Odotuskuumetta ilmassa

Tänään hyvä äitiystäväni kertoi tehneensä viime viikolla positiivisen raskaustestin. Mahtavaa! Pitää tietysti kerätä rauhassa lisää viikkoja kasaan ennen enempiä tuuletuksia. Mutta plussaa, jee! Ihan tuli ajauduttua taas siihen odotuksen odottamisen moodiin itsekin. Siis hyvässä mielessä. Vaikka voin kyllä siihen puolen vuoden yrittämiseenkin samaistua oikein hyvin. Varmaan aika moni voi...

Tässä päivähoitohakemusta tutkaillessa pyörii välillä mielessä, miten paljon kaikki riippuu kaikesta ja mitä voi suunnitella ja mitä ei. Suunnitelmana on, että palaan töihin tämän vuoden elokuussa. Pikkupöllö täyttää tuolloin kaksi vuotta. Sitten suunnitelma muuttuukin hankalammaksi, sillä seuraava kohta on se positiivinen raskaustesti. Se saa tulla jo silloin elokuussa, mutta eihän sitä välttämättä tule ollenkaan. Onko Pikkupöllö siis hoidossa vielä kesällä 2014 vai pikkusisarensa kanssa kotona? Ei voi tietää. No, ei sitä kyllä siinä päivähoitohakemuksessa kysytäkään...

Odotuskuume on tarttuvaa sorttia. Vaikka sitä ihan hyvin tietää oman tilanteensa ja päänsisäisen turhautumiskertoimen, niin silti sitä alkoi tänään itsekin miettiä, että olisko se kahden vuoden ikäero sittenkin parempi kuin kolmen. No olis varmaan lasten kannalta, mutta jos niillä on äitinä loppuunajettu nauris, niin ei taida olla. Pakko päästä välillä töihin ajattelemaan jotain niillä peräkammarin puolihalvaantuneilla aivosoluilla, joilla ei ole juurikaan ollut käyttöä täällä mössön, pissan ja pusujen keskellä. Mut vasta elokuussa. Että sais hoitopaikan. Ja että sais vielä kesän olla. Hiekkalaatikolla.

Niin että hus-hus, odotuskuume! Keskitytään nyt vaan tekemään tuosta Pikkupöllöstä hoitokelpoinen yksilö. Vierastaminen hävisi jouluna kuin taikaiskusta (eihän siinä kestänytkään kuin vaan vuosi...) eli jäljellä on enää puhumaan opettelu (tosin tuolla "EIIII"-sanallakin pärjää näköjään pitkälle), ruokailemaan opettelu (siinä ehkä eniten työmaata...), päikkäreille nukahtamisen opettelu, ulkoilemaan opettelu (kesää odotellessa...), tutista luopumisen opettelu ja potalle opettelu... EIIII!... No, pitäähän sitä hoitoonkin jotain opittavaa jättää. ;)

Katsotaan, josko tämä blogi saisi tämän vuoden puolella vähän enemmän huomiota osakseen. Siis minulta. :) Joka tapauksessa toivotan kaikille lukijoille oikein kivaa ja vauvaisaa vuotta 2013! Ensi uutenavuotena saakin sitten jo odotuskuumeilla - tai toivottavasti ihan odottaa. :)