perjantai 13. joulukuuta 2013

"Onko siellä kaksi?!"

Joo, no ei ole. Siis vauvoja mahassa. Ihan yksi pikku papunen vaan. Mut tällä viikolla oon saanut useampiakin ihmettelyjä mahan koosta, kun oon kertonut, että laskettu aika on huhtikuussa. Piti oikein ottaa taas kuva ja katsoa, että onko se niin iso. Nooooh....


... joo, on se. Raskausviikkoja on nyt 23+5 - viime kerralla maha näytti tuonkokoiselta raskausviikolla 30. Mitenköhän valtava siitä oikein tulee...? Tää joulua kohti kiihtyvä suklaankulutus ei varmaan auta kauheesti asiaa...

Meillä oli rakenneultra kolme viikkoa sitten (rv 21+1). Kaikki oli oikein hyvin, ja sukupuolikin saatiin selville. Pikkupöllölle tulee pikkuveli! Arvasin! Todistusaineisto esiteltiin meille sen verran yksityiskohtaisesti, ettei jäänyt mitään epäselvää. :)

Pikkupöllölle on nyt toistaiseksi ihan sama, kumpi sieltä olisi tulossa, mut ehkä pojista sitten jossain vaiheessa tulee leikkikavereita. Tai painikavereita. Kesti kyllä hetken aikaa totutella siihen ajatukseen, että musta oikeesti tulee kahden pojan äiti... Ollaan kyllä jo aiemmin puhuttu, että kolme lasta vois olla se hyvä määrä eli kaikki arvat ei oo vielä katsottu. Musta voi tulla vielä kolmenkin pojan äiti. Voi pyhä Sylvi.

Tää viikko oli Pikkupöllölle aivan infernaalinen uhmaviikko. Se oli vaan päättänyt, että se ei halua mennä hoitoon ja laittoi parhaansa vastaan jok'ikinen aamu - niin, paitsi tänään, kun Isi vei sen. Sille se oli jopa vilkuttanut ovelta heipat. Mä saan edelleen vain ulvontaa.

Muutenkin tuntuu, että meillä on kolme Pikkupöllöä: kiltti, tyytyväinen hoitolapsi, Isin jokseenkin reipas apuri - ja Äitin diktaattorimainen käskyttäjä. Oltiin pari viikkoa sitten viikonloppu Tallinnassa ilman Pikkupöllöä ja oi että, se oli luksusta. Pikkupöllökin oli viihtynyt mainiosti kotona Mummon kanssa. Reilut kaksi vuotta sitä reissua sai odottaa, mutta eipä ainakaan tarvinnut murehtia yhtään hetkeä, miten Pikkupöllö pärjää.

Mun iltaväsymys on hiukan helpottanut, mutta nyt taitaa olla silti korkea aika mennä nukkumaan. Pitää vaan viikonloppuisin koettaa aina sinnitellä jonkun verran pitkään hereillä, kun jostain syystä mulle tulee nykyään hirveä päänsärky, jos nukun yli kahdeksan tuntia. Omituista. Mut parempihan se on käyttää ylijäämätunnit johonkin hyödylliseen. Kuten joululahjastressiin... :)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kahden kuukauden kohokohdat

Ei apua - mä oon viimeksi kirjoittanut tänne syyskuussa! Mihin tää aika tästä välistä on oikein juossut? Tänään on jo rv 18+1.

Sinänsä sama teema jatkuu eli Pikkupöllö on flunssassa ja mä kotona. Ehkä huomenna pääsee taas töihin lepäämään. Mun vointi on kyllä ollut koko syksyn tosi hyvä - yksi flunssanpoikainen käväisi mullakin, mutta ei muuta. Kasvavaa mahaa ja siellä möyrivää asukasta lukuunottamatta sanoisin, että olo on täysin normaali. No okei, normaalisti en nukahda iltasadun jälkeen niille sijoilleni, mut siis muuten...

Reilu kuukausi sitten (rv 12+4) oli np-ultra, jossa kaikki oli loistavasti. Pikku Papu oli pepusta päähän jo kuusi senttiä pitkä. Ihan valtava. ;) Siellä se oli lokoisasti päiväunilla, kunnes heräili vähän oikomaan jäseniään. Niitä pikku möyrinöitä onkin tuntunut satunnaisesti jo raskausviikolta 11 alkaen. Nyt tuntuu jo useamman kerran päivässä - parhaillaankin... :)



Lasketuksi ajaksi tuli 6.4.2013. Mun henkisessä raskauskalenterissa laskettu aika on 21.4.2014 - se on niin paljon kuin rv 42+1. Olis tietysti iloinen yllätys, jos tällä kertaa ei menisi käynnistykseen asti... Voi olla huumori vähän vähissä, kun vauvan syntymän odottaminen ei ookaan valokuva-albumien askartelua vaan Pikkupöllön passaamista.

