Maanantaina oli eka perhevalmennussessio. Aiheena oli kiehtova "äidiksi ja isäksi". ;) Kiehtovuus vain kasvoi, kun huomasin, että valmennusta vetää mun virallinen "joo... hmm... niii-in... ahaa..."-neuvolantäti SEKÄ se tätityttönen, joka on nyt kesän tuurailemassa. Ou nou. Jossain vaiheessa paikalle onneksi pelmahti ruuhkasta isätyöntekijä, joka otti isät omaan ryhmäänsä juttelemaan - tai ilmeisesti enimmäkseen kuuntelemaan hänen lätkävalmentajamaisia isyysvinkkejään ja -kokemuksiaan. Meillä äitiryhmän puolella taas lähinnä tuijoteltiin toisiamme hiljaisuudessa ja vastailtiin ujosti ujojen tätien kysymyksiin. Jokseenkin vaivaannuttavaa alkaa kylmiltään jakaa raskausajan kremppoja ja muita tuntemuksia ventovieraiden kanssa...
Ryhmässä oli seitsemän paria ja yksi niistä oli onneksi valmiiksi tuttu. Käytiin valmennuksen jälkeen vielä yhdessä syömässä, ja oli hauskaa vertailla odotusajan kokemuksia - varsinkin, kun lasketut ajat ovat peräkkäisinä päivinä. Oltiin muuten ihan sieltä ryhmän "edistyneimmästä" päästä eli 29. viikolla, kun osa oli vasta viikolla 23. Ei siis iskenyt mahakateus. ;)
Ei tosta valmennuksesta mulle kyllä jäänyt vielä mitään käteen, mutta mies tykkäsi. Mitenköhän sitten ensi maantaina, kun vuorossa on "synnytys ja kivunlievitys"? Mies ei tykkää katsoa elokuvistakaan kidutuskohtauksia - saa nähdä, miten rankkaa synnytysvideota on luvassa. ;) Toivottavasti siellä olis ainakin paikalla joku muukin kouluttaja kuin nämä kaksi kyseistä neuvolantätiä...
Eilen illalla mulla turpos jalat ekaa kertaa oikein kunnolla. Nyt äsken huomasin, että kummatkin jalkapöydät on taas ihan turpeat. Semmoiset vauvanpulleat. Eikös sen vauvan pitäisi siellä mahassa kerätä pehmustetta ympärilleen eikä mun? :) Ei kai tässä auta kuin toivoa, että kengät menee vielä iltapäivällä jalkaan, että pääsee jotenkin kotiin. Vettä oon juonut runsaasti, mutta ehkä pitää juoda vielä enemmän.
Maanantaina valmennuksesta kotiin tullessa alkoi myös silmissä sumeta kolmen kerroksen portaiden kiipeämisen jälkeen - syynä varmasti juuri nautittu valtava pasta-annos ja yleinen ahtaus tuolla keuhkojen ja mahalaukun suunnalla. Mut näemmä sitä pitää vaan todeta, että valaskausi on nyt virallisesti alkanut. Tästä eteenpäin maataan sohvalla jalat ylöspäin ja mennään hissillä. :)
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti