Tonttuisaa joulua kaikille lukijoille!
Toivoo: Pikkupöllö & Pikkupöllön äiti
maanantai 19. joulukuuta 2011
torstai 15. joulukuuta 2011
Vauvavälineistöä: Nukkuminen ja unen houkuttelu
Huuh, aika rientää! Niin paljon kaikkea kivaa puuhasteltavaa - niin vähän aikaa puuhastella. Onneksi Pikkupöllö (3,5 kk) on viimeisen parin viikon aikana alkanut nukkua päivisinkin enemmän, joten äidin vapaa-aika on lähes tuplaantunut! Öisin onkin sitten saanut jättää hyvästit niille ihanan pitkille alkuyön unille. Nyt mennään koko yö enintään kolmen tunnin syöttöväleillä ja siinäkin joka välissä saa vielä laittaa pari kertaa tuttia suuhun. Täällä odotellaankin jo innolla kiinteiden maistelun aloittamista - jos nälkä pysyisi perunalla vähän kauemmin poissa... Kaksi viikkoa sitten 3kk-neuvolassa Pikkupöllö oli melkein 63 senttiä pitkä ja painoi 6,5 kiloa. Hyvin on siis maito pojalle maistunut - jotenkin se ei tullut ihan yllätyksenä... :)
Päivällä Pikkupöllö nukahtaa mahtavan helposti vaunuihin. Parvekepäikkäreillä vietetään 2-4 tuntia kerrallaan (usemman tutin noston ja hytkytysten kera toki) ja unia katsellaan aamuheräämisajankohdasta riippuen kaksi tai kolme kertaa. Yöunille meno onkin sitten ihan toinen juttu. Monta viikkoa meillä simahdettiin vasta puoli yhden maissa. Siinä meinaa mennä hermo, kun Pikkupöllö höpöttää silmät suurena iloisesti juttujaan puolilta öin aivan kuin olisi aamu. Tai töräyttää kakat juuri, kun on vihdoin nukahtamassa. Nyt viikonloppuna päätinkin, että entinen simahtamisen odottamisen taktiikka saa väistyä ja meillä aletaan opetella sänkyyn nukahtamista. Tai ylipäätään nukahtamista.
Mistään unikoulusta ei tosiaankaan vielä ole kyse. Katsottiin vaan kateellisena, kun kavereiden viisi päivää vanhempi poika simahti sisällä päiväunille vaunukoppaansa ihan hytkyttämättä tai mitään. Meillä Pikkupöllö ei nukahda IKINÄ itsekseen. Eikä yleensä edes syliin. Ei, vaikka olisi kuinka väsynyt. Päiväunille riittää haalarissa ja makuupussissa vaunuun toppaaminen ja vaunujen heijaus, mutta yöunille kelpaa vain ja ainoastaan maito. Anteeksi - tarkennan: paljon maitoa. Ja heti.
Pikkupöllö on väsyneenä varsinainen maitopessimisti. Hänen mielestään puoliksi tyhjä tissi on ihan sama asia kuin tyhjä tissi eikä siitä viitsisi ollenkaan juoda. Ihan äidin mieliksi voi muutaman kerran imaista, jos äiti laulaa "Vaarilla on saari". Muuten vaan kiukutellaan. Mahdollisesti simahdetaankin, mutta herätään viimeistään pinnasänkyyn nostettaessa. No, iltakitinää vähentääksemme Pikkupöllö onkin nyt kuukauden verran saanut iltamaidoksi myös tilkan korviketta. Lähipäivinä ollaan yritetty antaa pullomaito pinnasängyssä, mutta Pikkupöllö tuntuu aavistavan, että tässä on takana joku juoni - pullomaidolla ei näytä olevan pinnasängyssä lainkaan unettavaa vaikutusta.
Pikkupöllön yönukahtaminen on siis edelleen satunnainen kombinaatio hämärässä imettämistä, toiveikasta pinnasänkyyn nostamista, tutin laittoa, pepusta hytkytystä, pulloruokintaa, kakan töräyttelyä, vaipanvaihtoa ja sitten jossain vaiheessa simahtamista - kunhan kaikkia edellä mainittuja vaiheita ollaan toistettu tarvittavan monta kertaa. Kitinästä päätellen poika on kyllä aina nukkumisvalmisteluja aloitellessa jo ihan väsynyt, mutta ei vaan malta nukahtaa. No, ollaan me sen verran edistytty, että nyt Pikkupöllö nukahtaa joskus jo puoli kahdeltatoista - vielä kun saisi sitä ainakin tunnin aikaisemmaksi...
