Kremppaa krempan perään

Viime viikolla neuvolalääkäri kysyi taas sen klassisen kysymyksen, joka näemmä kysytään kaikkialla ja aina: miten olet voinut? Vastasin iloisesti, että olen voinut tosi hyvin. Viittaan sillä siihen, että ei ole ollut pahoinvointia, vuotoa eikä kovia kipuja. Mutta vitsit näitä pienempiä kremppoja! Niitä tuntuu pulpahtavan uusia joka viikko...

Päänsärystä pääsin onneksi eroon sen parin viikon kärsimisen jälkeen, mutta sitten kipeytyi vasen ranne peukalonivelen kohdalta. Sain luultavasti rasitusvamman täpötäydessä junassa roikkuessani - ei se ainakaan rannekanavaoireyhtymä ollut. Onneksi. Nyt ranne alkaa olla kivuton (vaikkakin jäykkä), mutta häntäluu on päättänyt alkaa juilia. Kävelen välillä kuin mikäkin vanha mummo, kun häntäluu tuntuu niin oudolta... Polvet mulla on ollut kipeät ihan raskauden ekasta päivästä alkaen ja tuntuu, että sekin olis tässä vähän pahentunut. Jo ennestään löysien nivelien löystyminen taitaa olla ylipäätään aika monen krempan takana...

Eilen säikähdin oikein kunnolla kotimatkalla. Ensin pisti kävelessä tuolta vasemmasta kyljestä samalla tavalla kuin joskus täydellä vatsalla rehkiessä. Koitin hidastaa tahtia ja hengitellä rauhallisesti, mutta sitten mahanseutu alkoi tuntua oudolta. En osaa vieläkään kuvailla, miltä se oikeastaan tuntui. Ei se sattunut eikä mitään, mutta maha oli vaan aika raskaan tuntuinen. Semmoinen, että jotain haluaa tulla ulos. Se taas tuntui luonnollisesti erittäin pelottavalta. Vauvakin sätki ja potki ihan eri teholla kuin aiemmin. Painuin peiton alle lepäämään heti kotiin päästyäni, ja kyllä se olo siitä sitten pikkuhiljaa helpotti. Enpä ole muuta keksinyt, kuin että olisivat olleet ensimmäisiä harjoitussupistuksia. Vauvan syke oli ainakin ihan sama kuin edellisenä päivänäkin (148), että ei se kauhean stressaantuneelta vaikuttanut. Toisin kuin minä... No, luultavasti se oli ihan harmitonta - mitä sitten olikin.

Tänään on viikkoja kasassa tasan 16+0. Seitsemästoista viikko alkaa, jee! Se kuulostaa jo paljon enemmältä kuin kuustoista. :) Sekin on ihan kiva, että potkut ja liikeet alkaa tulla koko ajan voimakkaammaksi. Välillä se on edelleen sellaista pientä riisimurojen poksahtelua, mutta tulee ihan niitä selkeitä tökkäisyjäkin. Kyllähän se möngertäjä alkaa koipineen olla jo semmoinen ison gerbiilin kokoinen otus - ruumíinrakenne vähän toki eri. :) Vielä neljä viikkoa ja kaksi päivää siihen, että rakenneultrassa taas varsinaisesti näkee, millainen tyyppi siellä majailee...