Kirpakkaa ystävänpäivää!

Aamu alkoi tänään taas vaihteeksi aika läheisissä tunnelmissa VR:n karjavaunussa. Minä ja mahani oltiin välillä sellaisessa liiskauksessa, että hyvä kun pystyi hengittämään. Toivottavasti tulee pian kevät... vaikkei sekään kyllä takaa liiskaamattomutta.

Mutta niinhän se on, että läheisyys lämmittää! (VR:n kohdalla voidaan hyvin puhua jo varsin kuumista tunteista...) Olen ollut tässä jo viikon verran aistivinani pientä möngerrystä tuolta alavatsasta. En nyt mene aivan vielä vannomaan, että onko se sitä, mutta ei se kyllä ilmavaivoiltakaan tunnu. Olisi kyllä kiva, jos saisi tuolta mahasta vähän seuraa tähän pitkäpiimäiseen odotukseen.

Tänäänkin särkee pää. On särkenyt jo ainakin viikon joka aamu. Näköjään kun joistain ärsyttävistä oireista pääsee eroon, niin sitten tulee toisia tilalle. :) Oon vähän epäluuloinen parasetamolin arkipäivästä käyttöä kohtaan raskaana ollessa, joten oon koittanut sinnitellä mahdollisimman pitkälle ilman. Parina päivänä on pitänyt kyllä ottaa. Voi olla, että tästä päivästä tulee taas yksi sellainen...

Ens torstaina mulla on aamulla kaupungin järjestämä fysioterapiaryhmäsessio. Lantionpohjan lihasten jumppaohjeita ja sen sellaista. Ihan kiva, että tapahtuu sentään jotain. Jotenkin hassua, että nyt kun vielä jaksais hyvin juosta paikasta toiseen, ei tapahdu juuri mitään. Perhevalmennuskin alkaa vasta kolmen kuukauden päästä viikoilla 25-28: ekan kerran ohjelmassa mm. "tietoa raskaudenajan hyvinvoinnista". Hmmm... viitataanko sillä siihen, että siihen asti on tarvinnut tietoa vain raskaudenajan pahoinvoinnista...? :)

On mulla sitten puolentoista viikon päästä neuvolalääkärikin. Neuvolatädin puheiden perusteella en kyllä odota siltä käynniltä juurikaan muuta, kuin että saisi sen terveystarkastuksen suoritettua. Lääkärit ovat kuulemma vastavalmistuneita ja vaihtuvat todella usein. Kuulostaa lupaavalta...

Töissä ihmiset ovat vihdoin alkaneet rauhoittua uteluissaan pienen alkupaniikin jälkeen. Hämmensin muun muassa meidän kesälomapakkaa... :) Jos tuo maha ei tuossa paisuisi paisumistaan, niin saattaisi välillä kyllä unohtaa olevansa raskaana. Tavallaan kai ihan kivaa sekin. Mut todellisuudessa aika puuduttavaa... Onneksi on sentään se doppler viihdykkeenä!