maanantai 30. toukokuuta 2011

Menolippu vauvamaailmaan

Töitä jäljellä: kuus viikkoa. Motivaatio työohjeiden kirjoittamiseen: nolla. Kiinnostus työntekoon ylipäätään: surkea. Etenkin näin maanantaiaamuna tuntuu ihan mahdottomalta päästä takaisin työmoodiin. Viikonloppu meni kirjaimellisesti vauva-asioihin hautautuneena, ja illalla alkaa perhevalmennus. Yritäpä tässä sitten keskittyä (hmmm... lasketaanpa...) reilut neljä tuntia exceleiden ja eurojen ihmeelliseen maailmaan...

Töitä olisi kyllä vaikka kuinka. Pitäisi saada imaistua kaikki vuosien varrella päähän kertynyt informaatio sanalliseen muotoon. Asiaa pahentaa se, että meitä on kaksi kokenutta lähdössä samaan aikaan pois - minä vauvavapaalle ja se toinen jo parin viikon päästä uuteen työpaikkaan. Kurjaa jättää muut vähemmän kokeneet kollegat pulaan vain sen takia, ettei itse pysty vauvahattaralta keskittymään työohjeiden kirjoittamiseen... Ehkä se motivaatio alkaa taas loppuviikkoa kohti potkia. Siis muukin kuin tuo sisäinen potkija. :)

Pesin viikonloppuna kolme koneellista vauvapyykkiä - kaksi koneellista vaatteita ja yhden lakanoita ja harsoja. En yleensä silitä yhtään mitään (aina voi jotain sujauttaa miehelle silitettäväksi ;), joten osoitin suurta viitseliäisyyttä karheimpien vaatteiden pehmittämisessä. Jäi kyllä yli kaksikymmentä superryppyistä harsoa vielä silittämättä - vähän opeteltavaa meidän upouuden kuivaavan pesukoneen käytössä... :) Samalla tuli tehtyä inventaaria, minkäkokoisia vaatteita sitä nyt oikeastaan sitten on jo haalittuna. Kokolaput kun ei kerro yhtään mitään - 50-senttisen potkuhousut on viisi senttiä pidemmät kuin 60-senttisen potkupuku. Ja kummatkin äitiyspakkauksesta...

Nyt on myös turvakaukalo hankittu! Kävin lauantaina lastentarvikeliikkeiden suunnalla ja ihan sattumalta huomasin, että juuri se kaukalo, mitä ollaan katottu, oli ihan älyttömän hyvässä tarjouksessa. Saatiin kaukalo + isofix-telakka yhteensä kahdellasadalla! Normaalisti maksais neljäsataa euroa... Kyseessä on BeSafen kaukalo iZi Sleep, joka ilmeisesti on poistuva malli - ainakin sieltä liikkeestä, mistä sen ostin. Onhan se aika painava rotjake, mutta kivaa siinä on se, että sen saa myös makuuasentoon... ja tietty se, että sopii meidän Mutsy-vaunujen runkoon. Värejä oli enää kahta jäljellä, mut onneksi toinen niistä oli meidän lemppari: musta. Vauva saa sitten olla se värikäs lisä siihen kaukaloon. :)

Jaahas, ei kai se auta kuin yrittää työntää vauvajutut muutamaksi tunniksi taas sivuun. Ei kyllä kauhean helppoa, kun tuo tuolla mahassa suorittaa varsin akrobaattista aamupäiväjumppaa...

perjantai 27. toukokuuta 2011

Sokeria, jihuu!

Tiedättehän sen vaikutuksen, mikä liiallisella karkinsyömisellä on lapsiin? 25-prosenttisen sokeri-vesimukillisen nauttimisen jälkeen vaikutus mahassa oli eilen täsmälleen sama. Koko kahden tunnin odotushuoneistuskelun ajan se pyöri ja potki ja riehui siellä valtakunnassaan ympäriinsä. Onneksi se ei sentään pidä vielä mitään ääntä - toisin kuin muut laboratorion vauva-asiakkaat. Vitsit, tuli kyllä ainakin kuukaudeksi kiintiö täyteen tauottomasta ja lohduttomasta pikkuvauvan huutoitkusta...