Univälineistökin on ehtinyt tässä Pikkupöllön kasvaessa muuttua. Kapalopussista jouduttiin luopumaan jo vähän yli 2,5-kuisena, kun kääntymisharjoittelut alkoivat. Pari päivää vajaa kolmekuisena Pikkupöllö kääntyi itse ensimmäiset kerrat selältä mahalleen. Pikkupöllö ei onneksi tunne vielä suurta tarvetta kääntyillä, koska ei ole sitten sen koommin taitoaan tasamaalla näyttänytkään. Nyt keskitytään selkeästi enemmän istumisharjoitteluun - sylissä on ihan tyhmää, jos ei saa istua pystyssä. Sitterissäkin Pikkupöllö istuu välillä pää irti selkänojasta... tai sitten nojaa kunnolla ja ottaa jättivauhdit! Vauhtia, puuhaa tai laulua pitää olla mieluusti koko ajan - äiti laskeekin aina kellosta, koska olisi Pikkupöllön seuraavien päiväunien aika... ;)
Tässä jälleen listaa meillä tarpeellisiksi tai toistaiseksi tarpeettomiksi havaituista tavaroista. Eiköhän jouluhulinoiden jälkeen ole taas paremmin aikaa kirjoitellakin, että pääsisi vähän kertomaan ihan meidän normaalista arjesta. Haluan vain nämä listat ensin alta pois. Ainakin vaatteista kirjoitan vielä yhden. Ja ehkäpä lempitavaroistani eli leluista. :D Niitä taitaa tulla joulupukilta aika paljon lisää... Ei tosin meiltä - sovittiin miehen kanssa, että annetaan kumpikin Pikkupöllölle vain yksi paketti. Suvun ensimmäinen lapsen(lapsen)lapsi saa niitä muutenkin ihan liikaa... Joo, mutta tässä siis se lista:
Erittäin tarpeelliset:
Pinnasänky (Muurame, ei enää tuotannossa):
Mies näki ensimmäisen kuukauden joka yö ahdistavaa unta, että Pikkupöllö oli jossain meidän sängyssä täkkien alla. Ei me perhepeteilyä suunniteltukaan, mutta oon yrittänyt helpottaa miehen huolta niin, että Pikkupöllö ei ole yöllä meidän sängyssä kuin syödessään ja sitten jos Isi on jo noussut. Välillä tekisi kyllä kovasti mieli jättää siihen viereen koisimaan, kun herää niin helposti pinnasänkyyn nostettaessa...
Ekat kaksi kuukautta Pikkupöllö nukkui äitiyspakkauksen pahvilaatikossa, kun se oli aika paljon kätevämmän kokoinen meidän makuuhuoneeseen. Ollaan me tuo Ukin hienosti maalama mun vanha pinnasänkykin nyt saatu sinne mahtumaan. Reunapehmuste on vielä ompelematta - sänky on epästandardikokoa 58*110 ja päädyt umpinaiset, joten kaupasta ei oikein löydy sopivaa. Patja ja petari sentään löytyi ihan Familonin mallistosta.
Kapalo/unipussit (SwaddleMe, Woombie, Mamas & Papas):
Kapalopusseja olen ylistänyt täällä jo aiemminkin, mutta niiden oivallisuuden huomasi varsinkin siinä vaiheessa, kun niistä piti luopua. Nyt Pikkupöllön naama on joka aamu uusilla naarmuilla, vaikka miten koittaa leikata kynsiä. Jos noita kahta eri kapalopussia vertailee, Woombie on mielestäni parempi. Se on hiukan hankalampi saada päälle, mutta toisaalta se ei sitten aukea venkoillessakaan. Kangas on parempilaatuinen ja ainakin kesäkäyttöön parempi, koska sitä on vain yksi kerros joka puolella. Kannattaa suosiolla ostaa jo vastasyntyneelle koko 3-6 kk, jos on yhtään isommanpuoleinen vauva. Tuo "convertible"-ominaisuus tekee pussista pitkäikäisemmän, kun voi käyttää myös unipussina.
Me saatiin Pikkupöllölle jo ihan pienenä lahjaksi Mamas & Papasin unipussi, joten meillä Woombien käsiaukolliset ominaisuudet ovat vain pyykkipäivien varalle. Mamas & Papasin pussi on lämpimyydeltään "1.0 tog" eli periaattessa kesäpussi. Meillä onneksi huonelämpötila pysyttelee talvellakin siinä 21 asteen hujakoilla, joten pärjätään varmaan tuolla ihan hyvin. Oon kyllä laittanut vielä lisäksi ohuen flanellipeiton jalkopäähän, jos Pikkupöllön niska on tuntunut viileältä. Pussi on kokoa 0-6 kk ja toisin kuin yhdessä Mamas & Papasin yöpuvussa, koko näyttäisi pitävän edes sinnepäin paikkaansa. Yöpuvun koko oli 3-6 kk, mutta jäi pieneksi jo alle kaksikuisena...