Pikkupöllön päivähoitokuviot on vielä selvittämättä. Ainakin vaihdetaan Pikkupöllö nelipäiväiseksi, kun jään äitiyslomalle 1.3.2014. Sitä lyhempää hoitoviikkoa ei perhepäivähoitajallamme voi tehdä, koska se sitten pienentäisi hänen palkkaansa. Ja se on ihan varma, että vauvan kanssa en pysty viemään ja hakemaan Pikkupöllöä hoidosta neljänä päivänä viikossa. Hyvä, kun nytkään ollaan siellä aamuisin ajoissa...

Täytyy vähän kysellä lähipäiväkodista, olisiko siellä osapäiväisiä paikkoja tarjolla vaikka 2-3 kertaa viikossa. Kerholaiseksi täällä pääsee vasta kolmevuotiaasta - no, sekin onnistuu sitten syksystä eteenpäin. Jotain ryhmätoimintaa tuo lapsi joka tapauksessa tarvitsee. Pikkupöllö osaa edelleen olla todella mustasukkainen leluista ja aikuisten huomiosta.

Pikkupöllö puhua pälpättää kotona lyhyitä lauseita, mutta hoidossa ei ilmeisesti juuri mitään ymmärrettävää. Edelleen pitää myös tirauttaa aamuitkut hoitotädin eteisessä. Koskakohan se oppii rentoutumaan siellä? Varmaan viikkoa ennen kuin vaihdetaan toiseen hoitopaikkaan...

Otin viikko sitten itsestäni ensimmäisen mahakuvan. Yritän ottaa niitä suunnilleen samassa tahdissa kuin viime raskaudessakin, niin voin vertailla. Onhan se jo aika iso... Mut niin se oli viimeksikin. Täytyy ostaa joku valtava mammatoppatakki, että maha mahtuu sinne myös maaliskuussa.

Niin - taitaa sanomattakin olla selvää, että raskaus ei ole enää mikään salaisuus. Kerrottiin itse asiassa suurimmalle osalle jo ennen np-ultraa. Todistusaineisto oli jo silloin sen verran huomiotaherättävä... :)

tiistai 10. syyskuuta 2013

Kuukauden kohokohdat

Oi, kun on ollut kivaa olla töissä! Eipä olisi ennen uskonut, mutta työnteko tuntuu ihan hemmottelulomalta kahden vuoden kotona olon jälkeen. :)

No, tänään oon kyllä taas kotona, kun Pikkupöllö on flunssassa. Meni sentään melkein kuukausi päivähoidon aloituksesta, kun tää eka tauti iski. Uumoilin paljon pahempaa, kun Pikkupöllö on sairastellut tosi vähän tähän asti. Ei olla koskaan jouduttu käymään lääkärissäkään.

Viime kuulumisista onkin vierähtänyt aikaa jo neljä viikkoa. Rv 6+4 kävin varhaisultrassa, jossa näkyi kuin näkyikin elämää. Itse meinasin ensin jo huolestua, kun ruudulla näkyi vain epämääräinen möntti eikä selkeää katkarapua, kuten Pikkupöllöstä aikoinaan. Sitten helpotuksekseni erotin sykkivän sydämen, ja muutenkin kaikki vastasi lääkärin mukaan raskausviikkoja. Pikku Papusemme syke oli 120 ja pää-perä -mitta 6,2 milliä. Pikkuruinen. :)


Seuraava merkkipaalu olikin sitten rv 9+0, kun sain sydänäänet kuulumaan dopplerillani. Yritin jo päivää aiemmin etsiä sykettä, mutta luultavasti patteri ei ollut enää parhaassa terässä - doppler on kiertänyt ahkerasti lainassa viimeiset kaksi vuotta. Tuoreella patterilla löysin sydänäänet loppujen lopuksi aika helposti.

Tänään on raskausviikkoja kasassa 10+1. Seuraava etappi on np-ultra kahden viikon päästä (rv 12+2). Pikkupöllöstä olimme np-ultrassa jo rv 11+0 - nyt ei tainnut olla aamuaikoja tuota aiemmin vapaana. Pitää vaan jaksaa odottaa kärsivällisesti - no, se ei kyllä ole vahvimpia puoliani...

