Mahamatkailua

Lomaviikko mahan kanssa meni varsin mallikkaasti. Kuin pieni (puuskuttava) vuorikauris kiipesin Etelä-Toscanan kukkulakylien hirmuisia mäkiä ylös ja alas, ja Rooman nähtävyydetkin tuli kierrettyä jalkaisin. Kiloja ei toki päässyt karisemaan - jätskiä ja limsaa tuli ahmittua sen verran ahkerasti... :)

Välillä jopa ihan unohti, että on raskaana. Kukaan muu ei kyllä unohtanut. Sitä ei oikein tajuakaan, miten selvästi tuo maha muille näkyy. Rooman täydehkössä metrossa kesti alle kymmenen sekuntia, että sai istumapaikan. Ei niin, että olisin sitä varsinaisesti parin pysäkin matkalle tarvinnut... :) Vatikaanissa ja Fiumicinon lentokentällä sain kiertää metallinpaljastimen/läpivalaisulaitteen (en tiedä, kumpia olivat). Mahaa osoittamalla pystyi myös helposti selittämään kaikenlaista: ei viinitastingiä minulle... kyllä, haluan todellakin pelkästään sitä äklömakeaa suklaapähkinäjätskiä... juu, näet oikein, ruksin hotellin aamupalatilauslistasta kaikki kohdat. "Sì, sì, no problem, I understand!"

Ainut paikka, missä maha oli problem, oli lentokentällä paluumatkalla. Check-in-tiskillä tarkkasilmäinen naapuripömpelin virkailija kysyi heti, että olenko raskaana. No olen, juu. Sitten se kysyi, että kuinka pitkällä. No 25 viikkoa. Sitten se pyysi näyttämään todistusta. Ai mitä todistusta?! Mulla oli kyllä mukana sekä neuvolakortti että kopio Kelaan lähetettävästä raskaustodistuksesta, mutta kummatkin ovat pelkästään suomeksi. Eipä paljoa lämmittänyt italialaisia virkailijoita. Muutaman puhelun jälkeen sopivat sitten, että Finnairin lentoemäntä tarkastaa todistuksen koneessa. Eipä sitä kyllä sitten enää koneessa kysytty. Mut mietinpä vaan, että jos olisin lentänyt jollain ulkomaisella lentoyhtiöllä, niin millaisellakohan paperilla sitä olisi kyytiin päässyt... Finnarin nettisivuillakaan ei lue muuta, kuin että viikon 28 jälkeen tarvitsee lääkäritodistuksen ja sitä ennen kelpaa neuvolakortti. Että pohdittavaksi siis tämmöinenkin seikka, jos ootte mahan kanssa lähdössä ulkomaille.

Nyt onkin sitten jo toukokuu. Enää kymmenen viikkoa töitä jäljellä - sitten pääsee uudestaan lomalle. Sille hartaasti odotetulle lomalle. Tai vapaalle. Ei sitä kauhean moni äiti ole lomaksi kutsunut... Pitäisiköhän tehdä aamukampa? Jotensakin nihkeää tämä lomalta töihin paluu... :)