Suurta kärsivällisyyttä

Olen varsin ylpeä itsestäni - on jo kp 25/29, enkä ole tehnyt vielä yhtään raskaustestiä. Huomenna ajattelin kyllä aloittaa. Enpä olis ennen tätä vuotta uskonut, että oikein odottaa purkkiin pissaamista...

Oireita ei kyllä ole ollut nimeksikään. Mut ehkä tässäkin toimisi se sama logiikka kuin kouluaikoina: mitä helpommalta koe tuntui, sitä varmemmin meni penkin alle - ja toisin päin... Jos näitä mun nykyisiä oireita nyt tähän luettelisi, niin kai sellaisiksi voisi laskea runsaan valkovuodon, rintojen kainaloista kipeytymisen (eilisestä alkaen) ja ajoittain oudon maun suussa. Mut sen verran tässä on kyynistynyt, etten kyllä hypi aivan riemusta vielä.

Se on tietty kivaa, ettei ole ollut ollenkaan niin surkean väsynyt olo kuin viime kuussa. En yhtään kyl tiedä, mitä viime kuussa sitten oikeastaan tapahtui. Kuukautiset oli myöhässä yhdellä päivällä, mut se ei nyt vielä kerro mitään. Silloin oli maha tosi kipeä monta päivää - nyt ei ole ollut oikeastaan ollenkaan. Jätin menemättä sinne verikokeeseenkin, kun olen aika varma ilman sitäkin, että ovulaatio tapahtui - enää ei tunnu siltä, että joku yrittäisi väkivalloin ulos vasemmasta munasarjasta.

Keskustelupalstoilla esitetään kahta eri mielipidettä siitä, koska raskaustesti kannattaa tehdä. Toiset ovat aikaisten testien kannalla ja toiset testaavat vasta, kun kuukautiset ovat myöhässä. Ymmärrän kyllä myöhäistestaajia, mutta itse näen asian niin, että aikaisin testattu plussa tarjoaa lisäinformaatiota. Vaikka raskaus sitten menisi parin päivän sisällä kesken, tietää ainakin sen, että munasolun oli hedelmöittynyt ja jollain tavalla myös kiinnittynyt. Ja jos raskaus siitä onnellisesti jatkuu, niin onpahan tiennyt jo hyvissä ajoin jättää kielletyt aineet pois ruoka/juomavaliosta. Ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että niin suurta kärsivällisyyttä multa ei kyllä löydy, että pystyisin millään lykkäämään testaamista kuukautisten myöhästymiseen asti...

Julkinen yksityinen

Meinasi tänään pudota silmät ulos suusta, kun kävin katsomassa blogin kävijälaskuria: numero oli muuttunut kuudesta (6) kuuteenkymmeneen (60)! Myönnän kyllä linkittäneeni eilen nämä riipustukseni Blogilistaan. Aika uskomatonta silti, että kävijöitä on ollut huhtikuusta edellispäivään asti vain kuusi ja eilen 40! Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille - on varsin miellyttävää tehdä yksityisestä, monesti ikävästäkin asiasta julkista. Ei tunnu itsestä ainakaan enää yhtään niin ikävältä... :)

Julkisella ja yksityisellä voi viitata myös siihen ärsyttävään terveydenhuollon tyhjiöön, jossa itse olen ollut oikeastaan koko vuoden. Ensin olin raskaana, mutta vasta niin vähän, etten päässyt vielä julkiselle ultraan. Yksityisellä piti käydä ultrassa kaksi kertaa (125 euroa laaki) ennen kuin sain tuulimunadiagnoosin. Sitten siirryin julkiselle puolelle "hoidettavaksi". Suomeksi siis: ultrattiin, sain lääkkeet kouraan ja menin kotiin odottamaan. Anomalla ja ruinaamalla pääsin julkiselle toistamiseen ultrattavaksi ja toiset lääkkeet, koska ekoilla ei ollut juuri mitään vaikutusta. Tässä kohtaa olisi ilmeisesti pitänyt taas ruinata ja anoa julkiselle (koska jälkitarkastus ei kuulu palveluun), mutta meninkin yksityiselle (125 euroa) - todetakseni, että tarvitsee mennä kaavintaan. Julkisella sai sitten melkein satasen päiväkirurgiseen maksuun sisältyen sämpylän ja jogurttia. Jee. Ja poliklinikkamaksut (kertaa neljä) päälle.

