Synnytyspeikko

Maanantain perhevalmennuksessa oli aiheena "synnytys ja kivunlievitys". Aiheiden aatelia siis. :) Puolentoista tunnin session sisältö tosin jäi yhtä heppoiseksi kuin olin ajatellutkin. Kuunneltiin, kun täti luki hetken monisteesta, sitten katsottiin lällyä videota ja sitten hiukan keskusteltiin. Mitään uutta tietoa ei tullut. Minulle. Eikä kyllä kellekään muullekaan, joka on yhdenkään synnytystä käsittelevän netti- tai lehtiartikkelin lukenut. Mutta näemmä monikaan ei ole. Ihmiset on kyllä niin outoja. Netti pullollaan hyvää ja ajankohtaista tietoa ja silti odotetaan kätösiinsä jotain neuvolan suttuista monistetta vuodelta 1992...

En tiedä, missä vaiheessa tää on päässyt tapahtumaan, mutta mä oon nykyään aika skeptinen - ainakin näiden vauva-asioiden suhteen. Varmasti on ihan totta, että synnytystä on turha suunnitella kauheasti etukäteen, mutta on eri asia tietää vaihtoehdoista kuin se, että vaan menee synnyttämään tietämättä mistään mitään. Ja vaihtoehdoista tietäminen on eri asia kuin se, että täti lukee kivunlievityskeinojen nimet monisteesta. Ei varmaan haittaisi esimerkiksi tietää, mitä hyötyä ja haittaa mistäkin vaihtoehdosta voi olla. Neuvolatätien mantra oli taas maanantaina: "kätilöt ovat kokeneita ja ammattitaitoisia - kyllä he sitten kertovat, mitä kannattaa tehdä". Jaa... no kiva. KAIKKI kätilöt eivät millään voi olla kokeneita ja ammattitaitoisia - jostainhan heidänkin on työuransa aloitettava. Ja voi olla kesäruuhkaa, kiirettä ja pitkänpitkä synnytys. Jotain on itsekin tiedettävä, että osaa myös vaatia. Piste.

Sitten toinen neuvolantätien suosima lause, mikä ärsyttää suuresti on: "yksikään vauva ei ole sinne mahaan jäänyt". No ei varmaan, ei. Mutta onko ne kaikki syntyneet elossa tai vammoitta, niin siihenhän ei taas oteta neuvolan valmennuksissa minkään valtakunnan kantaa. Mun mielestä on jotenkin ihmisen älykkyyden aliarvioimista, että missään vaiheessa ei mainita, että jokin voi mennä pieleen - tai ylipäätään eri tavalla kuin neuvolan monisteessa. Jos vauva on neuvolan mahanpäällistunnustelujen perusteella raivotarjonnassa, niin se voi ihan hyvin silti olla oikeasti perätilassa. Vaikka sanottaisiin, että yliaikainen vauva mahtuu syntymään alateitse, niin se ei siltikään välttämättä mahdu tai sitten "mahtuu" todella työläästi ja väkivaltaisesti. Mä en ainakaan tiedä, pystyisinkö elämään sen asian kanssa, että oma sokea luottamus yhteen "ammattilaiseen" olisi syypää johonkin ikävään, joka olisi hyvin ollut estettävissä tai kierrettävissä... Kaikkea ei voi toki opiskella netistä, mutta yleisimpiä komplikaatioita tai riskitekijöitä kyllä.

Toivottavasti en muuten kauheasti lietsonut synnytyspelkoa äitiryhmässä skeptisine ajatuksineni... Ihan kaikkea tässä vuodattamaani en siellä kyllä ääneen sanonut. :) Mullahan ei siis ole synnytyspelkoa - en vaan tajua, miten vähään tietoon muut ovat tyytyväisiä.

Luulin, että tää tätiskeptisyys on mun suurin ongelma synnyttämään mentäessä, mutta taitaa olla, että se jää kyllä kakkoseksi. Mun mies meinasi nimittäin pyörtyä jo synnytysvalmennuksen siinä vaiheessa, kun täti luki monisteesta normaalia synnytyksen kulkua ja kivunlievityskeinoja. Sen oli pakko lähteä pois huoneesta eikä tullut katsomaan videota. Valmennuksen jälkeen se totesi, että ehkä sun kannattaa harkita jotakuta varalle tukihenkilöksi. Aaargh! Juuri se, mitä synnytysvalmennuksen jälkeen haluaa puolisoltaan kuulla...

Sovittiin nyt, että jos yritetään lähestyä aihetta vaikka silleen, että mies lukee samaiset yleisluontoiset asiat kotona rauhassa (oppaasta / netistä) ja katsotaan, mikä olotila sitten on. Siitä voi sitten pikkuhiljaa alkaa siedättää yksityiskohtaisempaan informaatioon, jos on tarvetta. Mä en usko, että se oikeasti siellä synnytystilanteessa pyörtyisi. Tai riippuu tietty, miten K18-materiaalia se sitten on. Ongelmahan on siis se "kiduttaminen", mitä mun mies ei kestä elokuvistakaan katsoa. Mut luulis, että sen saisi psyykattua tässä parin kuukauden aikana siihen, että sillä on eroa, mistä se kidutus johtuu. :) Toivotaan ainakin...

Voi vitsi tätä neuvolasäätöä. Just soitti neuvoloiden ajanvarauksesta, että mun aika huomiselle on siirretty toiseen neuvolaan. Tai siis kolmanteen. En muista, oonko täällä siitä kertonutkaan, mutta jouduin vaihtamaan meidän alueen neuvolatädin mukana neuvolaa jo tossa kolmisen kuukautta sitten. Sillä ei ollu kyllä mitään suurempaa käytännön merkitystä, koska neuvolat sijaitsevat väliaikaisesti parin sadan metrin päässä toisistaan. Mut nyt siis se mun "virallinen" täti on kipeenä tai jotain ja pääsen huomenna perehtymään kolmannen neuvolan fasiliteetteihin. Ou jee. Mä en oo vielä kertaakaan ollut toista kertaa samalla neuvolantädillä... Mahtavaa.