perjantai 25. tammikuuta 2013

Hyvä viikko?

Eilen muskariope kysyi ryhmältämme, että onko meillä ollut hyvä viikko. Kaikki kuusi äitiä toljoteltiin toisiamme ja muskariopea hämillämme. Siis hyvä viikko? Mikä semmoinen on?

Hyvä päivä on vielä ihan suhteellisen helppo käsite. Tosin sekin yleensä jakautuu useampaan hirveään ja/tai hyvään osaan. Ja hyväksi osaksi tällä hetkellä kelpaa ihan se, ettei kukaan huuda kurkku suorana, roiku kiinni lahkeessa tai läpsi tyhmää äitiä, joka ei koskaan anna tehdä sitä, mitä haluaa.

Useimmat päivät pystyy kuitenkin illalla summaamaan joko hyviksi tai huonoiksi. Mutta että viikko? Se vaatisi varmaan sitä, että muistaisi, millainen päivä eilen oli. Puhumattakaan edellispäivästä... Meillä mies on nyt koko tammikuun ollut töissä, joka päivä. Viikonlopun puuttuminen ei yhtään helpota tätä päivien samankaltaisuutta.

Ehkä se on ihan hyvä juttu, ettei muista, millainen päivä eilen oli. Koska todennäköisesti olin silloinkin repiä hiukset päästäni yrittäessäni pukea kolme kerrosta vaatteita rimpuilevan vetkulamakaronipojan päälle. No, sen muistan, että oltiin muskarissa. Siellä oli kivaa. Paitsi että sinnekin piti pukea päälle kauhea kasa vaatteita. Kevät, tule jo!

Hirveät viikot kyllä muistaa. Tai en nyt kyllä muista, koska meillä olis ollut viimeksi ihan hirveä viikko. Pikkupöllö on nukkunut yöt suhteellisen hyvin, vaikka olis ollut flunssaa tai poskihampaita tai muuta. Kyllä ne hirveät päivät kummasti jaksaa, kun saa yöt nukkua.

Eli on meillä varmaan sitten ollut ihan hyvä viikko. Mitä nyt noita raivareita ja sensellaisia.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Odotuskuumetta ilmassa

Tänään hyvä äitiystäväni kertoi tehneensä viime viikolla positiivisen raskaustestin. Mahtavaa! Pitää tietysti kerätä rauhassa lisää viikkoja kasaan ennen enempiä tuuletuksia. Mutta plussaa, jee! Ihan tuli ajauduttua taas siihen odotuksen odottamisen moodiin itsekin. Siis hyvässä mielessä. Vaikka voin kyllä siihen puolen vuoden yrittämiseenkin samaistua oikein hyvin. Varmaan aika moni voi...

Tässä päivähoitohakemusta tutkaillessa pyörii välillä mielessä, miten paljon kaikki riippuu kaikesta ja mitä voi suunnitella ja mitä ei. Suunnitelmana on, että palaan töihin tämän vuoden elokuussa. Pikkupöllö täyttää tuolloin kaksi vuotta. Sitten suunnitelma muuttuukin hankalammaksi, sillä seuraava kohta on se positiivinen raskaustesti. Se saa tulla jo silloin elokuussa, mutta eihän sitä välttämättä tule ollenkaan. Onko Pikkupöllö siis hoidossa vielä kesällä 2014 vai pikkusisarensa kanssa kotona? Ei voi tietää. No, ei sitä kyllä siinä päivähoitohakemuksessa kysytäkään...

Odotuskuume on tarttuvaa sorttia. Vaikka sitä ihan hyvin tietää oman tilanteensa ja päänsisäisen turhautumiskertoimen, niin silti sitä alkoi tänään itsekin miettiä, että olisko se kahden vuoden ikäero sittenkin parempi kuin kolmen. No olis varmaan lasten kannalta, mutta jos niillä on äitinä loppuunajettu nauris, niin ei taida olla. Pakko päästä välillä töihin ajattelemaan jotain niillä peräkammarin puolihalvaantuneilla aivosoluilla, joilla ei ole juurikaan ollut käyttöä täällä mössön, pissan ja pusujen keskellä. Mut vasta elokuussa. Että sais hoitopaikan. Ja että sais vielä kesän olla. Hiekkalaatikolla.

Niin että hus-hus, odotuskuume! Keskitytään nyt vaan tekemään tuosta Pikkupöllöstä hoitokelpoinen yksilö. Vierastaminen hävisi jouluna kuin taikaiskusta (eihän siinä kestänytkään kuin vaan vuosi...) eli jäljellä on enää puhumaan opettelu (tosin tuolla "EIIII"-sanallakin pärjää näköjään pitkälle), ruokailemaan opettelu (siinä ehkä eniten työmaata...), päikkäreille nukahtamisen opettelu, ulkoilemaan opettelu (kesää odotellessa...), tutista luopumisen opettelu ja potalle opettelu... EIIII!... No, pitäähän sitä hoitoonkin jotain opittavaa jättää. ;)

Katsotaan, josko tämä blogi saisi tämän vuoden puolella vähän enemmän huomiota osakseen. Siis minulta. :) Joka tapauksessa toivotan kaikille lukijoille oikein kivaa ja vauvaisaa vuotta 2013! Ensi uutenavuotena saakin sitten jo odotuskuumeilla - tai toivottavasti ihan odottaa. :)