Toistaiseksi olen kertonut raskaudesta vasta esimiehelleni ja lähimmille työkavereilleni. Niin, ja Pikkupöllön hoitotäti katsoi mahaani ja kysyi ihan suoraan. Eli eiköhän muutkin sitä jo uumoile. Olisi vaan kiva käydä siellä np-ultrassa ensin...

Yhdet mammahousut olen jo joutunut ottamaan käyttöön - ja aika lennosta. Edelliset mustat suorat housuni nimittäin repesivät viime viikolla kesken aamupalan. *Rits.* Ihan kiva, ettei se sattunut työmatkalla tai töissä. :)

Paitamuoti on edelleen kätevän väljää, joten maha menee kutakuinkin piiloon toistaiseksi. Tämmöinen talviraskaus käy kyllä enemmän kukkarolle, kun jättimahan päälle tarvii sitten jotain muutakin kuin t-paidan ja shortsit. Mut tällä kertaa oon siitä huolimatta päättänyt ostaa reilusti mammavaatteita, ettei sitten tarvii panikoida, mitä laittaa töihin päälle, kun Pikkupöllö iskee aamulla tahmaiset kätensä niihin yksiin ja ainoisiin työhousuihin.

On kyllä kivaa, kun aika menee nyt niin paljon nopeammin. Töissäkään ei ehdi kyllästyä, kun tekee 6,5-tuntista päivää. Tää syyskuu on toistaiseksi ollut päivähoidon suhteen tosi rikkonainen, mutta erilaisilla Mummo/etätyökombinaatioilla ollaan pärjätty ilman varahoitoon viemistä. Sehän se tuon perhepäivähoidon huono puoli onkin, että juuri kun alkaa olla tottunut siihen omaan pieneen ryhmään, niin sitten pitäisi mennä päiväksi tai pariksi ventovieraiden seuraan isoon päiväkotiin.

Ai niin, Pikkupöllö täytti tuossa puolitoista viikkoa sitten komeat kaksi vuotta. Neuvolassa pituutta oli 90 cm ja painoa 11,8 kg. Neuvolareissu (ja sitä edeltänyt ensimmäinen oikeassa parturissa käynti) oli yhtä itkua ja hammastenkiristystä, mutta siitäkin selvittiin. Synttärikakkukin näytti kutakuinkin paloautolta.

Ehkä tässä voi nyt todeta, että on jotenkin päässyt niskan päälle tässä yhden lapsen äitinä toimimisessa. Niin sitten voikin taas kokea täydellistä avuttomuutta niiden kahden kanssa... :)

tiistai 13. elokuuta 2013

Uuden alkuja

Vein eilen Pikkupöllön ensimmäistä kertaa päivähoitoon perhepäivähoitajalle. No, kylläkin vaan harjoittelemaan pariksi tunniksi, mutta kuitenkin. Oletetusti se jäi sinne nyyhkyttämään, mutta oli sitten pärjännyt kuitenkin suhteellisen hyvin - mitä nyt ei ollut suostunut lähtemään rattaita kauemmas leikkipuistossa. Ja kun tulin hakemaan, niin sittenhän se parahti heti itkuun. Se oli sellaista lohdutonta "äiti sä HYLKÄSIT mut!"-itkua. No, ehkä se pian tottuu. Tänään näytti olevan samat kuviot...

Ensi viikolla palaan siis töihin. Jännää! Kyllähän sitä tässä koko ajan miettii, että olisko kuitenkin täällä kotona helpompaa. Olisi varmaan, mutta kun täällä on niin tylsää. Ja jos kaikki sujuu hyvin, niin olisin jo maaliskuun alusta jäämässä taas äitiyslomalle. Ehkä sen puol vuotta just jaksaa noita aamuheräämisiä ja hoitoon kuskaamisia. :)

Tänään on jo rv 6+1. Pari viikkoa on mennyt ihan yhdessä hujauksessa. Olo on ollut vähän vaihteleva varsinkin aamuisin, mutta kun ei ehdi tässä kaikessa kiireessä sitä ajatella, niin hyvin on mennyt. Aiemmista alkuraskauksista tuttua järjettömän kovaa mahakramppailua ei ole ollut (onneksi!), mutta alavatsa alkaa kyllä inhottavasti jomottaa heti, kun alkaa tulla nälkä. Siis sellaista kuukautiskipuilun tyyppistä, ei perinteistä mahan kurnintaa. No, tulee ainakin syötyä säännöllisesti.

