Informaatiotulva

Rankkaa tämä äitiyslomailu. Ensin aamupäivällä äitiyspoliklinikalle synnytystapa-arvioon, kotona välissä lounasta ja sitten iltapäivällä neuvolaan. Piti ihan katsoa kelloa lounasta syödessä, hui! :)

Synnytystavaksi (tai sen tavoitteeksi) vahvistui itsekin uumoilemani perinteinen alaväylä. Ilmeisesti neuvolalääkäriä oli mietityttänyt juuri se, että lantion seudun kudokset ovat kireät. Tämänpäiväinen synnytyssairaalan lääkäri vaan onnitteli hyvistä perintötekijöistä. Häntäluunikin on siro, kaartuu oikeaan suuntaan ja "myötää hyvin". Tämän sortin informaatiota tuli vartissa niin paljon, että puolet meni suoraan toisesta korvasta ulos. Itse tutkimus ei ollut kaikkein miellyttävimmästä päästä, mutta ei yhtään niin kauhea kuin mitä taas kerran olin googlannut...

Ultraakin käytettiin ja siellä se pallero teki palleaharjoituksia. Harjoitteli siis vissiin hengittämistä - hikka on ainakin lähiaikoina tullut tutuksi. Aika ahtaalta siellä mahassa näytti mun silmään, vaikka lapsivettä olikin normaalin verran. No, ahtaalta tuntuu myös ihan tänne mulle päin - koko ajan on joku osanen tunkemassa tuosta vatsanahasta läpi. Pää oli jo tosi alhaalla, mutta ei vielä kiinnittynyt. Kävely ei ole kyllä enää mitään kauhean herkkua.

Painoarvio oli 3260 grammaa (tänään rv 37+0). Ihan tässä kotonakin vielä mietin, että no mites siitä onkin tulossa sitten niin pieni, kun aiempi syntymäpainoarvio oli 3600 grammaa. Sitten tajusin neuvolakortista, että sehän olikin painoarvio tällä hetkellä... Eli jos laskettuun aikaan asti mennään, niin todennäköisesti siitä tulee joku vähän alle nelikiloinen. Mut ehkä ei mennäkään laskettuun aikaan asti! Viime viikolla neuvolalääkärin mukaan kohdunkaulaa oli vielä kolme senttiä ja kohdunsuu kova ja kiinni. Nyt tänään kaulaa oli 2,5 senttiä, kohdunsuu oli pehmeä ja sormelle auki. Edistystä, jee! Oon tässä yrittänyt pitää jäitä hatussa, mutta kyllähän se laittaa miettimään, että josko sittenkin olisi jo pian loppu tämä helteessä nihkeily ja vanhuksen ketteryydellä könyäminen.

Neuvolassa ei sitten iltapäivällä ollutkaan mitään kummempaa. Painoa oli taas tupsahtanut jostain 700 grammaa lisää viikossa - täti laittoi turvotuksen piikkiin. Mut miten sen voi joka viikko laittaa turvotuksen piikkiin, kun turvotus on pysynyt ihan samanlaisena jo ties vaikka kuinka kauan? Luultavasti kyseessä on ennemminkin uusi addiktioni suklaarusinoihin... Tänään löytyi vielä ihan kuningasyhdistelmä: minttujäätelö ja suklaarusinat. Aaahh!

Neuvolatäti kyseli, että jännitänkö synnytystä. Sanoin, että vaikka normaalisti olenkin kova jännittämään, tätä en osaa jännittää, kun ei tiedä tarkkaa päivää. Että sitten jos alkaakin päivät huveta ja yliaikaisuus lähestyä, niin alkaa ihan varmasti jännittää ja nähdä painajaisia. En oo nähnyt vielä yhtäkään synnytysaiheista unta - aika uskomatonta! Ei mulla tosin oo ollut vielä yhtään supistustakaan, että ei oo mitään hajua, mitä kuvitella siinä unessa. Unen laatu ei kyllä oo täällä kotona mitenkään mahtavaa, vaikka aiheet olisikin leppoisia. On niin älyttömän kuuma! Mökillä oli tossa pari mahtavaa yötä, kun oikeesti heräsi vain vessaan eikä siihen, että on hiestä läpimärkä. Kotona ainoa vähänkään toimiva yöyhdistelmä on tuuletin makuuhuoneeseen ja kylmävesipullo nilkkoihin - jääkaappikylmällä vedellä täytettynä. Sillä pärjää sen pari tuntia kerrallaan...

Aika on tälleen kesälomaillessa mennyt ihan mukavan nopeasti. Nyt on jo 37 raskausviikkoa täynnä eli täysaikainen vauva tulossa! Jos ei olisi heinä-elokuu, odottaisin seuraavien viikkojen odottelua ihan mukavin mielin. Olisi kestovaippapuuhastelua, hääalbumin tekoa ja ties minkälaista järjestelemistä. Nyt vaan tiedän, että juuri niin kauan kuin meillä on yli 25 astetta täällä sisällä (tänään 28), en jaksa tehdä yhtään mitään. Yhtään. Mitään. Tuijotan vaan vauvatavaroiden sekamelskaa. :) Tänään sain ehkä valittua vauvan kotiintulovaatteet, mutta ne olis kiva silittää ja silitysrautaan ei vaan voi koskea tässä nihkeyden tilassa...

No, nyt onkin taas kahdeksan mahtavaa tuntia levollisten unien leikkimistä vuorossa. Viimeistään kuuden aikaan aamulla alkaa kumpikin kylki kolottaa staattisista nukkuma-asennoista. Selällään olis ihana nukkua, mutta hiukankin kun muljahtaa sinne suuntaan, niin alkaa armoton kuorsaus. Minä?! Kuorsaan! Kyllä! Ja niin kovaa, että herään siihen itsekin! :) Jos siis kuulet ajatukseni sinne mahaan, niin tulepa ulos sieltä mieluummin sooner kuin later! Epämukavuuskerroin on jo ainakin oranssilla. Kyllä sen hääalbumin ehtii koostaa sitten myöhemminkin äitiyslomalla. :)