Välipala

Varattiin helmikuussa vähän jotain väliodotettavaa tähän pitkänpitkään kevääseen ja nyt sen aika on koittanut! Lähdetään viikoksi Italiaan, Toscanaan! En oo kyllä ehkä koskaan valmistautunut reissuun näin suurpiirteisesti - en halunnut nostaa odotuksia kauhean korkeaksi, jos ei sitten oltaiskaan päästy lähtemään. Mut mun mies on kyllä ihan ansiokkaasti ottanut tämän mun paikan matkasuunnittelijana - potentiaalisia vierailtavia viinitiloja ja -kauppoja alkaa olla aika liuta. Arvatkaa, kuka on kuskina... :)

Meinasi olla vähän hankala pakata vaatteita mukaan. Tää kevät tuli niin äkkiä ja yllättäen, että multa puuttui ihan kaikenlaista taminetta. No, nyt on ostettu kahdet kengät, caprit ja varmaan kymmenen superpitkää toppia ja t-paitaa, niin näillä pitäis jo pärjätä. Ei sinne mitään helteitä ole onneksi luvattu. Mun vanhoista keskikesän vaatteista päälle ei mene varmaan kuin bikinit... joissa niissäkään en kyl kehtais julkisesti näyttäytyä. :)

Flunssa vähän vielä muistuttelee itsestään, mutta muuten olo on nyt lähiaikoina ollut paljon reippaampi kuin vielä kuukausi sitten. Kolotuksia ei oo niin paljon ja jotenkin ei iltaisin enää väsytäkään yhtä aikaisin. Tosi hyvä tätä matkaa ajatellen. Ollaan kyllä ihan kahdestaan (tai salamatkustaja toki mukana), joten voidaan mennä ihan mun kunkin päivän jaksamisen mukaan. Museot taitaa jäädä tällä kertaa väliin... ja vessataukoja pitää olla runsaasti. :) Ja jätskitaukoja!

Meille oli töihin ilmestynyt jostain yhteistyökumppanilta isoniso pahvinen pääsiäismuna, joka oli täynnä irtokarkkia. Kun ne karkit oli (parissa tunnissa) syöty, kattelin, että tuo munahan on ihan kuin mun maha! Ihan saman muotoinen ja kokoinen! Tätä yllätysmunaa vaan ei saakaan vielä avata... :) Onneksi sisältö antaa itsestään terveisiä varsin tiuhaan tahtiin. Nyt mieskin tuntee ne jo mahan päältä. Jee!

Aurinkoista pääsiäistä kaikille!