Lakanat ja harsot:
Jotenkin mulla oli etukäteen mielikuva, että lakanoita tarvittaisiin hirveä määrä. Ei me olla ainakaan tarvittu kuin yksi varalakana, kun pidetään puoliksi taitettua harsoa sängyn keskellä (siis pään ja pepun alla). Oltaiskohan me kolme kertaa pesty Pikkupöllön lakana ja nekin kerrat vain siksi, että tuntui, että vois sen joskus pestä. Ei sitä harsoakaan tarvii edes viikoittain pestä. Pikkupöllö ei tosin ole mikään suuri pulauttelija. Meidän aluslakanaa onkin sitten saanut pestä useammin, kun Pikkupöllö ryhtyy usein syödessä kakkapuuhiin ja kertsivaipasta se neste lirahtaa kyljellään takuuvarmasti ainakin yökkäriin ja suojana olevaan harsoon asti - ja jättikakat sitten meidän lakanaan asti. Oonkin monesti miettinyt, että äidinhän tässä pitäisi nukkua se muovifrotee selän alla eikä Pikkupöllön...
Vaunukoppa (Mutsy 4Rider, kuosi Cargo Grey):
Vaunukoppa on toiminut ainakin syksyn ja alkutalven keleissä loistavasti. Kesäksi jokin tuuletusaukko olis varmaan kiva, mutta meillä ei oo toivoakaan, että koppa menisi enää kesällä. Hyvä, jos menee pituudesta edes puolivuotiaaksi. :) Mut onneksi myös se rattaiden istuinosa menee vaakatasoon, joten siihen voi siirtyä ihan koska vaan. Pitää sit varmaan kyllä hankkia joku järeämpi makuupussi... Vaunukopassa olis myös kantohihnat, mutta niitä ei olla kertaakaan testattu, kun otetaan aina vaunut kokonaisena sisälle. Pesupuuhiin ei oo myöskään tarvinnut ryhtyä (kop-kop...), joten siitä ei ole kokemuksia. Vaunukopan suulla ollaan pidetty traktorikuviollista harsoa - tarvittaessa pyykkipojilla. Erillisen vaunusuojan hankkiminen tuntui jotenkin turhalta, kun liikutaan ulkona niin vähän ja kopan käyttöikä on kuitenkin aika lyhyt.
Makuupussi (äitiyspakkaus):
Alkusyksystä Pikkupöllö nukkui vaunuissa pelkän makuupussin kanssa ihan sisävaatteissa + myssyssä ja tumpuissa. Nyt laitetaan makuupussin lisäksi lämpötilasta riippuen joko ohuempi H&M:n pörröinen nallehaalari tai äitiyspakkauksen toppahaalari. Päässä hupun alla on joko äp:n puuvillainen tai ManyMonthsin villainen kypärämyssy. 62-senttinen nallehaalari alkaa olla jo tosi pieni (voi nyyh, se on niin söpö!), joten kohta siirrytään äp:n (ei niin söpön) vanuhaalarin käyttöön. *Muoks* Eipäs siirrytäkään, koska se on täsmälleen yhtä suuri (eli pieni) olasta haaraan kuin se nallehaalarikin, vaikka on mukamas kokoa 70...
Parveke:
Meidän lasitettu parveke on pohjoiseen päin ja pari sataa metriä vilkkaalta moottoritieltä. Ei siis mikään paras paikka leppoisaan istuskeluun. Päiväunille sen sijaan se näyttää olevan ihan täydellinen. Jatkuva taustakohina hukuttaa äkkinäiset äänet alleen ja meidän erittäin herkkä säikähtelijäkin pystyy nukkumaan rauhassa. Odotankin jo kauhulla niitä kovia pakkaspäiviä, kun pitää nukkua päikkärit sisällä. Sitten herätään taas joka kilahdukseen ja kolahdukseen...
Tutti (MAM Original):
Tutin syöminen on meillä vähentynyt aivan merkittävästi, koska omat sormet tai lelut maistuu paremmalle, mutta päiväunille tutti on silti edelleen ehdoton. Öisinkin sillä saa jopa pari tuntia lisää unta syöttämättä. Nykyään meillä on tuota Original-tuttia sekä silikonisena että luonnonkumisena ja kumpikin materiaali tuntuu maistuvan ihan yhtä hyvin.
