Valtakunnassa kaikki hyvin!

Tänään oli vihdoin rakenneultra. Hassua, että odottaa jotain niin hartaasti ja sitten se kestää vartin... Mutta se olikin tosi hyvä vartti - paljon laadukkaampi kuin vartit noin keskimäärin.

Siellä se meidän pieni perillisemme oli aamutouhuissaan. Rutiiniin kuului (ainakin tämän vartin perusteella) jalkojen suoraksi oikominen, nyrkkien tuonti otsalle ja suulla maiskuttelu. Aamupalan painikkeeksi olikin selkeästi jo nautittu kulauksia lapsivettä, sillä virtsarakossa näkyi pissaa. Näkyi siellä suunnalla sitten muutakin rekvisiittaa - kätilön mukaan ei ollut epäilystäkään sukupuolesta. Meille on siis tulossa pikku prinssi! Kätilö vaikutti sen verran pätevältä ja muutenkin mukavalta, että kyse ei varmaankaan ollut aprillipilasta... :)

Rakenteet olivat kunnossa, ja mitatut osat (reisiluu, olkaluu, pään läpimitta ja oliskohan ollut vatsan läpimitta) vastasivat kaikki nätisti viikkoja 20+. Mittojen keskiarvo taisi olla 20+3, mikä eroaa vain yhdellä päivällä lasketusta ajasta - tänään siis 20+2. Tämänhetkinen painoarvio oli (jos oikein muistan) 358 grammaa. Syntymäpainoa kätilö ei suostunut veikkaamaan - sanoi, että kaikki sikiöt ovat tässä vaiheessa suunnilleen samanpainoisia.

Ultratessa löytyi myös selitys sille, miksi tunnen vauvan liikkeitä niin vaihtelevasti. Istukka onkin etupuolella! Se peittää tällä hetkellä melkein koko kohdun mahanpuolisen osan, joten ei ihme, ettei potkut tunnu vielä ulkopuolelle asti. Ja se yksi kohta, mistä liikkeet yleensä parhaiten tunnen, on juurikin se kohta, missä istukka ei enää ole tiellä. Kätilön mukaan istukka ei tuosta enää hirveästi kasva, joten sitten kun maha tulee isommaksi, sieltä paljastuu enemmänkin pinta-alaa, josta potkut voi tuntea - myös ulkopuolelle. Miehen pitää siis vain kärsivällisesti jaksaa odottaa mahani paisumista. :)

Vaikka en tätä rakenneultraa jostain syystä jännittänytkään, nyt on aika helpottunut olo. Tietää, että ainakin tällä hetkellä mahavaltakunnassa on kaikki hyvin. Pitääpä vaan alkaa vaihtaa niitä prinsessamielikuvia paremmin prinssin arvolle sopiviksi... Eiköhän se onnistu varsin helposti. :) Nimen keksiminen tulee kyllä olemaan pojalle huomattavasti vaikeampaa...

Tässä vielä ne pakolliset söpöilykuvat. :)