia. :)

Kätilö selitti mukavasti eri synnytyksen vaiheita, mutta lähinnä ihan käytännön tasolta eli koska sairaalaan kannattaa tulla (tai soitella), missä huoneessa milloinkin ollaan, millaista kivunlievitystä/helpotusta on tarjolla ja miten esimerkiksi vauvan sydänääniä seurataan synnytyksen aikana. Puhetta oli myös muun muassa ponnistusasennoista, isien yöllisistä eväistä, valokuvaamisesta (hienotunteisesti sallittua) ja liikelaskennasta loppuraskauden aikana. Mulla ei sitä tarvetta ainakaan toistaiseksi ole - voisin helposti saada kymmenen liikettä kasaan ihan jokainen tunti... :)

Synnytysosaston jälkeen siirryttiin lapsivuodeosastolle, jossa opastus ei nyt ollut läheskään yhtä mahtavaa, mutta ajoi ihan asiansa. Perusjutuista katsottiin osaston esittelyvideo ja hoitaja kertoi vielä muutamia juttuja. Perhehuoneita on kymmenen, joten todennäköisesti sellaiseen pääsee ainakin yhdeksi yöksi. Vierailuaika on onneksi vain tunnin - voi suosiolla rajata vierailijat hyvin pieneen joukkioon. Tarjolla on myös imetyskoordinaattoria, vauvahierontatunteja ja sen sellaista, että oikein hyvältä kuulostaa.

Vastasyntyneitä ei näkynyt meidän kierroksella kuin siinä videolla, mutta silti meinasi tulla tippa linssiin. On ne vaan niin suloisia! Kavereiden häissä oli viikonloppuna yksi kaksiviikkoinen vauva ja olipa jotenkin omituista katsella sitä. Semmoinen pikku pötkylä asustaa tuolla minunkin mahassa ja sitten se sieltä jossain vaiheessa seuraavan puolentoista kuukauden aikana tupsahtaa syliin. Alkoi tuntua jotenkin konkreettisemmalta tämä vauvan tulo... :) Pitäisikin vähitellen keskittyä siihen sairaalakassin pakkaamiseen ja vauvan kotiintulovaatteiden valitsemiseen. Ja ehkä laskutkin olisi hyvä maksaa sitä mukaa, kun niitä tulee, etteivät unohdu. Ja uusi verokorttikin pitäisi tilata... Mutta kun niitä kestovaippoja on vaan niin kiva kattella netissä, ettei millään malttaisi tehdä mitään muuta. :)

Ai niin, äitiysloma alkoi virallisesti eilen. Kelan tuista "pääsen" nauttimaan kylläkin vasta lokakuussa, kun mulla palkka juoksee sinne asti. Tätä äitiyslomaa edeltänyt kahden viikon sairasloma näyttää muuten tehneen tehtävänsä - ranne ei ole enää yhtään niin kipeä. Nyt aiemmin kipuillut vasen ranne ja oikea ovat itse asiassa aika samanlaiset. Ei normaalit, mutta ei tuskaisetkaan. Vähän niinku mun olotila muutenkin. :) Toivotaan, että sitten synnytyksen jälkeen alkaisi nämä raskaudenaikaiset nivelkolotukset väistyä... Tuon eilisen sairaalavisiitin jälkeen odotan ainakin synnytystä ihan optimistisin mielin. Tänään rv 35+1.