Rutinaa rutiineista

Päivässä on 24 tuntia. Aiempi arkirutiini meni niin, että siitä kahdeksan tuntia meni nukkumiseen, kahdeksan tuntia työntekoon, puolitoista tuntia työmatkoihin, tunti kaupassakäyntiin ja/tai ruuanlaittoon, tunti aamu/iltatoimiin, puoli tuntia kotitöihin ja loppu neljä tuntia oli sitten aikaa tehdä jotain muuta. Varsinkin tässä odotusaikana siinä neljässäkin tunnissa meinasi aika käydä pitkäksi.

Nyt kotona ollessa arkirutiinista siirtyy "vapaa-aikaan" lähes kymmenen tuntia. Siis niiden aikaisempien neljän lisäksi. Eli yhteensä 14. No... yöunia voi helposti venyttää yhdeksään tuntiin, joten ehkä realistisempaa on sanoa, että tunteja on 13. Paljon joka tapauksessa.

En ole niitä ihmisiä, joiden mielestä on ihanaa olla tekemättä mitään. En edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Ehkä sillä tarkoitetaan sitä, ettei tarvitse tehdä mitään pakollista tai hyödyllistä. Vai miten muuten voi olla tekemättä mitään? Ehkä se on joku sellaisten ihmisten juttu, joilla ei ole neljää (tai kolmeatoista) täysin vapaata tuntia myös arkena. Ehkä niille ihmisille hyvän kirjan lukeminen tai tv:n katsominen on sitä ei-minkään tekemistä. Mulle se on ihan normaalia jokapäiväistä tekemistä. Sellaista, jolla täytetään tyhjät tunnit ennen nukkumaanmenoa. Neljä tuntia sillä ei-millään vielä täyttää, mutta koko päivä?!

Tiedän, että siellä jo monet miettivät, että nauttisit nyt - kohta ei sitten ole enää ongelmia liiallisen vapaa-ajan suhteen pitkään, pitkään aikaan. Mutta kun en osaa nauttia! Vapaa-aika menettää hohtonsa, kun sitä on liikaa. Siitä tulee vaan aikaa.

Jos tämä odotus menisi siihen pisteeseen, että synnytys jouduttaisiin käynnistämään 15 päivää lasketun ajan jälkeen, tässä on vielä 61 päivää kärvistelyä jäljellä. Laskettuun aikaankin 46 päivää. Näistä nelisen viikkoa mies on kesälomalla, mutta koska pysytellään toiveikkaasti täällä lähiseuduilla, varsin moni päivä vietetään varmasti ihan kotosalla. Jokinlaiselle äitiysloman päivärutiinille olisi siis todellakin tarvetta.

On kyllä ollut aika rankka aloituskin kotona oleskelulle. Oon ollut nyt nämä kaksi päivää kokonaan yksin kotona, kun mies on isänsä kanssa sukuloimassa. Sisällä on lämpötila 27 astetta öin ja päivin. Ei autoa käytettävissä. Kaverit töissä tai kesälomareissuilla. Ei voi (tai kannata) tehdä mitään kipeää rannetta ärsyttävää. Ei kutoa, ei virkata, ei askarrella, ei tehdä mitään suurempaa tietokoneella, ei silittää vauvajuttuja, ei siivota kaappeja. Käytännössä olen siis elänyt kaksi päivää kuin pieni vauva - nukkunut, syönyt ja tuijottanut erilaisia virikkeitä. Tylsääkin tylsempiä päiviä. Tosi mahtavaa tämä sairasloma...

Kumpanakin päivänä on ollut pakko päästä hetkeksi aikaa ulos. Tai varsinaisesti se ulospääseminen ei tässä säässä vielä auta, vaan se, että pääsee jonnekin viileään jäähdyttelemään. Eilen kävelin lähikauppaan (joka ei varsinaisesti ole kovinkaan lähellä) ja tänään vielä hiukan kauemmaksi kirjastoon ja isompaan kauppakompleksiin. Kirjastossa oli oikein mukavaa - lueskelin tuoreita vauvalehtiä ja nautin ilmastoinnista. Kirjastossa käymisen voisi liittää ainakin osaksi uutta viikkorutiinia. Saa vaan nähdä, miten kauan jaksan raahautua sinne asti helteessä omin pullein jaloin...

Noh, huomenillalla mies tulee (luultavasti) vihdoin kotiin ja sunnuntaina pääsee elämään ihan normaalia viikonloppurutiinia. Niin, tai oikeammin kesälomarutiinia, kun kummatkin ollaan nyt lomalla. Mitä ikinä se pallomahaisen kesälomarutiini sitten onkaan... Ei ainakaan rannalla makoilua näillä säillä. Tai makoilun nykyisestä epämukavuudesta johtuen oikeastaan muutenkaan. :)