Kuusi yötä testiin on...

... laskin aivan itse äsken,
kun (taas) malttamaton oon.
Telkkaria tuijotan,
toivon ajan kuluvan, kun
kuusi yötä enää on...

Miksei tällä viikolla voi olla töissä ja kotona superkiirettä? Ettei tarvitsisi koko ajan miettiä, montako päivää (tai yötä) vielä jäljellä? Voisiko joku tulla ja a) pikakelata tämän viikon kokonaan tai b) kertoa jo nyt, mikä ensi viikon testitulos tulee olemaan? Eihän se kärsimättömyys toki siihen plussaankaan mitenkään lopu, mutta olispahan taas vähän eri mielentila tähän asiaan...

Odottaminen (siis tässä tapauksessa odottamisen odottaminen) on näemmä mulle niin ahdistavaa, että alan tehdä pakkomielteisesti jotain yhtä juttua saadakseni ajan kulumaan. Alkuvuoden piinaviikkoina oli täysin yllättäen alkanut virkkaa/kudo vauvanvaatteita -kausi, kesällä virkkaa/kudo itsellesi -kausi ja nyt... tuijota telkkarisarjoja -kausi. Siirtymä tv-sarjoihin johtunee siitä, että olin oikeasti ajatellut tehdä joululahjaksi sukkia, lapasia ja sen semmoisia, mutta eihän sitä nyt voi kärsimättömyyttään mihinkään suunnitelmalliseen juttuun purkaa! :)

Myönnän aivan rehellisesti, että tämä blogi on myös yksi niistä keinoista, jolla saan kellon viisarit liikkumaan hiukan nopeammin. Tuntuu vähän nololta toivoa vähemmän luppoaikaa hereilläoloaikaansa, kun monet ottaisivat kateellisina vastaan nämä joutilaat iltani. Mutta kun ei tässä oikein kannata niitä iltoja millään suuren suurilla harrastuksilla täyttää, jos niistä sitten joutuu ihan muutaman kuukauden päästä luopumaan. Parempi vaan pitää ne koukut, puikot ja telkkari lähettyvillä...

Parin päivän päästä saattaisi olla jo ensimmäisiä raskausoireita havaittavissa, jos sellaisia nyt ylipäätään on tulossa. Toistaiseksi on ainakin vaikuttanut hyvältä - siis siinä mielessä, että herra Vaino Harha ei ole astunut kehiin... :)