Oon ravannut viikon verran vessassa. Mulla on melkein koko ajan pissahätä. Lähes joka yökin on pitänyt herätä vessaan. Oon kyllä juonutkin enemmän, mutta en sentään ihan noin paljon. Aika harmiton oire sinäänsä, mutta vähän noi levottomat yöt ärsyttää. Melkein vuoden ajan on saanut nukkua kuin tukki koko yön, mutta nyt pitää taas nähdä kummallisia unia ja heräillä vähän väliä. Ja sitä jatkuu sitten seuraavat kaksi vuotta...?

Perjantaina (rv 6+4) oon menossa alkuraskauden ultraan. Haluan tietää ennen töiden aloitusta, onko tuolla mahassa ketään. Jos ultrassa kaikki on hyvin, aion töissä kertoa raskaudesta lähimmille työkavereille. Mulla ei nyt energia riitä leikkimään salaista agenttia - varsinkin, kun kaikki tietää, että sushi on lempilounasruokani... Ja mahan piilottelu on tällä kertaa astetta vaikeampaa. Tekisi jo nyt mieli vaihtaa mammavaatteisiin.

Jaahas, pitäisi kohta lähteä hakemaan Pikkupöllö hoidosta. Tänäänkin se on harjoittelemassa vain pari tuntia - huomenna jo sitten vähän pidempään. Katsotaan, millaisen mielenosoituksen Julma Äiti saa tänään vastaansa...

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Tärppi!

Meinasin jo alkuviikosta kirjoittaa tälle jutulle otsikon "huti nro 2". Maanantaina oli kuusi päivää ovulaatiosta eikä minkäänlaisia oireita. Eikä tiistainakaan.

Keskiviikkona aloin sitten hiukan epäillä, kun nopeasti liikahtaessa tai yskiessä alavatsa vihlaisi tutun tuntuisesti. Ei edelleenkään muita oireita. Tein (kp 24) raskaustestinkin, mutta liian aikaistahan silloin vielä oli.

Torstaina oli aika lämmin päivä. Tuskanhiestä päätellen lämpötilan olisi pitänyt kuitenkin olla ainakin viisi astetta enemmän. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten hirveän nihkeä voi olotila olla... Aloin olla diagnoosista aika varma.

Tänään perjantaina tein aamulla (kp 26) taas raskaustestin, ja hailukka viivahan sieltä tuli. Jipii! Olo ei ole mökillä helteessä kauhean jipii tänäänkään, mutta kyllä tästä selviää.

Reissussa on vielä yksi testitikku mukana, joten ehkä sunnuntaiaamuna tarkistan vielä viivan paksuuden. Toivotaan parasta!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Huti nro 1

No ei tietenkään tärpännyt ekalla kertaa.

Ajoituksen piti osua täydellisesti Italiassa vietettyyn lomaviikkoon. Laskelma perustui edellisessä postauksessa mainostettuun lähes kellontarkkaan 29-30 päivän kiertoon. Kello vaan oli tällä kertaa kovin edistävä, ja ovistesti näytti haaleaakin haaleampaa plussaa jo lähtöpäivän aattona (kp 12). Silloin ei millään ehtinyt tehdä asialle mitään. Ja sitten seuraavan päivän iltana (koko päivän matkustamisen jälkeen) testiin pärähti supervahvat kaksi viivaa. Silloin oli näemmä jo myöhäistä.

Jaksan edelleen uskoa, että täydellisellä ajoituksella tärppää, vaikka Hesarin taannoinen artikkeli onkin jäänyt kummittelemaan mieleen. Siinä kerrottiin, että todennäköisyys munasolun hedelmöittymiselle on normaalissa kierrossa yksi viidestä. (Ajoituksesta ei tosin puhuta mitään.) Ja että kesällä siittiöitä on vähemmän kuin talvella. Ja kaikkea muuta vähemmän rohkaisevaa ihmisten luonnollisen lisääntymisen kannalta.

Onneksi on kesä, niin ei haittaa, vaikka saakin syödä ja juoda napansa täyteen ilman rajoituksia. Ainakin vielä parisen viikkoa. Koska seuraavallahan tärppää.