Itkuhälytin (Cobra MT 975 -radiopuhelimet):
Vaikka loppuvuosi onkin ollut uskomattoman leuto, parvekkeen ovea ei viitsi pitää Pikkupöllön päiväunien ajan auki. Hankittiin perinteisen itkuhälyttimen sijaan radiopuhelimet, koska niitä saa ihan virallisestikin käyttää alle +10 asteessa ja niillä on varmasti myöhempääkin käyttöä esim. mökillä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä itkuhälytinmoodiin. Radiopuhelin tosin sulkee kanavan aina hetkeksi muutaman sekunnin kitinäpätkän jälkeen, mutta sitä oppii nopeasti tulkitsemaan. Tosi vähän radiopuhelin ottaa mitään häiriötä tai avaisi kanavaa turhaan (esim. roska-autosta). Ja jos hälytin ei ole hälyttänyt, syy on aina ollut meidän: toinen puhelin laittamatta päälle, toisesta loppunut virta, toisessa väärä kanava ja sitä rataa. Varsinkin Isi painelee helposti väärää nappia, kun ei käytä hälytintä niin usein...
Kanavavaihtoehtoja on ihan valtava määrä eikä meillä ole kuin kerran eksynyt joku samalle kanavalle. Vaihdettiin sitten alikanavaa yhden pykälän verran. Radiopuhelimessa kantamat ovat ihan toista luokkaa (kaupungissa kaksi kilometriä...) kuin perinteisissä itkuhälyttimissä, joten kanavavierailut ovat toki ihan mahdollisia. Vaunuissa roikkuvaan yksikköön ei tosin kuulu itkuhälytinmoodilla mitään, joten eipä se juuri haittaa. Ehkä rekkakuskeja tympii enemmän kuunnella vauvojen kitinää... :)
Unituki (First Years Nature Sensations Sleep Positioner):
Mietin jo jossain vaiheessa, että tulikohan hankittua aika turha kapistus. (Paha tapa ostaa kaikkea Amazonissa erinomaiset arvostelut saanutta vauvatavaraa...) Ihan vastasyntyneenä käytettiin unitukea muutaman kerran pitämään Pikkupöllö kyljellään, jos oli mahanpuruja tai jotain. Mutta nyt se onkin sitten ihan jokaöisessä käytössä, kun kääntyilyt ovat tulleet ajankohtaisiksi. Ainakin mun mielenrauhaa lisää se, että Pikkupöllö ei pääse kääntymään yöllä selältään mihinkään suuntaan. Kyllähän se tekee sen varsin kuuluvasti selväksi, kun ei enää jaksa olla mahallaan, mutta kauhuskenaarioissa vilkkuu pinnojen väliin jumiin jääminen tai muuta - se reunapehmuste kun vielä puuttuu... Unitukienkin turvallisuudesta on ollut USA:ssa keskustelua, joten käyttöohjeita kannattaa noudattaa huolellisesti.
Pikkupeitto (Isin vanha flannellinen):
Tuolta vähemmän tarpeellisten listalta löytyy kohta se äitiyspakkauksen peitto, mutta tuommoinen ihan ohut pieni peitto on kyllä kätevä. Se on juuri sopiva lisäkerros, kun haluaa vain hiukan enemmän lämmintä päälle. Unipussin päällä se on pysynyt yllättävän hyvin, vaikka jalkoja sätkitäänkin heräillessä kohti kattoa...
Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):
"Tähtishow" (Tomy Starlight Dreamshow):
Juu, Amazonin arvostelujen häikäisemänä jälleen... :) Näitähän myydään Suomessakin ihan marketeissa, mutta en ollut ikinä kuullutkaan vastaavista. Ajatuksena on, että tämä olisi osa Pikkupöllön nukahtamisrutiinia, mutta toistaiseksi kattoon heijastuva hymyilevien otusten show lähinnä innostaa Pikkupöllöä. Minkäänlaista silmien lurpsumista ei ole ollut havaittavissa... No, saa siinä muutaman minuutin aikaa hoitaa omia iltatoimiaan. Ollaan tykästytty ekaan lauluvaihtoehtoon (Levon hetki jo lyö), koska se on jotenkin rauhallisin - volyymiä kun ei saa mitenkään säädettyä ja se on hiukan kovalla.
Peitto (äitiyspakkaus):
Pikkupöllö kun on majaillut öisin pelkästään kapalo- tai unipussissa, peitto on jäänyt toistaiseksi kokonaan käyttämättä. Tai no... käytin sitä kaksin kerroin taitettuna petarina siinä äitiyspakkauksen pahvilaatikossa. Toivottiin peittoon ristiäislahjaksi Aappa-pussilakana, joten nyt se on kyllä tosi nätti. Eiköhän Pikkupöllö sitten jossain vaiheessa siirry nukkumaan sen alle.