Sinänsä sokerirasitus meni aika mukavasti. Tai tuloksiahan ei vielä tiedä. Mut paastoaminen oli helppoa ja labrassa odottelu kului yllättävän nopeasti lehtiä lueskellessa. Inhottavinta oli ehkä se, että litkun juomisen jälkeen ei saanut juoda vettä siihen kahteen tuntiin - ja se, että kolmannen eli viimeisen verikokeen kohdalla hoitaja kadotti mun suonet. Se tuli sitten lopulta otettua aika väkivalloin... uuuh.

No, mut tulipahan tehtyä. Lounaalla sitten tankkasin nälissäni energiaa oikein urakalla - viimeistään pannukakku sai reippaan mahamuksinan taas käynnistymään. Illalla oltiin vielä työporukalla aurinkoisella kuunaripurjehduksella ja sielläkin tuli syötyä jättipala suklaakakkua (muun muassa)... Ei siis ihme, että viime yönä heräsin ekaa kertaa siihen, että mahassa oli kauhea elämöinti menossa. Niin se vaan on - lapselle ei kannata antaa liikaa makeaa ennen nukkumaanmenoa, jos haluaa itse nukkua yönsä rauhassa... :)

Oon nyt onnistunut olemaan syömättä kotona mitään arkiherkkuja, mutta lounaaseen kuuluu jälkiruoka vähän liian usein. Mut eihän sitä voi jättää ottamatta, jos se kuuluu kerran hintaan! :) Viime viikonloppunakin herkuttelin aika maltillisesti. Tai siis jos muistelee vain sitä omatekoista hedelmäsalaattia. Tais mennä kyllä puolikas Dumle-pussikin.... Mut mä en ollut ostanut niitä meidän kaappiin, niin mua ei voi syyttää. Itsehillintä riittää vain tiettyyn houkutuspisteeseen asti. ;)

Hassua, kun tekee oikeastaan mieli pelkästään makeita herkkuja. Yleensä oon enemmän sipsien, pistaasipähkinöiden ja sensellaisten perään, mutta nyt ne ei maistu juuri miltään. Sen sijaan suklaata, jätskiä ja karkkia menis vaikka kuinka paljon. Mansikatkin maistuu kyllä ihan älyttömän hyviltä, vaikka olis minkämaalaisia. Täytyypä ostaa niitä taas viikonlopuksi. Jos saisi vältettyä niillä edes muutaman retken herkkukaappiin...

Tänä viikonloppuna tarviikin itsekuria ainakin tuplasti, kun mies on kaverin polttareissa. Nyt olis kyllä erinomainen tilaisuus värkkäillä kaikkia niitä isyyspakkausjuttuja salassa...

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Joulupukki matkaan jo käy...

Viikko sitten saapui lappunen, että Reima Oy:n lähettämä paketti on noudettavissa postista. Äitiyspakkaus, jee!! Hetken aikaa mietin, että onko tämmöisen isomahaisen korrektia mennä itse noutamaan 8,4 kilon jättipakettia, mutta menin silti. Mies oli viime viikolla (taas) niin kiireinen, ettei siitä olisi ollut postin aukioloaikaan apua. Ja odottaahan ei pysty. :)

Alkuperäinen suunnitelma oli se, että kärräisin paketin vain auton takaluukkuun asti ja mies olisi kiikuttanut sen sitten yömyöhällä tullessaan sisälle. Mutta eihän sitä pystynyt millään odottamaan. :) Kantonauhasta sai onneksi hyvin kiinni eikä se nyt juurikaan normaalia kauppakassia enempää sitten painanutkaan. Mietin, että pitäisikö odottaa miestä kotiin ja avata paketti yhdessä... Mutta ei - arvasit oikein - ei sitä pakettia voinut avaamatta jättää siihen lattialle möllöttämään. :)