P.S. Pikkupöllö on edelleen ihan oma suhteellisen hankala itsensä. Satunnaisesti hyvin suloinen. Päivähoitoon (ja töihin) meno lähestyy elokuun puolessa välissä. Yhtä aikaa tuuletan jee ja irvistän ankeita aamuja odotellessa. Eihän me olla parhaillaan kuin kolme tuntia myöhäisemmässä päivärytmissä...

tiistai 21. toukokuuta 2013

Tyhjäkäyntiä

Jokseenkin turhauttavaa katsella positiivista ovulaatiotestiä, kun tietää, että tässä kuussa ei vielä yritetä. Varmaan mietitte, että miksi ihmeessä sitten pitää kiusata itseään ovulaatiotestillä. No tietysti siksi, että saan lisää dataa oirekalenteriini. :D

Olen jo aiemmin maininnut pitäneeni kirjaa kaikenlaisista kierron tapahtumista, testituloksista ja kuvitelluista tai kuvittelemattomista oireista. Siis vauvantekoon liittyen. Oirekalenteri on nyt kahden vuoden hiljaiselon jälkeen saanut ensimmäiset uudet merkintänsä.

Kp 12 havahduin limaa tuijottaessani (joo, tuntuu aina yhtä luontevalta kirjoittaa näistä...), että ai niin, pitikös mun tässä kuussakin tehdä jotain. Kaivoin testit esiin. Kp 15 iltapäivällä tuli haalea plussa. Ja ta-daa: kun katsoo oirekalenterista esimerkiksi Pikkupöllön alkuunsaattanutta kiertoa, niin limaa oli kp 12 ja haalea ovisplussa kp 15 iltapäivällä. Ihanan systemaattista!

Oirekalenterini osaa myös kertoa, että varsinainen ovulaatio tapahtuu kierrossani kp 16/17. Se on päätelty mahakipujen, aamulämpöjen ja/tai kuukautisten alkamisen perusteella. Koko kiertoni on siis 29/30 päivää. Tai oli ainakin ennen. Näyttäisi pysyneen samana, vaikka nyt siis mennäänkin vielä ekaa kiertoa pillereiden lopettamisen jälkeen.

Pikkupöllöä yrittäessä oltiin usein vähän sokkona kierron suhteen, jos ovisplussaa ei kuulunut. Oltiin joko päivän liian ajoissa tai päivän liian myöhässä. Tajusin taulukoida kierron tärkeät päivät vasta, kun dataa oli koossa melkein puolen vuoden ajalta. Ja sitten tärppäsikin pian. Niin, että naureskelkaa ihan rauhassa vauvanteolle taulukkolaskentamenetelmällä. :)

Kaikille taulukointi ei toki toimi - se vaatii säännöllisen kierron. Mutta ehkä epäsäännöllisistä kierroistakin voi löytää säännönmukaisuuksia? Ainakin niitä limoja ja sen semmoisia. :)

Sitten kun tärppää, niin raskausajan muistiinpanoistakin saa varmasti olla iloinen. Jo nyt löysin yhden säännönmukaisuuden: kummassakin raskaudessani (eka siis tuulimuna) ensimmäinen tärpin merkki oli rintojen kipeytyminen ja se tapahtui noin kuusi päivää ovulaation jälkeen. Siis ruhtinaalliset viisi päivää ennen raskaustestin selkeää plussaa.

Kaikki kaveripiirissäni toista lasta odottavat/odottaneet ovat sanoneet, että raskausaika menee tosi paljon nopeammin. Että siihen ei kiinnitä niin paljon huomiota, kun on se yksi lapsi jo hoidettavana. Hmmm... mitenköhän tää odottamisen odotusaika? Meidän päivät kun ei varsinaisesti muutenkaan vilistä ohi täällä kotona. Elokuista töihinpaluuta odotellessa... Eiku - ekallahan tärppää! ;)

perjantai 10. toukokuuta 2013

Paikoillanne... Valmiit...

On vihdoin tullut aika palauttaa tämä blogi juurilleen. Julistan operaatio Pikku Papun alkaneeksi. Jee! Tai ääk!

Olen pyörittänyt tätä operaation aloitusta päässäni jo useamman kuukauden. Alun perinhän puhuttiin elokuusta, mutta... No, eihän nyt sinne asti voi jaksaa odottaa. Varsinkin, kun on palaamassa elokuussa töihin. Eikös olis kätevää, jos se hankalin osuus olis hoidettu alta pois jo ennen sitä? Koska ekalla kerrallahan tärppää, totta kai.

Operaatio Pikku Papu on nyt aloitettu jättämällä pillerit pois. Seuraava askel on malttaa odotella h-hetkeä puolitoista kuukautta. Kuukauden päästä kirjoitan oppikirjamaisen tunnollisesti isolla kalenteriin luonnollisen kierron ensimmäisen päivän. Että on sitten jotain, mitä lomakkeisiin täyttää. Kun ekallahan tärppää.

