Neuvot seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi

Tänään tuli taas suoritettua yksi etappi: ensimmäinen neuvolakäynti. Aloin kyllä siinä ovella miettiä, onko "neuvola" paras sana enää kuvaamaan sitä paikkaa, jossa ei vastata puhelimeen kuin tunti päivässä ja sisään ei pääse kuin soittamalla ovisummeria. Esimerkiksi äitiyden ja varhaislapsuuden seuranta- ja neuvontayksikkö kuulostaisi paljon osuvammalta nykyaikana. Alkaisi korvia särkevät "linja varattu" -tuuttaukset soida päässä  heti nimen kuullessaan (asianmukaisesti). ;)

No, tätä lähestyttävyysongelmaa lukuunottamatta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa meidän neuvolasta - ainakaan tämänpäiväisen käynnin perusteella. Kaikki sujui äärimmäisen tehokkaasti ja mukavasti - meni alle tunti. Vahinko vain, ettei tämä ollut ajanvarausteknisistä syistä se meidän lopullinen neuvolantäti. Ottaisin kyllä mieluusti juuri tämän. Voihan se meidän "virallinenkin" toki olla yhtä hyvä, mutta kuinka monta (minun mielestä) hyvää sitä voi yhteen neuvolaan mahtua...?

Eipä niin, että siellä neuvolassa tarvitsisi kauheasti lähiaikoina käydä. Seuraava käynti taisi olla vasta viikoilla 22-24 eli huhtikuussa. Sitä ennen on toki yksi lääkärikäynti - se varattiin nyt helmikuun loppuun (rv 15+0). Mutta näillä neuvolantädin eväillä on nyt sitten pärjättävä kolme kuukautta. Onneksi on netti... Ei tänään nimittäin mitään uutta tietoa tullut. Ainut korjaussuositus oli, että joisin yhden lasin enemmän maitoa päivässä raskauden aikana. Hmmm... vaikeaa... pystynköhän? :). Liikunnastakaan ei tullut varsinaista noottia - sanoi vain, että kaikkea liikuntaa voi harrastaa niin pitkälle kuin itsestä hyvälle tuntuu. Ja töissä kannattaa sitten varsinkin myöhemmin nousta välillä jaloittelemaan, ettei tule suonikohjuja. Ja kahden edestä ei saa syödä. Siinä ne neuvot sitten oikeastaan olivatkin.

Mieskin oli mukana neuvolakäynnillä, mutta ei se paljon päässyt kyllä mitään sanomaan. Lähinnä siellä käytiin läpi sitä esitietolomaketta ja mun ravitsemustottumuksia ja nykyistä vointia. Noh, tulipahan neuvola miehellekin tutuksi. Ja kysyi se täti mun mieheltäkin, onko sillä ollut raskausoireita. :) Ööö, ei... työuupumusta lähinnä. Voisin arvata, että menee lähemmäs kesää, ennen kuin se tarttuu yhteenkään noista pamfleteista, joita mukaamme saatiin. Ei niin, ettei sitä kiinnostaisi - työ vie vaan kaiken ylimääräisen energian. Ja on se perehtynyt varsin hyvin mun oikeaoppiseen ruokkimiseen... mikä on hyvä, sillä se tekee meillä suurimman osan ruuista. En valita. :)

Sydänääniä ei tänään (oletetusti) kuunneltu, mutta mitattiin hemoglobiini ja verenpaine ja annettiin pissanäyte. Kaikista kolmesta selvisin äärimmäisen hyvin tuloksin. Jee, hyvä minä! Neuvolan vaaka antoi kyllä hiukan eri lukemia kuin Ikea-vaaka kotona... Ja se lomakkeen "paino ennen raskautta" tarkoittikin tämänhetkistä painoa. Noh, oli sekin vielä hyvin normaalipainon rajoissa. Kuulemma tästä suunnilleen viikolle 20 asti saisi tulla painoa lisää enintään kaksi kiloa. Pitänee lahjoittaa loput joululahjasuklaat äkkiä pois nurkista...

Tasan kaksi viikkoa np-ultraan. Sitten voisi pikku hiljaa kertoa ihmisille. Töissä alkaa olla jo hiukan kiusallinen tilanne, kun maaliskuulla olisi yksi tärkeä viikon koulutus ulkomailla, jota en nyt sitten oikeastaan tarvitsisi ja joku muu voisi vielä mennä mun tilalle. Kovasti vaan haluaisivat varailla koko seurueelle jo lentolippuja... Mitä siihenkin sitten sanoisi? "Voisitteko odottaa kaksi viikkoa, niin tarkistan, että onko mahassani vielä elävä vauvanalku vai ei?" Ei sinänsä niin, että mistään negatiivisesta olisi ollut mitään merkkejä... mutta eipä sitä koskaan tiedä...