Pahvilaatikkojen uumenista

Huh. Ensimmäinen kerta odotusaikana, kun oon virallisesti kipeänä. Kurkku alkoi tuntua karhealta jo lauantai-illalla, ja eilen oli jo sitten ihan perinteinen flunssa päällä. En oo ollu päivää kauempaa kipeänä suunnilleen puoleentoista vuoteen (kiitos päivittäisen maitohappobakteerien syömisen), joten jännä nähdä, kauanko tämä jatkuu. Vai sainkohan vain lauantaina vanhempien luona nenän täyteen ikiaikaista pölyä vauvatavarakätköjä penkoessa...?

Mun vanhemmilla on aivan liikaa säilytystilaa. Siksi sieltä ei mee ikinä mitään kierrätykseen vaan huonokuntoiset tavarat menee roskiin ja hyväkuntoiset varastoidaan. Tai siis ne vähänkin kunnossa olevat varastoidaan. Tai sitten myös ne huonokuntoiset. Joka tapauksessa sitä tavaraa on aivan liikaa ja aivan liian monessa paikassa. Se tuli todistettua lauantaina kiistattomasti.

Aloitettiin vaatteista. Vauvanvaatteita oli tallella (suhteessa) yllättävän vähän, sillä ajan hampaan ja usean sisaruksen kulutuksen olivat näemmä kestäneet vain villa- ja froteevaatteet. Kelpuutin vaatteita mukaan ison muovikassillisen verran, mutta voi olla, että suuri osa vaatteista on lämpimiä väärään aikaan vuodesta. Ja on ne froteevaatteet aika... ööö... froteisia. Että pitää katsoa, tykkääkö vauva sitten pitää niitä päällään. Sovittiin muuten miehen kanssa, että paljastetaan tuleville isovanhemmillekin vauvan sukupuoli, ettei tarvitse koko ajan varoa sanomisiaan. Vanhoja vaatteita penkoessa värikoodi olisi ainakin tullut pian selville kertomattakin...

Kokosin tähän kuvaan parhaita paloja kasarikätköjen saaliista:

Vaatteiden jälkeen siirryttiin leluosastoon. Siitä tulikin sitten ihan koko iltapäivän puhde. Vähän joka puolelta tuntui löytyvän jättimäisiä pahvilaatikoita täynnä leluja (ja romua), mutta niitä ihan pienen vauvan leluja ei löytynyt mistään. Soittorasiat ja pehmolelut kyllä löytyivät, mutta helistimet, pehmokirjat, mobilet ynnä muut sellaiset jäivät kateisiin. Äiti lupasi jatkaa etsintöjä - poishan niitä ei ole heitetty.... Onhan se tosi kivaa, että oman lapsuuden lelut ovat vielä tallessa, mutta joidenkin niin sanottujen lelujen kohdalla olisin kyllä ollut säästämisestä eri mieltä. "Mut toimii tässä tää töötti!" Joo-o... No, saatiin me sisarukset sitten vakuutettua äiti, että suunnilleen kaksi jätesäkillistä oli sellaista tavaraa, jota ei voi enää luokitella leluksi ja joihin meillä ei ollut minkäänlaista tunnesidettä. Vapauttavaa päästä romusta eroon!

Meillä ei sitten taas ole kotona lainkaan sitä ongelmaa, että säilytystilaa olisi liikaa. Nyt pitäisikin keksiä, mihin noita vauvatavaroita alkaisi tunkea. Me kyllä ostettiin uusi kaapisto viime kesänä juuri tätä tilantarvetta ajatellen, mutta jotenkin se tila on jo kadonnut. Mystistä. :) Pitäisikin jo alkaa vähän piirrellä työhuoneesta lastenhuonetta, jotta näkisi, mahtuisiko sinne vielä joku lipasto tai muu säilytysratkaisu. Jotenkin meidän 72 neliön kolmio alkaa koko ajan tuntua pienemmältä ja pienemmältä.... Muutto ei ole kyllä mikään vaihtoehto vielä pariin vuoteen, että näillä on pärjäiltävä. Meidän alakerrassa asuu samankokoisessa asunnossa isä, äiti, kaksi vilkasta alle kouluikäistä poikaa ja koira. Että eiköhän mekin tänne mahduta.

Tässä muuten kuva mun tähän mennessä tekemistä vauvanvaateostoksista:

Kaikenlaista perusbodya ja potkuhousua tarvii kyllä vielä runsaasti enemmän. Vuoden 2011 äitiyspakkaus julkistetaan vihdoin perjantaina. Mä odotan ainakin aika kieli pitkänä, minkänäköisiä vaatteita siellä tällä kertaa on. Mun äiti oli jotenkin hämmästynyt sitä, että aion ottaa äitiyspakkauksen - en kyllä ihmettele yhtään, kun näin lauantaina valittuja paloja siitä, mitä siellä pakkauksessa oli ollut 80-luvun taitteessa. Mut ainakin tuo vuoden 2010 pakkaus näytti tosi kivalta. Toivottavasti 2011 on yhtä kiva - tai kivempi. Muuten pitää syöksyä lähettämään Kelan lomakkeet perjantaina suoraan neuvolasta palkkakonttoriin. :)