Lähiviikkojen kuulumisia

Jaahas, jäi tossa viime viikolla isyyspakkausjuttuja hehkuttaessa väliin kokonaan edellisen neuvolakäynnin ja viimeisen perhevalmennuskerran kuulumiset. Tässä niitä...

Visiitti tuntemattomaan neuvolaan puoltoista viikkoa sitten sujui oikein hyvin. Täti (nro 4) oli suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin minä, mutta hyvin varmaotteinen ja rento. Sokerirasituksesta ei ollut löytynyt mitään (jee!), paino oli noussut maltillisesti ja hemoglobiinikin oli pompsahtanut rautamehun juonnilla 114:sta 127:ään. Kohdunpohjan korkeus oli 27 cm (rv 30+1) eli keskikäyrällä, mutta se on kuulemma paljon kiinni mittaajasta. Kivaa, että mulla on myös seuraavalla kerralla taas kesälomien takia eri neuvolantäti (nro 5), niin ei pääse käymään liian tarkaksi tämä mittailu... Puuh. Tunnustelujen perusteella vauva oli kuulemma optimiasennossa pää alaspäin, selkä mun mahaan päin. Pää ei ollut vielä kiinnittynyt.

Viikko sitten maanantaina oli perhevalmennuksen viimeinen kerta (ennen vauvan syntymää), eikä se siitä paljoa parantunut. Suuhygienistin pitämä puolen tunnin tietoisku oli tosi hyvä, mutta sitten oli vuorossa imetysvideo jostain 80-90-lukujen vaihteesta (ihan oikeesti...) ja sitten katsottiin, kun neuvolantädit leikki nuken kanssa. Meille piti tulla ihan oikea vauvaperhe kylään, mutta eivät sitten päässeetkään. Eli se siitä sitten. Olisin mieluusti täyttänyt jonkun palautelomakkeen, mutta niitä ei taideta julkisella puolella paljon harrastaa... tai sitten se täytetään vasta niiden vauvan syntymän jälkeisten kertojen jälkeen, jolloin on jo onnellisesti unohtanut, miten laihaksi valmennuksen anti jäi...

Kävin viime viikolla myös ekaa kertaa kunnallisessa hammashoidossa sitten lukioaikojen. Kokemus oli sinänsä oikein hyvä, mutta hammaskivenpoisto oli yhtä epämiellyttävää kuin aina ennenkin. Mut tulipahan hoidettua. Ei tarvii sitten taas pariin vuoteen mennä.

Lähiviikkojen neuvolassa / lääkärissä juoksun kruunasi vielä viime perjantain käynti yksityisellä. Oma lääkärini suositteli silloin alkuraskauden ultrassa, että raskausviikolla 32 olisi hyvä tulla katsomaan, mitä vauvalle kuuluu. Ultrakuvista mä en ainakaan saanut enää mitään tolkkua, mutta lääkäri onneksi sai. :) Kaikki mitat olivat keskikäyrällä - myös painoarvio 1811 g (rv 31+2). Varsin keskiverto vauva tulossa siis näillä näkymin. :) Syntymäpainoksi lääkäri arvioi 3,6 kiloa. Ultra varmisti sen, että vauva on tosiaan jo pää alaspäin - selkä oli vasemmalla mahaan päin. Eilen tosin tuntui siltä, että siellä oltaisiin taas kiepsahdettu vähän eri kulmaan, kun potkut tuntuivat nimenomaan siellä vasemmalla ylhäällä. Mut eiköhän se nyt jo pysy siellä pää alaspäin. Vaatisi jo vauvaltakin aikamoisia voimanponnistuksia tunkea itsensä pois tuolta lantion uumenista...

Epämukavuuskerroin on alkanut tässä viime aikoina nousta. Isoin tekijä oli kyllä ihan itse aiheutettu, kun käräytin lahjakkaasti auringossa kummatkin jalkani edellisviikonloppuna. Oli todella, todella mukavaa kiemurrella siinä kirvelyssä useampi päivä... ja varsinkin yöt. Onneksi on ollu vähän pilvisemmät ja viileämmät säät, ettei ole tarvinnut näitä (edelleen) punavalkoraidallisia jalkoja esitellä kauheesti missään. :) Kotona sisälämpötilakin on taas siedettävämmällä tasolla kuin tossa helleviikolla, mut jalkojen ja käsien turvotus ei ole kyllä hävinnyt mihinkään. Ostin viime viikolla Crocsit, kun iltaisin ei mee enää mitkään muut kengät jalkaan... Eilen koitin saada turvotusta kuriin kylmägeelillä, mut se tuntui jotenkin oudolta. Ehkä siihen pitää vaan tottua. :)

Turvotukseen taitaa liittyä myös se, että nyt on vaihteeksi oikea ranne todella kipeä. Alkuvuosihan meni vasenta rannetta varoen ja nyt kun se on suht hyvässä kunnossa, niin oikealla ei voi tehdä juuri mitään. Farkkujen jalkaan saaminenkin vie useamman minuutin... Ehkä pitää mennä työterveyslääkärille hankkimaan rannetuki oikeaankin käteen. En tosin pitänyt sitä vasemmassakaan kädessä kuin ehkä viikon, kun tuntui, että se vaan kipeytti muita kohtia kädestä. Rannekanavaoireyhtymästä (oletan, että tällä kertaa on siitä kyse) vois ehkä saada sairaslomaakin, mut mulla on niin paljon työohjeita kirjoittamatta, että ei tässä nyt kerkeä vielä lomille jäämään. :) Varsinkin, kun on ainakin toistaiseksi säästynyt niiltä oikeilta inhottavilta loppuraskauden vaivoilta - närästykseltä, liitoskivuilta, supistuksilta jne. Eikä tässä ole töitä enää kuin kaksi viikkoa ja kaksi päivää jäljellä. Aika juoksee nyt ihan hirveän nopeasti... Varmaan se tyssää sitten taas täysin äitiyslomalla.

Huomenna on viikkoja kasassa tasan 32. Juhannukseksi ei oo kauheesti mitään suunnitelmia - mulle sopii sateiset ja viileät säät oikein mainiosti. :) Siivottiin viikonloppuna varastoa ja kaappeja (huuh, mitä puuhaa...), joten samalla linjalla jatketaan varmaan juhannuksenakin. Mies jääkin sitten jo siitä lomalle. Saa pari viikkoa kirmailla ihan rauhassa itsekseen, kunnes mä lösähdän sinne sohvalle valittelemaan hidasta ajankulkua, kuumuutta ja turvonneita jalkojani. :)

Hauskaa kuusenkerkkäkuohuvaisaa juhannusta kaikille!