Sairaskuluvakuutuksista (ainakin omastani) on näppärästi rajattu pois raskauteen tai raskautumiseen liittyvät tutkimukset eikä työterveyslääkärikään niitä hoida. Neuvolaa ei kiinnosta vielä. Muuten julkinen puoli on niin ruuhkainen, ettei sinne pääse moneen viikkoon, ellei ole akuutti hätä. Ja sitten kun on akuutti hätä, niin sittenkin pitää olla joko a) todella surkeana tai b) todella vihainen, että pääsee päivystysjonoon. Ja se on sitten ihan sattumasta kiinni, saatko jälkiseurauksena jonkun kauhean tulehduksen vai et. Julkisella ei ole varoja tutkia - kyse onkin siitä, onko itsellä varoja tutkia yksityisellä. Toistaiseksi on, mutta ei sitä nyt ihan huvikseen syö matkakassaansa...

Viime viikolla kävin tutkimassa asioita työnantajan piikkiin. Sopimukseen kuuluu pari erikoislääkärikäyntiä vuodessa - mutta ei niitäkään saa käyttää, jos ei ole "sairaana". Mitään varhaisultria on siis ihan turha haaveilla sitä kautta. Sovittiin lääkärin kanssa, että menen vielä maanantaina verikokeeseen varmistumaan, että ovulaatio on tapahtunut ja alavatsaa piinaava (?) munarakkula siten puhjennut. Katsoisikohan se samaan syssyyn veren raskaustestin, vai maksaakohan se ekstraa...?

En vaan ymmärrä, miten jotain tavallista flunssaa saa mennä ilmaiseksi (tai ainakin lähes ilmaiseksi) valittamaan lääkärille vaikka joka päivä, mutta asioita, jotka raastavat hermoja ja potentiaalisesti tuottavat uusia veronmaksajia valtiolle, ei saa. Miksei vauvakuume ole sairaus?

Miten vauvoja tehtiin ennen nettiä?

Vuosi sitten tähän aikaan tietämykseni raskautumisesta ja raskaudesta pohjautuivat:

1) koulun biologian tunteihin
2) kavereiden (vahinko)raskauksiin
3) amerikkalaisiin tv-sarjoihin

Iästäni kerrottakoon, että se on enemmän kuin 25 ja vähemmän kuin 30. Olen korkeasti koulutettu (ainakin tutkinnon puolesta). En siis ymmärrä, miten on mahdollista, että lähes kaikki aiemmat olettamani (näihin kolmeen edellämainittuun kohtaan perustuen) ovat olleet vääriä. Enkä ymmärrä, miten ihmiset ovat ennen nettiä onnistuneet saamaan lapsia. Kuka on kertonut heille, miten homma todellisuudessa toimii?

Biologian tunneilta muistan asiasta sen faktan, että koska vain voi tulla raskaaksi. Tietty se oli siellä koulussa säikyttelymielessä se pointtikin... Tämä on ihan oikeasti ollut käsitykseni asiasta ihan viime vuoden loppuun asti, jolloin aloin asiaa tutkimaan. Siis asiahan on niin, koska vain EI voi tulla raskaaksi. Raskaaksi voi tulla parina päivänä kuukaudessa, jos silloinkaan. Tiedän kyllä, että ne pari päivää voivat periaatteessa olla "koska vain". Mutta jos kierto on säännöllisesti siinä 28 päivän paikkeilla, niin ne pari päivää eivät ole "koska vain" - vaan juuri siinä ennen puoltaväliä. Piste.

Omat kaverini ovat tosin onnistuneet melko täydellisesti toteuttamaan biologian tuntien pahaenteistä ennustusta: yksi tuli raskaaksi pillereitä syödessään ja yksi varmojen päivien -menetelmän pettäessä. Sinänsä alkujärkytystä lukuunottamatta mitään suurempaa vahinkoa ei tapahtunut, ja kummatkin ovat nyt tyytyväisiä äitejä. Tähän kuitenkin liittyy yksi aiempi harhaluuloni - nimittäin se, että jos tulet raskaaksi, niin saat mitä todennäköisimmin vauvan. Keskenmenoista olin toki kuullut, mutta en todellakaan tiennyt, miten yleisiä ne ja muut raskauden ongelmat (niin kuin nyt vaikka tuulimunaraskaudet...) ovat. Tv-sarjoissahan kaikki aina rientävät heti sen positiivisen raskaustestin jälkeen pilaamaan avioliittonsa kertomalla raskauteen johtaneesta syrjähypystä tai muuta yhtä dramaattista. Odottaisitte nyt ainakin sinne viikolle 8, hyvät tv-sankarittaret! Ongelma voi hyvin ratkaista itsensä siihen mennessä.

