Vain viiva puuttuu...

Kp 27 ja neljä (negatiivista) raskaustestiä takana. Tiedetään - aloitin testaamisen varsin (liian) ajoissa. Tammikuussa se ensimmäinen haamuplussa vaan tuli jo kp 25. Niin, että jos olisi tullut nytkin. Vaan ei siis ole tullut.

Mutta itse asiassa se viiva testissä onkin sitten ainut, joka puuttuu. Jos pitäisi laittaa rahat likoon, niin sanoisin 95-prosenttisella todennäköisyydellä olevani raskaana. Heti edellisen postauksen jälkeen alkoi tapahtua: nännit kasvoivat! Pari päivää tuossa epäröin, kasvoivatko ne ihan tuijotuksen voimalla, mutta nyt rinnat ovat myös muuten alkaneet paisua ja muuttua aremmiksi - aivan kuten tammikuussakin. Oirelistaan tuli samalla lisäyksenä mahan turvotus, ärsyttävän jomottava alavatsakipu ja sen myötä äärimmäinen levottomuus ja väsymys. Ylipäätään on vain aika raskas olo.

Hiukan olo on nyt tänään ja eilen ollut virkeämpi. Maha on kyllä edelleen aivan turvoksissa. Tuntuu, että töissä saa jo nyt harjoitusta mahan kätkemisestä. Ei mahdu suosiolla farkkuihinkaan. Tai sitten on vain tullut syötyä kesällä liikaa jätskiä. Sekin saattaa olla todennäköistä, sillä kolmisen viikkoa sitten näin kesälomareissulla yhden vanhan tutun, joka tokaisi pikasilmäyksellä "ja teillekin on siis tulossa perheenlisäystä?". Niin... no ei...

Tulipahan taas muistutus, että tämmöisen löysän notkoselkäisen pitäisi muistaa aktivoida ne syvät vatsalihakset - ja selkeästi enemmäin kuin leppoisat 10 prosenttia (tms. pilatesjargonia). Tällä turvotuksella tosin näkyviin jää pömppä, vaikka aktivoi 100 prosenttia. Ei kiva. Kivaa olisi, jos huomenna raskaustestistä tulisi vihdoin se puuttuva plussa. Tai edes ylihuomenna. Tai viimeistään yliylihuomenna.