Jossittelua

Jos alkuvuoden raskauteni olisi mennyt putkeen, laskettu aikani olisi ensi viikolla. Aika pelottava ajatus. Tietysti siihen olisi ehtinyt tässä vuoden aikana valmistautua, että ei se mitenkään puskan takaa olisi tullut. Outoa silti ajatella, millainen tämä vuosi olisi ollut, jos olisi oikeasti odottanut vauvaa.

Vaikka vaihtaisin nykytilanteen silmänräpäyksessä isoon raskausmahaan, ei tämä vuosi nyt sitten kuitenkaan jälkikäteen ajateltuna ole ollut niin kauhea kuin miltä se on välillä tuntunut. Tai onhan tässä vuotta vielä jäljellä... Mutta se nyt vaan on semmoinen tosiasia, että raskaana ei olisi voinut tehdä kaikkia juttuja, mitä nyt on päässyt tekemään. On voinut matkustella huoletta, herkutella sushilla, popsia vaivoihin lääkkeitä, nauttia viikonloppusiidereistä (tosin vain puolen kuuta) ja ylipäätään osallistua moniin juttuihin ilman rajoitteita.

Töissäkin on saanut olla ihan omana itsenään. Tosin en tiedä, onko omaa vainoharhaa vai mitä, mutta jotenkin kovin monet (naiset) tuijottavat mun mahaa. Meillä moni osaa arvatenkin laskea yksi plus yksi siitä, että menin naimisiin reilu vuosi sitten ja tykkään tunnetusti lapsista. Ja myönnettäköön, että mun alavatsa on noin puolet kuusta aika hämäävän turpea. Oon nyt näiden muutaman ultrauskerran jälkeen tullut siihen tulokseen, että se johtuu eteenpäin kallistuneesta kohdustani. Ei luonnollisestikaan herkuttelusta tai liikunnan puutteesta...

Niin, mutta tuolla töissä normaalisti olemisella tarkoitin siis sitä, että ainakin meillä ihmisten asenne on muuttunut saman tien, kun joku on kertonut olevansa raskaana. Tätiosasto alkaa leperrellä kuin vajaamieliselle ja esimiehet (meillä naispuolisia) eivät ota enää mukaan uusiin projekteihin tai palavereihin. Yhdessä päivässä asiantuntevasta työntekijästä on tullut vauvahautomo, jonka päähän ei luonnollisestikaan voi mahtua muuta kuin ajatuksia vaunuista, kestovaipoista ja puolen vuoden päässä häämöttävästä äitiyslomasta. Noh... voihan se tietty olla ihan tottakin...

Jossittelu ei auta mitään ja asiat ovat menneet, niin kuin ovat menneet. Voin kuitenkin todeta olevani, jos en nyt tyytyväinen, niin ainakin tyytynyt tähän tilanteeseen. Asioilla on puolensa ja puolensa. Kaikki ajallaan. Ja muita latteuksia.

Voi hämmennyksen hämmenys

Niin sitä vain tuli rehvasteltua pari viikkoa sitten, että tunnistan ovulaation ilman testejäkin. No en tunnista. Tai ehkä tunnistankin, mutta sitten kalenteri on väärässä. Niin tai näin, nyt olisi ovulaatiotestiä ikävä...

Kokoamani todistusaineisto on osoittautunut keskenään ristiriitaiseksi:

Todiste A: kalenteri

Koska aikaisemmissa hutikierroissa kuukautiset ovat alkaneet kp 30-31, kalenterin mukaan ovulaation olisi pitänyt olla eilen tai tänään - tästä on 14 päivää oletettuun seuraavien kuukautisten alkuun.

Todiste B: aamulämpö

Maanantaina mittasin 36,3. Tiistaina 36,5. Keskiviikkona, torstaina ja tänään 36,7. Tiistaina mulla oli maha jotenkin sekaisin, joten laitoin kohonneen lämmön sen piikkiin. Aamulämpöjen perusteella ovulaatio olisi siis ollut tiistaina. Aamulämmön todistusarvoa heikentää se, että nukuin muutamana yönä aika pitkät ja levottomat yöunet. Lämpö on saattanut nousta siinä sängyssä pyöriessä.