Niin ja tv-sarjoista tuli myös mieleen, että sekin on kyllä ihan huijausta, että raskaustestin voisi tehdä suunnilleen seuraavana päivänä kohtalokkaasta yöstä. Vähintään kymmenen piinaavaa päivää pitää odottaa, suosituksena kaksi viikkoa. Eikä raskausviikkoja lasketa vauvan alkuunsaattamispäivästä, vaan edellisten kuukautisten alkamispäivästä. Eikä valtion kustantamista palveluista (neuvoloista, ultrista) ole oikeasti juuri mitään apua ennen kaksinumeroisia raskausviikkoja. Eikä sitä kallista yksityisen puolen varhaisultraa (ainakaan viikoilla 6-7) tehdä mahan päältä, vaan alakautta. Voin vain kuvitella, miten lista jatkuu sitten myöhemmin...

Mistä naiset ovat siis esimerkiksi kaksikymmentä vuotta sitten saaneet tietää, miten asioiden laita oikeasti on? Vai ollaanko menty vain yrityksen ja erehdyksen kautta? Tuskin mistään viisiosaisesta tietosanakirjasta on löytynyt kovinkaan seikkaperäistä selostusta raskaaksi tulemisesta ja varhaisesta alkuraskaudesta (kohdasta R niin kuin raskaus) - toisin sanoen ajalta ennen neuvolan vaikutuspiiriin kuulumista. Vai ollaanko nykyään sitten vain liian vaativaisia informaation suhteen, kun kaikki tarvittava löytyy netistä?

Näen sivulaskurin tilastoista hakusanat, joilla tänne blogiin on eksytty. Ne ovat juuri niitä hakusanoja, joita olen itsekin tämän vuoden aikana ahkerasti käyttänyt, välillä neuroottisestikin. Aina jostain keskustelupalstojen uumenista on löytynyt joku viesti, jossa on kuvattu juuri etsimäni asia. Asia ja ahdistus eivät välttämättä ole sillä ratkenneet, mutta olenpahan ollut aina himpun verran viisaampi - viime vuoteen verrattuna äärettömän paljon viisaampi. Ja tiedän ainakin sen, etten ole näiden asioiden kanssa yksin, vaikka en niistä kovin monelle kasvotusten halua puhuakaan. Olisikohan aivan väärin veikata, että raskausteemaiset haut ovat hakukoneiden listoilla aika korkealla? Mistä muualtakaan sitä ihminen nykyään tietää, minkätyyppinen liman koostumus on oikea? :)

Pieni välierävoitto?

Sain eilen plussan! Siis kylläkin ovulaatioplussan, mutta tällä hetkellä kelpaa plussa kuin plussa. Josko sitten se varsinainen plussa tulisi kahden viikon sisään...

Oon kyllä hiukan hämmentynyt siitä ovulaatioplussasta. Ei sillä, etteikö päivä olisi ollut juuri oikea (se oli). Mutta kun sen tikun otti pois Clearbluen digitaalihärpäkkeestä, niin se näytti tältä:

Siis kysynpä vaan: millä planeetalla ovulaatiotestin plussaksi riittää, että toinen viiva on noin hailakka?! Vai onko Clearbluella vaan eri logiikka noissa viivoissa? Tuo oikeanpuoleinen on siis vertailuviiva. Harmi, kun kaapin perukoilta ei löytynyt enää yhtään OneStepin testitikkua, jotta olisi voinut vertailla tulosta. Niitä OneStepin testejä oon tässä aikaisemmissa kierroissa käyttänyt, enkä ole päässyt lähellekään plussaa - eli siis vertailuviivan kanssa yhtä paksua viivaa.

Tammikuussa, kun sain edellisen ovulaatioplussan, käytin myös Clearbluen testiä. Muistelisin, että silloin tuli kyllä vahvempi viiva. En ainakaan kyseenalaistanut tulosta yhtään. Noh, plussa tai valeplussa: samapa tuo, sillä satuinpa eilen näkemään kypsyneen munarakkulan ihan omin silmin.