Unipupu (itse tekemä):
Pikkupöllö ei ole vielä halunnut jakaa unista tuhinaansa minkään rätin tai unilelun kanssa. Kudoin itse pehmoisen uni(rätti)pupun jo vuosi sitten kesällä Lion Brand Yarnin ilmaisella "Bunny Blanket Buddy" -ohjeella (hiukan muokaten). Pupupaisti on kyllä maistunut eli kuolaisia pusuja annettu paljonkin. Ehkä pupu pääsee pian Pikkupöllön kainaloonkin?
Päivällä Pikkupöllö nukahtaa mahtavan helposti vaunuihin. Parvekepäikkäreillä vietetään 2-4 tuntia kerrallaan (usemman tutin noston ja hytkytysten kera toki) ja unia katsellaan aamuheräämisajankohdasta riippuen kaksi tai kolme kertaa. Yöunille meno onkin sitten ihan toinen juttu. Monta viikkoa meillä simahdettiin vasta puoli yhden maissa. Siinä meinaa mennä hermo, kun Pikkupöllö höpöttää silmät suurena iloisesti juttujaan puolilta öin aivan kuin olisi aamu. Tai töräyttää kakat juuri, kun on vihdoin nukahtamassa. Nyt viikonloppuna päätinkin, että entinen simahtamisen odottamisen taktiikka saa väistyä ja meillä aletaan opetella sänkyyn nukahtamista. Tai ylipäätään nukahtamista.
Mistään unikoulusta ei tosiaankaan vielä ole kyse. Katsottiin vaan kateellisena, kun kavereiden viisi päivää vanhempi poika simahti sisällä päiväunille vaunukoppaansa ihan hytkyttämättä tai mitään. Meillä Pikkupöllö ei nukahda IKINÄ itsekseen. Eikä yleensä edes syliin. Ei, vaikka olisi kuinka väsynyt. Päiväunille riittää haalarissa ja makuupussissa vaunuun toppaaminen ja vaunujen heijaus, mutta yöunille kelpaa vain ja ainoastaan maito. Anteeksi - tarkennan: paljon maitoa. Ja heti.
Pikkupöllö on väsyneenä varsinainen maitopessimisti. Hänen mielestään puoliksi tyhjä tissi on ihan sama asia kuin tyhjä tissi eikä siitä viitsisi ollenkaan juoda. Ihan äidin mieliksi voi muutaman kerran imaista, jos äiti laulaa "Vaarilla on saari". Muuten vaan kiukutellaan. Mahdollisesti simahdetaankin, mutta herätään viimeistään pinnasänkyyn nostettaessa. No, iltakitinää vähentääksemme Pikkupöllö onkin nyt kuukauden verran saanut iltamaidoksi myös tilkan korviketta. Lähipäivinä ollaan yritetty antaa pullomaito pinnasängyssä, mutta Pikkupöllö tuntuu aavistavan, että tässä on takana joku juoni - pullomaidolla ei näytä olevan pinnasängyssä lainkaan unettavaa vaikutusta.
Pikkupöllön yönukahtaminen on siis edelleen satunnainen kombinaatio hämärässä imettämistä, toiveikasta pinnasänkyyn nostamista, tutin laittoa, pepusta hytkytystä, pulloruokintaa, kakan töräyttelyä, vaipanvaihtoa ja sitten jossain vaiheessa simahtamista - kunhan kaikkia edellä mainittuja vaiheita ollaan toistettu tarvittavan monta kertaa. Kitinästä päätellen poika on kyllä aina nukkumisvalmisteluja aloitellessa jo ihan väsynyt, mutta ei vaan malta nukahtaa. No, ollaan me sen verran edistytty, että nyt Pikkupöllö nukahtaa joskus jo puoli kahdeltatoista - vielä kun saisi sitä ainakin tunnin aikaisemmaksi...