Todiste C: kipuilut

En ole kertaakaan varsinaisesti tuntenut itse ovulaatiota (kaiketi?), mutta erilaisia mahan vihlomisia on ollut aiempina kuukausina. Tiistai-iltana tuntui siltä, kuin oikeassa munasarjassa olisi polttanut muutaman minuutin ajan. Ovulaatio?

Todiste D: lima

Oon tässä vähän ihmetellyt, että aika kuivaa on ollut. Se vähä lima on kyllä ollut kiiltävää, muttei venyvää. No, nyt tunti sitten tuli kirkasta ja venyvää limaa oikein runsas klöntti. Siis mitäh? Ovulaatiolima vasta nyt? Aikaisempina kuukausina lima on alkanut kp 13-14, nyt on jo kp 17. Olisikohan kierto vähän myöhässä siitä keskenmenosta johtuen?

Nyt mulla on siis ainakin kolme eri vaihtoehtoa, koska ovulaatio on ollut tai tulee olemaan. Aamulämpöjen ja kipuilujen mukaan se oli tiistaina, kalenterin torstaina (tai tänään) ja liman mukaan se tulee olemaan vasta sunnuntaina. Hämmentävää. Vähintäänkin. Kaiketi pitää uskoa sitä limaa.

Kilpajuoksu: X vai Y?

Taas ovat ne kuukauden kaksi nopeaa viikkoa kuluneet ja kaksi hidasta edessä. Ovulaation pitäisi olla parin päivän päästä, mutta vielä ei ole tullut vastaan mitään näkyvämpää viitettä. En ole myöskään sortunut ostamaan ovulaatiotestejä. On tavallaan ihan vapauttavaa antaa sattumallekin jotain tilaa.

Koska pari aiempaa kiertoa ovat ehkä menneet hiukan jo yliyrittämisen puolelle, kokeilemme tällä kertaa "joka toisen illan" -taktiikkaa. Ties vaikka sillä olisi vaikutusta hypoteettisen vauvan sukupuoleenkin. Tiedättehän: tyttösiittiöt ovat hitaampia ja elävät pidempään - poikasiittiöt taas ovat nopeita, mutta elävät vain lyhyen ajan. Nyt tyttösiittiölläkin (X) on siis ehkä mahdollisuus jäädä henkiin ja hedelmöittää munasolu, eikä niin, että tuore seuraavan päivän poikasiittiö (Y) vie potin nenän edestä. Jaa-a, voi olla urbaanilegendaa koko juttu. ;) Ja niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, kumpi vain olisi oikeasti tervetullut, tyttö tai poika. XX tai XY.



Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kohti uutta yritystä

Vuoto alkoi keskiviikkona - päättelin siis oikein raskaustestien hiipuvien viivojen merkityksen. No, eipä niitä kai olisi oikein muulla tavalla voinut tulkitakaan. Nyt voin siis lisätä miinuslistaan tuulimunaraskauden alle varhaisen keskenmenon. Ou jee.

Olin tässä juuri ostamassa netistä lisää ovulaatiotestejä, kunnes päätin, että en ostakaan. One Stepin testeillä en ole saanut plussaa aikaiseksi, ja Clearbluen digitaalitesti on Suomesta tilattuna älyttömän kallis. Ulkomailta testi ei ehdi tulla ennen kuin sitä tarvitsen. Enkä itse asiassa edes tarvitse sitä. Aiempien kiertojen perusteella tiedän, että ovulaatio on torstaina 23.9. plus miinus puoli päivää. Tätä nykyä harjaantunut silmäni tunnistaa myös lähestyvän ovulaation (limaiset) tunnusmerkit, jos kalenterini olisikin sitten väärässä.

Aamulämpöjäkin olen tässä parissa kierrossa seurannut ihan uteliaisuudesta, ja ainakin viime kierrossa lämpö nousi heti ovulaation jälkeen puoli astetta. Luulisin siis tarkkailumielessä pärjääväni hyvin ilman testejä. Eri asia sitten on, miten kipeästi haluan nähdä sen ovulaatioplussan testissä. Tällä hetkellä pakkomielletä viivojen tuijotukseen ei ole, mutta puolentoista viikon päästä tilanne voi olla taas aivan eri. No, reilun kolmen viikon päästä tuijotan niitä kyllä ihan varmasti...

