Kunnon äiti

Viimeisen viikon aikana on saanut tuntea vanhemmuuden taakkaa useaankin otteeseen. Siis ihan sen fyysisen taakan lisäksi. :) Ensinnäkin tajusin, että vauvavakuutuksen viimeinen ottopäivä (eli 3kk laskettuun aikaan) alkoi uhkaavasti lähestyä. Oon ollut opiskeluaikoina vakuutusyhtiössä töissä, ja ehkä siitä johtuen elämä ilman vakuutuksia tuntuu kovin uhkarohkealta. Me kun ei miehen kanssa olla uhkarohkeaa nähtykään, niin otettiin nyt sitten se vauvavakuutus synnynnäisten ongelmien tai pahimman skenaarion varalle - ilmankin toki pärjäisi. Ei se vakuutus onneksi ollut vielä tässä vaiheessa mitenkään kallis.

Sitten torstaina oli neuvolalääkäri. Tällä kertaa lääkäri oli suunnilleen samanikäinen kuin minä, mutta neuvolan"täti" ehkä sen 23 vee - jos sitäkään. En tiedä, oliko kokemattomuuden syytä vai mitä, mutta hemoglobiinin mittaaminen oli varsin mielenkiintoista. Ensimmäinen mittaustulos, vasen keskisormi: 104. Toinen mittaustulos, oikea keskisormi: 114. Kolmatta sormea ei enää testattu, mutta oliskohan sieltä tullut 124? :) No, ostin itselleni joka tapauksessa rautamehua (Ferroforte B+C), että saisin hilattua lukemaa vähän ylöspäin. Tätönen kyllä suositteli rautatabletteja, mutta näin useamman kuukauden ummetuksesta kärsineenä päätin valita vatsaystävällisemmän vaihtoehdon. Toistaiseksi vaikuttaa oikein hyvältä - mehu ei ole pahaa ja vatsa jopa löysempään suuntaan.

Neuvolan vaaka näytti aika hurjia lukemia... Kolme kiloa kuukaudessa?! Taitaa jätskit ja suklaat näkyä - oon repsahtanut pahasti arkiherkutteluun loman jälkeen... Mutta kunnon vauvahautomona oon nyt päättänyt, että palaan takaisin kurinalaisempaan linjaan. Mansikat maistuu onneks melkein yhtä hyvälle kuin suklaa! Melkein... No, neuvolantätitytön mukaan painonnousu on kuitenkin edelleen "maltillista". Jaa... kahdeksan kiloa tammikuusta... hmmm... Ehkä sitä suklaata ei kuitenkaan aivan ehdoin tahdoin tarvitse suuhunsa joka päivä mätätä...

Nyt mitattiin ekaa kertaa oikeasti kohdunpohjan korkeus eli sf-mitta. Se oli 25 senttiä (rv 26+1), millä pääsi keskikäyrän ja yläkäyrän puoleen väliin. Ei tää onneksi oikeasti siis oo mikään jättimaha, vaikka siltä se välillä muihin verrattuna tuntuukin... Kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni ja kohdunkaulaa ainakin 3 senttiä. Niitä ei kuulemma olis kyl ees tarvinnut tutkia, kun mulla ei oo ollut supistuksia. Mut halusin oman mielenrauhan vuoksi varmistaa - jos vaikka olisinkin vaan huono tunnistamaan supistuksia. :D

Neuvolalääkäri otti sitten lopuksi puheeksi sokerirasitustestin, jota kuulemma suositellaan kaikille yli 25-vuotiaille - vaikka mulla ei mitään suurta riskiä raskausajan diabetekseen olekaan. Jännää, että kukaan mun kolmesta tapaamastani neuvolatädistä ei ole hiiskaissut siitä sanallakaan mitään. Tai kysyi se tätityttö, että "et oo joutunut sokerirasitukseen?" No en. Joudutaanko sinne vai saako sinne mennä? Päätin jo vähän, etten mene huvikseni testiin, mutta tänään sitten asiaa googlailtuani varasin sittenkin ajan. Vastuullisuus painaa... vaikkei todellakaan huvittaisi mennä paastoamaan, juomaan glukoosilientä ja kolmeen verikokeeseen parin tunnin odottelun kera. Sitä huvia luvassa sitten viikon päästä torstaina, ou jee.

Huvista puheenollen, kävin Kelan sivuilta katsomassa, että meille on perjantaina tilattu äitiyspakkaus. Jee! Kahden viikon sisään on siis minijoulu!