Kohti uusia ulottuvuuksia

Kuten monet tietävät, mulla on alavatsa ollut aika turpea jo monen monta viikkoa. Lauantaina (rv 12+3) alkoi kuitenkin tapahtua. Tuntuu hassulta sanoa, että vatsa kasvoi yhdessä päivässä isommaksi, mutta niin siinä kävi. Sen myös tunsi. Kun vaihtoi esimerkiksi makuulla kylkeä, tunsi kuinka alavatsaa kiristi vastakkaiselta puolelta, kunnes se sitten hetken päästä venyi.

Eilen huomasin mahan muutokset myös sydänääniä kuunnellessa. Vielä tiistaina äänet kuuluivat ihan totutuilta leveysasteilta (ja niiden löytäminen oli totutun hankalaa), mutta eilen kaikki oli toisin. Kuulin äänet heti dopplerin iholle laitettuani, ja kuuntelukohta oli pari senttiä aiempaa ylempänä. Sain äänet itse asiassa kuulumaan ihan äärettömän helposti monesta muustakin kohtaa, joten ehkä jatkossa ei tarvitse enää niin paljon arpoa. :) Itse sydänäänetkin kuulostivat erilaiselta. Aiemmin ääni muistutti lähinnä junaa - nyt siihen tuli lisäksi semmoinen laukkaavien hevosten ääni. Kaiken kaikkiaan ääni oli nyt huomattavasti terävämpi ja selkeämpi.

Maha näyttää erilaiselta myös peilistä katsottuna - ulkonevin kohta on nyt aiempaa ylempänä. Ja ulompana. Jotenkin tuo mahan uusi muoto kutsuu kaikkia lantiomittaisia, vartalonmyötäisiä paitoja aloittamaan suuren kansainvaelluksen kohti pohjoista. Menee hermo! Onneksi toppimuoti on edelleen tosi pitkää, että sentään jotkut kaapista löytyvät vaatekappaleet pysyvät paikoillaan. Ja niitä saa edullisesti lisää kaupasta.

Kävinkin tänään töiden jälkeen H&M:llä. En oo käynyt tosimielessä vielä kertaakaan Suomessa äitiysvaateostoksilla ja olinkin aika yllättynyt (taas), että löysin heti sopivat farkut. Valinnanvaraa ei kyllä kauheesti ollut: ei-pillimallisia farkkuja oli ehkä kahta eri mallia, joista toiset oli kauheat. Mut onneks nää yhdet oli hyvät. Ja aaah! Vitsit oli mukavaa laittaa ne siellä sovituskopissa jalkaan, kun oli koko päivän istunut töissä mahaa ahdistavissa normaalihousuissa. Taidan huomisesta lähtien ottaa käyttöön ne Lontoosta ostamani suorat housut... ja kasuaalin perjantain kunniaksi sitten nuo farkut. Nyt saa nappien aukominen loppua! :)

On kyllä ihan todella kätevää odottaa loppukesän vauvaa. Maha on isoimmillaan silloin, kun tarvitsee vähiten vaatteita ja pienimmillään silloin, kun tarvitsee eniten. Luultavasti virallinen äitiysvaatevarastoni tulee siis pysymään aika suppeana. Riippuu tietty siitä, millaisiin ulottuvuuksiin tässä sitten kasvetaan...

------------------------------

Ja ai niin, unohtui mainita, että torstainen paljastustilaisuus meni töissä oikein hyvin. Siellä oli sentään muutamia yllättyneitäkin ilmeitä joukossa... :)