Pikkupöllö sai alkunsa puolen vuoden yrittämisen (+sitä edeltäneen tuulimunaraskauden) jälkeen - heti kun otin käyttöön netistä koostamani kikkapakin. Tuon pakin ohjeita aion noudattaa tälläkin kertaa. Jotta ekalla tärppää.

Vehnänalkioöljy oli lusikoituna niin puistattavaa, että sen vaihdan vehnänalkioöljyä sisältäviin E-vitamiinikapseleihin. Priorin olisi myös vaihtoehto, jos eivät olisi tähän uuteen versioon tunkeneet niin paljon kaikkea muuta. Raskausvitamiinit taidan ainakin aluksi korvata ihan normaaleilla ja ottaa lisänä foolihappoa. Viimekertaiseen kapselicoctailiin kuului myös E-Epa (jota syön muutenkin) ja mustaherukansiemenöljy. Liekö ollut sitten niiden salaisuus, että Pikkupöllöllä on valtavan tuuheat hiukset (jo vastasyntyneestä) ja hyvä iho?

Myös tarvikevarasto on täytetty valmiiksi. 30 ovulaatiotestitikkua ja tuubillinen Pre-Seediä. Ja 30 raskaustestiä. Koska ekalla tärppää. ;)

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Sisustuskuumeen kourissa

No niin. Se siitä aktiivisemmasta blogielämästä - edellisen kerran riipustelin tammikuussa ja nyt on jo huhtikuu. Kaiken kukkuraksi aika on mennyt koko alkuvuoden toooodella hitaaaaaasti, joten kyllä sitä olis monessakin välissä ehtinyt kirjoittaa. Syytän blogin laiminlyönnistä sisustuskuumetta, joka on liimannut mut googlen ääreen yhtä lujasti kuin kuivahtaneet ruuantähteet jämähtää Pikkupöllön tuoliin.

Nyt on vuosi siitä, kun muutettiin tähän rivitaloneliöön. Muuton jälkeen jaksoi hetken aikaa miettiä, että tohon ostetaan tollanen lipasto ja toi taulu vois mennä tuohon. Sitten ei jaksanutkaan enää yhtään. Nyt ollaan heräilty sisustuskoomasta, ja joka huoneesta tuntuu löytyvän loputtomasti kaikkea parannettavaa. Olohuoneeseen saatiin pari viikkoa sitten tapetti seinälle ja oi että, se teki ihmeitä. Pikkupöllön mielestä tapetointi oli ihan maailman parasta puuhaa! Yritettiin saada mahdollisimman paljon tehtyä päikkäreiden aikana, mut kyl Pikkupöllökin pääsi useamman tunnin ajan ryöstelemään kaikkia ihania työvälineitä.

Niin, Pikkupöllö on jo 1 v 7 kk. Puolitoistavuotisneuvolassa mitat olivat 82 cm ja 10,6 kg. Sen jälkeen Pikkupöllö onkin sit flunssaillut aika ahkerasti, ja ollaan jouduttu siirtämään neuvolalääkäriä jo kaksi kertaa. Sanainen arkku ei ole vieläkään auennut yksitavuisia sanoja pidemmälle, vaikka asiaa on kyllä paljon. Äitin syli on maailman mahtavin paikka - tuntuu, että ollaan muutenkin menty vähän takapakkia itsenäisessä puuhastelussa ja rohkeudessa. Kuukausi sitten Pikkupöllö oli kyllä onnistuneesti koko päivän mummonsa hoidettavana. Jee!

Niin, siitä sisustamisesta. Pikkupöllön huone on oikeastaan ainut, joka on jotakuinkin valmis. Tai valmis, kunnes kesällä vaihdetaan pinnasängyn tilalle juniorisänky. Mun vanha Muuramen pinnasänky on pituudeltaan vain 110 cm, ja se on käymässä auttamatta pieneksi. Aattelinkin nyt ikuistaa tänne blogiin tämän taaperohuoneen, ennen kuin se muuttuu pikkupojan huoneeksi.

Pikkupöllön huonetta käytetään lähinnä nukkumiseen ja kakkoslelujen + muun tavaran varastointiin. Huone on yläkerrassa, jonne eksymme päivisin vain kakkapesulle tai pesemään pyykkiä. Mutta se on sitten sitäkin hauskempaa, kun pääsee penkomaan omaa huonettaan. :) Esimerkiksi oman vaatekaapin tyhjentäminen on Pikkupöllön suurta huvia - Äitin ei niinkään... Siinäkin on oma rajansa, kuinka monta kertaa jaksaa samat vaatteet viikata kaappiin.
 