Kannen avattuani meinasi alahuuli alkaa mutristua kuin hemmotellulla pikkukakaralla. Mitäh?? Tää haalari on vaaleanharmaa! Ja makuupussi vaaleansininen! Täähän on se vuoden 2010 pakkaus! Mutku... mä... HALUSIN sen 2011-pakkauksen! No, yllättäen Kelan sivuilla sitten lukikin, että vuoden 2011 pakkauksia aletaan jakaa toukokuun lopussa - eikä alussa, niin kuin aiemmin uutisoivat. Olisi siis pitänyt pantata hakemuksen täyttämistä vielä parisen viikkoa. Tyhmä joulupukki.

Tarkemmin pakkauksen sisältöä katseltuani sain itseni tykkäämään siitä 2010-pakkauksestakin. Ainoat puutteet verrattuna 2011-pakkaukseen ovat oikeastaan huonompi (tai onneton) kestovaippa ja se, että vaatteita on muutama vähemmän. Mutta muuten kuosit on kivoja ja sopivan neutraaleja. Tykkään kyllä värikkäistä vaatteista, mutta itekin sen on tässä huomannut, että tosi vaikea löytää sekä tytöille että pojille sopivia vaatteita. Värikoodaus on selkeästi vaatevalmistajien kikka saada lisää myyntiä...

Kun muuten mainitsin pikkusiskolleni äitiyspakkauksen saapumisesta, vastaus oli: "Ai, eikö sitä saakaan vasta sieltä sairaalasta?". :) Sepäs olisikin kätevää. Toisessa kädessä vauva turvakaukalossa ja toisessa jättilaatikko. Ja siihen vielä omat sairaalakamat ja näytepakkaukset päälle. :)

Törmäsin tällä viikolla myös isyyspakkauksen käsitteeseen. Tämmöisenä pipertäjänä innostuin siitä heti. En tosin ajatellut lähteä millekään "kumihanskat & pyykkipoikia nenään" -linjalle, vaan hankkia pakettiin kaikkea hyödyllistä. Tuleva isä kun on varsin toimelias meillä nykyisissäkin kotitöissä (eli tekee lähes kaiken...), niin tuntuisi hiukan koomiselta antaa lahjaksi mitään hengityssuojaimia vaipanvaihtoa varten. :)

Suurin osa isyyspakettiin kaavailemistani tavaroista on semmoisia, että olisin hankkinut ne joka tapauksessa. Osan tavaroista oonkin jo reippaana ehtinyt tässä parin päivän aikana hankkia / laittaa tilaukseen. Mut varmaan se hauskin osuus onkin tehdä paketista samanhenkinen kuin äitiyspakkauksesta kaikkine lippulappuineen. Tarvikkeita olis tulossa kategorioihin: leikkiminen, kylvetys, ruokinta, vaipanvaihto ja turvatuotteet. Esittelen niitä tarkemmin sitten, kun suurin osa alkaa olla kasassa.

Eilen kävin myös kattomassa, josko olis löytynyt pakettiin jotain kivaa isi-potkupukua tms., mut pikakierroksella en nähnyt kuin H&M:n "I (heart) Dad"-vaatteita, jotka on jotenkin... plaah. Mut H&M:llä oli kyl yks ihan samannäköinen vaaleanpunainen pikeepaita kuin tulevalla isällä, joten ehkä lähdenkin tekstiilikaksoslinjalle. Ollaan kyl miehen kaa sovittu, että ei osteta "aikuisten" vaatteita vauvalle ennen kuin se seisoo kahdella jalalla, mut ehkä isyyspakkaus vois olla poikkeus. :)

Tänään on raskausviikkoja kasassa tasan 28. Viimeisellä kolmanneksella siis ollaan, jee! Sen kunniaksi huomenna sinne sokerirasitukseen... ööks.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Kunnon äiti

