Kotiäidin kapea leipä

Pitääpä muistaa seuraavana palkkapäivänä oikein nautiskella verkkopankin tilisaldojen ääressä. Tilille kun mäjähtää normaalipalkan lisäksi varsin roima tulospalkkio. Semmoisia saldoja ei sitten näekään... no... pariin vuoteen?

Ihan samalla tavalla kuin olin ennen vauvaprojektia autuaasti pihalla siitä, miten vauvoja todellisuudessa tehdään, tietämykseni lapsiperheiden raha-asioista on ollut myös varsin hataralla pohjalla. En tosin ihmettele... Kelan sivuja saa tavata suunnilleen kahdeksan kertaa ennen kuin lamppuun syttyy tuikahdustakaan. Kuka näitä etuuksien taikakaavoja keksii?! Pyörittelen työkseni jos jonkinlaista päättely-yhtälöä, mutta nämä ovat kyllä ihan omaa luokkaansa. Onneksi ovat sentään tehneet niitä laskureita avuksi...

No, ahkeran tavaamisen ja laskurilaskelmien jälkeen sain kuin sainkin eilen selville, miltä tulevaisuus noin niin kuin oman tulotason kannalta näyttää. Tämä vuosi näyttää vielä ihan siedettävältä - ensi vuosi ei niinkään. Täytyy myöntää, että kotihoidontuen pienuus (316 euroa/kk miinus verot) oli sittenkin yllätys, vaikka kyllähän sitä rutinaa joka puolelta kuuluu. Ehkä sitä on vain onnistunut ummistamaan korvansa, kun asia ei ole ollut aiemmin ajankohtainen. Ja kotihoidontukeenhan mun pitäisi sitten siirtyä jo ensi vuoden touko-kesäkuussa riippuen isäkuukauden ja säästössä olevan vuosiloman pitoajankohdasta. Vauva olisi silloin suunnilleen yhdeksänkuinen. Ei siinä oikein raaskisi töihinkään mennä... todellakaan.

Mutta onneksi on sentään sen verran hyvin pullat uunissa, että miehellä on hyväpalkkainen työ. Ei sillä palkalla nyt vielä ihan kukka-asetelmia väsääväksi kotirouvaksi ryhdytä, mutta pärjätään varmasti muullakin kuin perunavellillä. Miehelle saattaa kyllä tulla eteen työpaikan vaihto, sillä nykyisellä aamusta iltaan -työmäärällä ei paljon vauva-ajasta nautita. Sinänsä se voisi muutenkin olla kannattavaa, sillä samaa tai parempaa palkkaa saa kuulemma muualta ihan normaalilla kahdeksan tunnin työpäivällä... No, unelmatyönsä kullakin. :)

Säästöpossulla ja miehen lompakolla pitäisi hoitovapaan aikana kyllä käydä aika runsaasti, koska vaikka kaupunki maksaa (ainakin vielä 2011) parin sadan euron kuntalisää tuon kotihoidontuen päälle, summa ei riitä maksamaan edes puolta meidän asuntolainan lyhennyksestä... Kyllähän lainaan toki saa lyhennysvapaata, mut nyt sitä olis toisaalta kiva lyhentää, kun korot ovat vielä matalalla... tai mistä sitä tietää, missä ne vuonna 2012 huitelee. Vaikeaa tämä tulevaisuuden suunnittelu.

Oikeastaan on ihan mahdotonta laskea, miten kapeasti sitä sitten elettäisiin, jos olisi hoitovapaalla vaikka siihen asti kuin vauva täyttäisi kaksi vuotta. Silloisista tuloista ja menoista ei ole mitään hajua. Eikä pikkukakkossuunnitelmista. Ehkä on siis parasta käyttää samaa vastausta utelijoille kuin lasten hankkimisenkin suhteen. Palaan töihin sitten "jossain vaiheessa". Ehkä. :)

P.S. Jos et ole vielä törmännyt Hesarin eiliseen kolumniin aiheesta, niin suosittelen lukemaan. Jotenkin tuntuu kirjoittajalla olevan aika eri elämänarvot kuin itselläni. :)