Nyt kun kuvaa katsoo, niin Pikkupöllön huoneessa on aika monta elementtiä mun ensimmäisestä omasta kodista: punainen lipasto, matto, tuoli ja pikkupöytä. Verhot taas on meidän entisestä työhuoneesta - tuunattu Hemtexin tweed-valmisverhoista ja hämärtävät mukavasti. Huoneessa oli valmiina oikealla seinällä kaksi kaappia, mutta saimme toiselle seinälle mahtumaan edelliseen asuntoon hommatun Ikean PAX-kaapiston (viisi 35 cm syvää, 236 cm korkeaa kaappia). Sanomattakin taitaa olla selvää, ettei kaappitilaa voi koskaan olla liikaa. :)

Eli eipä tuonne ihan suunnattomasti oo varsinaisia lastenhuoneen hankintoja tehty. Pinnasänky on Muuramen vanha mun lapsuudesta, jonka Pikkupöllön Ukki maalasi aivan uudenveroiseksi. Mietin pitkään, mistä saisin tuollaisen epästandardikokoisen (110*58 cm -> 336 cm pitkän) reunapehmusteen pinnasänkyyn, mutta itse asiassa tuo normaalimittainenkin asettui siihen yllättävän hyvin. Se kutistui pesussa... :)

Kivoin hankinta tuonne Pikkupöllön huoneeseen oli nuo seinätarrat. Ne ovat vähän suhteettoman korkealla, mutta kun Pikkupöllö on ollut ja on edelleen kova laittamaan suuhun kaikkea, mihin vaan ylettyy, niin eipä ollut muuta vaihtoehtoa. :) Seinätarrat ovat vinyyliä eli niitä voi kiinnittää ja irrottaa kätevästi loputtomiin.

Tässä vielä lista viimeaikoina hankituista tavaroista, jos jotakuta kiinnostaa:

Pinnasängyn reunapehmuste: Trille GIRAF, 43 €, rokkibeibi.com
Seinätarrat: Jomoval Room Mates HAPPI BARNYARD, 14 €, amazon.co.uk
Naulakko: Present Time SATURNUS (8 palloa), 14 €, amazon.co.uk
Hyllykkö: Ikea EXPEDIT, 35 €
Hyllykön laatikot: Kodin1 BOX, 10 €/kpl
Punainen lelukori: Ikea KUSINER, 4 €
Norsutyynyt: Finlayson ELEFANTTI, 12 €/kpl (tarjouksesta)
Pinnasängyn stoppari: KG Design DOOR STOP, 10 €, ostettu Tukholmasta
Kattovalaisin (ei näy kuvassa): Massive BIRDEY (4 spot), 56 € supertarjouksesta, kodinvalaisimet.fi
 
Vaikka tuo Pikkupöllön huoneen sisustus onkin lähtöisin noista vanhoista kalusteista ja niiden väreistä, tykkään kovasti, ettei huone ole liian poikaisa. Jatketaan varmasti samaa linjaa sen juniorisängyllisen sisustuksenkin kanssa. Jos nyt ehtisi ennen kesää saada vaikka meidän makuuhuoneen ensin uuteen uskoon. Ja olohuoneeseen uudet verhot. Ja tauluja seinille. Voi blogi-parka - ehkä sitten niitä plussatikkuja toivoessa alkaa sisustus/ostosvimma vähän helpottaa...?

perjantai 25. tammikuuta 2013

Hyvä viikko?

Eilen muskariope kysyi ryhmältämme, että onko meillä ollut hyvä viikko. Kaikki kuusi äitiä toljoteltiin toisiamme ja muskariopea hämillämme. Siis hyvä viikko? Mikä semmoinen on?

Hyvä päivä on vielä ihan suhteellisen helppo käsite. Tosin sekin yleensä jakautuu useampaan hirveään ja/tai hyvään osaan. Ja hyväksi osaksi tällä hetkellä kelpaa ihan se, ettei kukaan huuda kurkku suorana, roiku kiinni lahkeessa tai läpsi tyhmää äitiä, joka ei koskaan anna tehdä sitä, mitä haluaa.