Viimeisen viikon aikana on saanut tuntea vanhemmuuden taakkaa useaankin otteeseen. Siis ihan sen fyysisen taakan lisäksi. :) Ensinnäkin tajusin, että vauvavakuutuksen viimeinen ottopäivä (eli 3kk laskettuun aikaan) alkoi uhkaavasti lähestyä. Oon ollut opiskeluaikoina vakuutusyhtiössä töissä, ja ehkä siitä johtuen elämä ilman vakuutuksia tuntuu kovin uhkarohkealta. Me kun ei miehen kanssa olla uhkarohkeaa nähtykään, niin otettiin nyt sitten se vauvavakuutus synnynnäisten ongelmien tai pahimman skenaarion varalle - ilmankin toki pärjäisi. Ei se vakuutus onneksi ollut vielä tässä vaiheessa mitenkään kallis.

Sitten torstaina oli neuvolalääkäri. Tällä kertaa lääkäri oli suunnilleen samanikäinen kuin minä, mutta neuvolan"täti" ehkä sen 23 vee - jos sitäkään. En tiedä, oliko kokemattomuuden syytä vai mitä, mutta hemoglobiinin mittaaminen oli varsin mielenkiintoista. Ensimmäinen mittaustulos, vasen keskisormi: 104. Toinen mittaustulos, oikea keskisormi: 114. Kolmatta sormea ei enää testattu, mutta oliskohan sieltä tullut 124? :) No, ostin itselleni joka tapauksessa rautamehua (Ferroforte B+C), että saisin hilattua lukemaa vähän ylöspäin. Tätönen kyllä suositteli rautatabletteja, mutta näin useamman kuukauden ummetuksesta kärsineenä päätin valita vatsaystävällisemmän vaihtoehdon. Toistaiseksi vaikuttaa oikein hyvältä - mehu ei ole pahaa ja vatsa jopa löysempään suuntaan.

Neuvolan vaaka näytti aika hurjia lukemia... Kolme kiloa kuukaudessa?! Taitaa jätskit ja suklaat näkyä - oon repsahtanut pahasti arkiherkutteluun loman jälkeen... Mutta kunnon vauvahautomona oon nyt päättänyt, että palaan takaisin kurinalaisempaan linjaan. Mansikat maistuu onneks melkein yhtä hyvälle kuin suklaa! Melkein... No, neuvolantätitytön mukaan painonnousu on kuitenkin edelleen "maltillista". Jaa... kahdeksan kiloa tammikuusta... hmmm... Ehkä sitä suklaata ei kuitenkaan aivan ehdoin tahdoin tarvitse suuhunsa joka päivä mätätä...

Nyt mitattiin ekaa kertaa oikeasti kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta. Se oli 25 senttiä (rv 26+1), millä pääsi keskikäyrän ja yläkäyrän puoleen väliin. Ei tää onneksi oikeasti siis oo mikään jättimaha, vaikka siltä se välillä muihin verrattuna tuntuukin... Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja kohdunkaulaa ainakin 3 senttiä. Niitä ei kuulemma olis kyl ees tarvinnut tutkia, kun mulla ei oo ollut supistuksia. Mut halusin oman mielenrauhan vuoksi varmistaa - jos vaikka olisinkin vaan huono tunnistamaan supistuksia. :D

Neuvolalääkäri otti sitten lopuksi puheeksi sokerirasitustestin, jota kuulemma suositellaan kaikille yli 25-vuotiaille - vaikka mulla ei mitään suurta riskiä raskausajan diabetekseen olekaan. Jännää, että kukaan mun kolmesta tapaamastani neuvolatädistä ei ole hiiskaissut siitä sanallakaan mitään. Tai kysyi se tätityttö, että "et oo joutunut sokerirasitukseen?" No en. Joudutaanko sinne vai saako sinne mennä? Päätin jo vähän, etten mene huvikseni testiin, mutta tänään sitten asiaa googlailtuani varasin sittenkin ajan. Vastuullisuus painaa... vaikkei todellakaan huvittaisi mennä paastoamaan, juomaan glukoosilientä ja kolmeen verikokeeseen parin tunnin odottelun kera. Sitä huvia luvassa sitten viikon päästä torstaina, ou jee.

