Maha-asioita

Kuultiin viime viikolla mahtavia uutisia: naapuritalossa asuva miehen entinen työkaveri on myös saamassa ekan vauvan - ja lasketut ajat ovat peräkkäiset päivät... eli käytännössä mennään samaa tahtia! Tai no... ei nyt ihan. Se oli kertonut töissään uutisesta vasta viikko sitten - mun maha on kertonut uutisesta selkeästi jo kohta kuukauden. Mutta eiköhän tuolla mahan sisässä kuitenkin mennä suunnilleen samaa tahtia. Katotaan, ollaanko sitten sairaalassakin samaan aikaan... :)

Nää maha-asiat on kyllä jännän henkilökohtaisia. Siis lähinnä se, miten maha kasvaa ja miten varhain vauvan liikkeet tuntuvat. Itse tunnun olevan aika aikaisissa joukoissa kummankin suhteen. Se on kyllä varsin kivaa. Ainakin tässä vaiheessa. Oon jo miettinyt, että miten sitä saa myöhemmin keskityttyä enää yhtään mihinkään, kun joku elämöi mahassa koko ajan. Nytkin ajatus katkeaa heti, kun mahaa kutitetaan tai tökitään sisäpuolelta. Eli monta kertaa tunnissa... No, ehkäpä tähän sitten tottuu niin hyvin, ettei kovempikaan monotus herpaannuta keskittymistä.

Ostin muuten viime viikolla mahan jatkuvaa paisumista tarkkailtuani tukivyön. Lähinnä aattelin käyttää sitä ulkoillessa ja sellaisissa paikoissa, joissa joutuu seisomaan pidempiä aikoja. Mulla kun on aika notkoisa selkä jo valmiiksi. No, luonnollisesti unohdin laittaa sen vyön päälle, kun kävin lauantaina elämäni ensimmäisellä sauvakävelylenkillä. Tai sauvaliukastelulenkillä. Sauvat piti hyvin, mutta kengät ei. :) Ehkä seuraavalle lenkille muistan sitten ottaa sen vyönkin mukaan - vaikkei se pito-ongelmiin autakaan....

Tähän sopii hyvin ensimmäinen mahakuva. Vähän piti laittaa PhotoShopin kautta, ettei oo niin perinteisen näköinen. Mut mittasuhteita ei oo photoshopattu. :) Tuommoinen hiukan kulmikas se maha vielä on, mutta kyllähän se siitä sitten pyöristyy, kun kohtu nousee navan tasolle. Kuva on otettu sivistyneesti mahaa hiukan sisään vetäen, joten normaaliröhnötyksessä maha on toki vielä hiukan... hmmm... raskaampi. Raskausviikkoja on tänään kasassa 16+5.

Uuuh...nyt on vasta maanantai ja mulla oli jo aamun työmatkan jälkeen sellainen olo, että joku on laittanut mut pesukoneeseen ja lingonnut viimeiset mehut irti. Ei mua siis varsinaisesti nukkumamielessä väsytä, mutta heti kun tekee vähänkin jotain fyysistä (tässä tapauksessa kanniskelee normaalia enemmän tavaraa), on aivan kuollut. Ei mulla oikein voi anemiakaan olla, kun hemoglobiini oli silloin ekassa neuvolassa mitattuna 146... ja syön raskausvitamiineja. Vaihdoin kyllä lisäkalsiumin toivossa vitamiinimerkkiä Multivitasta Multi-tabsiin viime viikolla. Mut ei niissä muuten nyt niin eri sisältö ole, että sillä pitäisi olla mitään merkitystä. Ehkä oon tulossa kipeeksi... tai sitten tää on vaan tätä raskaana olemista...