Säälittävillä viikoilla

Viime torstaina olin kaupungin järjestämässä fysioterapiaryhmässä, jossa käytiin infoluonteisesti läpi lantionpohjan lihasten treenaamista ja muuta sen sellaista pikkujumppaa. Sinänsä sessio oli ihan mukava, mutta se herätti yllättäviä (lisä)kärsimättömyyden tunteita. Ryhmä oli tarkoitettu raskausviikoilla 10-20 oleville, mutta kuudesta ryhmäläisestä huomasin olevani toiseksi varhaisimmalla viikolla. Muutama oli siellä ihan viikon 20 korvilla. Vitsit, mäkin haluun!

Silloin ihan alkuraskaudessa maaginen viikko 12 tai ylipäätään ekan kolmanneksen peittoaminen tuntui sellaiselta tavoitteelta, että siihen kun pääsisi, niin se olisi mahtavaa. Mutta sen tavoitettuaan kun sitten alkoi laskeskella, että jäljellä on vielä yli puoli vuotta viikkoon 40, niin eipä se niin enää lohduttanut. Ja nyt kun näki siellä fysioterapiaryhmässä ihan oikeita ihmisiä, jotka ovat puoltoista kuukautta edellä, niin ei millään malttaisi odottaa ajan matelua. Jotenkin säälittäviä nämä ykkösellä alkavat raskausviikot...

En kyllä tiedä, miten päin olisin tässä kärsimättömyydessäni ilman sitä doppleria. Se sentään poistaa epäluulon yhtälöstä. Eilen syke oli 154 eli taas hiukan rauhallisempi kuin aiempina viikkoina - näyttäisi menevän aika hyvin yksiin esimerkiksi tämän kuvan kanssa. Kuva on peräisin 80-luvulla tehdystä tutkimuksesta, jossa muuten todettiin, ettei sukupuolta pysty ennustamaan sykkeen nopeuden perusteella. Vähän samanlaista arpapelihuuhaata kuin tämä testi, jota Amazonissakin myydään... :)

Dopplerista on kyllä siinäkin mielessä hyötyä, että se tekee mahaotuksen todellisemmaksi myös mun miehelle. Maha on alkanut saada ihan omaa huomiota. :) Eilen dopplerista kuului myös semmoisia tumpsahduksia vähän väliä - mietittiin, olisko ne olleet potkuja. Ainakin syke karkasi aina hiukan kauemmaksi tömäyksen jälkeen. Mahassa on myös edelleen tuntunut kaikenlaisia omituisia möyrinöitä, nykäisyjä ja hipaisuja, mutta eipä niistä oikein vieläkään varmaksi osaa sanoa...

Huomenna on sitten tasan 15+0 ja ylihuomenna neuvolalääkäri. Reilut viis viikkoa rakenneultraan ja raskauden puoliväliin. Sen jälkeen voikin sitten alkaa tuntea kärsimättömyyttä kakkosella alkavista raskausviikoista... Vai voisiko olla, että jossain vaiheessa aika alkaa mennä nopeammin?