Univälineistökin on ehtinyt tässä Pikkupöllön kasvaessa muuttua. Kapalopussista jouduttiin luopumaan jo vähän yli 2,5-kuisena, kun kääntymisharjoittelut alkoivat. Pari päivää vajaa kolmekuisena Pikkupöllö kääntyi itse ensimmäiset kerrat selältä mahalleen. Pikkupöllö ei onneksi tunne vielä suurta tarvetta kääntyillä, koska ei ole sitten sen koommin taitoaan tasamaalla näyttänytkään. Nyt keskitytään selkeästi enemmän istumisharjoitteluun - sylissä on ihan tyhmää, jos ei saa istua pystyssä. Sitterissäkin Pikkupöllö istuu välillä pää irti selkänojasta... tai sitten nojaa kunnolla ja ottaa jättivauhdit! Vauhtia, puuhaa tai laulua pitää olla mieluusti koko ajan - äiti laskeekin aina kellosta, koska olisi Pikkupöllön seuraavien päiväunien aika... ;)
Tässä jälleen listaa meillä tarpeellisiksi tai toistaiseksi tarpeettomiksi havaituista tavaroista. Eiköhän jouluhulinoiden jälkeen ole taas paremmin aikaa kirjoitellakin, että pääsisi vähän kertomaan ihan meidän normaalista arjesta. Haluan vain nämä listat ensin alta pois. Ainakin vaatteista kirjoitan vielä yhden. Ja ehkäpä lempitavaroistani eli leluista. :D Niitä taitaa tulla joulupukilta aika paljon lisää... Ei tosin meiltä - sovittiin miehen kanssa, että annetaan kumpikin Pikkupöllölle vain yksi paketti. Suvun ensimmäinen lapsen(lapsen)lapsi saa niitä muutenkin ihan liikaa... Joo, mutta tässä siis se lista:
Erittäin tarpeelliset:
Pinnasänky (Muurame, ei enää tuotannossa):
Mies näki ensimmäisen kuukauden joka yö ahdistavaa unta, että Pikkupöllö oli jossain meidän sängyssä täkkien alla. Ei me perhepeteilyä suunniteltukaan, mutta oon yrittänyt helpottaa miehen huolta niin, että Pikkupöllö ei ole yöllä meidän sängyssä kuin syödessään ja sitten jos Isi on jo noussut. Välillä tekisi kyllä kovasti mieli jättää siihen viereen koisimaan, kun herää niin helposti pinnasänkyyn nostettaessa...
Ekat kaksi kuukautta Pikkupöllö nukkui äitiyspakkauksen pahvilaatikossa, kun se oli aika paljon kätevämmän kokoinen meidän makuuhuoneeseen. Ollaan me tuo Ukin hienosti maalama mun vanha pinnasänkykin nyt saatu sinne mahtumaan. Reunapehmuste on vielä ompelematta - sänky on epästandardikokoa 58*110 ja päädyt umpinaiset, joten kaupasta ei oikein löydy sopivaa. Patja ja petari sentään löytyi ihan Familonin mallistosta.
Kapalo/unipussit (SwaddleMe, Woombie, Mamas & Papas):
Kapalopusseja olen ylistänyt täällä jo aiemminkin, mutta niiden oivallisuuden huomasi varsinkin siinä vaiheessa, kun niistä piti luopua. Nyt Pikkupöllön naama on joka aamu uusilla naarmuilla, vaikka miten koittaa leikata kynsiä. Jos noita kahta eri kapalopussia vertailee, Woombie on mielestäni parempi. Se on hiukan hankalampi saada päälle, mutta toisaalta se ei sitten aukea venkoillessakaan. Kangas on parempilaatuinen ja ainakin kesäkäyttöön parempi, koska sitä on vain yksi kerros joka puolella. Kannattaa suosiolla ostaa jo vastasyntyneelle koko 3-6 kk, jos on yhtään isommanpuoleinen vauva. Tuo "convertible"-ominaisuus tekee pussista pitkäikäisemmän, kun voi käyttää myös unipussina.
Me saatiin Pikkupöllölle jo ihan pienenä lahjaksi Mamas & Papasin unipussi, joten meillä Woombien käsiaukolliset ominaisuudet ovat vain pyykkipäivien varalle. Mamas & Papasin pussi on lämpimyydeltään "1.0 tog" eli periaattessa kesäpussi. Meillä onneksi huonelämpötila pysyttelee talvellakin siinä 21 asteen hujakoilla, joten pärjätään varmaan tuolla ihan hyvin. Oon kyllä laittanut vielä lisäksi ohuen flanellipeiton jalkopäähän, jos Pikkupöllön niska on tuntunut viileältä. Pussi on kokoa 0-6 kk ja toisin kuin yhdessä Mamas & Papasin yöpuvussa, koko näyttäisi pitävän edes sinnepäin paikkaansa. Yöpuvun koko oli 3-6 kk, mutta jäi pieneksi jo alle kaksikuisena...
