Viikko sitten saapui lappunen, että Reima Oy:n lähettämä paketti on noudettavissa postista. Äitiyspakkaus, jee!! Hetken aikaa mietin, että onko tämmöisen isomahaisen korrektia mennä itse noutamaan 8,4 kilon jättipakettia, mutta menin silti. Mies oli viime viikolla (taas) niin kiireinen, ettei siitä olisi ollut postin aukioloaikaan apua. Ja odottaahan ei pysty. :)
Alkuperäinen suunnitelma oli se, että kärräisin paketin vain auton takaluukkuun asti ja mies olisi kiikuttanut sen sitten yömyöhällä tullessaan sisälle. Mutta eihän sitä pystynyt millään odottamaan. :) Kantonauhasta sai onneksi hyvin kiinni eikä se nyt juurikaan normaalia kauppakassia enempää sitten painanutkaan. Mietin, että pitäisikö odottaa miestä kotiin ja avata paketti yhdessä... Mutta ei - arvasit oikein - ei sitä pakettia voinut avaamatta jättää siihen lattialle möllöttämään. :)
Kannen avattuani meinasi alahuuli alkaa mutristua kuin hemmotellulla pikkukakaralla. Mitäh?? Tää haalari on vaaleanharmaa! Ja makuupussi vaaleansininen! Täähän on se vuoden 2010 pakkaus! Mutku... mä... HALUSIN sen 2011-pakkauksen! No, yllättäen Kelan sivuilla sitten lukikin, että vuoden 2011 pakkauksia aletaan jakaa toukokuun lopussa - eikä alussa, niin kuin aiemmin uutisoivat. Olisi siis pitänyt pantata hakemuksen täyttämistä vielä parisen viikkoa. Tyhmä joulupukki.
Tarkemmin pakkauksen sisältöä katseltuani sain itseni tykkäämään siitä 2010-pakkauksestakin. Ainoat puutteet verrattuna 2011-pakkaukseen ovat oikeastaan huonompi (tai onneton) kestovaippa ja se, että vaatteita on muutama vähemmän. Mutta muuten kuosit on kivoja ja sopivan neutraaleja. Tykkään kyllä värikkäistä vaatteista, mutta itekin sen on tässä huomannut, että tosi vaikea löytää sekä tytöille että pojille sopivia vaatteita. Värikoodaus on selkeästi vaatevalmistajien kikka saada lisää myyntiä...
Kun muuten mainitsin pikkusiskolleni äitiyspakkauksen saapumisesta, vastaus oli: "Ai, eikö sitä saakaan vasta sieltä sairaalasta?". :) Sepäs olisikin kätevää. Toisessa kädessä vauva turvakaukalossa ja toisessa jättilaatikko. Ja siihen vielä omat sairaalakamat ja näytepakkaukset päälle. :)
Törmäsin tällä viikolla myös isyyspakkauksen käsitteeseen. Tämmöisenä pipertäjänä innostuin siitä heti. En tosin ajatellut lähteä millekään "kumihanskat & pyykkipoikia nenään" -linjalle, vaan hankkia pakettiin kaikkea hyödyllistä. Tuleva isä kun on varsin toimelias meillä nykyisissäkin kotitöissä (eli tekee lähes kaiken...), niin tuntuisi hiukan koomiselta antaa lahjaksi mitään hengityssuojaimia vaipanvaihtoa varten. :)
Suurin osa isyyspakettiin kaavailemistani tavaroista on semmoisia, että olisin hankkinut ne joka tapauksessa. Osan tavaroista oonkin jo reippaana ehtinyt tässä parin päivän aikana hankkia / laittaa tilaukseen. Mut varmaan se hauskin osuus onkin tehdä paketista samanhenkinen kuin äitiyspakkauksesta kaikkine lippulappuineen. Tarvikkeita olis tulossa kategorioihin: leikkiminen, kylvetys, ruokinta, vaipanvaihto ja turvatuotteet. Esittelen niitä tarkemmin sitten, kun suurin osa alkaa olla kasassa.
Eilen kävin myös kattomassa, josko olis löytynyt pakettiin jotain kivaa isi-potkupukua tms., mut pikakierroksella en nähnyt kuin H&M:n "I (heart) Dad"-vaatteita, jotka on jotenkin... plaah. Mut H&M:llä oli kyl yks ihan samannäköinen vaaleanpunainen pikeepaita kuin tulevalla isällä, joten ehkä lähdenkin tekstiilikaksoslinjalle. Ollaan kyl miehen kaa sovittu, että ei osteta "aikuisten" vaatteita vauvalle ennen kuin se seisoo kahdella jalalla, mut ehkä isyyspakkaus vois olla poikkeus. :)
Tänään on raskausviikkoja kasassa tasan 28. Viimeisellä kolmanneksella siis ollaan, jee! Sen kunniaksi huomenna sinne sokerirasitukseen... ööks.
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Joulupukki matkaan jo käy...
Lähettänyt
Plussaa ja miinusta
Tunnisteet:
kärsivällisyys koetuksella,
onnenpäivä,
tasohyppelyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti