Pikkupöllön pesä

Tässä hän nyt on: meidän oma suloinen poika! Virallinen nimi on ollut ihan syntymästä asti käytössä, mutta täällä blogin puolella häntä kutsuttakoon koodinimellä Pikkupöllö - kuvasta voinette päätellä lempinimen alkuperän... :)

Pikkupöllö on ollut ihan ensihetkistä asti todella tarkkaavainen vauva - jopa siinä määrin, ettei hän millään malttaisi laittaa silmiään kiinni, vaikka kuinka nukuttaisi. Ainakin hiukan pitää toisen silmän raosta kurkata, onko maailma vielä samannäköinen kuin sekunti sitten. :D Siksipä en oo tänne bloginkaan puolelle paljon ehtinyt kirjoitella, kun päivisin meillä ei tykätä nukkua oikeastaan kuin sylissä. Öisin taas nukutaan ihan luksuspitkiä pätkiä. Parempi näin päin... Ja ah, miten mahtavaa onkaan nukkua untuvapeiton alla! Kuumailu ja nihkeys loppui kuin seinään jo sairaalassa. Se olikin selkeästi tuo lämminverinen Pikkupöllö, joka siellä mahassa kuumensi vilukissa-äitiään. :)

Ensimmäiset päivät Pikkupöllön kotipesässä olivat aika hektisiä. Vaikka sitä oli mielestään valmistautunut vauvan kotiutumiseen huolellisesti, niin kaiken sai käytännössä järjestää uusiksi. Pienistä vauvanvaatteista piti perata käyttöön vain ne ihan pienimmät, hoitopiste siirtää vessaan ja kaivaa tuttipullot käyttöön. Yritettiin ensin antaa lisämaitoa hörppyyttämällä, mutta vauva nieli samalla niin paljon ilmaa, että siirryttiin hyvin pian pulloruokintaan. Omat rinnat olivat niin arat, että pistin miehen rintapumppuostoksille ja omakin maito tarjottiin siis pullosta kivuliaimpina hetkinä. Maito nousi hyvin, mutta tuskaisa imetys otti päähän.

Ilmavaivat pitivät vauvaa hereillä kahtena ensimmäisenä yönä. Siinä sitä sitten katsottiin vauvaa hytkyttäessä MM-yleisurheilun 50 kilometrin kävelyä ja maratonia aamuyöstä silmät ristissä. :) Sairaalapäivien jäljiltä univelkaa oli paljon, ja päivätorkuista huolimatta olo oli todella tööt. Kotiuduttiin siis perjantaina, ja sunnuntai-iltana olin jo aivan raato. Yritin viimeisillä järjenhivenillä tehdä listaa, mitä seuraavana aamuna piti ottaa neuvolaan mukaan. Kumma kyllä, kaikki tarvittava löytyi kassista neuvolassa.

Neuvolassa ei mitattu ensimmäisellä kerralla kuin paino ja päänympärys. Paino oli noussut kolmessa päivässä yli 300 grammaa. Normaalisti nousee kuulemma 20 grammaa päivässä...! Neuvolantäti ehdottikin, että voitaisiin alkaa luopua lisämaidosta. Oltiin tosiaan tarjottu sitä aika ahkerasti, kun sairaalassa korostivat, että päästävät meidät kotiin VAIN sillä ehdolla, että annamme vauvalle lisämaitoa. Ja eipä me sitä hamuamista ja kitinää oikein millään muulla saatu loppumaan. Vaan nytpä kaivoimme neuvolantädin luvalla hoitolaukusta salaisen aseen: tutin! Pikkupöllö nukkui autuaan tyytyväisenä koko matkan neuvolasta kotiin tutti suussaan. :)

Siitä se arki onkin sitten lähtenyt lutviutumaan. Huomenna Pikkupöllö täyttää jo kolme viikkoa. Mies piti puoltoista viikkoa kesälomia, mutta varsinaiset isyyslomat sitten joskus myöhemmin. Ihan hyvin ollaan täällä kaksistaan päivisin pärjätty. Onhan se tosin aika rasittavaa, ettei oikein meinaa päästä itse pesulle eikä syömään, kun vauva viihtyy vain sylissä. Tuurilla se simahtaa niin sikeille päiväunille, että sen saa laskettua sänkyyn ja mä pääsen tänne blogiin asti kirjoittelemaan... Kantorepussa saa onneksi puuhasteltua jotain kädet vapaanakin.

Imetys sujuu nyt suhteellisen kivuttomasti - joinain iltoina ollaan vielä tarvittu tilkka lisämaitoa. Viikko sitten neuvolassa Pikkupöllöllä oli painoa 4150 grammaa ja pituutta jo yli 54 senttiä. Kasvu on siis hyvällä mallilla. :) Päivisin kestovaippaillaan, vaikka pissan määrä on kyllä aivan tajuton. Pikkupöllö on myös erikoistunut hoitopöydälle pissaamiseen... Kakkaa ja pukluakin riittää, että täällä ollaan jo hyvää vauhtia muuntumassa semmoiseksi kliseiseksi nuhruiseksi kotiäidiksi, jolla on vaatteet erinäisissä eritteissä. :D

No niin... nyt Pikkupöllö alkaa taas heräillä. Kuulemisiin!