tiistai 10. syyskuuta 2013

Kuukauden kohokohdat

Oi, kun on ollut kivaa olla töissä! Eipä olisi ennen uskonut, mutta työnteko tuntuu ihan hemmottelulomalta kahden vuoden kotona olon jälkeen. :)

No, tänään oon kyllä taas kotona, kun Pikkupöllö on flunssassa. Meni sentään melkein kuukausi päivähoidon aloituksesta, kun tää eka tauti iski. Uumoilin paljon pahempaa, kun Pikkupöllö on sairastellut tosi vähän tähän asti. Ei olla koskaan jouduttu käymään lääkärissäkään.

Viime kuulumisista onkin vierähtänyt aikaa jo neljä viikkoa. Rv 6+4 kävin varhaisultrassa, jossa näkyi kuin näkyikin elämää. Itse meinasin ensin jo huolestua, kun ruudulla näkyi vain epämääräinen möntti eikä selkeää katkarapua, kuten Pikkupöllöstä aikoinaan. Sitten helpotuksekseni erotin sykkivän sydämen, ja muutenkin kaikki vastasi lääkärin mukaan raskausviikkoja. Pikku Papusemme syke oli 120 ja pää-perä -mitta 6,2 milliä. Pikkuruinen. :)


Seuraava merkkipaalu olikin sitten rv 9+0, kun sain sydänäänet kuulumaan dopplerillani. Yritin jo päivää aiemmin etsiä sykettä, mutta luultavasti patteri ei ollut enää parhaassa terässä - doppler on kiertänyt ahkerasti lainassa viimeiset kaksi vuotta. Tuoreella patterilla löysin sydänäänet loppujen lopuksi aika helposti.

Tänään on raskausviikkoja kasassa 10+1. Seuraava etappi on np-ultra kahden viikon päästä (rv 12+2). Pikkupöllöstä olimme np-ultrassa jo rv 11+0 - nyt ei tainnut olla aamuaikoja tuota aiemmin vapaana. Pitää vaan jaksaa odottaa kärsivällisesti - no, se ei kyllä ole vahvimpia puoliani...

Toistaiseksi olen kertonut raskaudesta vasta esimiehelleni ja lähimmille työkavereilleni. Niin, ja Pikkupöllön hoitotäti katsoi mahaani ja kysyi ihan suoraan. Eli eiköhän muutkin sitä jo uumoile. Olisi vaan kiva käydä siellä np-ultrassa ensin...

Yhdet mammahousut olen jo joutunut ottamaan käyttöön - ja aika lennosta. Edelliset mustat suorat housuni nimittäin repesivät viime viikolla kesken aamupalan. *Rits.* Ihan kiva, ettei se sattunut työmatkalla tai töissä. :)

Paitamuoti on edelleen kätevän väljää, joten maha menee kutakuinkin piiloon toistaiseksi. Tämmöinen talviraskaus käy kyllä enemmän kukkarolle, kun jättimahan päälle tarvii sitten jotain muutakin kuin t-paidan ja shortsit. Mut tällä kertaa oon siitä huolimatta päättänyt ostaa reilusti mammavaatteita, ettei sitten tarvii panikoida, mitä laittaa töihin päälle, kun Pikkupöllö iskee aamulla tahmaiset kätensä niihin yksiin ja ainoisiin työhousuihin.

On kyllä kivaa, kun aika menee nyt niin paljon nopeammin. Töissäkään ei ehdi kyllästyä, kun tekee 6,5-tuntista päivää. Tää syyskuu on toistaiseksi ollut päivähoidon suhteen tosi rikkonainen, mutta erilaisilla Mummo/etätyökombinaatioilla ollaan pärjätty ilman varahoitoon viemistä. Sehän se tuon perhepäivähoidon huono puoli onkin, että juuri kun alkaa olla tottunut siihen omaan pieneen ryhmään, niin sitten pitäisi mennä päiväksi tai pariksi ventovieraiden seuraan isoon päiväkotiin.

Ai niin, Pikkupöllö täytti tuossa puolitoista viikkoa sitten komeat kaksi vuotta. Neuvolassa pituutta oli 90 cm ja painoa 11,8 kg. Neuvolareissu (ja sitä edeltänyt ensimmäinen oikeassa parturissa käynti) oli yhtä itkua ja hammastenkiristystä, mutta siitäkin selvittiin. Synttärikakkukin näytti kutakuinkin paloautolta.

Ehkä tässä voi nyt todeta, että on jotenkin päässyt niskan päälle tässä yhden lapsen äitinä toimimisessa. Niin sitten voikin taas kokea täydellistä avuttomuutta niiden kahden kanssa... :)