Lakanat ja harsot:
Jotenkin mulla oli etukäteen mielikuva, että lakanoita tarvittaisiin hirveä määrä. Ei me olla ainakaan tarvittu kuin yksi varalakana, kun pidetään puoliksi taitettua harsoa sängyn keskellä (siis pään ja pepun alla). Oltaiskohan me kolme kertaa pesty Pikkupöllön lakana ja nekin kerrat vain siksi, että tuntui, että vois sen joskus pestä. Ei sitä harsoakaan tarvii edes viikoittain pestä. Pikkupöllö ei tosin ole mikään suuri pulauttelija. Meidän aluslakanaa onkin sitten saanut pestä useammin, kun Pikkupöllö ryhtyy usein syödessä kakkapuuhiin ja kertsivaipasta se neste lirahtaa kyljellään takuuvarmasti ainakin yökkäriin ja suojana olevaan harsoon asti - ja jättikakat sitten meidän lakanaan asti. Oonkin monesti miettinyt, että äidinhän tässä pitäisi nukkua se muovifrotee selän alla eikä Pikkupöllön...
Vaunukoppa (Mutsy 4Rider, kuosi Cargo Grey):
Vaunukoppa on toiminut ainakin syksyn ja alkutalven keleissä loistavasti. Kesäksi jokin tuuletusaukko olis varmaan kiva, mutta meillä ei oo toivoakaan, että koppa menisi enää kesällä. Hyvä, jos menee pituudesta edes puolivuotiaaksi. :) Mut onneksi myös se rattaiden istuinosa menee vaakatasoon, joten siihen voi siirtyä ihan koska vaan. Pitää sit varmaan kyllä hankkia joku järeämpi makuupussi... Vaunukopassa olis myös kantohihnat, mutta niitä ei olla kertaakaan testattu, kun otetaan aina vaunut kokonaisena sisälle. Pesupuuhiin ei oo myöskään tarvinnut ryhtyä (kop-kop...), joten siitä ei ole kokemuksia. Vaunukopan suulla ollaan pidetty traktorikuviollista harsoa - tarvittaessa pyykkipojilla. Erillisen vaunusuojan hankkiminen tuntui jotenkin turhalta, kun liikutaan ulkona niin vähän ja kopan käyttöikä on kuitenkin aika lyhyt.
Makuupussi (äitiyspakkaus):
Alkusyksystä Pikkupöllö nukkui vaunuissa pelkän makuupussin kanssa ihan sisävaatteissa + myssyssä ja tumpuissa. Nyt laitetaan makuupussin lisäksi lämpötilasta riippuen joko ohuempi H&M:n pörröinen nallehaalari tai äitiyspakkauksen toppahaalari. Päässä hupun alla on joko äp:n puuvillainen tai ManyMonthsin villainen kypärämyssy. 62-senttinen nallehaalari alkaa olla jo tosi pieni (voi nyyh, se on niin söpö!), joten kohta siirrytään äp:n (ei niin söpön) vanuhaalarin käyttöön. *Muoks* Eipäs siirrytäkään, koska se on täsmälleen yhtä suuri (eli pieni) olasta haaraan kuin se nallehaalarikin, vaikka on mukamas kokoa 70...
Parveke:
Meidän lasitettu parveke on pohjoiseen päin ja pari sataa metriä vilkkaalta moottoritieltä. Ei siis mikään paras paikka leppoisaan istuskeluun. Päiväunille sen sijaan se näyttää olevan ihan täydellinen. Jatkuva taustakohina hukuttaa äkkinäiset äänet alleen ja meidän erittäin herkkä säikähtelijäkin pystyy nukkumaan rauhassa. Odotankin jo kauhulla niitä kovia pakkaspäiviä, kun pitää nukkua päikkärit sisällä. Sitten herätään taas joka kilahdukseen ja kolahdukseen...
Tutti (MAM Original):
Tutin syöminen on meillä vähentynyt aivan merkittävästi, koska omat sormet tai lelut maistuu paremmalle, mutta päiväunille tutti on silti edelleen ehdoton. Öisinkin sillä saa jopa pari tuntia lisää unta syöttämättä. Nykyään meillä on tuota Original-tuttia sekä silikonisena että luonnonkumisena ja kumpikin materiaali tuntuu maistuvan ihan yhtä hyvin.
Itkuhälytin (Cobra MT 975 -radiopuhelimet):
Vaikka loppuvuosi onkin ollut uskomattoman leuto, parvekkeen ovea ei viitsi pitää Pikkupöllön päiväunien ajan auki. Hankittiin perinteisen itkuhälyttimen sijaan radiopuhelimet, koska niitä saa ihan virallisestikin käyttää alle +10 asteessa ja niillä on varmasti myöhempääkin käyttöä esim. mökillä. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä itkuhälytinmoodiin. Radiopuhelin tosin sulkee kanavan aina hetkeksi muutaman sekunnin kitinäpätkän jälkeen, mutta sitä oppii nopeasti tulkitsemaan. Tosi vähän radiopuhelin ottaa mitään häiriötä tai avaisi kanavaa turhaan (esim. roska-autosta). Ja jos hälytin ei ole hälyttänyt, syy on aina ollut meidän: toinen puhelin laittamatta päälle, toisesta loppunut virta, toisessa väärä kanava ja sitä rataa. Varsinkin Isi painelee helposti väärää nappia, kun ei käytä hälytintä niin usein...