Useimmat päivät pystyy kuitenkin illalla summaamaan joko hyviksi tai huonoiksi. Mutta että viikko? Se vaatisi varmaan sitä, että muistaisi, millainen päivä eilen oli. Puhumattakaan edellispäivästä... Meillä mies on nyt koko tammikuun ollut töissä, joka päivä. Viikonlopun puuttuminen ei yhtään helpota tätä päivien samankaltaisuutta.

Ehkä se on ihan hyvä juttu, ettei muista, millainen päivä eilen oli. Koska todennäköisesti olin silloinkin repiä hiukset päästäni yrittäessäni pukea kolme kerrosta vaatteita rimpuilevan vetkulamakaronipojan päälle. No, sen muistan, että oltiin muskarissa. Siellä oli kivaa. Paitsi että sinnekin piti pukea päälle kauhea kasa vaatteita. Kevät, tule jo!

Hirveät viikot kyllä muistaa. Tai en nyt kyllä muista, koska meillä olis ollut viimeksi ihan hirveä viikko. Pikkupöllö on nukkunut yöt suhteellisen hyvin, vaikka olis ollut flunssaa tai poskihampaita tai muuta. Kyllä ne hirveät päivät kummasti jaksaa, kun saa yöt nukkua.

Eli on meillä varmaan sitten ollut ihan hyvä viikko. Mitä nyt noita raivareita ja sensellaisia.

tiistai 8. tammikuuta 2013

Odotuskuumetta ilmassa

Tänään hyvä äitiystäväni kertoi tehneensä viime viikolla positiivisen raskaustestin. Mahtavaa! Pitää tietysti kerätä rauhassa lisää viikkoja kasaan ennen enempiä tuuletuksia. Mutta plussaa, jee! Ihan tuli ajauduttua taas siihen odotuksen odottamisen moodiin itsekin. Siis hyvässä mielessä. Vaikka voin kyllä siihen puolen vuoden yrittämiseenkin samaistua oikein hyvin. Varmaan aika moni voi...

Tässä päivähoitohakemusta tutkaillessa pyörii välillä mielessä, miten paljon kaikki riippuu kaikesta ja mitä voi suunnitella ja mitä ei. Suunnitelmana on, että palaan töihin tämän vuoden elokuussa. Pikkupöllö täyttää tuolloin kaksi vuotta. Sitten suunnitelma muuttuukin hankalammaksi, sillä seuraava kohta on se positiivinen raskaustesti. Se saa tulla jo silloin elokuussa, mutta eihän sitä välttämättä tule ollenkaan. Onko Pikkupöllö siis hoidossa vielä kesällä 2014 vai pikkusisarensa kanssa kotona? Ei voi tietää. No, ei sitä kyllä siinä päivähoitohakemuksessa kysytäkään...

Odotuskuume on tarttuvaa sorttia. Vaikka sitä ihan hyvin tietää oman tilanteensa ja päänsisäisen turhautumiskertoimen, niin silti sitä alkoi tänään itsekin miettiä, että olisko se kahden vuoden ikäero sittenkin parempi kuin kolmen. No olis varmaan lasten kannalta, mutta jos niillä on äitinä loppuunajettu nauris, niin ei taida olla. Pakko päästä välillä töihin ajattelemaan jotain niillä peräkammarin puolihalvaantuneilla aivosoluilla, joilla ei ole juurikaan ollut käyttöä täällä mössön, pissan ja pusujen keskellä. Mut vasta elokuussa. Että sais hoitopaikan. Ja että sais vielä kesän olla. Hiekkalaatikolla.

Niin että hus-hus, odotuskuume! Keskitytään nyt vaan tekemään tuosta Pikkupöllöstä hoitokelpoinen yksilö. Vierastaminen hävisi jouluna kuin taikaiskusta (eihän siinä kestänytkään kuin vaan vuosi...) eli jäljellä on enää puhumaan opettelu (tosin tuolla "EIIII"-sanallakin pärjää näköjään pitkälle), ruokailemaan opettelu (siinä ehkä eniten työmaata...), päikkäreille nukahtamisen opettelu, ulkoilemaan opettelu (kesää odotellessa...), tutista luopumisen opettelu ja potalle opettelu... EIIII!... No, pitäähän sitä hoitoonkin jotain opittavaa jättää. ;)

Katsotaan, josko tämä blogi saisi tämän vuoden puolella vähän enemmän huomiota osakseen. Siis minulta. :) Joka tapauksessa toivotan kaikille lukijoille oikein kivaa ja vauvaisaa vuotta 2013! Ensi uutenavuotena saakin sitten jo odotuskuumeilla - tai toivottavasti ihan odottaa. :)