Huvista puheenollen, kävin Kelan sivuilta katsomassa, että meille on perjantaina tilattu äitiyspakkaus. Jee! Kahden viikon sisään on siis minijoulu!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kuumailua

Mulla on nykyisin usein kuuma. Todella outoa. Mulla ei normaalisti ole kuuma kuin ihan täydessä helteessä. Villasukat on vakiovaruste kesäreissuillakin. Talvet on yleensä ihan yhtä palelemista - viime talvi aivan erityisesti. Alkuraskaus laittoi hampaat kalisemaan vielä kotona sohvalle käpertyneenäkin.

Nyt sitten taas tekisi vähän väliä mieli vähentää vaatekerrosta. Kotona sisälämpötila on vasta 23 astetta, mut peitto tuntuu öisin jo ihan liialliselta. Viime kesän helteillä lämpötila ei sisällä missään vaiheessa laskenut alle 28 asteen... Sitä odotellessa... Varsinkin, kun viime aikoina on tuntunut, että heti kun mulle tulee tosissaan kuuma, alkaa pukata kylmännihkeää hikeä ja huonoa oloa. Vesipullo onkin korvannut villasukat vakiovarusteena.

Mut on tästä kuumailusta jotain hyötyäkin. Olin tänään siellä verikokeessa ja kaksi putkiloa tuli täpötäyteen kymmenessä sekunnissa, yhdellä pistolla. Sellaista ei oo tapahtunut IKINÄ. Yleensä saa pumpata kiinni ja auki mun poloista kylmää kämmentä ja kitkutella neulaa parikin minuuttia. No, luultavasti tuo parempi virtaus liittyy kyllä enemmänkin siihen, että verta on nyt raskaana enemmän ja suonet ovat laajemmat. Tai ainakin niiden pitäis olla. Ei ne siltä ihan näytä...

Kivaa jättää takki kotiin! Ehkä se vielä just tämän toukokuun jotenkin istuu päälle, mut aika niukasti. Kirjaimellisesti. :) Tilauksessa olis siis kesälle runsaasti semmoista leppoista, ei-liian-nihkeää t-paitakeliä - vaikka semmoista kuin tänään!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Yksivuotissynttärit

Plussaa ja miinusta -blogi viettää tänään yksivuotispäivää! Jee! Tunnelmat on aika erilaiset kuin vuosi sitten. Silloin päällimmäisenä oli vielä pettymys ja toisena kärsimättömyys. Kärsimättömyys ei ole kadonnut minnekään, mutta pettymys on vaihtunut vauvanpehmoisiin mietteisiin. Ja siihen, että mihinköhän vaatteisiin sitä tänään mahtuisi. :) Ihan yhtä terapeuttiselta blogin kirjoittaminen ainakin tuntuu kuin silloin vuosi sittenkin.

Synttäreistä (ja siten korttiaskartelusta) tuli mieleen, että kaivelin eilen laatikosta kirjekuorta ja postimerkkiä Kelaan vihdoin lähtevälle raskaustodistukselle ja pinon pohjalta tuli vastaan hienoja netistä tilattuja Gmundin mallikartonkeja häävalmisteluajoilta. Niille ei silloin löytynyt käyttöä, ja näköjään olin sitten unohtanut niiden olemassaolon kokonaan. Täytyy olla häiden jälkeisen kooman syytä, sillä muuten en askarteluihmisenä mitenkään jättäisi noin herkullisia kartonkeja laatikon pohjalle. :) Aloin miettiä, että vieläköhän niitä saa ilmaiseksi tilattua netistä. Saa! Jos siis kotiäitinä tai muuten vaan on tarvetta fiineille kartongeille ja papereille, niin niitä saa tilattua viisi A4-malliarkkia ihan ilmaiseksi täältä. Mä laitoin jo tilauksen menemään. :)