Kanavavaihtoehtoja on ihan valtava määrä eikä meillä ole kuin kerran eksynyt joku samalle kanavalle. Vaihdettiin sitten alikanavaa yhden pykälän verran. Radiopuhelimessa kantamat ovat ihan toista luokkaa (kaupungissa kaksi kilometriä...) kuin perinteisissä itkuhälyttimissä, joten kanavavierailut ovat toki ihan mahdollisia. Vaunuissa roikkuvaan yksikköön ei tosin kuulu itkuhälytinmoodilla mitään, joten eipä se juuri haittaa. Ehkä rekkakuskeja tympii enemmän kuunnella vauvojen kitinää... :)
Unituki (First Years Nature Sensations Sleep Positioner):
Mietin jo jossain vaiheessa, että tulikohan hankittua aika turha kapistus. (Paha tapa ostaa kaikkea Amazonissa erinomaiset arvostelut saanutta vauvatavaraa...) Ihan vastasyntyneenä käytettiin unitukea muutaman kerran pitämään Pikkupöllö kyljellään, jos oli mahanpuruja tai jotain. Mutta nyt se onkin sitten ihan jokaöisessä käytössä, kun kääntyilyt ovat tulleet ajankohtaisiksi. Ainakin mun mielenrauhaa lisää se, että Pikkupöllö ei pääse kääntymään yöllä selältään mihinkään suuntaan. Kyllähän se tekee sen varsin kuuluvasti selväksi, kun ei enää jaksa olla mahallaan, mutta kauhuskenaarioissa vilkkuu pinnojen väliin jumiin jääminen tai muuta - se reunapehmuste kun vielä puuttuu... Unitukienkin turvallisuudesta on ollut USA:ssa keskustelua, joten käyttöohjeita kannattaa noudattaa huolellisesti.
Pikkupeitto (Isin vanha flannellinen):
Tuolta vähemmän tarpeellisten listalta löytyy kohta se äitiyspakkauksen peitto, mutta tuommoinen ihan ohut pieni peitto on kyllä kätevä. Se on juuri sopiva lisäkerros, kun haluaa vain hiukan enemmän lämmintä päälle. Unipussin päällä se on pysynyt yllättävän hyvin, vaikka jalkoja sätkitäänkin heräillessä kohti kattoa...
Vähemmän tarpeelliset (ainakin toistaiseksi):
"Tähtishow" (Tomy Starlight Dreamshow):
Juu, Amazonin arvostelujen häikäisemänä jälleen... :) Näitähän myydään Suomessakin ihan marketeissa, mutta en ollut ikinä kuullutkaan vastaavista. Ajatuksena on, että tämä olisi osa Pikkupöllön nukahtamisrutiinia, mutta toistaiseksi kattoon heijastuva hymyilevien otusten show lähinnä innostaa Pikkupöllöä. Minkäänlaista silmien lurpsumista ei ole ollut havaittavissa... No, saa siinä muutaman minuutin aikaa hoitaa omia iltatoimiaan. Ollaan tykästytty ekaan lauluvaihtoehtoon (Levon hetki jo lyö), koska se on jotenkin rauhallisin - volyymiä kun ei saa mitenkään säädettyä ja se on hiukan kovalla.
Peitto (äitiyspakkaus):
Pikkupöllö kun on majaillut öisin pelkästään kapalo- tai unipussissa, peitto on jäänyt toistaiseksi kokonaan käyttämättä. Tai no... käytin sitä kaksin kerroin taitettuna petarina siinä äitiyspakkauksen pahvilaatikossa. Toivottiin peittoon ristiäislahjaksi Aappa-pussilakana, joten nyt se on kyllä tosi nätti. Eiköhän Pikkupöllö sitten jossain vaiheessa siirry nukkumaan sen alle.
Unipupu (itse tekemä):
Pikkupöllö ei ole vielä halunnut jakaa unista tuhinaansa minkään rätin tai unilelun kanssa. Kudoin itse pehmoisen uni(rätti)pupun jo vuosi sitten kesällä Lion Brand Yarnin ilmaisella "Bunny Blanket Buddy" -ohjeella (hiukan muokaten). Pupupaisti on kyllä maistunut eli kuolaisia pusuja annettu paljonkin. Ehkä pupu pääsee pian Pikkupöllön kainaloonkin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