Oon muuten syönyt jo kohta yhdeksän kuukautta putkeen raskausvitamiineja. Voikohan niistä olla jotain haittaa - siis muussa kuin raskautumismielessä? Niissähän on kaikkea aika hurjat määrät. Noh... ei missään ainakaan kielletä syömästä niitä, kun kerran sopivat myös raskautta suunnitteleville. Ja kyllähän tässä on tullut suunniteltua.

Rosvosektori

Yhtä hitaasti kuin se viiva raskaustestissä vahvistui viikonloppua kohden, se on nyt sunnuntaista alkaen heikennyt. Tänä aamuna olin taas viivan suhteen samalla silmien siristysasteella kuin viime torstaina. Huomenna testissä tuskin enää näkyy mitään. Tai ainakaan ylihuomenna. Eli vuotoa odotellessa...

Ootteko joskus pelanneet tasohyppelypelejä? Siis vaikka Super Mariota, Zeldaa, Raymania tai jotain? Oon itse vihannut niitä aina, vaikka tytöksi oonkin aikoinaan pelannut varsin paljon tietokonepelejä. Se kaikkein ärsyttävin piirre niissä on se, että kun lipsahtaa rotkoon tai joku mörkki popsii sinut suihinsa, peli päättyy siihen. Ruutuun räpsähtää surunaama ja rosvosektorimelodia. Ja sitten pitää aloittaa alusta. Eikä mistään "siihen mihin jäi", vaan ihan-ihan alusta. Pomppia ja huitoa läpi ne tyhmät alkutasot sataanviiteenkymmeneen kertaan, kun aina peli päättyy vähintään ennen viimeisen tason läpipääsyä.

Tässä omassa hermoja raastavassa hyppelypelissäni taso yksi oli ovulaatioplussa, taso kaksi raskaustestin plussa, mutta kolmatta eli vahvaa raskaustestin plussaa en nyt läpäissyt. Tasohyppelyukkelille tuli väsähdys. Rosvosektori.

En vielä tiedä, miten monta tasoa tässä pelissäni on, mutta taso neljä olisi ainakin alkuraskauden ultra viikolla 6-7 ja taso viisi ultrassa näkyvä sikiö ja syke. Tämänhetkinen high score on se taso neljän läpäisy. Siitä on vielä aika pitkä matka terveeseen vauvaan.

Edistystä... muttei vieläkään aihetta riemunkiljahduksiin

Tämänaamuisesta testistä näki viivan ihan silmiä siristämättä ja reilusti sallitun ajan puitteissa. Itse laskisin tämän jo plussaksi eikä haamuksi. Ei se viiva kyllä vieläkään ole kovinkaan vahva - mutta onpahan taas vahvempi kuin eilen. Nyt näkyy valokuvastakin ilman suurempia taikatemppuja:

Paljain silmin viiva on kyllä voimakkaampi. Näissä raskaustesteissä on varmasti turvallisuussyistä joku hich tech -kuvaamisenestokäsittely. :)

Googlailut eivät ihan hirveästi anna toiveita onnistuneesta ja pysyvästä raskaudesta. Todettakoon tässä kohtaa kyllä sekin, että siinä tammikuisessa tuulimunaraskaudessani raskausoireet olivat huomattavasti selkeämmät ja plussa tuli Clearbluen digitaalisella testillä jo kp 26. En siis lähtisi vielä tekemään suoria johtopäätöksiä. Tietty sitä mieluummin näkisi tuossa testissä vahvan viivan...

Pitää vielä mainita, että olin maaliskuussa äärettömän kyllästynyt toistuviin, juuri tämännäköisiin raskaustestituloksiin, kun odottelin tuulimunaraskauden rämmäleiden tyhjentymistä. Silloin sitä toivoi melkein epätoivoisesti, että kunpa tulisi vain yksi viiva eikä häivähdystäkään toisesta. Nyt sitä taas toivoo, että tulisi tuollainen vertailuviivan paksuinen toinen viiva...

Jos raskaustestit osaisivat puhua, niillä olisi varmasti aika paljon kerrottavaa... plussia ja miinuksia.

Hmm... haamu taas

Vähän taas vahvempi haamu tänään. Tätä menoa saan kunnon viivan ehkä viikon päästä. Ei ihan vaikuta siltä, että istukkahormonin määrä tuplautuisi päivässä... Mutta tätäkin olen jo googlaillut aiemmin, että voihan se olla, että hCG alkaa nousta vasta myöhemmin. Tai sitten ei. Jää nähtäväksi.