Raastavan ihanaa vauvailua

Pääsin lauantaina taas pitkästä aikaa viettämään iltaa vauvaseurassa. Neljäkuinen tyttö oli juuri sellainen sopivan kokoinen kanniskeltavaksi ja kanniskeltua tulikin - ja tänään kädet tuntuvat juuri siltä. Kanniskelu oli kuitenkin ihan parasta lääkettä mielen kohottamiseen. Vauvat nyt vaan ovat yksinkertaisesti niin lumoavia, että tulee heti hyvälle mielelle! Eikä edes haittaa, että paidanhiha ui kuolassa.

Pidemmän päälle voisi kyllä olla järkevää pidättäytyä näistä ihanista vauvahetkistä siihen asti, kunnes sylissä olisi oma pötkylä. Tunnen nimittäin olevani syntynyt äidin ammattiin ja tällaiset pienet työhöntutustumispäivät saavat kaipaamaan vakituista äidin uraa entistäkin enemmän. Noh, täytyy taas laittaa työhakemus puolentoista viikon päästä vetämään ja katsoa, miten käy...