Oon tässä koittanut asettaa itselleni jotain uutta tavoiteviikkoa tai virstanpylvästä, mitä odotella. Viikon 20 ja rakenneultran saavuttamisen jälkeen sellaista ei oo oikein ollut. Lähin tavoite olis ehkä viikon 28 täyttyminen, jolloin alkaa virallisesti raskauden viimeinen kolmannes. Se on toisaalta jo niin pian (kahden viikon päästä), että haluaisi katsoa hiukan kauemmas. Äitiysloman alkuun on yhdeksän viikkoa, ja se taas tuntuu liian pitkältä tavoitteelta. No, ehkä sitä pitää vaan pitää katse kalenterin lähiviikoissa. Tulossa on tällä viikolla neuvolalääkäriä, kolmen viikon päästä perhevalmennusta, kuukauden päästä neuvolaa. Niin ja huomenna pitää mennä labraan verikokeeseen tarkistamaan, ettei jollain taikatempulla mun miinusverestä, mun miehen miinusverestä ja tämän meidän ensimmäisen vauvan miinusverestä ole ilmestynyt mun vereen vasta-aineita. Jipii. Testi pitäis tehdä viikoilla 24-26 - huomenna on 25+6, pidemmälle ei kai oikein voi lykätä... :)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Melskaajan koti

Tuossa kun viimeksi kirjoittelin mahamatkailusta, niin tuli mieleen, että onpa taas vierähtänyt viitisen viikkoa siitä, kun otin viimeksi kuvan mahasta. Tässäpä siis kuva tämänpäiväisestä tilanteesta (24+6):


Mahan koon kehitys näyttäisi menevän aika hyvin yksiin vau.fi-sivuston animaation kanssa. Vähän kyllä hirvittää, kun katsoo sitä animaatiota eteenpäin... Tässä käy luultavasti niin, että olen pian semmoinen muodokas 40 sentin halkaisijan tynnyri - yhtä paksu kuin leveä. No, pitää vaan koittaa olla joutumatta ahtaisiin tiloihin. Onneksi tuli jo lentokoneen vessajono ja hotellin pieni suihkukaappi suoritettua. :)

Sisuskaluille ei ole kyllä kivat ajat tiedossa. Tuolla mahassa asustaa aikamoinen potkija... Toistaiseksi potkuissa ei ole vielä tarpeeksi mukiloimisvoimaa, mutta sitten kun on, niin siellä on suora väylä auki kylkiluiden ja pallean suuntaan. Istukka kun on tossa edessä mahan puolella... Ja voi sisuskaluille tulla muutenkin aika ahdasta. Jo pidemmän aikaa oon huomannut, että varsinkin aamupalan jälkeen tulee hetkeksi ahdistava olo. Veden juominen jostain syystä auttaa siihen. Veden juominen auttaa kyllä aika moneen muuhunkin raskausajan vaivaan... Kesää kohti veden tarve varmaan sen kun lisääntyy.

Oon koittanut jo tietoisesti alkaa nukkua pelkästään kyljellään, mutta aina sitä jossain vaiheessa yötä huomaa, että kappas vaan, taas sitä ollaan selällään. Ehkä se selällään nukkuminen jää sitten automaattisesti pois, kun se alkaa tuntua pahalta. Ainakin oletan, että havahdun ennen kuin tulee huono olo... Nyt oon kyllä saanut nukuttua varsin hyvin. Luultavasti se johtuu siitä, että mun polvet on jostain syystä nyt paljon paremmassa kunnossa kuin vaikka pari kuukautta sitten. Ei niillä vieläkään kivuttomasti kyyki, mut ei sentään herää yöllä jomotukseen. Tossa lomalla nukuttiin ihan reippaasti kymmenen tunnin yöunia. Luksusta!

Reilun viikon päästä on neuvolalääkäri. Kiva päästä tarkistamaan, että onhan kohdunsuulla vielä kaikki oikeilla paikoillaan pikku prinssin ahkerista kickboxing-tunneista huolimatta. Se on varmaan ihan hyvä merkki, että en vieläkään tiedä, millaisia supistukset ovat. Joko olen tosi onneton tunnistamaan niitä tai sitten niitä ei ole ollut... Tällä kertaa pääsen ilmeisesti ihan ihkaoikealle gynekologille, kun varsinaisella neuvola("hmmm... katson vastauksen täältä monistenipustani...")lääkärillä on niin paljon jonoa. Kuulostaa hyvältä!