Päätin mennä lääkärille, kun jotenkin on tuntunut siltä, ettei kaikki ole kunnossa. Alavatsaa painaa tai jomottaa omituisesti aika usein - varsinkin vasemmalta puolelta. Pelkäsin jonkin sortin tulehdusta, mutta ainut, mitä lääkäri ultraamalla löysi, oli iso 2,7 x 2,0 sentin munarakkula - juuri vasemmassa munasarjassa. Kohdunsuun limakin oli kuulemma kirkasta, että kaikki ovulaation lähestymisen merkit löytyivät. Itse en nyt vieläkään ole aivan vakuuttunut, että nämä koko kesän kestäneet oireet johtuisivat vain normaalista kuukautiskierrosta, mutta voihan se tietty olla niinkin... Lääkärin suositus oli keskittyä makuuhuoneen puolelle tänä viikonloppuna. :)

Jossain tuolla munarakkulan sisällä on sitten se munasolukin. Se ei kyllä paljaalla silmällä näy, kun kokoa on vain kymmenesosamillimetrin verran. Toivotaan, että tämä olisi varhaisin kuva vauvan alkulähteestä...

Sinnikkäästi epätietoinen

Tänään on kp 31 (/29) tai sitten kp 1. En tiedä kumpi. Raskaustestiin ei ole tullut edes haamuista viivaa, mutta olo on ollut vahvasti raskautunut jo viikon verran. Eilen ja tänään ei ole enää kyllä ollut niin kipeä olo. Ja tänään alkoi niukka vuoto. Mutta siltikään en jotenkin vaan uskalla uskoa, että en ole raskaana. Kun jos kuitenkin olen. Jos huomenna kaverin häissä lorotan kurkusta alas oikein kunnon satsin alkoholia, niin se on sitten ihan satavarma, että nää onkin valekuukautiset... Sellaiset on ilmeisesti jopa joka neljännessä raskaudessa... Ja todella niukkaa on ollut tänään tää vuoto...

Netti on pullollaan toinen toistaan uskomattomampia tarinoita siitä, miten ihmiset ovat olleet raskaana, vaikka testi näyttää negatiivista ja vaikka tulee kuukautisvuotoja väliin. Ota siitä sitten selvää, mikä on mahdollista ja mikä ei. Jos tässä nyt olisi raskaana (vuodosta ja miinuksista huolimatta), niin meen kyllä hyvin pian yksityiselle ultraan - näillä oireilla kohdunulkoinen raskaus on sen verran todennäköinen... Sepä oliskin kiva lisä kokoelmaan...

 ------
Lisäys: Kunnon vuoto alkoi seuraavana päivänä. Sain lorottaa kunnon satsin alkoholia kaverin häissä ilman omatunnon tuskia... :)

Vain viiva puuttuu...

Kp 27 ja neljä (negatiivista) raskaustestiä takana. Tiedetään - aloitin testaamisen varsin (liian) ajoissa. Tammikuussa se ensimmäinen haamuplussa vaan tuli jo kp 25. Niin, että jos olisi tullut nytkin. Vaan ei siis ole tullut.

Mutta itse asiassa se viiva testissä onkin sitten ainut, joka puuttuu. Jos pitäisi laittaa rahat likoon, niin sanoisin 95-prosenttisella todennäköisyydellä olevani raskaana. Heti edellisen postauksen jälkeen alkoi tapahtua: nännit kasvoivat! Pari päivää tuossa epäröin, kasvoivatko ne ihan tuijotuksen voimalla, mutta nyt rinnat ovat myös muuten alkaneet paisua ja muuttua aremmiksi - aivan kuten tammikuussakin. Oirelistaan tuli samalla lisäyksenä mahan turvotus, ärsyttävän jomottava alavatsakipu ja sen myötä äärimmäinen levottomuus ja väsymys. Ylipäätään on vain aika raskas olo.

Hiukan olo on nyt tänään ja eilen ollut virkeämpi. Maha on kyllä edelleen aivan turvoksissa. Tuntuu, että töissä saa jo nyt harjoitusta mahan kätkemisestä. Ei mahdu suosiolla farkkuihinkaan. Tai sitten on vain tullut syötyä kesällä liikaa jätskiä. Sekin saattaa olla todennäköistä, sillä kolmisen viikkoa sitten näin kesälomareissulla yhden vanhan tutun, joka tokaisi pikasilmäyksellä "ja teillekin on siis tulossa perheenlisäystä?". Niin... no ei...

Tulipahan taas muistutus, että tämmöisen löysän notkoselkäisen pitäisi muistaa aktivoida ne syvät vatsalihakset - ja selkeästi enemmäin kuin leppoisat 10 prosenttia (tms. pilatesjargonia). Tällä turvotuksella tosin näkyviin jää pömppä, vaikka aktivoi 100 prosenttia. Ei kiva. Kivaa olisi, jos huomenna raskaustestistä tulisi vihdoin se puuttuva plussa. Tai edes ylihuomenna. Tai viimeistään yliylihuomenna.