Hyvä viikko?

Eilen muskariope kysyi ryhmältämme, että onko meillä ollut hyvä viikko. Kaikki kuusi äitiä toljoteltiin toisiamme ja muskariopea hämillämme. Siis hyvä viikko? Mikä semmoinen on?

Hyvä päivä on vielä ihan suhteellisen helppo käsite. Tosin sekin yleensä jakautuu useampaan hirveään ja/tai hyvään osaan. Ja hyväksi osaksi tällä hetkellä kelpaa ihan se, ettei kukaan huuda kurkku suorana, roiku kiinni lahkeessa tai läpsi tyhmää äitiä, joka ei koskaan anna tehdä sitä, mitä haluaa.

Useimmat päivät pystyy kuitenkin illalla summaamaan joko hyviksi tai huonoiksi. Mutta että viikko? Se vaatisi varmaan sitä, että muistaisi, millainen päivä eilen oli. Puhumattakaan edellispäivästä... Meillä mies on nyt koko tammikuun ollut töissä, joka päivä. Viikonlopun puuttuminen ei yhtään helpota tätä päivien samankaltaisuutta.

Ehkä se on ihan hyvä juttu, ettei muista, millainen päivä eilen oli. Koska todennäköisesti olin silloinkin repiä hiukset päästäni yrittäessäni pukea kolme kerrosta vaatteita rimpuilevan vetkulamakaronipojan päälle. No, sen muistan, että oltiin muskarissa. Siellä oli kivaa. Paitsi että sinnekin piti pukea päälle kauhea kasa vaatteita. Kevät, tule jo!

Hirveät viikot kyllä muistaa. Tai en nyt kyllä muista, koska meillä olis ollut viimeksi ihan hirveä viikko. Pikkupöllö on nukkunut yöt suhteellisen hyvin, vaikka olis ollut flunssaa tai poskihampaita tai muuta. Kyllä ne hirveät päivät kummasti jaksaa, kun saa yöt nukkua.

Eli on meillä varmaan sitten ollut ihan hyvä viikko. Mitä nyt noita raivareita ja sensellaisia.