Uuuh... kello on jo puoli kymmenen illalla ja vielä tämä jaksaa melskata täällä mahassa. Se on ihan kivaa ehkä ensimmäisen vartin joka päivä, mutta varsinkin töissä on tosi hankala keskittyä mihinkään, kun yksi takoo joko virtsarakkoa tai mahan reunaa niin, että hytkyy. Onneksi öisin on ollut sentään rauhallista. Melskatkoon siis mieluusti kaikessa rauhassa kaiket päivät, kunhan yöunet säilyvät yhtä hyvinä! :)

maanantai 2. toukokuuta 2011

Mahamatkailua

Lomaviikko mahan kanssa meni varsin mallikkaasti. Kuin pieni (puuskuttava) vuorikauris kiipesin Etelä-Toscanan kukkulakylien hirmuisia mäkiä ylös ja alas, ja Rooman nähtävyydetkin tuli kierrettyä jalkaisin. Kiloja ei toki päässyt karisemaan - jätskiä ja limsaa tuli ahmittua sen verran ahkerasti... :)

Välillä jopa ihan unohti, että on raskaana. Kukaan muu ei kyllä unohtanut. Sitä ei oikein tajuakaan, miten selvästi tuo maha muille näkyy. Rooman täydehkössä metrossa kesti alle kymmenen sekuntia, että sai istumapaikan. Ei niin, että olisin sitä varsinaisesti parin pysäkin matkalle tarvinnut... :) Vatikaanissa ja Fiumicinon lentokentällä sain kiertää metallinpaljastimen/läpivalaisulaitteen (en tiedä, kumpia olivat). Mahaa osoittamalla pystyi myös helposti selittämään kaikenlaista: ei viinitastingiä minulle... kyllä, haluan todellakin pelkästään sitä äklömakeaa suklaapähkinäjätskiä... juu, näet oikein, ruksin hotellin aamupalatilauslistasta kaikki kohdat. "Sì, sì, no problem, I understand!"

Ainut paikka, missä maha oli problem, oli lentokentällä paluumatkalla. Check-in-tiskillä tarkkasilmäinen naapuripömpelin virkailija kysyi heti, että olenko raskaana. No olen, juu. Sitten se kysyi, että kuinka pitkällä. No 25 viikkoa. Sitten se pyysi näyttämään todistusta. Ai mitä todistusta?! Mulla oli kyllä mukana sekä neuvolakortti että kopio Kelaan lähetettävästä raskaustodistuksesta, mutta kummatkin ovat pelkästään suomeksi. Eipä paljoa lämmittänyt italialaisia virkailijoita. Muutaman puhelun jälkeen sopivat sitten, että Finnairin lentoemäntä tarkastaa todistuksen koneessa. Eipä sitä kyllä sitten enää koneessa kysytty. Mut mietinpä vaan, että jos olisin lentänyt jollain ulkomaisella lentoyhtiöllä, niin millaisellakohan paperilla sitä olisi kyytiin päässyt... Finnarin nettisivuillakaan ei lue muuta, kuin että viikon 28 jälkeen tarvitsee lääkäritodistuksen ja sitä ennen kelpaa neuvolakortti. Että pohdittavaksi siis tämmöinenkin seikka, jos ootte mahan kanssa lähdössä ulkomaille.

Nyt onkin sitten jo toukokuu. Enää kymmenen viikkoa töitä jäljellä - sitten pääsee uudestaan lomalle. Sille hartaasti odotetulle lomalle. Tai vapaalle. Ei sitä kauhean moni äiti ole lomaksi kutsunut... Pitäisiköhän tehdä aamukampa? Jotensakin nihkeää tämä lomalta töihin paluu... :)